Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi aloittaa normaali elämä. Olen mt-kuntoutuja. Vinkkejä?
19.05.2016 |
Olen 27-vuotias mies. Olen ollut lapsesta asti päästäni pipi. Todella pahastikin. Olen ollut jo vuosia eläkkeellä ja taidan olla aika vieraantunut koko yhteiskunnasta. Noh, kuin ihmeen kaupalla olen yhä ensinnäkin hengissä kaiken jälkeen ja toisekseen alan olla kunnossa.
Nyt pitäisi jotenkin palata elämään. Tai aloittaa se. Ei mulla ole, mihin palata kun olen aina ollut sairas. Sosiaalisissa taidoissakin on vikaa. Töissä en ole juuri ollut. Ylioppilastutkinto on ja aikanaan lähes valmistuin yliopistosta ennen sairauden pahenemista. En oikein vain sovellu mihinkään. Olen suht älykäs ja käsistäni kätevä, mutta en voi toimia asiakaspalvelijana, enkä voi ajaa autoa. Ammatin opiskelemista olen miettinyt, mutta töiden pitäisi sopia. Töihin voisin mennä vaikka heti, jos joku mut huolisi, mutta työkkärissa sanottiin vuosia sitten, etten kelpaa edes siivoamaan, mitä itse ehdotin. Olen tehnyt jotain pätkätöitä siivoojana ja se oli ihan ok. Muhun oltiin tyytyväisiä. Sanomalehtiäkin/postia voisin jakaa, mutta jalat ei kestä. On mulle ehdotettu myös korkeakouluopintoja, mutta ei mulla ole enää kunnianhimoa, motivaatiota tai luottamusta siihen, ettei se stressi sairastuta mua uudelleen.
Lupasin jo kissalle, että jos vielä saan jostain palkkaa, ostan sille parempaa ruokaa kun se on mua niin ahkerasti jaksanut hoitaa pahimpina aikoina. Se kai piti mut hengissäkin. Lupasin sille, etten kuole ennen sitä. Kukaan ei varmaan pitäisi siitä huolta, jos mulle kävisi huonosti ja se masentuisi. Enpä osannut arvata, että vielä joskus asiat on näin hyvin.
Löytyyköhän yhteiskunnasta rakoa tällaiselle?
Kommentit (43)
Mites ne siivoushommat ainakin aluksi? Et kai siihen mitään työkkäriä tarvitse. Jos saisit jonkun osa-aikaisen paikan, niin et menettäisi eläkettäkään jos tienaat tarpeeksi vähän. Siitä sitten voisit miettiä, mikä muu kiinnostaa kun ensin kokeilisit onnistuuko työelämä.
Niinhän sitä ainakin tällä palstalla väitetään, että kyllä siivoamaan pääsee kuka tahansa kunhan vain osaa suomea. Omaa kokemusta ei ole, mutta mt-vaivoista kuntoutumisesta kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon aikalailla samassa tilanteessa ja uskon että löytyy.
Tsemppiä sullekin! Luin jonkin aikaa sitten jostain yrityksestä, joka palkkasi mielenterveyskuntoutujia. Se hommakin olisi ollut sellaista, mitä mä ainkin olisin voinut tehdä. Ehkäpä noita empaattisia tahoja on lisääkin.
Ap
Uskon minäkin, että löytyy. Onko sinulla voimassaolevaa hoitosuhdetta tai asiakkuutta jonnekin? Kaikenlaista kuntoutusta, terapiaa ym. harrastetta on tarjolla itse kunkin voimien ja tarpeen mukaan ainakin kaupungeissa. Kysy, mihin olet oikeutettu. Jonkinlaisen päivärytmin ylläpito on hirmuisen tärkeää, vaikkei muuta jaksaisikaan. Pienin askelin.
Kaikkea hyvää sinulle ja kissallesi, kuulostatte molemmat sympaattisilta ❤
T:bipon puoliso
Kyllä sulle oma paikka löytyy. Kannattaa ainakin ajatella niin, että ei se muidenkaan elämä sen kummoisempaa ole, jos alkaa pinna kiristää. Työllähän ei nykyään pienipalkka-aloilla elä, vaan joutuu hakemaan leikettä leivän päälle siivun sieltä ja toisen tuolta. Jos ei sitä stressiä kestä, niin kantsiiko väkisin vääntää?
