Päätin nyt tosissani omistautua itseni kehittämiselle!

Vierailija kirjoitti:

"kehittää itseäni" olikin "muutun miesten silmissä houkuttelevaksi tahdottomaksi olioksi"

Luulin, että alkaisit opettelemaan koodausta, lukisit kiinnostavia kirjoja, menisit kitaratunneille tai ostaisit kirpputorilta vanhoja huonekaluja, joiden kunnostusta opettelisit.

Mutta eipä siinä, joidenkin mielestä paras saavutus elämässä on olla lihatiskin nuijituin kimpale ja sosiaalinen pahnanpohjimmainen.

Osaan jo soittaa ;)

Ap

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

= "En ole riittävän hyvä tällaisena. Vasta, kun muutun, voin sallia itselleni onnellisuuden."

Ei ole sellainen ajatus taustalla vaan ankkuroitua johonkin täysin itsestäni kiinni olevaan juttuun, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kaikilla pitäisi joka elämäntilanteessa olla joku sellainen kehittävä oma juttu, tai elämän mielekkyys katoaa aika helposti. Ap

Voisitko selventää tuota ensimmäistä virkettäsi? En ymmärrä, mitä sillä tarkoitat.

Toisesta virkkeestäsi esittäisin kysymyksen: Miksi elämästä katoaisi mielekkyys, jos ei pyri kaiken aikaa muuttamaan itseään toisenlaiseksi kuin on? Miksi kukaan ihminen ei mielestäsi kykene tähän?

Ymmärsin sen näin, esimerkiksi jos ajatellaan harrastusta. Se on vapaaehtoista ja todennäköisesti kiinnostava, mutta yleensä kiireessä tinkii juuri siitä. Panostaa siihen enemmän ja tulee ehkä jopa paremmaksi siinä, niin ei tarvitse myöhemmin harmitella, että vaikka, mitähän minusta olisi voinut tulla, jos olisin panostanut siihen enemmän.

Ja toisessa kohtaan ei puhuttu itsensä muuttamisesta, vaan itsensä kehittämisestä. Täysin eri asia. 

Ensimmäiseen kohtaan: Harrastamnen on toki kivaa ja jopa ihan elämän antoisimpia asioita. Mutta mitä se kertoo ajastamme, että vaikka lukeminen tai sienestäminen täytyy brändätä itsensä kehittämiseksi? Eikö tämä hämärrä koko käsitteen meritystä?

Toiseen kohtaan: Kehittäminen tarkoittaa muuttamista toisenlaiseksi. Mikään asia ei voi kehittyä muuttumalta ominaisuuksiltaan erilaiseksi kuin oli alunperin. Se muutos on se, mistä kehittymisen havaitaan tapahtuneen.

Harrastaminen on kivaa, mutta en välttämättä sanoisi että sienestys tai lukeminen on harrastamista. Ne on ehkä enemmänkin ajanvietettä Itse harrastan valokuvausta ja kuntosalilla käyntiä. Tosin aikaahan niidenkin parissa vietetään.

Toki kehittyessä muuttuu, mutta en sanoisi että olen esimerkiksi muuttunut paljon valokuvaajana. Olen kehittynyt, tullut paremmaksi, mutta tyyli ei ole muuttunut. En yritä muuttaa itseäni siinä asiassa, vaikka toki kuvista voi huomata muutosta tapahtuneen.

Voit vaihtaa sienestämisen vaikkapa valokuvaukseksi tuossa virkkeessä, jos niin haluat. unhan ymmärrät, että monelle lukeminen ja sienestäminen ovat harrastuksia.

Ei sinun tarvitsekaan sanoa, että olet muuttunut valokuvaajana. Kysymys ei ollut sinusta ollenkaan, vaan siitä, etteivät jotkut voi olla onnellisia kehittymättä eli muuttumatta toisenlaiseksi.

Kyllä sitä voi olla onnellinen jo matkallakin, vaikka vaatisi jatkuvaa kehitystä itseltään. Minä en tyydy tiettyyn pisteeseen vaan vaadin jatkuvasti enemmän ja parempaa harrastuksessani. En kuitenkaan ole onneton, kun teen sitä mitä haluan.

