Nainen pettäisitkö

Perse pystyyn vaan!!!

.!.

ja kädellä kasseista kiinni...

ekax suihin.

KYLPÄ!!!

MÄen ANna

Eli Jyrki69 tai Jussi69 (näen niistä unia)

Ja Ville Valo...



Ja yksi siisti rokkimies joka kulkee samalla bussilla...



(nainen 34/avioliitossa 2 lasta)

En todellakaan loukkaisi koko elämän aikaista kumppaniani niin pahasti. Jos suhteessa olisi joku niin pahasti vialla, niin kyllä ennemmin yrittäisin korjata kun kasvattaa vahinkoa.



Mun motto näissä jutuissa on että katsoa saa muttei koskea.

oon pettänyt. ja jos vain löydän sen arvoisen miehen jonka kans haluisin harrastaa seksiä, niin en epäilis.

Ollaan sovittu molemmin puolin, että ei petetä ja jos niin kuitenkin kävis, se on kerrasta poikki!

Elämä on täynnä valintoja. Jos kotona menee huonosti, eikä siitä enää hyvää liittoa tuu, on parempi erota ku pettää. Se pettäminen nimittäin loukkaa sitä puolisoa.

Ja se, että ollaan yhessä lasten takia....mitä soopaa.... kyllä lapset vaistoo, ettei kaikki oo kunnossa. Oon töissä päiväkodissa ja 6v lapsen perheessä on ero meneillään. Lapsi oli todennu, ettei siitä tykkää, muttei kyllä jaksa sitä riitelyäkään.

tilaisuus ja varmuus siitä ettei mieheni siitä tietää saisi.. ja mä kyllä uskon että oikeissa olsuhteissa suurin osa naisista olisi valmis sen tekemään,mutta tilanne ja tunne ratkaisee. mä en pelkän seksin takia pystyis sitä tekemään mutta jos olis se tietty tunne mukana niin varmasti. Miehen kanssa toista kymmentä vuotta takana,kumpikaan ei tiettävästi ole toista pettänyt tähän mennessä,mutta ei sitä koskaan tiedä koska tilaisuus tekee varkaan.

Ottaisn asian reilusti puheeksi, jos kotona on sellainen tilanne, etten saisi seksiä tai edes hellyyttä. Edellisessä avioliitossani kipuilin 8 vuodesta viimeiset 5 vuotta lähes seksittömässä liitossa enkä tuona aikana edes hipaissut ketään muuta miestä, olin tosin aika usein salaisesti ihastunut johonkin toiseen. Puhuimme miehen kanssa seksittömyydestä usein, mutta fakta oli, etten saanut miestäni syttymään (osasyynä oli tosin mieheni sairaus, mutta vain OSAsyynä - tuota emme kumpikaan osanneet aikanaan arvioida). Sen sijaan esim. porno kelpasi. Apua emme oikein osanneet hakea. Kävin yksinäni erilaisissa terapioissa vuosien mittaan, mutta missään pariterapiassa emme käyneet.



Jossain vaiheessa tilanne riistäytyi käsistä, aloin tapailla erästä kolleegaa. Sänkyyn asti emme ehtineet, siis ennen kuin mieheni jo viikon sisään (2 treffien jälkeen) huomasi että kaikki ei ole kunnossa. Myönsin olevani ihastunut toiseen, ja erohan siitä tuli, ja päädyimme tämän uuden miehen kanssa yhteen.



En ole itsestäni ylpeä. Vaikka rakastan nykyistä miestäni kovasti, ja parisuhteemme on edelleen, 5 vuoden yhdessä olon jälkeen kaikilla tasoilla varsin toimiva, kadun silti jollain tasolla edelleen, että petin ex-mieheni luottamuksen. Exäni on tosin antanut anteeksi, tunnustanut, että ajoi minua luotaan pois. Olemme tehneet eron jälkeen sovinnon ja molemmat myöntäneet, että kummassakin oli vikaa. Nykyisin olemme hyvät kaverit, soittelemme ja joskus jopa tapaamme, nykyisten kumppanien ollessa tervetulleita seuraan.



Jos samanlainen tilanne sattuisi kohdalleni uudestaan, koittaisin ensin ponnekkaammin hakea apua, sitten olisi pakko erota, jos tilanne ei millään kohenisi.