Uusi mies ei kestä sukuani

No tapaa sitten itse sukulaisiasi omalla ajallasi niin kuin meidän perheessä tehdään.

Ei kukaan kovin pitkiä aikoja kestä puolison sukulaisia.

Sellaista miestä ei tai naista ei vaan löydy.

Miksi lapset eivät pidä miehestä ? Isää hänestä ei saa lapsillesi kovin helposti, mutta voihan sitä toimeen tulla muuten.

Mustasukkaisuutta

Kissa pöydälle ja puhumaan. Mietit ensin itse mikä sinulle on tärkeintä ja sitten juttelet miehen kanssa löydättekö sellaisen kompromissin, jossa molemmat voi elää. Onko mahdollista, että tapaat sukuasi ilman miestäsi? Voiko mies yrittää lisätä sietokykyään sukusi tapaamisten osalta johonkin tiettyyn pisteeseen asti? Miten tiiviissä suhteessa haluatte tai voitte elää? Ja siitä eteenpäin.

Kyllä taas lapset edellä mennään.

Ei ole ok yrittää rajata toisen kanssakäymistä omien sukulaisten kanssa. Eri asia on itse vaan jättäytyä rauhassa taka-alalle ja antaa sinun mennä menojasi. Lapsiani kyllä kuuntelisin tarkalla korvalla ja miettisin, mikseivät he pidä miehestä. Pitääkö miehesi lapsistasi?

Olen sanonut lapsille ettei heidän tarvi pitää miestä minään isän korvikkeena, onhan heillä jo isä! En tiedä mikseivät pidä hänestä. Heidän isä on toki ihan vastakohta.. Sotkuinen, puhelias, käsillä tekevä ja ei juuri kysele turhia. Ovat kai tottuneet sellaiseen suoruuteen, joka ob myös vähän junttimaista. Isänsä ei siis ikinä tee mitään etiketin takia.

Uusi mies on aika korrekti ja yrittää ehkä väkisin saada juttua aikaan. On myös välillä kommentoinut lapsille jotain minua puolustavaa. Ei tarvisi, mutta kokee välillä, että meillä lapset määräävät. Ei asuta yhdessä.

Ap

Voisitteko sinä ja lapsesi tavata sukuasi enemmän silloin kun kun miehesi viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Vai työntääkö mies vilkkaan lapsensa sinun ja lastesi huoleksi?

Minun sukuani ei ole tarvinnut yhdenkään seurustelukumppanini tavata, jos eivät ole halunneet, ja vastaavasti pidän itselläni saman oikeuden. Osaan kyllä itsekin hoitaa ne sukuloinnit, jotka koen tarpeellisiksi.

En minäkään jaksa miehen sukua. Onneksi mies ei ole kamalan sukurakas. Tuo suku on sellaista, että kaikki muut ovat väärässä ja he aina oikeassa. Kun yksi törmäsi autoon, joka oli laillisella parkkipaikalla asianmukaisesti parkkeerattu, syy oli sen autoilijan, joka jätti sen auton siihen. Kun tuomio oli toisen osapuolen eduksi, ei tuomioistuimessa tiedetä mitään. Minä en jaksa sitä jatkuvaa muiden ihmisten mollaamista. Tosin nyt syyllistyn siihen itsekin. Anoppi oli kyllä mukava, en tiedä, miksi siskot ja veljet ovat kaikki niin äkäisiä ja kovia puhumaan pahaa muista. 

Kun minä haluaisin ettei hän väkisin tulisi juhliin, vaan pyrkisi niissä viihtymään ja rentoutumaan. Sukuni on todella iloista ja rentoa, eivätkä mitenkään kysele & arvostele miestä ja ottavat silti huomioon. Mies haluaa aina lähteä mahdollisimman pian. Ei halua kunnolla edes tutustua. Häntä myös häiritsee kun veljeni käy luonani tekemässä taloni töitä ja saattaa huoltaa autoaan autotallissani, ihmettelee kun veli ei ilmoita. Näin meillä on aina ollut, olisi outoa vaatia ilmoittamaan kun saattaa olla täällä vaikken olisi kotonakaan.. Myös pikkusisko saattaa lenkkeillä täällä viikonloppuisin ja käydä hakemassa koirani tai toisen lapseni seuraksi.. Häntä häiritsee tämäkin..