Se, mitä minä surkuttelen, on se, ettei osaa olla onnellinen sellaisena ihmisenä kuin jo on, vaan pitäisi olla fitness-vartaloa ja ties mitä.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

= "En ole riittävän hyvä tällaisena. Vasta, kun muutun, voin sallia itselleni onnellisuuden."

Ei ole sellainen ajatus taustalla vaan ankkuroitua johonkin täysin itsestäni kiinni olevaan juttuun, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kaikilla pitäisi joka elämäntilanteessa olla joku sellainen kehittävä oma juttu, tai elämän mielekkyys katoaa aika helposti. Ap

Voisitko selventää tuota ensimmäistä virkettäsi? En ymmärrä, mitä sillä tarkoitat.

Toisesta virkkeestäsi esittäisin kysymyksen: Miksi elämästä katoaisi mielekkyys, jos ei pyri kaiken aikaa muuttamaan itseään toisenlaiseksi kuin on? Miksi kukaan ihminen ei mielestäsi kykene tähän?

Ymmärsin sen näin, esimerkiksi jos ajatellaan harrastusta. Se on vapaaehtoista ja todennäköisesti kiinnostava, mutta yleensä kiireessä tinkii juuri siitä. Panostaa siihen enemmän ja tulee ehkä jopa paremmaksi siinä, niin ei tarvitse myöhemmin harmitella, että vaikka, mitähän minusta olisi voinut tulla, jos olisin panostanut siihen enemmän.

Ja toisessa kohtaan ei puhuttu itsensä muuttamisesta, vaan itsensä kehittämisestä. Täysin eri asia. 

Ensimmäiseen kohtaan: Harrastamnen on toki kivaa ja jopa ihan elämän antoisimpia asioita. Mutta mitä se kertoo ajastamme, että vaikka lukeminen tai sienestäminen täytyy brändätä itsensä kehittämiseksi? Eikö tämä hämärrä koko käsitteen meritystä?

Toiseen kohtaan: Kehittäminen tarkoittaa muuttamista toisenlaiseksi. Mikään asia ei voi kehittyä muuttumalta ominaisuuksiltaan erilaiseksi kuin oli alunperin. Se muutos on se, mistä kehittymisen havaitaan tapahtuneen.

Harrastaminen on kivaa, mutta en välttämättä sanoisi että sienestys tai lukeminen on harrastamista. Ne on ehkä enemmänkin ajanvietettä Itse harrastan valokuvausta ja kuntosalilla käyntiä. Tosin aikaahan niidenkin parissa vietetään.

Toki kehittyessä muuttuu, mutta en sanoisi että olen esimerkiksi muuttunut paljon valokuvaajana. Olen kehittynyt, tullut paremmaksi, mutta tyyli ei ole muuttunut. En yritä muuttaa itseäni siinä asiassa, vaikka toki kuvista voi huomata muutosta tapahtuneen.

Voit vaihtaa sienestämisen vaikkapa valokuvaukseksi tuossa virkkeessä, jos niin haluat. unhan ymmärrät, että monelle lukeminen ja sienestäminen ovat harrastuksia.

Ei sinun tarvitsekaan sanoa, että olet muuttunut valokuvaajana. Kysymys ei ollut sinusta ollenkaan, vaan siitä, etteivät jotkut voi olla onnellisia kehittymättä eli muuttumatta toisenlaiseksi.

Kyllä sitä voi olla onnellinen jo matkallakin, vaikka vaatisi jatkuvaa kehitystä itseltään. Minä en tyydy tiettyyn pisteeseen vaan vaadin jatkuvasti enemmän ja parempaa harrastuksessani. En kuitenkaan ole onneton, kun teen sitä mitä haluan.

Se, mitä minä surkuttelen, on se, ettei osaa olla onnellinen sellaisena ihmisenä kuin jo on, vaan pitäisi olla fitness-vartaloa ja ties mitä.

