Nainen pettäisitkö

Mun miel.pettämistä on kaikki mitä pitää salata

mitä se hyöväisi jos pettää kerran niin pettää aina....

minä en pettäisi avomiestäni koskaan tai millään tavalla...

vaikka olisi miten hyvä mahdollisuus tai ei olisi koskaan vaaraa jäädä kii...

suhteessa on pahaasti jokin vialla jos pitää alkaa toista pettämään!

..se kun ei muuten saa hellyyttä.

vaikka ei koskaan saisi tietää, niin mä tietäisin ja en pystyisi antaa toisen rakastaa itseäni jos olisin pettänyt hänet! Sydäntä puristaa jo pelkkä ajatuskin siitä että tieten tahtoen satuttaisin mun miestä. Mun mielestä ei kannata olla yhdessä jos ei toista rakasta, ja jos pystyy pettämään, niin silloin ei rakasta.

jos olisi oikein himokkaan oloinen mies ja tuntisien ikäänkuin jotain ihastumista.

.... koskaan en enää niin tekisi.

Ja tuolloin suhteessa tosiaan oli paljon ja pahasti vialla. Kuitenkin koko ajan toisen miehen kanssa ollessani toivoin, että se oma kumppani olisi ollut siinä.



Tapahtuneesta on yli 10 v enkä usko, että enää moiseen ryhtyisin. Toisaalta, never say never...



Jos parisuhde on kaikin puolin kunnossa, ei siinä ole tilaa kolmannelle. Mutta jos hellyys ja läheisyys puuttuvat kokonaan, niitä saattaa lähteä hakemaan muualta. Kun on ikävä toista ihmistä...



Pelkkä mahdollisuus pettää ei vielä riitä - ainakaan minulle.

kyllä pettäisin jos tilanne olisi sellainen. jos kotona ei saa henkistä taikka edes fyysistä tyydytystä niin kyllä. olen niin tehnyt ja teen vastakin mikäli tarve vaatii.

Omantunnon mukaan mennään!!!

mutta veikkaan että yli puolet naisista pettäisi

oikean tilaisuuden tullessa.

JULLE69

olen ehdottomasti sitä mieltä, että teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. jos sanoo toista rakastavansa, ei tätä tietoisesti satuta.

ex-vaimo petti miestäni. miehen kerrottua minulle kokemastaan ja tunteistaan asian paljastuttua, en voi ajatellakaan ( en kyllä ole ajatellut aiemminkaan ) tekeväni samaa rakkaalle ihmiselle.

en osaa kuvitella miten voisin elää itseni kanssa moisen jälkeen.

Työpaikalle tuli uusi heppu, jonka kanssa synkkaa ja joka on tosi HOT. Tiedän että tästä olis ihan mahdollista jonkun työporukka-iltamenon yhteydessä tai jälkeen myös harrastaa seksiä.

Kotona menee hyvin (älkää kyseenalaistako, se on TOTUUS) ja meillä on erittäin tyydyttävää seksiä n 4krt/vk.

Tämä toinen mies on päiväunissani ja mietin aina miten asiat menisivät jos SINNE asti mentäisiin. Useimmiten nämä ajatukseni hävettävät minua ja yleensä pelkään kiinnijäämistä ja sen seurauksia niin, etten uskalla edes kuvitelmissani mennä loppuun asti.

On se vaan outoa kuinka uusi kiinnostuksensa osoittava tuore flirttikumppani saa ala ja yläkerrat ihan sekaisin?

Nämä täällä esilletulleet " se oli elämäni typerin veto" -mielipiteet onneksi palauttavat sopivasti takaisin maanpinnalle.

Pettämistä on kaikki salattava, mutta nyt kielletty hedelmä houkuttaa...ja paljon!

Minulla on hyvä, pitkä suhde mieheni kanssa, mutta seksuaalista vetoa häneen en ole tuntenut enää vuosiin. En sen takia kuitenkaan halua luopua miehestäni, sillä elämässämme on paljon, paljon muuta hyvää.



Minulla on siis rakastaja, jonka kanssa tapaamme pari-kolme kertaa kuussa. Välillämme ei ole pelkkää seksiä (vaikka -WOW!! - se onkin loistavaa!!), sillä suhde on hellä, kunnioittava ja olemme jollain tasolla rakastuneitakin. Kummankaan vakisuhdetta ei aseteta koskaan kyseenalaiseksi.



En halua missään nimessä satuttaa miestäni, joten asiat hoidetaan diskreetisti ja minimoimalla kiinnijäämisen mahdollisuus.

Naisten puheista tuppaa aina saamaan sen käsityksen että pettäminen on todella tuomittavaa ja kukaan ei sellaista tekisi.



Kuitenkin tutkimusten mukaan noin puolet pettävät ja omatkin kokemukset viittaavat siihen, että lähes kaikki pettävät, jos vain tilaisuus on riittävän hyvä, eli riittävän kiinnostava kohde ja 0% kiinnijäämismahis.



Itsekkin ollut viimeisen kahden viime vuoden aikana viiden varatun naisen kanssa (joista 2 naimisissa). Edellinen oma viisivuotinen suhde karahti siihen että partneri jäi kiinni deittailusta, ei siis ollut vielä sekstaillut, mutta suunta oli selvä ja turhahan sellaista suhdetta on jatkaa.

Tosiasiahan on, että suurin osa varatuista naisista tapailee varattuja miehiä. Ei näissä jutuissa pyhimyksenkehä kimmellä kummankaan sukupuolen kutreilla!

Jos salaisin, niin kärsisin lopun elämääni tunnontuskissa. Olen vielä niin rehellinen ihminen. Ja mieheni ja mun suhteeni perustuu niin täydelliselle rehellisyydelle.

Lähtipäs liukkaasti.. Tässä vielä jatko:



Hetken hurma ei olisi sen arvoista, mitä kärsimystä siitä seuraisi!

miehen kanssa joka saa pääni sekaisin mutta onneksi järki on pysynyt mukana sen verran ettei ole tullut petettyä. Enkä luultavasti tule niin vastaisuudessakaan tekemään vaikka tilaisuuksia meille epäilemättä tulee lisääkin.

Itselläni se on aina mennyt niin, että kun on pitkä suhde ja vaikka kaikki on kunnossa, sitä vaan jossain vaiheessa tuppaa ihastumaan johonkin uuteen ihmiseen. Tämä varmaan siksi, että kaikista suhteista - hyvistäkin - katoaa hohto ja alkaa kaivata sitä kutkuttavaa tunnetta minkä ihastuminen tuo tullessaan. Koska ihastuminen on kuitenkin vain ihastumista (eli hömppää mielikuvistusta) ei hyvää suhdetta kannata sen vuoksi pilata.Niin raadolliselta ja moraalittomalta kuin se kuulostaakin, olen itse saanut tuollaiset päähänpinttymät loppumaan kun olen mennyt sänkyyn ihastukseni kohteen kanssa - Kyllä sen jälkeisessä morkkiksessa taas osaa arvostaa oikeaa parisuhdetta ja ihastus katoaa kuin taika-iskusta.



Nyt voitte sitten kaikki moraalinvartiat, pyhät ikiuskolliset yli-ihmiset haukkua mut tällä palstalla ihan pataluhaksi..



Asiaa varmaan mielestänne pahentaa vielä se että olen nainen.



T: Onnellisen parisuhteen onnellisen miehen kanssa jakava onnellinen nainen

Seikkailla voi oman kullan kanssakin!

jos haluaa fyysistä uututta ja seikkailua kokea niin 3pyörä mukaan ja ketään ei ole petetty