Lue keskustelun säännöt.
Pitäisi aloittaa normaali elämä. Olen mt-kuntoutuja. Vinkkejä?
19.05.2016 |
Olen 27-vuotias mies. Olen ollut lapsesta asti päästäni pipi. Todella pahastikin. Olen ollut jo vuosia eläkkeellä ja taidan olla aika vieraantunut koko yhteiskunnasta. Noh, kuin ihmeen kaupalla olen yhä ensinnäkin hengissä kaiken jälkeen ja toisekseen alan olla kunnossa.
Nyt pitäisi jotenkin palata elämään. Tai aloittaa se. Ei mulla ole, mihin palata kun olen aina ollut sairas. Sosiaalisissa taidoissakin on vikaa. Töissä en ole juuri ollut. Ylioppilastutkinto on ja aikanaan lähes valmistuin yliopistosta ennen sairauden pahenemista. En oikein vain sovellu mihinkään. Olen suht älykäs ja käsistäni kätevä, mutta en voi toimia asiakaspalvelijana, enkä voi ajaa autoa. Ammatin opiskelemista olen miettinyt, mutta töiden pitäisi sopia. Töihin voisin mennä vaikka heti, jos joku mut huolisi, mutta työkkärissa sanottiin vuosia sitten, etten kelpaa edes siivoamaan, mitä itse ehdotin. Olen tehnyt jotain pätkätöitä siivoojana ja se oli ihan ok. Muhun oltiin tyytyväisiä. Sanomalehtiäkin/postia voisin jakaa, mutta jalat ei kestä. On mulle ehdotettu myös korkeakouluopintoja, mutta ei mulla ole enää kunnianhimoa, motivaatiota tai luottamusta siihen, ettei se stressi sairastuta mua uudelleen.
Lupasin jo kissalle, että jos vielä saan jostain palkkaa, ostan sille parempaa ruokaa kun se on mua niin ahkerasti jaksanut hoitaa pahimpina aikoina. Se kai piti mut hengissäkin. Lupasin sille, etten kuole ennen sitä. Kukaan ei varmaan pitäisi siitä huolta, jos mulle kävisi huonosti ja se masentuisi. Enpä osannut arvata, että vielä joskus asiat on näin hyvin.
Löytyyköhän yhteiskunnasta rakoa tällaiselle?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Miksi juuri nyt? Onko vointi parempi? Onko hoitokontaktia? Millainen on normi päiväsi?
Vointi on viimeisen vuoden aikana parantunut radikaalisti. Varmaan kolmisen vuotta olen koittanut keskittyä suosta nousemiseen. Mulle sattui yhdessä vaiheessa hyvä terapeutti, joka oikeasti osasi hommansa. En uskonut, että "puhuminen" auttaa mihinkään, mutta niin siinä vaan opin itsestäni paljon. Rakennettiin sellaista meikäläisen käyttöopasta. Hoitokontakti on toki ja pysyy vielä pitkään, joskaan en tuota samaa ihmistä enää tapaa. Nämä mun jutut on kroonisia.
Normipäivä... Herään noin klo 6:30. Juon teetä, maalaan. Usein selailen nettiä vähän liikaa, tuntikaudet, mutta koitan päästä kävelylle joka päivä. Kävelen tunnin tai kaksi ja bongaan lintuja. Kulutan paljon aikaa ruoan laittoon, kun nautin siitä. Laulan samalla epävireisesti. Joskus ratkon yhtälöitä, usein soittelen jotain instrumenttia, puuhaan kissojen kanssa. Luen kirjoja. Nukkumaan ennen yhtätoista. Olen myös opetellut kutomaan sukkia. Opettelen mielelläni uusia asioita, vaikka ne söisivätkin miehisyyttäni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, vapaaehtoistyötäkin on monenlaista. On paljon sellaisia tehtäviä missä ei tarvitse olla niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, esim. postitusta, kirjoitustyötä. Minullekin tuli mieleen, että kiinnostaisiko joku eläimiin tai luontoon liittyvä tehtävä? Tutkinnosta olisi kyllä hyötyä, mutta sen voi hankkia myös oppisopimuksella.
Nykyään työtilanne on vaikea kaikilla. Tsemppiä sinulle ja kissallesi! Vaikutatte mukavilta molemmat, ja uskon että sinulla olisi paljon annettavaa : )
Jotenkin mulla on ollut vapaaehtoistyöstä sellainen kuva, että pitäisi olla sosiaalinen. Pitää tukia asioita enemmän. Luulo ei ole tiedon väärti.
Olen kuullut, että töihin on vaikea päästä pitkällä koulutuksella ja työkokemuksellakin. Elämme vaikeita aikoja, sanoi puhuva koira.