Olen onnellinen, kun omistaudun itseäni kiinnostaville asioille. Kiinnostuksen kohteet ovat elämän aikana vaihdelleet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

= "En ole riittävän hyvä tällaisena. Vasta, kun muutun, voin sallia itselleni onnellisuuden."

Ei ole sellainen ajatus taustalla vaan ankkuroitua johonkin täysin itsestäni kiinni olevaan juttuun, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kaikilla pitäisi joka elämäntilanteessa olla joku sellainen kehittävä oma juttu, tai elämän mielekkyys katoaa aika helposti. Ap

Minä olen laiska hedonisti eikä elämäni mielekkyys ole vielä viidenkymmenen vuoden aikana kadonnut minnekään. Saatan laiskana lojua vaikka koko kesäloman enkä tee mitään kehittävää ja vapaa-ajalla haluan vain nautiskella.

Todella monella ihmisellä elämän sisällöttömyys altistaa mielenterveysongelmille.

Sääli, ettei ihminen löydä sisältöä elämästään sellaisena kuin on.

No mikä Sinun elämäsi sisältö on? Ap

Elämäni on hyvin rikasta, ja siinä on paljon myönteisten kokemusten lähteitä. Ei minulla ole elämässäni mitään tiettyä yhtä sisältöä, josta onnellisuuteni olisi kiinni.

Mikä on intohimosi? Onko sellaista? Ap

Minulla on paljon erilaisia mielenkiinnonkohteita ja innostuksn aiheita, ei mitään yhtä tiettyä intohimoa tai kutsumusta. Nautin siitä, että voin ammentaa hyviä kokemuksia monesta lähteestä, isoista ja pienistä. Tämä puheenvuoro selventää.

Ei tämä olekaan joko tai. Mutta intohimolla on taipumusta latistua, jos se on hyvin diffuusi. Avoimuus on sinänsä hyvä periaate, mutta noin yleisesti puhuen ihmisten mielenterveys on alkanut prakaamaan juuri tässä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömissä on luultavasti paljon psyykkistä ongelmaa.

Mutta kyllähän se plösöjä ja kulahtaneita naisia näköjään kamalasti hiertää, jos joku nauttii liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllähän se plösöjä ja kulahtaneita naisia näköjään kamalasti hiertää, jos joku nauttii liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta :D

Ap

Ai sinä kuitenkin nautit liikunnasta ja hyvästä ruuasta itsekin? Se on hyvä. Luulin jo, että nautit vain siitä kun muut näkevät kovat ponnistelusi tai ihailevat kehoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kyllähän se plösöjä ja kulahtaneita naisia näköjään kamalasti hiertää, jos joku nauttii liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta :D

Ap

Ai sinä kuitenkin nautit liikunnasta ja hyvästä ruuasta itsekin? Se on hyvä. Luulin jo, että nautit vain siitä kun muut näkevät kovat ponnistelusi tai ihailevat kehoasi.

No en kyllä vain muiden ihailun takia viitsisi tehdä mitään, mistä itse siitä saamani hyvän OLON takia nauti. Ap

Treenaamisesta tulee paljon parempi olo kuin lukemisesta, siksi valitsen nykyään sen että käytän aikani ennemmin liikuntaan, kun kumpaakin en ehdi (ruuhkavuodet). Ap

Avasin ketjun innoissani siitä, että pääsisin keskustelemaan itsensäkehittämisestä. Siitä, kuinka tuntea itseänsä ja ympäröivää maailmaa paremmin, löytää uusia oivalluksia. Olin valmis vastaanottamaan teräviä ja pohdiskelevia ajatuksia elämänkaaripsykologiasta, sosiologiasta, taiteesta, filosofiasta.

Homma kutistui heti ulkonäkökeskeiseksi paskanjauhannaksi ja harrastuksista vänkäämiseen. Itsensäkehittäminenkö tarkoittaa nykyään jotain niinkin aivotonta kuin fitness-vartalo ja korrektit käytöstavat? Ei taidakaan Ap ihan mikään Kant olla. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo1 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

= "En ole riittävän hyvä tällaisena. Vasta, kun muutun, voin sallia itselleni onnellisuuden."