Miten sinuun yleensä suhtaudutaan? Positiivisesti? Kannustavasti?
En osaa neuvoa , mutta kirjoituksesi oli niin valoisa ja hauska , että oli pakko kommentoida. Silitä uskollista kisuliasi , eläimillä on valtava kyky parantaa jo pelkällä läsnäolollaan. Kyllä te pärjäätte ja kissakin saa parempaa purtavaa aivan varmasti. Kaikkea hyvää teille. Elämä kantaa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet eläinrakas, joten voisit miettiä olisiko eläinten parissa jotain ammattia josta voisit kiinnostua. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mites ne siivoushommat ainakin aluksi? Et kai siihen mitään työkkäriä tarvitse. Jos saisit jonkun osa-aikaisen paikan, niin et menettäisi eläkettäkään jos tienaat tarpeeksi vähän. Siitä sitten voisit miettiä, mikä muu kiinnostaa kun ensin kokeilisit onnistuuko työelämä.
Niinhän sitä ainakin tällä palstalla väitetään, että kyllä siivoamaan pääsee kuka tahansa kunhan vain osaa suomea. Omaa kokemusta ei ole, mutta mt-vaivoista kuntoutumisesta kylläkin.
Silloin joskus pääsin pätkätyöfirman kautta siivoamaan. Mua pyydettiin samasta paikasta vielä uudestaan, mutta en tuon sairauden takia silloin päässyt. Ehkäpä joku pätkätyöfirma olisi hyvä paikka. Muuten on vaikuttanut siltä, että siivoamaan on yllättävän vaikea päästä. Varsinkin ilman ajokorttia.
Vapaaehtoistyökin on mietityttänyt, mutta en vaan pärjää ihmisten kanssa niin hyvin. Välillä on tullut kuitenkin mieleen, että voisin vaikka viedä jotain pyörätuolivanhuksia ulos. Vanhainkodeissa varmaan tarvittaisiin apua. Niin kauan kuin mulla on tuo eläke, en edes tarvitsisi palkkaa (eläke ei jatku loputtomiin).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi varastotyöt, vai onko sama kuin postinkannossa, ettei jalat kestä? Sanoit, ettet voi ajaa autoa, mutta onnistuisiko trukilla ajaminen?
Tsemppiä elämääsi!
Jos et töitä saa heti, niin miten olisi vapaaehtoistyö eläinten parissa? Esim. jokin löytäeläintalo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon minäkin, että löytyy. Onko sinulla voimassaolevaa hoitosuhdetta tai asiakkuutta jonnekin? Kaikenlaista kuntoutusta, terapiaa ym. harrastetta on tarjolla itse kunkin voimien ja tarpeen mukaan ainakin kaupungeissa. Kysy, mihin olet oikeutettu. Jonkinlaisen päivärytmin ylläpito on hirmuisen tärkeää, vaikkei muuta jaksaisikaan. Pienin askelin.
Kaikkea hyvää sinulle ja kissallesi, kuulostatte molemmat sympaattisilta ❤
T:bipon puoliso
Hoitosuhde on, ja pyysin viimeksi, että jos voisin tavata jonkun, joka tietää näistä asioista. Tuo päivärytmi on tärkeä. Nyt elän aika tyhjiössä, mutta koitan joka päivä opiskella jotain, käyn ulkona, kävelytän kissaa pihalla, käyn joskus taidenäyttelyssä, valokuvaan, maalaan jne. Ei saa jäädä makaamaan ja juomaan kaljaa. Olen käynyt kahviloissakin ihan vain totuttaakseni itseäni sellaiseen ihmisten keskellä olemiseen.
Kissa on ainakin hyvin sympaattinen. Aina se teeskentelee, ettei sitä muka kiinnosta, mutta se on huono valehtelija.
Ap
Miksi juuri nyt? Onko vointi parempi? Onko hoitokontaktia? Millainen on normi päiväsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, vapaaehtoistyötäkin on monenlaista. On paljon sellaisia tehtäviä missä ei tarvitse olla niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, esim. postitusta, kirjoitustyötä. Minullekin tuli mieleen, että kiinnostaisiko joku eläimiin tai luontoon liittyvä tehtävä? Tutkinnosta olisi kyllä hyötyä, mutta sen voi hankkia myös oppisopimuksella.
