voidaanko yksinhuoltaja pakottaa ensikotiin?

Kuule. Miksi sinä vaivaat päätä toiseten asioilla vai onko kyseessä sinun oma ongelma. Mielenterveystoimisto varmaan tietää hänen tilansa ja että hän on yksinhuoltaja. He kyllä näkee jos äiti ei ole siinä kunnossa että pärjäis. Lastenvalvojilla on oikeus pakoittaa äiti tarvittaessa ensikotiin opettelemaan lapsen hoitoa. Ja näin he tekevätkin aika usein teiniäitien kohdalla, vammaisen äidin kohdalla ja mielenterveyspotilaiden kohdalla ( jos tarvetta).

Mutta jos arki rullaa, niin voidaanko pelkästään sen takia pakottaa ensikotiin että on yh ja vielä se, että käy psykoterapiassa? Aika paljon olen kuullut huoli-perusteisesta puheesta, että jos nyt sattuu olemaan mt-ongelma niin pelkästään jo stigman takia joutuu syyniin. Ja kun vielä yh.

Itsestäsikö kerrot? Miten psykoterapeuttisi muotoilisi pärjäämisesi?

Ei tietenkään voi pakottaa ketään koskaan ensikotiin. Joissain vakavissa tapauksissa joissa on epäilys pystyykö äiti huolehtimaan lapsestaan, sen ehtona voi kyllä olla ensikoti että saa lapsensa pitää. Sittenkin voi valita antaa lapsensa pois ja mennä itse mihin huvittaa.

Mutta ketään ei pelkästään yksinhuoltajuuden tai terapiassa käynnin takia laiteta lapsen huostaanoton uhalla ensikotiin. Itsekin olen tieten tahtoen yh, on masennus ja paniikkihäiriödiagnoosit ja käyn terapiassa, eikä kukaan ole kyllä mitään kysellyt. Mutta pärjäämisestäni ei ole mitään epäilystä kyllä kellään.

Niin hassultahan se tuntuisi, että yh ja psykoterapia vaikuttaisivat niin, että pitäisi mennä ensikotiin pelkästään niiden takia. kun se psykoerapia nimenomaan auttaa sairauden hallinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos arki rullaa, niin voidaanko pelkästään sen takia pakottaa ensikotiin että on yh ja vielä se, että käy psykoterapiassa? Aika paljon olen kuullut huoli-perusteisesta puheesta, että jos nyt sattuu olemaan mt-ongelma niin pelkästään jo stigman takia joutuu syyniin. Ja kun vielä yh.

Ei voida. Eikä kukaan edes halua, koska se on niin julmetun kallista.

Mutta on ihmisiä, jotka ihan rehellisesti itse kuvittelevat, että mt-ongelma on hallinnassa ja arki sujuu hyvin, mutta joiden kohdalla kuka tahansa järkevä ihminen olisi asiasta eri mieltä. Mt-ongelma ja arjenhallinnan ongelmat kun usein ovat sellaisia, että niitä ei itse tajua ja vaikka jotain tajuaisikin,ei tajua kokonaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Niin hassultahan se tuntuisi, että yh ja psykoterapia vaikuttaisivat niin, että pitäisi mennä ensikotiin pelkästään niiden takia. kun se psykoerapia nimenomaan auttaa sairauden hallinnassa.

Tuo nyt vähän riippuu siitä muusta elämäntilanteestakin, että miten vaikuttaa elämäänsä hallitsevan. Esim. jos kyseessä on aikuinen työkykyinen, työssä käyvä ihminen joka elää itsenäisesti ilman muuta avun tarvetta kuin terapia (ja/tai lääkkeet), kyllä hänen uskotaan lapsensakin kanssa pärjäävän ilman ensikotipakkoja.

Mutta sitten taas jos on niin pahassa jamassa että on ehkä pitkäänkin ollut työkyvytön tai on eläkkeellä, tai on historiaa päihteidenkäytöstä, itsemurhayrityksistä tms niin kyllähän sitä vähän enemmän epäillään että onko hänestä lasta itsenäisesti hoitamaan. Mutta ei siis pelkän yh:n ja terapian perusteella vaan kokonaistilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos arki rullaa, niin voidaanko pelkästään sen takia pakottaa ensikotiin että on yh ja vielä se, että käy psykoterapiassa? Aika paljon olen kuullut huoli-perusteisesta puheesta, että jos nyt sattuu olemaan mt-ongelma niin pelkästään jo stigman takia joutuu syyniin. Ja kun vielä yh.

Ei voida. Eikä kukaan edes halua, koska se on niin julmetun kallista.

Mutta on ihmisiä, jotka ihan rehellisesti itse kuvittelevat, että mt-ongelma on hallinnassa ja arki sujuu hyvin, mutta joiden kohdalla kuka tahansa järkevä ihminen olisi asiasta eri mieltä. Mt-ongelma ja arjenhallinnan ongelmat kun usein ovat sellaisia, että niitä ei itse tajua ja vaikka jotain tajuaisikin,ei tajua kokonaisuutta.