Ei ole sellainen ajatus taustalla vaan ankkuroitua johonkin täysin itsestäni kiinni olevaan juttuun, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kaikilla pitäisi joka elämäntilanteessa olla joku sellainen kehittävä oma juttu, tai elämän mielekkyys katoaa aika helposti. Ap

Voisitko selventää tuota ensimmäistä virkettäsi? En ymmärrä, mitä sillä tarkoitat.

Toisesta virkkeestäsi esittäisin kysymyksen: Miksi elämästä katoaisi mielekkyys, jos ei pyri kaiken aikaa muuttamaan itseään toisenlaiseksi kuin on? Miksi kukaan ihminen ei mielestäsi kykene tähän?

Ymmärsin sen näin, esimerkiksi jos ajatellaan harrastusta. Se on vapaaehtoista ja todennäköisesti kiinnostava, mutta yleensä kiireessä tinkii juuri siitä. Panostaa siihen enemmän ja tulee ehkä jopa paremmaksi siinä, niin ei tarvitse myöhemmin harmitella, että vaikka, mitähän minusta olisi voinut tulla, jos olisin panostanut siihen enemmän.

Ja toisessa kohtaan ei puhuttu itsensä muuttamisesta, vaan itsensä kehittämisestä. Täysin eri asia. 

Ensimmäiseen kohtaan: Harrastamnen on toki kivaa ja jopa ihan elämän antoisimpia asioita. Mutta mitä se kertoo ajastamme, että vaikka lukeminen tai sienestäminen täytyy brändätä itsensä kehittämiseksi? Eikö tämä hämärrä koko käsitteen meritystä?

Toiseen kohtaan: Kehittäminen tarkoittaa muuttamista toisenlaiseksi. Mikään asia ei voi kehittyä muuttumalta ominaisuuksiltaan erilaiseksi kuin oli alunperin. Se muutos on se, mistä kehittymisen havaitaan tapahtuneen.

Harrastaminen on kivaa, mutta en välttämättä sanoisi että sienestys tai lukeminen on harrastamista. Ne on ehkä enemmänkin ajanvietettä Itse harrastan valokuvausta ja kuntosalilla käyntiä. Tosin aikaahan niidenkin parissa vietetään.

Toki kehittyessä muuttuu, mutta en sanoisi että olen esimerkiksi muuttunut paljon valokuvaajana. Olen kehittynyt, tullut paremmaksi, mutta tyyli ei ole muuttunut. En yritä muuttaa itseäni siinä asiassa, vaikka toki kuvista voi huomata muutosta tapahtuneen.

Voit vaihtaa sienestämisen vaikkapa valokuvaukseksi tuossa virkkeessä, jos niin haluat. unhan ymmärrät, että monelle lukeminen ja sienestäminen ovat harrastuksia.

Ei sinun tarvitsekaan sanoa, että olet muuttunut valokuvaajana. Kysymys ei ollut sinusta ollenkaan, vaan siitä, etteivät jotkut voi olla onnellisia kehittymättä eli muuttumatta toisenlaiseksi.

Kyllä sitä voi olla onnellinen jo matkallakin, vaikka vaatisi jatkuvaa kehitystä itseltään. Minä en tyydy tiettyyn pisteeseen vaan vaadin jatkuvasti enemmän ja parempaa harrastuksessani. En kuitenkaan ole onneton, kun teen sitä mitä haluan.

Se, mitä minä surkuttelen, on se, ettei osaa olla onnellinen sellaisena ihmisenä kuin jo on, vaan pitäisi olla fitness-vartaloa ja ties mitä.

Asiat eivät sulje pois toisiaan. Sama ihminen voi osata elää hetkeä ja olla toiveikas tulevasta. Oma vajavuus pitää hyväksyä, mutta ei ole vääryys uskoa parempaan.

Mainitsemasi ongelma on todellinen, mutta apn toivoman yhteisöllisyyden ei tarvitse tarkoittaa mukautumista sosiaaliseen paineeseen statuksesta tai normeista (2 lasta ja kultainen noutaja oktalossa). On iso virhe ajatella, että henkisesti kehittynyt ihminen, joka näkee toiset ihmiset mahdollisuuksina, olisi vain konformisti.