Ap

Mies ei halua minua edes sukunsa juhliin. Käy niissä itsekin vain kääntymässä. Tyttöä en juuri näe. Joskus käydään tapahtumissa yhdessä, mutta tavallaan haluaa pitää meidät ja tytön erillään.. Tyttö kyllä tykkäisi olla täällä kun on koirat ja muita juttuja, leluja, trampolini yms.. omien lasten ajalta jäljellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun minä haluaisin ettei hän väkisin tulisi juhliin, vaan pyrkisi niissä viihtymään ja rentoutumaan. Sukuni on todella iloista ja rentoa, eivätkä mitenkään kysele & arvostele miestä ja ottavat silti huomioon. Mies haluaa aina lähteä mahdollisimman pian. Ei halua kunnolla edes tutustua. Häntä myös häiritsee kun veljeni käy luonani tekemässä taloni töitä ja saattaa huoltaa autoaan autotallissani, ihmettelee kun veli ei ilmoita. Näin meillä on aina ollut, olisi outoa vaatia ilmoittamaan kun saattaa olla täällä vaikken olisi kotonakaan.. Myös pikkusisko saattaa lenkkeillä täällä viikonloppuisin ja käydä hakemassa koirani tai toisen lapseni seuraksi.. Häntä häiritsee tämäkin..

Ap

Tässä kohtaa ehkä sanoisin, että talo elää tavallaan ja tämä on toiminut oikein hyvin monen vuoden ajan. Pitäisiköhän teidän vain asua erillänne? Hän pääsee monesta häntä ärsyttävästä tavasta ja sinä saat pitää oman huushollisi säännöt sellaisina kuin itse haluat. Miehesi vaikuttaa vähän kuivalta ja turhan pedantilta. Minä sanoisin miehellesi, että minä rakastan ja välitän sukulaisistani todella paljon ja jos hänelle heidän kanssaan oleminen on noin vaikeaa, niin menet mielummin yksin ja nautiskelet pitkän kaavan mukaan tapaamisista. Vaikuttaa lisäksi siltä, ettei hän ole saanut syvempää henkistä yhteyttä lapsiisi vaan vuorovaikutus on joko pinnallista tai sinua koskevaa. Onko hän kiinnostunut lapsistasi ja heihin tutustumisesta? Et vastannut, että pitääkö miehesi lapsistasi.

Suku on ja pysyy, miehet vaihtuu rinnalla. Jos noin paljon ongelmia niin vaihda miestä, ei hän ole ainoa Telluksella.

Mielestäni tässä on liian monta ongelmaa että suhde tulisi kestämään. Mies pyrkii hallitsemaan sinua ja ajankäyttöäsi liikaa. Veikkaan että charmantin ulkokuoren alla on sairaalloisen mustasukkainen mies, mustasukkaisuuden osaa peittää.

Olin naimisissa pitkään miehen kanssa joka ahdisti minut kuvainnollisesti häkkiin. Ei pitänyt sukulaisistani, ei edes omistaan, vierailut pakkopullaa. Luuli minun olevan ihastunut sukulaismiehiinsä, julkkiksiin tai ihan kehen tahansa. Kävi jopa kiinni yhteen mieheen vaikka en edes häntä tuntenut. Suhteen alkuaikoina ei ollut tällaisia viitteitä, vuosien saatossa todellinen luonne paljastui. Olsin saanut olla kodin lisäksi töissä tai kaupassa tai välttämättömillä asioilla. Minua kytättiin ja vahdittiin. Lopulta en jaksanut sitä enää ja lähdin pois. Mikä vapauden tunne. 

