Lue keskustelun säännöt.
Kenen ehdoilla teillä eletään - sinun vai puolisosi?
20.05.2016 |
Mieheni oli lyhyellä ulkomaankomennuksella ja hänen poissaollossaan havahduin yhtäkkiä siihen, kuinka erilaista elämämme olisi, jos olisin yleensäkin yksin. Pohdittuani asiaa huomasin, että meillä mennään oikeastaan kaikessa mieheni ehdoilla: kaverit, vapaa-ajan tekemiset, lomat ja matkat, ihan arjen järjestelyt ruokaostoksista siivouspäiviin... Kaikki.
Olen meistä kahdesta joustavampi luonteeltani ja mieheni hyvinkin tapojensa orja. Hän ei varmasti tarkoituksella ole järjestellyt elämäämme niin, että kaikki olisi hänen toiveidensa mukaista ja minun toiveeni eivät vaikuttaisi mitenkään... mutta käytännössä siihen on tultu. Monet mieheni toiveista ovat sellaisia, että minustakin ne ovat mukavia, mutta on myös asioita, joissa haluaisin tehdä ihan toisin välillä. Esim. lomat ja sitten myös kaverisuhteet ovat näitä.
Keskusteluissa miehen kanssa on selvinnyt, että mies on samaa mieltä - meillä eletään "hänen ehdoillaan". Hän ei periaatteessa haluaisi, että näin olisi, mutta käytännössä minun toiveideni toteuttaminen edes välillä on hänestä ahdistavaa, erityisesti juuri noissa loma- ja kaveriasioissa. Siis näen kyllä kavereitani yksin, mutta meille kotiin kutsumme vain hänen kavereitaan ja mies ei haluaisi tähän muutosta. Mies tietää, että tämä on väärin minua kohtaan eikä haluaisi tehdä väärin, silti ajatus kavereideni kutsumisesta on suurempi paha hänelle.
Sama lomissa: mies haluaa aina viettää lomat mökillä, minä haluaisin matkustaa. Mies ei haluaisi jyrätä lomatoiveitani, mutta vielä vähemmän hän haluaa matkustella. Matkustan kyllä kavereideni kanssa, mutta haluaisin matkustaa myös perheen kanssa edes joskus.
Onko kenelläkään muulla tällaista? Sopeutuuko jompi kumpi puolisoista kaikessa toisen toiveisiin? Oletteko tyytyväisiä tilanteeseen vai oletteko yrittäneet muuttaa sitä? Miten ja millaisin tuloksin?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tosi paljon asiasta. Tärkeissä asioissa (kodin osto, isommat matkat, lastenhankinta yms) punnitaan molempien mielipiteet tarkkaan ja keskustellaan. Sellaiset asiat, kuin että mitä syödään tänään, millaiset verhot laitetaan, kuka pyydetään kylään tai kuunnellaanko autoradiosta bassoradioo vai YLE puhetta, päätetään vuorotellen.
Voisin sanoa, että ollaan hämmästyttävän tasa-arvoisia.
Miehen työn ehdoilla mennään koko perhe ja näin on menty jo 19 vuotta. Miehellä ulkomaankomennuksia, viikonlopputöitä, ympärivuorokautisia töitä, harvemmin normaalia päivätyöaikaa. Kaikki asiat sumplitaan niin, että miehelle sopii. Onneksi lapset ovat jo isoja ja muutaman vuoden kuluttua muuttavat jo pois ja saan taas oman elämäni takaisin.
Nyt on muutama vuosi menty sen ehdoilla että meillä on lapsi eikä tukiverkkoja...joten päätökset tehdään yhdessä sen mukaan että lapsikin voi osallistua/toinen jää hänen kanssaan.
Mä olen aika pitkälle päättänyt kalusteet, kodin värit ja keittiön kipot ja ostanut ne itsenäisesti. Ei miestä kiinnosta.
Autoistaan kumpikin päättää itsenäisesti, mitä nyt sen verran keskustellaan että on edes 1 auto mihin koko perhe mahtuu kerralla.
Vieraita kumpikin kutsuu niinkuin haluaa pienellä varoitusajalla, ja yövieraista keskustellaan tietysti etukäteen. Itseä ärsyttää tuossa se, että miestä ei haittaa jos vessa on törkyinen kun työkaverinsa tms. poikkeaa kylään....ja mua ottaa suunnattomasti aivoon joko itse siivota tai päästää vieras katsomaan aamun hammastahnaroiskeita peilissä.
Aika tasa-arvoisesti päätetään, joustetaan ja paljon mennään ihan tottumuksesta (esim mä käyn kaupassa yksin).
Miehen ehdoilla ja sen takia mietinkin eroa. Etsin omaa kämppää yms ja järjestelen asioita kuntoon.
Meillä syödään sitä ruokaa, mitä mies tahtoo. Jos mies ei tykkää jostain ruuasta, niin sitä ei tehdä. Jos minä en tykkää jostain ruuasta, niin sitä tehdään. Mies ei tykkää mm. pyttipannusta, kasvissosekeitosta, vihanneksista ylipäätään, sika/sika-nautajauhelihasta (pitää olla alle 10% naudan jauhelihaa, mikä on kallista), wokeista, keitoista yms. Itse en tykkää makaronilaatikosta. Se on ainoa ruoka, mikä ei oikein uppoa minulle, mutta se on miehen lempiruoka, joten sitä tehdään usein.
Minä olen opiskelija, mies makaa työttömänä kotona, eikä olisi kauheasti varaa laittaa ruokaan rahaa.