Nykyään työtilanne on vaikea kaikilla. Tsemppiä sinulle ja kissallesi! Vaikutatte mukavilta molemmat, ja uskon että sinulla olisi paljon annettavaa : )
Ohjelmointi on sellaista puuhaa, että sitä voi opetella vaikka omillaankin jos kerran älyä löytyy ja uskon, että alalla on valoisa tulevaisuus. Moni tuntemani ohjelmoija on myös vähän hiljainen ja omalaatuinen, eli ei haittaa vaikket olisi ihan "tavallinen". Vaikka nettisivuja/sovelluksia/pelejä tekemään.
Onnittelut olosi paranemisesta! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala vertaistukihenkilöksi tai kokemusasiantuntijaksi? Kunnissa on paljon eroja palveluiden suhteen. Esim Oulussa Hyvän Mielen Talo on hyvä paikka kuntoutujalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sulle oma paikka löytyy. Kannattaa ainakin ajatella niin, että ei se muidenkaan elämä sen kummoisempaa ole, jos alkaa pinna kiristää. Työllähän ei nykyään pienipalkka-aloilla elä, vaan joutuu hakemaan leikettä leivän päälle siivun sieltä ja toisen tuolta. Jos ei sitä stressiä kestä, niin kantsiiko väkisin vääntää?
Miten sinuun yleensä suhtaudutaan? Positiivisesti? Kannustavasti?
Äitiä, isää, veljeä ja muita sukulaisia, jotka nyt on läheisimpiä, on tullut seurattua. Aika ankeaa tuntuu monilla olevan.
Muhun suhtaudutaan yleensä yllättävän positiivisesti. Olen aina ollut jotenkin sellainen, että muhun luotetaan äkkiä.
Ap
Missä asut, jos saan kysyä?
Mä välillä ikkunasta katselen, kun naapuritalon nuori mies käyttää pihalla kissaansa. Seisoskelee välillä yli puolikin tuntia yhdessä paikassa, kun kissa kellii nurmikolla. Tuntuu hyvältä tälleen kaukaakin, omalta parvekkeelta, aistia tuollainen molemminpuolinen tärkeys ja rakkaus. Omaa kissaa rapsuttelen siinä sitten ja höpöttelen sille mukavia.
Ajattelin vaan että jos se sattuisit olemaan sinä, voisi olla mielenkiintoista tutustua. Olen itsekin mt-kuntoutuja.
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa , mutta kirjoituksesi oli niin valoisa ja hauska , että oli pakko kommentoida. Silitä uskollista kisuliasi , eläimillä on valtava kyky parantaa jo pelkällä läsnäolollaan. Kyllä te pärjäätte ja kissakin saa parempaa purtavaa aivan varmasti. Kaikkea hyvää teille. Elämä kantaa kuitenkin.
Kävin silittämässä kissaa. Se on tosiaan hieno kissa. Multa on välillä puuttunut sairaudentunto ihan täysin, mutta kissan käytöksestä olen tajunnut, ettei kaikki ole hyvin. Me ymmärretään toisiamme. Jos kissalla on mulle jotain asiaa, niin se on aina ollut jotain tärkeää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet eläinrakas, joten voisit miettiä olisiko eläinten parissa jotain ammattia josta voisit kiinnostua. Tsemppiä!
Tuo olisi hienoa, mutta oikeastaan olen aika allerginen. Pystyn siedättymään niin, etten ole yksittäiselle eläimelle allerginen, mutta vieraat eläimet saa usein aikaan jotain oireita. Täytyisi kai pitää uimalaseja ja hengityssuojainta. Tätä olen harmitellut.
Ap
Jos työelämään haluat, niin ilmoittaudu rohkeasti työnhakijaksi TE-toimistoon. Kerro tilanteesi siellä avoimesti niin saat tarvitsemaasi tukea. Tilanteessasi siirtyminen työelämään ja elämään yleensäkin tapahtuu pienin askelin esim. Kuntouttavan työtoiminnan jälkeen työkokeiluun ja sen jälkeen koulutuksen avulla töihin. Palvelua kyllä saa kun sitä osaa pyytää ja on itse motivoitunut. Olet vielä nuori ja sulla on koko elämä edessäsi! Tsemppiä elämään!
T. työkkärin täti
Oon aikalailla samassa tilanteessa ja uskon että löytyy.