Olen eri mieltä tuosta "usein"-sanasta. Itsellä on psyykkinen sairaus ja olen sen kanssa ollut aika pohjamudissa. Tiedostan mainiosti koska on hyvä päivä ja koska huono. Ja tiedän, kun tilanne on menossa todella huonoksi. Kokonaisuuden tajuan myös vallan mainiosti. Mt-ongelmaiset eivät ole tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hassultahan se tuntuisi, että yh ja psykoterapia vaikuttaisivat niin, että pitäisi mennä ensikotiin pelkästään niiden takia. kun se psykoerapia nimenomaan auttaa sairauden hallinnassa.

Tuo nyt vähän riippuu siitä muusta elämäntilanteestakin, että miten vaikuttaa elämäänsä hallitsevan. Esim. jos kyseessä on aikuinen työkykyinen, työssä käyvä ihminen joka elää itsenäisesti ilman muuta avun tarvetta kuin terapia (ja/tai lääkkeet), kyllä hänen uskotaan lapsensakin kanssa pärjäävän ilman ensikotipakkoja.

Mutta sitten taas jos on niin pahassa jamassa että on ehkä pitkäänkin ollut työkyvytön tai on eläkkeellä, tai on historiaa päihteidenkäytöstä, itsemurhayrityksistä tms niin kyllähän sitä vähän enemmän epäillään että onko hänestä lasta itsenäisesti hoitamaan. Mutta ei siis pelkän yh:n ja terapian perusteella vaan kokonaistilanteen.

Mitä ihmeen väliä sillä on, onko eläkkeellä? Itse olen kuntoutustuella ja teen hieman opintoja. kuntoutusta (psykoterapiaa ja opintoja) saan ja suunta on koko ajan parempaan.

Masentunut on usein kovin itsekäs, eikä ymmärrä sairauden vaikutusta lapseen...

Vierailija kirjoitti:

Masentunut on usein kovin itsekäs, eikä ymmärrä sairauden vaikutusta lapseen...

Eihän tässä nyt mistään masennuksesta puhuttu, vaan yleisesti jostakin psyykkisestä sairaudesta. Ei kaikki psykoterapiassa käyvät ole masentuneita eikä kaikki psyykkiset sairaudet ole masennusta. Masennustakin on erilaista, eikä myöskään se välttämättä vaikua lapseen sen enempää kuin mikään muukaan.

Kyllähän se ihan arkielämässäkin näkyy, että paljon on ennakkoluuloja mt-ongelmaisia kohtaan. Vaikka ihan normaalia arkea elävät, mutta ovat psyykkisesti sairaita. Ei mt-ongelmainen ole mikään väkivaltainen lastenhakkaaja, joka ei pysty huolehtimaan lapsistaan, vaan ihan normaali äiti/isä, mutta tarvitsee vain hoitoa sairauteensa. Eikä todellakaan suurimmassa osassa mt-ongelmissa mitenkään todellisuudentaju/tietoisuus omasta tilasta häviä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ihan arkielämässäkin näkyy, että paljon on ennakkoluuloja mt-ongelmaisia kohtaan. Vaikka ihan normaalia arkea elävät, mutta ovat psyykkisesti sairaita. Ei mt-ongelmainen ole mikään väkivaltainen lastenhakkaaja, joka ei pysty huolehtimaan lapsistaan, vaan ihan normaali äiti/isä, mutta tarvitsee vain hoitoa sairauteensa. Eikä todellakaan suurimmassa osassa mt-ongelmissa mitenkään todellisuudentaju/tietoisuus omasta tilasta häviä mihinkään.

Avainsana on : normaalia arkea elävät. Mutta ihminen joka ei pysty esimerkiksi käymään edes osa-aikaisesti töissä, miten pitäisi automaattisesti olettaa että tälläinen ihminen jaksaa 24/7 , ehkä yövalvomisten ja muiden kanssa vauvan hoitoa. Tiedän monta ihmistä jotka käyvät psykoterapiassa, myös yh- äitejä, yhdellä on takana myös viikkojen suljettu jaksoja, kenellekkään ei ole tarjottu ensikotia. Joten riippuu nyt ihan siitä mikä mt-ongelma on kyseessä, onko mt häiriö esim skitsofrenia jossa on ollut pahentumisvaiheita? Epäsosiaalinen persoonallisuus kuten tällä 5 vauvaa surmanneella? Ottaisin ilolla vastaan jakson jos sellaisen saisin, sillä kyllähän tässä on nyt varmasti myös tekijöitä mistä ei ole puhuttu, nuori ikä? Sosiaalitukien varassa? Onko isä ollenkaan kuvioissa? Sairauden tunnottomuutta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ihan arkielämässäkin näkyy, että paljon on ennakkoluuloja mt-ongelmaisia kohtaan. Vaikka ihan normaalia arkea elävät, mutta ovat psyykkisesti sairaita. Ei mt-ongelmainen ole mikään väkivaltainen lastenhakkaaja, joka ei pysty huolehtimaan lapsistaan, vaan ihan normaali äiti/isä, mutta tarvitsee vain hoitoa sairauteensa. Eikä todellakaan suurimmassa osassa mt-ongelmissa mitenkään todellisuudentaju/tietoisuus omasta tilasta häviä mihinkään.

