Mitä sanoisit miehen salarakkaalle

Miksi näet salarakkaan oleva suurempi syyllinen kuin rakas aviomiehesi?

Suosittelen, että selvität asian miehesi kanssa ennen kuin menet avautumaan naiselle.

En tiedä mitä sanoisin mutta varmaan repisin tukasta maahan akan ja potkisin :/

Eihän se salarakas ole kun kerran tiedät hänet.

Kysyisin varmaan että minkälainen moraali sulla mielestäsi on? Ja tämähän ei tarkoita ettenkö pitäisi miestä (vähintään) yhtä syyllisenä.Voisin kysyä myös (vaikka molemmilta) että onko ikinä tullut huono omatunto vai ihan vaan hyvä mieli omista tekemisistä.Ehkä myös sanoisin et ihminen joka juoksee oman mielihyvän perässä välittämättä muista on......aika keskenkasvuinen.....

Valittele kiusallista hiivaasi.

No on salarakas kun ei tiedä mun tietävän. Eikä voi julkinen rakas koska olemme naimisissa. Kuten ehkä hän itsekin.

Näin se vain menee, vähän aikaa yhdessä ja sitten kyllästyminen. Silloin on aika aloittaa uusi elämä. Ei se vaihtamalla parane, mutta on hauskaa ja mielenkiintoista. Saattaa olla myös kallista. Mutta vaivan väärtti. Lähde pois suhteesta ja toivota sille salarakkaalle onnea: hän tietää omakohtaisesti että mies voi ottaa salarakkaan. Sinulla oli paremmin kun uskoit mieheesi. Jos jäät suhteeseen, niin ole hiljaa, sillä se on oma valintasi. Mieti mitä oikeasti haluat. Maailma on miehiä täysi ja ihmissuhteet ovat rikkautta. Unohda tunteet, ne ovat valhetta. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Siitä pitää nauttia.

Sano vaikka että on itsekäs kun on mennyt rakastumaan hyvään mieheen. Kuinka väärin on tehnyt että on kuunnellut tunteitaan ja antanut rakkaudelle periksi. Kuinka rakkaudessa ja sodassa kaikki keinot sallitaan on huono sanonta. Valita kuinka hän on pilannut teidän täydellisen suhteen ja että kuinka hän ei voi miehelle merkitä mitään. Sano että hän on vain yksi reikä miehelle ja kuinka he eivät koskaan voisi perustaa mitään sillä aiot tehdä miehesi tulevaisuudesta helvetin. Viet hänen lapset ja rahat.

Sanoisin, että pidä hyvänäsi.

Tämäpä olisikin vaikea tilanne. Varmaan toteaisin vaan, että hänellä se ei ole kummoinen moraali ja toivottavasti pystyy sen asian kanssa elämään, sillä itse hänen sijassaan häpeäisin silmät päästäni. Yrittäisin pysyä mahdollisimman tyynenä ja neutraalina, koska vituttaa ajatus siitä, että mun loukatuille tunteille naureskeltaisiin myöhemmin jossain kaveriporukassa. "Oisitte nähny sen ilmeen ku raivos mulle naama punasena hihihi"

Vierailija kirjoitti:

Sano vaikka että on itsekäs kun on mennyt rakastumaan hyvään mieheen. Kuinka väärin on tehnyt että on kuunnellut tunteitaan ja antanut rakkaudelle periksi. Kuinka rakkaudessa ja sodassa kaikki keinot sallitaan on huono sanonta. Valita kuinka hän on pilannut teidän täydellisen suhteen ja että kuinka hän ei voi miehelle merkitä mitään. Sano että hän on vain yksi reikä miehelle ja kuinka he eivät koskaan voisi perustaa mitään sillä aiot tehdä miehesi tulevaisuudesta helvetin. Viet hänen lapset ja rahat.

Salarakkaan itsensä puhetta. Miten sulle kävi? Saitko miehen vai olitko hänelle se reikä muiden joukossa?

Ei nyt syyllisyydestä ole kyse. Kyllä molemmat mutta en itse pysty hyväksymään moraalitonta tekoa

Juu juuri niin. 😂Miksi ihmeessä sille salarakkeelle pitäisi mitään sanoa. Sillä on varmaan ollut ihan eri motiivit kuin sillä sun aviomiehellä. Tärkeintä lienee mitä itse haluat tehdä teidän suhteen jatkon suhteen. Koettakaa nyt naiset tajuta ettei se kakkosnainen ole se suurin syyllinen, kyllä se on se teidän oma rakas aviomies joka ei arvosta teidän yhteistä suhdetta tai perhettä. Eikä se arvostus ja rakkaus ainakaan parane sillä että uhkaillaan ja kaksin käsin pidetään kiinni parisuhteesta. Ongelmahan ei poistu saattaa hetkeksi vain väistyä.