Vierailija kirjoitti:

Avasin ketjun innoissani siitä, että pääsisin keskustelemaan itsensäkehittämisestä. Siitä, kuinka tuntea itseänsä ja ympäröivää maailmaa paremmin, löytää uusia oivalluksia. Olin valmis vastaanottamaan teräviä ja pohdiskelevia ajatuksia elämänkaaripsykologiasta, sosiologiasta, taiteesta, filosofiasta.

Homma kutistui heti ulkonäkökeskeiseksi paskanjauhannaksi ja harrastuksista vänkäämiseen. Itsensäkehittäminenkö tarkoittaa nykyään jotain niinkin aivotonta kuin fitness-vartalo ja korrektit käytöstavat? Ei taidakaan Ap ihan mikään Kant olla. Harmi.

Olen elämässäni onnistunut jo todistamaan olevani huippuälykäs, eikä mua enää kiinnosta yrittää päteä sillä saralla. Ap

Syön terveellisesti ja liikun, mutta ne on samanlaisia asioita kuin hengittäminen ja nukkuminen. Pakollisia, jotta voi tehdä mielenkiintoisia asioita ja (oikeasti) kehittää itseään. Se mikä sinulle on tavoite, on monelle itsestäänselvyys ja ei mikään erityinen mielenkiinnon kohde. Small minds...

Vierailija kirjoitti:

Syön terveellisesti ja liikun, mutta ne on samanlaisia asioita kuin hengittäminen ja nukkuminen. Pakollisia, jotta voi tehdä mielenkiintoisia asioita ja (oikeasti) kehittää itseään. Se mikä sinulle on tavoite, on monelle itsestäänselvyys ja ei mikään erityinen mielenkiinnon kohde. Small minds...

Treenaatko tavoitteellisesti ja mitä tasoa lihaserottuvuutesi on? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin ketjun innoissani siitä, että pääsisin keskustelemaan itsensäkehittämisestä. Siitä, kuinka tuntea itseänsä ja ympäröivää maailmaa paremmin, löytää uusia oivalluksia. Olin valmis vastaanottamaan teräviä ja pohdiskelevia ajatuksia elämänkaaripsykologiasta, sosiologiasta, taiteesta, filosofiasta.

Homma kutistui heti ulkonäkökeskeiseksi paskanjauhannaksi ja harrastuksista vänkäämiseen. Itsensäkehittäminenkö tarkoittaa nykyään jotain niinkin aivotonta kuin fitness-vartalo ja korrektit käytöstavat? Ei taidakaan Ap ihan mikään Kant olla. Harmi.

Olen elämässäni onnistunut jo todistamaan olevani huippuälykäs, eikä mua enää kiinnosta yrittää päteä sillä saralla. Ap

Voi luoja..

Vierailija kirjoitti:

= "En ole riittävän hyvä tällaisena. Vasta, kun muutun, voin sallia itselleni onnellisuuden."

Kiitos tästä! Minua vaivaa juuri tuo syndrooma, olen jo täyttänyt 60 vuotta, enkä osaa hyväksyä itseäni, enkä jaksa/osaa/pysty muuttumaan.

Kaipa olen masentunut. Eilen mietin vakavasti itsemurhaa, lasteni puolesta tuntuu vain pahalta, miten he ratkaisuni jaksaisivat. En vaan millään jaksaisi tätä elämää.

Anteeksi avautumiseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin ketjun innoissani siitä, että pääsisin keskustelemaan itsensäkehittämisestä. Siitä, kuinka tuntea itseänsä ja ympäröivää maailmaa paremmin, löytää uusia oivalluksia. Olin valmis vastaanottamaan teräviä ja pohdiskelevia ajatuksia elämänkaaripsykologiasta, sosiologiasta, taiteesta, filosofiasta.

Homma kutistui heti ulkonäkökeskeiseksi paskanjauhannaksi ja harrastuksista vänkäämiseen. Itsensäkehittäminenkö tarkoittaa nykyään jotain niinkin aivotonta kuin fitness-vartalo ja korrektit käytöstavat? Ei taidakaan Ap ihan mikään Kant olla. Harmi.