Ap
Jos viittaat sukkien kutomiseen ja kissoihin, ne eivät kyllä miehisyyttäsi syö. Päivastoin, on miehekästä tehdä just sitä mistä itse tykkää vaikkei se ahtaisiin muotteihin sopisi : )
Tsemppiä täältäkin!
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmointi on sellaista puuhaa, että sitä voi opetella vaikka omillaankin jos kerran älyä löytyy ja uskon, että alalla on valoisa tulevaisuus. Moni tuntemani ohjelmoija on myös vähän hiljainen ja omalaatuinen, eli ei haittaa vaikket olisi ihan "tavallinen". Vaikka nettisivuja/sovelluksia/pelejä tekemään.
Onnittelut olosi paranemisesta! :-)
Olen melkein kuin joku vanhus. Nykyajan teknologia on aika vierasta, mutta kuitenkin ohjelmointia olen myös pohtinut. Joskus koodaamista opettelinkin hieman itsekseni. Yksi sukulainen on myös puhunut, että js siihen oppisin, voisi ura avautua. Paljon ideoita on tullut.
Kiitoksia onnitteluista. Tämä tuntuu aika hienolta, kun pitkään uskoin, ettei toivoa ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä asut, jos saan kysyä?
Mä välillä ikkunasta katselen, kun naapuritalon nuori mies käyttää pihalla kissaansa. Seisoskelee välillä yli puolikin tuntia yhdessä paikassa, kun kissa kellii nurmikolla. Tuntuu hyvältä tälleen kaukaakin, omalta parvekkeelta, aistia tuollainen molemminpuolinen tärkeys ja rakkaus. Omaa kissaa rapsuttelen siinä sitten ja höpöttelen sille mukavia.
Ajattelin vaan että jos se sattuisit olemaan sinä, voisi olla mielenkiintoista tutustua. Olen itsekin mt-kuntoutuja.
En taida tuo mies olla. Oma kissani tekee lenkkiä vähän koiramaiseen tyyliin. Siksakkia usein mennään, mutta se ei kauaa pysy paikoillaan. Harmi, ettei satuttu samaan kortteliin.
Hienoa, että joku muukin vie kissaa ulos noin kissan ehdoilla. Mies vielä, kun usein näkee vain naisia kissojen kanssa ulkona.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ala vertaistukihenkilöksi tai kokemusasiantuntijaksi? Kunnissa on paljon eroja palveluiden suhteen. Esim Oulussa Hyvän Mielen Talo on hyvä paikka kuntoutujalle.
Tulee mieleen, kun koulussa joskus kävi puhujia, joilla oli juuri jokin mt-tausta, olivat olleet päihdeongelmaisia jne. Jos tilaisuus olisi, voisin hyvin tehdä vastaavaa. Esiintyminen ei ole ongelma.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos työelämään haluat, niin ilmoittaudu rohkeasti työnhakijaksi TE-toimistoon. Kerro tilanteesi siellä avoimesti niin saat tarvitsemaasi tukea. Tilanteessasi siirtyminen työelämään ja elämään yleensäkin tapahtuu pienin askelin esim. Kuntouttavan työtoiminnan jälkeen työkokeiluun ja sen jälkeen koulutuksen avulla töihin. Palvelua kyllä saa kun sitä osaa pyytää ja on itse motivoitunut. Olet vielä nuori ja sulla on koko elämä edessäsi! Tsemppiä elämään!
T. työkkärin täti
Kiitos tästä. Edellinen kokemus työkkäristä oli huono, mutta ehkä sattui kohdalle vain asioista tietämätön ihminen.
Ap
Ala pitää blogia mt-kuntoutujan elämästä. Osaat valokuvata ja kirjoittaa mukavasti niin voisit saada uusia kavereita sitä kautta. Kissanomistajiakin voisi kiinnostaa kertomukset elämästänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos viittaat sukkien kutomiseen ja kissoihin, ne eivät kyllä miehisyyttäsi syö. Päivastoin, on miehekästä tehdä just sitä mistä itse tykkää vaikkei se ahtaisiin muotteihin sopisi : )
Tsemppiä täältäkin!
Kiitoksia. Joskus olen pohtinut, miten helposti maskuliinisuutensa voikin menettää joidenkin silmissä. No. Olen kuitenkin jatkanut naismaisia harrastuksiani.
Ap
Pidä joitakin rutiineja, jotka estävät muuttumasta passiiviseksi. Esimerkiksi siivoaminen, kaupassa käynti kauempana kävellen... Siisti koti vaikuttaa mielialaankin positiivisesti.
Varmasti keksit sopivan alan itsellesi. Tiedostat rajasi eli jos korkeakouluopinnot ovat liian työläitä, niin älä hae sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä niitä töitä riitä kaikille terveilläkään niin aika paska mahdollisuus sulla on työllistyä jos ny realisteja ollaan.