Eikö nainen siis voi sanoa ei kiitos jos varattu mies lähestyy? Vaan mies aina syyllinen ja nainen vain auttaa "onnetonta" miestä

Tuskin sanoisin mitään. Mun miehellä oli syrjähyppy aikoinaan. Uusi nainen kai odotti että mies jättää minut kun vaan uskaltaa kertoa/kun lapset on isompia/kun jotain.. Tiesin tästä naisesta kyllä mutta en sanonut edes miehelleni että tiedän. Lopulta nainen alkoi uhkailemaan että kertoo minulle jos mies ei kerro itse ja se oli sen lorun loppu. Mistäkö tiedän? Luin miehen tekstiviestejä koko sen ajan kun tapailivat, noin vuoden. Eipä kivasti tehty se toisen viestien lukeminen mutta pettämisen rinnalla ei kovinkaan suuri juttu mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä sanoisin mutta varmaan repisin tukasta maahan akan ja potkisin :/

Kannattaisko ensin hakata oma mies?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että pidä hyvänäsi.

Samoin sanoisin minäkin. Ja miehen olisi turha enää yrittää itkeä takaisin hyvään elämäänsä, en huolisi kirveelläkään. Ihmetyttää aina välillä, että miten te jotkut naiset olette niissä miehissänne niin kiinni ja roikutte huonoissa idiooteissakin kynsin hampain? :D Eikö teillä ole muuta elämää kuin mies? Miten yleensäkään pärjäätte missään yksinään? Oletteko taloudellisesti miehissänne kiinni vai henkisesti vai mikä on syynä tuollaiseen naurettavaan ripustautumiseen ja läheisriippuvaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että pidä hyvänäsi.

Samoin sanoisin minäkin. Ja miehen olisi turha enää yrittää itkeä takaisin hyvään elämäänsä, en huolisi kirveelläkään. Ihmetyttää aina välillä, että miten te jotkut naiset olette niissä miehissänne niin kiinni ja roikutte huonoissa idiooteissakin kynsin hampain? :D Eikö teillä ole muuta elämää kuin mies? Miten yleensäkään pärjäätte missään yksinään? Oletteko taloudellisesti miehissänne kiinni vai henkisesti vai mikä on syynä tuollaiseen naurettavaan ripustautumiseen ja läheisriippuvaisuuteen?

Meillä syynä roikkumiseen on talous. Kummankin talous menee täysin kuralle, jos ero tulee. Ei se häävi ole nytkään, mutta eron jälkeen se olisi vielä monta kertaa huonompi, kummallakin. Siispä roikutaan. Toinen syy on nuorin lapsemme, joka tarvii terapiaa ym. tukipalveluja jo nyt. Emme uskalla ottaa riskiä lapsen takia, että mitähän lapsen elämä olisi sitten, jos eroaisimme. Ja on meillä hyviäkin kausia, että ei se elo ihan syvältä ole koko ajan. Saattaa olla sinun mielestäsi naurettavaa, mutta näin olemme parhaaksi katsoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että pidä hyvänäsi.

Samoin sanoisin minäkin. Ja miehen olisi turha enää yrittää itkeä takaisin hyvään elämäänsä, en huolisi kirveelläkään. Ihmetyttää aina välillä, että miten te jotkut naiset olette niissä miehissänne niin kiinni ja roikutte huonoissa idiooteissakin kynsin hampain? :D Eikö teillä ole muuta elämää kuin mies? Miten yleensäkään pärjäätte missään yksinään? Oletteko taloudellisesti miehissänne kiinni vai henkisesti vai mikä on syynä tuollaiseen naurettavaan ripustautumiseen ja läheisriippuvaisuuteen?

Meillä syynä roikkumiseen on talous. Kummankin talous menee täysin kuralle, jos ero tulee. Ei se häävi ole nytkään, mutta eron jälkeen se olisi vielä monta kertaa huonompi, kummallakin. Siispä roikutaan. Toinen syy on nuorin lapsemme, joka tarvii terapiaa ym. tukipalveluja jo nyt. Emme uskalla ottaa riskiä lapsen takia, että mitähän lapsen elämä olisi sitten, jos eroaisimme. Ja on meillä hyviäkin kausia, että ei se elo ihan syvältä ole koko ajan. Saattaa olla sinun mielestäsi naurettavaa, mutta näin olemme parhaaksi katsoneet.

Jaa että miehesi saa naida ristiin rastiin ympärilleen ja sinä roikut mukana, koska et pärjäisi ilman miestäkään? Naurettavaa, mutta omapahan on elämäsi.

No, kokemuksesta tiedän, että salarakas jää ajastaan toiseksi. Mulla oli suhde varatun miehen kanssa ja päädyttiin yhteen viideksi vuodeksi, kunnes mies löysi uuden salarakkaan.