Olen elämässäni onnistunut jo todistamaan olevani huippuälykäs, eikä mua enää kiinnosta yrittää päteä sillä saralla. Ap

Voi luoja..

En puhu paskaa. Lisäksi olen työssä jossa voin käyttää ja kehittää älyäni ja henkisiä kykyjäni jatkuvasti.

Todella huvittavia nämä nillitysvastaukset :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

"kehittää itseäni" olikin "muutun miesten silmissä houkuttelevaksi tahdottomaksi olioksi"

Luulin, että alkaisit opettelemaan koodausta, lukisit kiinnostavia kirjoja, menisit kitaratunneille tai ostaisit kirpputorilta vanhoja huonekaluja, joiden kunnostusta opettelisit.

Mutta eipä siinä, joidenkin mielestä paras saavutus elämässä on olla lihatiskin nuijituin kimpale ja sosiaalinen pahnanpohjimmainen.

Tuolla logiikalla kaikki kehonrakennus Arnold Schwartzeneggerin polulla - joka korosti, että naiset tykkäävät lihaksista - olisi vain naisten tahdottomaksi unelmien kohteeksi tuloa.

Minä ymmärsin, että ap tahtoo hyvän kropan ja oppia olemaan hyväkäytöksinen toisille. Ei pelkkään objektin asemaan. Schwartzenegger on korostanut tätä samaa vastavuoroisuutta, ettei keho ole vain esine tai päämäärä, vaan sen omistaja voi samalla parantaa suhdettaan yhteisöön.

Kolmatta tavoitetta lukuunottamatta mielestäni tosi pinnallista itsensä "kehittämistä". Mielestäni uuden kielen oppiminen, vapaaehtoiseksi ryhtyminen, uusi aivoja kehittävä harrastus tai järjestötoimintaan ryhtyminen ovat ennemmin itsensä kehittämistä.

Omassa lähipiirissäni yksi alkoi opiskella italiaa, toinen lukea klassikkokirjallisuutta, yksi pari alkoi ulkoiluttamaan eläinsäilön koiria, yksi (ujo) aloitti harrastuksen johon kuuluu esiintymistä ja kilpailua. Jos joku olisi kuvaillut hyvää kroppaa ja lisäpakkelia itsensä kehittämiseksi, olisimme kyllä kai kaikki hymähdelleet itseksemme.

Ei pahalla, ap. Äläkä erehdy luulemaan tätä kateellisuudeksi :)

Jostain syystä mahdollisimman timmin kropan ja hyvän kunnon saavuttaminen tuottaa minulle nyt suurta tyydytystä, siksi keskityn nyt siihen. Samoin se, että pystyn käyttäytymään hyvin. Kehotan kaikkia miettimään, mistä saa suurimman tyydytyksen ja tekemään sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta tavoitetta lukuunottamatta mielestäni tosi pinnallista itsensä "kehittämistä". Mielestäni uuden kielen oppiminen, vapaaehtoiseksi ryhtyminen, uusi aivoja kehittävä harrastus tai järjestötoimintaan ryhtyminen ovat ennemmin itsensä kehittämistä.

Omassa lähipiirissäni yksi alkoi opiskella italiaa, toinen lukea klassikkokirjallisuutta, yksi pari alkoi ulkoiluttamaan eläinsäilön koiria, yksi (ujo) aloitti harrastuksen johon kuuluu esiintymistä ja kilpailua. Jos joku olisi kuvaillut hyvää kroppaa ja lisäpakkelia itsensä kehittämiseksi, olisimme kyllä kai kaikki hymähdelleet itseksemme.

Ei pahalla, ap. Äläkä erehdy luulemaan tätä kateellisuudeksi :)

Rajaat ihan turhaan kehon muokkauksen vain itsekkyydeksi. Joskus on niin, että avarakatseisiksi ja altruistisiksi itsensä mieltävät eivät sitä oikeasti olekaan. Kulttuuriantropologia tuntee ilmiön.