Meille ei saa käymään minun kavereita, tai sukua, koska mies ei pidä heistä. Miehen kaverit sen sijaan käyvät täällä jatkuvasti. Meillä on pieni 40m2 opiskelijakämppä, jonne miehen kaverit saattavat tulla koko vkl ajaksi pelaamaan miehen kanssa räiskintäpelejä ja juomaan kaljaa.
Lomat pitäisi pitää anopin luona. Aina. Ei siinä, anoppi on ihan kiva, mutta kaikki lomat anoppilassa menee siihen, että mies pelaa räiskintäpelejä ja minä pidän anopille seuraa.
Jos mies nukkuu, niin minun pitää olla hiljaa. Mies makaa vain kotona, joten saattaa mennä nukkumaan klo 7 aamulla ja herää klo 18 illalla. Yöt se pelaa räiskintäpelejä. Tuona aikana en saa siivota, tiskata, tehdä ruokaa, kuunnella musiikkia, katsells televisiota tai mielellään käydä edes suihkussa.
Tuskin tarvitsee sanoa miksi mietin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, kutonen - sulla on selvästi ero oikea ratkaisu, miehesi kuulostaa aivan kusipäältä. Ap:lla siitä ei ole kyse.
Vaikka miehen ehdoilla mennäänkin ihan ruokia myöten, mies esim. valitsee omista suosikeistaan niitä, jotka minullekin maistuvat. Ja laittaa niitä itse. Miehen makuun oleva vapaa-ajan tekeminen puolestaan on mustakin kivaa - harmittaa vaan se, että mies ei vastaavasti syty mun valitsemista tekemisistä.
Isoin juttu meillä on noi sosiaaliset suhteet. Mies haluaisi muuttaa sitä, mutta ihan tosissaan ahdistuu sosiaalisesta elämästä, jos ei tunne oloaan kotoisaksi. Ja mun kavereiden kanssa ei tunne :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molempien ehdoilla, välillä enemmän toisen ja välillä toisen, tilanteen mukaan. Viime aikoina on mun työn takia menty enemmän mun ehdoilla (paljon työmatkoja). Tästä syystä sitten järkkäilen kotona ollessani miehelle aikaa tehdä omia juttujaan ja hoidan lapset (alle kouluikäiset). Näin se menee, enkä muuhun suostuisikaan.
Yhteiset ehdot ovat. Molemmat otetaan huomioon, lisäksi vielä lapsetkin huolioidaan. Harrastuksia on molemmilla ja niille järjestetään aikaa, ystäviä voi nähdä kun on jotain sovittua, jos puoliso haluaa alkaa esim opiskella niin mietitään miten se onnistuisi. Matkoista sovitaan yhdessä, rahat ovat yhteiset ja niitä käytetään täydessä yhteisymmärryksessä.
Tunnen myös parin jossa miehellä ei ole perheessä mitään sanottavaa. Kertoo, että hänellä ei ole enää mitään omaa elämää, vaan vaimo päättää kaikki yhteiset menot (kieltää myös 95% puolison menoista), lapsiin liittyvät asiat, matkat ja mihin on ok käyttää rahaa. Se on tosi surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin monessa asiassa miehen ehdoilla. Ruoka-asioissa melkoisen nirso ihminen ja päälle ärtyvälle suolelle tyypillisiä oireita. Keitot yms. halvat ruoat ei oikein kelpaa, moni ruoka-aine ei sovi. Jos minä (kasvissyöjä) haluan palkokasveja, joudun laittamaan kaksi ruokaa.
Enimäkseen nähdään miehen sukulaisia, omiani saan tavata useimmiten ilman miestä. Sillävälin mies ei tee mitään mielekästä, eikä saa välttämättä edes valmista ruokaa lämmitettyä. Niin, minun tuttuja ja sukulaisia ei meillä paljoakaan käy. Silloin kun käy, löytää mies heistä aina jotain arvosteltavaa jälkeenpäin. Ei käy kyllä kovin paljoa miehenkään tuttuja, ahdistuu omistaankin. Mies on myös päättänyt lasten nimet.
Seksissä on menty miehen ehdoilla ja ne ehdot ovat huonontuneet vuosien saatossa niin paljon, ettei itseäkään enää edes kiinnosta vaivautua. Siksi sitä ei olekaan ollut pariin vuoteen.
Meillä eletään aina miehen elämänvaiheita ja niihin kulloinkin liittyvät asiat ja pulmat ovat niitä tärkeitä. Mies purkaa työasioitaan (tai opiskelu- tai harrastusjuttujaan) kotona ja voi puhua joskus tuntikausia. Minä taas en voi.
Onhan minullakin valinnan mahdollisuuksia: olen osallistunut autosta päättämiseen, voin valita verhojen värin ja päättää, mitä pesuaineita ostan kaupasta, mutta en juurikaan pääse vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin. Oikeastaan tätä kirjoittaessa en kovin ihmettele, miksi olen ahdistunut ja masentunut ja terapiassa.
Taloudellisessa mielessä mennään paljolti miehen ehdoilla. Eli tällä hetkellä olen riippuvainen hänen tuloistaan.
Sen sijaan arjen päätökset ovat pitkälle minun vastuullani. Mies ei jostain syystä haluakaan niihin osallistua. Hänelle on sama, mitä syödää, mitä lapsilla on päällä juhlissa, minne mennään (Lintsille vai Korkeasaareen, Ellin ja Petrin kylään vai mummollaan jne, jne... )
Eli mies laittaa rahalliset raamit, joiden puitteissa toteutan arjen ja juhlan valinnat.
Tämä on tähän mennessä toiminut aivan hyvin.