Suku on aika pieni ongelma verrattuna siihen, että lapsesi eivät pidä hänestä ja toisinpäin. Varo vaan, ettet pilaa omia välejäsi lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä haluaisin ettei hän väkisin tulisi juhliin, vaan pyrkisi niissä viihtymään ja rentoutumaan. Sukuni on todella iloista ja rentoa, eivätkä mitenkään kysele & arvostele miestä ja ottavat silti huomioon. Mies haluaa aina lähteä mahdollisimman pian. Ei halua kunnolla edes tutustua. Häntä myös häiritsee kun veljeni käy luonani tekemässä taloni töitä ja saattaa huoltaa autoaan autotallissani, ihmettelee kun veli ei ilmoita. Näin meillä on aina ollut, olisi outoa vaatia ilmoittamaan kun saattaa olla täällä vaikken olisi kotonakaan.. Myös pikkusisko saattaa lenkkeillä täällä viikonloppuisin ja käydä hakemassa koirani tai toisen lapseni seuraksi.. Häntä häiritsee tämäkin..

Ap

En minäkään halua tutustua meluisiin, "rempseisiin" ja huonotapaisiin ihmisiin, joita en edes tapaa kuin satunnaisesti. Samaten minua ahdistaa ajatus siitä, että toisen kotiin voi mennä ilmoittamatta. Silti olen sitä mieltä, että ahdistuminen toisen puolesta on turhaa (sinun kotisi, sinun sääntösi), ja että juhlista kannattaa jäädä pois, jos ei ole juhlatuulella.

Sen sijaan se, että saa olla 29/30 päivää yksin, ei auta yhtään, kun lasten melu ja mekastus kestää toista tuntia. Vähän kuin sanoisi, että kai sinä nyt kerran vuodessa voit turpaasi ottaa, kun 364 päivää vuodesta saat olla kuitenkin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Suku on ja pysyy, miehet vaihtuu rinnalla.

En oikein ymmärrä logiikkaasi. Ainakin minä olen ollut mieheni kanssa monta kertaa pidempään kuin mitä olen elämästäni viettänyt vaikkapa kaikkien serkkujeni, setieni ja tätieni kanssa yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

No tapaa sitten itse sukulaisiasi omalla ajallasi niin kuin meidän perheessä tehdään.

Ei kukaan kovin pitkiä aikoja kestä puolison sukulaisia.

Sellaista miestä ei tai naista ei vaan löydy.

Miksi lapset eivät pidä miehestä ? Isää hänestä ei saa lapsillesi kovin helposti, mutta voihan sitä toimeen tulla muuten.

Jaa no tässä löytyy heti kaksin kappalein. Juuri viime kesänä olimme kolme viikkoa anoppilassa (koko miehen isänpuoleinen suku asuu käytännössä samassa pihapiirissä, maalaispitäjä kun on, ja hyvin viihdyin :) Marjastimme, leivoimme ja uimme anopin kanssa jne. Koen anopin ja apin läheisiksi sukulaisikseni, mitä he avioliittoni kautta ovatkin minulle. Samoin mieheni tulee erinomaisesti juttuun vanhan äitini kanssa. Saattaa käydä siellä kahvilla joskus lasten kanssa jopa ilman minua. Surullista, jos sinulla on tuommoinen kuvitelma, ettei ikinä voi sietää toisen sukulaisia. Suorastaan kauhea ajatus.

Suku ei voi miestä valita eikä suvun takia voi elää parisuhteessa.

Puolison valinta on hirveän vaikeaa ja monimutkaista muutenkin, siinä pitää luottaa vaan omiin tuntemuksiin ja kemiaan.

Puolison valintaan ei ikinä kannata sotkea sukulaisia !

Sinun ja miehesi parisuhde on lastesi koti.

Lapsille uusi ihminen on varmaan aina vaikea pala, mutta jos lapsilla on todellisia ongelmia, niistä täytyy puhua ja selvittää mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tapaa sitten itse sukulaisiasi omalla ajallasi niin kuin meidän perheessä tehdään.

Ei kukaan kovin pitkiä aikoja kestä puolison sukulaisia.

Sellaista miestä ei tai naista ei vaan löydy

...

