Tyhjä olo hyvän kirjan jälkeen, tapahtuuko muille?
Kun lukee erityisen hyvää kirjaa ja uppoutuu siihen maailmaan niin että näkee ihmiset ja maisemat, tutustuu hahmoihin ja ehkä jopa ihastuu johonkin hahmoon, ja sitten se loppuukin.
Erityisesti kirjasarjojen kohdalla, esim. Kingin Musta Torni. Kun tuli se kahdeksas osa tuntui kun olisi taas nähnyt vanhoja kavereita tuttu ja turvallinen olo...
Nyt luin Scott Siglerin Alive ja Alight, ja jäin odottamaan kolmatta. Tarina pyörii mielessä, mietin miten se ja se hahmo jakselee ja mitä heille tulee tapahtumaan.
Kuulostaako yhtään tutulta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Säälittää teidän puolesta jos kirjat aiheuttavat tuollaisia reaktioita. Ei taida oikeassa elämässä olla mitään elämisen arvoista, jos satumaailmoihin syntyy tuollainen emotionaalinen yhteys :(
Sääli on sairautta.
Ei haluasi millään loppuvan, loppuu se aina kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää teidän puolesta jos kirjat aiheuttavat tuollaisia reaktioita. Ei taida oikeassa elämässä olla mitään elämisen arvoista, jos satumaailmoihin syntyy tuollainen emotionaalinen yhteys :(
Ap:llä on ihana aviomies ja kolme lasta sekä työ missä viihtyy oikein hyvin =) Silti joskus on ihanaa paeta toiseen maailmaan. Pitäisikö tässä kohtaa sääliä sinua mielikuvituksetonta olentoa joka ei kykene irtautumaan arjesta muuta kuin viinan avulla?
(Huomaatko miten hienosti oletin että varmasti juopottelet, yhtä hienosti kun oletit että meillä tässä ketjussa on tylsä elämä?)
Todellakin tapahtuu juuri niin! Tosi hyvän kirjan loppuminen tuntuu oudolta. Ihan kuin ei heti muistaisi miten ja kuka tässä nyt oltiinkaan ja ennen kaikkea miksi!