Pitäisi aloittaa normaali elämä. Olen mt-kuntoutuja. Vinkkejä?

Olen 27-vuotias mies. Olen ollut lapsesta asti päästäni pipi. Todella pahastikin. Olen ollut jo vuosia eläkkeellä ja taidan olla aika vieraantunut koko yhteiskunnasta. Noh, kuin ihmeen kaupalla olen yhä ensinnäkin hengissä kaiken jälkeen ja toisekseen alan olla kunnossa.

Nyt pitäisi jotenkin palata elämään. Tai aloittaa se. Ei mulla ole, mihin palata kun olen aina ollut sairas. Sosiaalisissa taidoissakin on vikaa. Töissä en ole juuri ollut. Ylioppilastutkinto on ja aikanaan lähes valmistuin yliopistosta ennen sairauden pahenemista. En oikein vain sovellu mihinkään. Olen suht älykäs ja käsistäni kätevä, mutta en voi toimia asiakaspalvelijana, enkä voi ajaa autoa. Ammatin opiskelemista olen miettinyt, mutta töiden pitäisi sopia. Töihin voisin mennä vaikka heti, jos joku mut huolisi, mutta työkkärissa sanottiin vuosia sitten, etten kelpaa edes siivoamaan, mitä itse ehdotin. Olen tehnyt jotain pätkätöitä siivoojana ja se oli ihan ok. Muhun oltiin tyytyväisiä. Sanomalehtiäkin/postia voisin jakaa, mutta jalat ei kestä. On mulle ehdotettu myös korkeakouluopintoja, mutta ei mulla ole enää kunnianhimoa, motivaatiota tai luottamusta siihen, ettei se stressi sairastuta mua uudelleen.

Lupasin jo kissalle, että jos vielä saan jostain palkkaa, ostan sille parempaa ruokaa kun se on mua niin ahkerasti jaksanut hoitaa pahimpina aikoina. Se kai piti mut hengissäkin. Lupasin sille, etten kuole ennen sitä. Kukaan ei varmaan pitäisi siitä huolta, jos mulle kävisi huonosti ja se masentuisi. Enpä osannut arvata, että vielä joskus asiat on näin hyvin.

Löytyyköhän yhteiskunnasta rakoa tällaiselle?