Jaa no tässä löytyy heti kaksin kappalein. Juuri viime kesänä olimme kolme viikkoa anoppilassa (koko miehen isänpuoleinen suku asuu käytännössä samassa pihapiirissä, maalaispitäjä kun on, ja hyvin viihdyin :) Marjastimme, leivoimme ja uimme anopin kanssa jne. Koen anopin ja apin läheisiksi sukulaisikseni, mitä he avioliittoni kautta ovatkin minulle. Samoin mieheni tulee erinomaisesti juttuun vanhan äitini kanssa. Saattaa käydä siellä kahvilla joskus lasten kanssa jopa ilman minua. Surullista, jos sinulla on tuommoinen kuvitelma, ettei ikinä voi sietää toisen sukulaisia. Suorastaan kauhea ajatus.[/

Sanoin ettei kukaan kovin PITKIÄ AIKOJA kestä sukulaisia. Itse olen tullut toimeen miehen suvun kanssa oikein hyvin lyhyiden tilaisuuksien ja tapaamisten ajan, mutta erilaisuuden ja erilaisten tapojen vuoksi en rentoudu heidän seurassaan enkä siksi jaksa viettää lomia heidän kanssaan. En kuitenkaan estä miestäni tapaamasta heitä.

Oma sukuni on eri puolelta Suomea, eri tavalla koulutettu, poliittisilta asenteiltaan täysin erilainen, elämäntavat, liikuntatottumukset, alkoholin käyttö, keskustelun aiheet ja jopa sotakokemukset ja muistot ovat täysin erilaisia.

Ihmisten taustat voivat olla hyvin erilaisia ja parisuhde toimii silti hienosti. Puolison löytäminen on monille niin vaikeaa, etten näe mitään järkeä siinä että näitä sukulaisiakin joudutaa sovittamaan vökisin kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tapaa sitten itse sukulaisiasi omalla ajallasi niin kuin meidän perheessä tehdään.

Ei kukaan kovin pitkiä aikoja kestä puolison sukulaisia.

Sellaista miestä ei tai naista ei vaan löydy

...

Jaa no tässä löytyy heti kaksin kappalein. Juuri viime kesänä olimme kolme viikkoa anoppilassa (koko miehen isänpuoleinen suku asuu käytännössä samassa pihapiirissä, maalaispitäjä kun on, ja hyvin viihdyin :) Marjastimme, leivoimme ja uimme anopin kanssa jne. Koen anopin ja apin läheisiksi sukulaisikseni, mitä he avioliittoni kautta ovatkin minulle. Samoin mieheni tulee erinomaisesti juttuun vanhan äitini kanssa. Saattaa käydä siellä kahvilla joskus lasten kanssa jopa ilman minua. Surullista, jos sinulla on tuommoinen kuvitelma, ettei ikinä voi sietää toisen sukulaisia. Suorastaan kauhea ajatus.[/

Sanoin ettei kukaan kovin PITKIÄ AIKOJA kestä sukulaisia. Itse olen tullut toimeen miehen suvun kanssa oikein hyvin lyhyiden tilaisuuksien ja tapaamisten ajan, mutta erilaisuuden ja erilaisten tapojen vuoksi en rentoudu heidän seurassaan enkä siksi jaksa viettää lomia heidän kanssaan. En kuitenkaan estä miestäni tapaamasta heitä.

Oma sukuni on eri puolelta Suomea, eri tavalla koulutettu, poliittisilta asenteiltaan täysin erilainen, elämäntavat, liikuntatottumukset, alkoholin käyttö, keskustelun aiheet ja jopa sotakokemukset ja muistot ovat täysin erilaisia.

Ihmisten taustat voivat olla hyvin erilaisia ja parisuhde toimii silti hienosti. Puolison löytäminen on monille niin vaikeaa, etten näe mitään järkeä siinä että näitä sukulaisiakin joudutaa sovittamaan vökisin kuvioon.

Nii-in. Luin oikein ekalla kerralla, että näin todella väitit. Et voi tosiaankaan sanoa ettei KUKAAN kestä, jos SINÄ et kestä, kun esim. minä kestän oikein hyvin, samoin mieheni. Minulla on taipumus kestää erilaisia tapoja.