Ap: En osaa tässä sanoa oikein mitään tuohon työllistymiseen liittyen, mutta vaikutat mukavalta ihmiseltä ja samaistun moneen asiaan. Voiko sulle laittaa esimerkiksi sähköpostia tai saada yhteyden jotakin muuta kautta? Jos nyt siis edes kaipaat juttuseuraa, ihan ajatustenvaihto-/kaverimielessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä alaa opiskelit silloin aikanaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos työelämään haluat, niin ilmoittaudu rohkeasti työnhakijaksi TE-toimistoon. Kerro tilanteesi siellä avoimesti niin saat tarvitsemaasi tukea. Tilanteessasi siirtyminen työelämään ja elämään yleensäkin tapahtuu pienin askelin esim. Kuntouttavan työtoiminnan jälkeen työkokeiluun ja sen jälkeen koulutuksen avulla töihin. Palvelua kyllä saa kun sitä osaa pyytää ja on itse motivoitunut. Olet vielä nuori ja sulla on koko elämä edessäsi! Tsemppiä elämään!
T. työkkärin täti
Missä muka on tällainen työkkäri? Itse jonotin kaksi kuukautta kuntoutusneuvojalle, jonka ainoa ohje oli: "Oletko miettinyt, että menisit töihin?" Noiden kuntouttavien työtoimintojen ja kokeilujen suhteen saa myös olla koko ajan varovainen, ettei vain päädy paikkaan, jossa kunto heikkenee huonon kohtelun takia :( Ai niin mutta sittenhän se olikin vain omasta motivaatiosta kiinni ja me vaan yritettiin auttaa!
Anteeksi ap että tulin oksentamaan tämän ketjuusi. Kuulostat todella viehättävältä ihmiseltä. Ja onhan sekin mahdollista, että jossain on työkkäri, jossa asiakkaiden tarpeet on lähtökohta eikä se, että työkkärin omat tilastot näyttää hyvältä.
Minäkin haluan tuollaisen kissan kuin ap:lla!
En osaa kaikkeen vastata mutta jos saat vielä tilapäistä eläkettä/kuntoutustukea, niin yritä pitää hoitosuhde äläkä luovu mahdollisuudesta uusia kuntoutustukea, koska takaisin pääseminen siihen voi koitua hyvin vaikeaksi ja silloin asiat eivät ainakaan parane, sillä putoaisit sitten työttömyystuelle, joka on selvästi huonompi ja sisältää kyykytyksen mahdollisuuden.
Siivoojaksi tai tiskariksi voi päästä, jos on nimenomaan valmis olemaan tarvittaessa kutsuttava. Vakitunneilla oleviin paikkoihin on paljon enemmän hakijoita.
Jos sulla on eläke, niin sehän juuri sellaisi tuollaisen päivä silloin tällöin -tyyppisen työskentelyn? Siinähän näkisi samalla, että miten voimasi siihen riittävät. Vuokrafirmojen lisäksi myös kunnilla on usein oma sijaispankki, eli kannattaa myös selvittää se mahdollisuus.
Hakiessa kannattaa hakemukseen kirjoittaa jotain tulevaisuuden suunnitelmista, vaikka et niitä oikeasti juuri nyt tietäisikään. Tyyliin että olet hakemassa opintoihin ja jatkaisit töissä mielelläsi myös tulevaisuudessa opintojen ohessa. Siitä tulee lukijalle sellainen olo, että olet aktiivinen ja sinusta saa työntekijän vähän pitemmäksikin aikaa. (Ja joo, nurinkurista että yritykset hakevat pitempiaikaista työntekijää vaikka tarjolla on vain lyhyitä keikkapätkiä, mutta näin tämä maailma nykyään menee.)
Pidätkö muuten huolta fyysisestä kunnostasi? Se auttaa oikeasti mielialaankin ja parantuneesta kunnosta ja kropanhallinnasta saa itsevarmuutta olemukseensa. Se taas auttaa työnhaussa ja ylipäänsä sosiaalisissa tilanteissa.
Halusin vain sanoa, että vaikutat todella mukavalta ihmiseltä ja toivon sinulle ja kisullesi kaikkea hyvää 😊
Jalat kestää jonkin verran, mutta tuo sanomalehdenjako oli jo sellaista, ettei enää onnistunut. Voi se johtua loputtomista portaistakin. Trukkia en ole koskaan ajanut, mutta ne taitavat olla aika pieniä ja hitaasti liikkuvia, joten ehkä oppisin. Sillä ei tarvitsisi myöskään mennä liikenteen sekaan.
Tuolla pätkätyöfirmassa joskus puhuin, että varastohommiakn voisin tehdä. Olen aika pienikoinen ja sellainen vähän heiveröisen oloinen (kerran joku nainen tuli joskus muuten vain kysymään, olenko syntynyt keskosena), joten sellaista ei koskaan ainakaan tarjottu. Kai siellä arveltiin, etten jaksa nostaa tai kantaa mitään.
Ap