Avainsana on : normaalia arkea elävät. Mutta ihminen joka ei pysty esimerkiksi käymään edes osa-aikaisesti töissä, miten pitäisi automaattisesti olettaa että tälläinen ihminen jaksaa 24/7 , ehkä yövalvomisten ja muiden kanssa vauvan hoitoa. Tiedän monta ihmistä jotka käyvät psykoterapiassa, myös yh- äitejä, yhdellä on takana myös viikkojen suljettu jaksoja, kenellekkään ei ole tarjottu ensikotia. Joten riippuu nyt ihan siitä mikä mt-ongelma on kyseessä, onko mt häiriö esim skitsofrenia jossa on ollut pahentumisvaiheita? Epäsosiaalinen persoonallisuus kuten tällä 5 vauvaa surmanneella? Ottaisin ilolla vastaan jakson jos sellaisen saisin, sillä kyllähän tässä on nyt varmasti myös tekijöitä mistä ei ole puhuttu, nuori ikä? Sosiaalitukien varassa? Onko isä ollenkaan kuvioissa? Sairauden tunnottomuutta? 

Ensinnäkin se, että elää sosiaalitukien varassa (esim kuntoutustuella tai eläkkeellä) ei kerro mitään vanhemmuudesta. Eikä myöskään se, jos isä ei ole kuvioissa. Edelleenkin, psyykkisiin sairauksiin liittyy harvoin sairaudentunnottomuutta. Päinvastoin, moni todella sairaskaan ei saa apua, kun ympäristö vähättelee oireita vaikka sairastunut itse tietää, että hänen tilansa on paha.

Toisekseen, osa-aikatöyön pystyminen ei kerro mitään itse tilanteesta. Esim opinnoistakin voi olla kuntoutustuella. Voi siis olla, että opiskelija on jäänyt kuntoutustuella opinnoista ja tekee opintoja jonkin verran tuen aikana käyden samalla psykoterapiassa ja selviten arjesta. Kuitenkaan kokopäiväinen opiskelu ei onnistu. Vauvan hoitoon ko tilanne ei välttämättä vaikutala lainkaa, sillä kuntoutustuki on myönnetty työ/opiselukyvyn heikentymisen vuoksi. Silti ihminen voi pärjätä arjessaan. Ja pärjää koko ajan paremmin kuntoutuksen jatkuessa.

Tiesitkö muuten, että vaikean psyykkisen sairastelun jälkeen vauvan hoito voi todellakin olla lastenleikkiä? Sen jälkeen kun on tuntenut kovia tuskatiloja ja elämä on pyörinyt vain ja ainoastaan sairauden ympärillä niin sen jälkeen kun pääsee normaaliin elämään kiinni, niin normaali elämä on lastenleikkiä. Jotkut ihmiset ovat kokeneet siis vähän rankempia asioita kuin yövalvomiset ja vauva-ajan väsymyksen.

Ei vauvan hoidossa mitään ongelmaa ollut.

Ensinnäkin Ensikotiin ei pakoteta ketään. Valitettavasti kunnat eivät enää halua maksaa, joten Ensikotiin eivät pääse edes sinne haluavat.  Moni haluaisi, koska sieltä saa hyvän avun ja tuen yhteiselämän aloittamiseen lapsen kanssa ja apua vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos arki rullaa, niin voidaanko pelkästään sen takia pakottaa ensikotiin että on yh ja vielä se, että käy psykoterapiassa? Aika paljon olen kuullut huoli-perusteisesta puheesta, että jos nyt sattuu olemaan mt-ongelma niin pelkästään jo stigman takia joutuu syyniin. Ja kun vielä yh.

Ei voida. Eikä kukaan edes halua, koska se on niin julmetun kallista.

Mutta on ihmisiä, jotka ihan rehellisesti itse kuvittelevat, että mt-ongelma on hallinnassa ja arki sujuu hyvin, mutta joiden kohdalla kuka tahansa järkevä ihminen olisi asiasta eri mieltä. Mt-ongelma ja arjenhallinnan ongelmat kun usein ovat sellaisia, että niitä ei itse tajua ja vaikka jotain tajuaisikin,ei tajua kokonaisuutta.

Olen eri mieltä tuosta "usein"-sanasta. Itsellä on psyykkinen sairaus ja olen sen kanssa ollut aika pohjamudissa. Tiedostan mainiosti koska on hyvä päivä ja koska huono. Ja tiedän, kun tilanne on menossa todella huonoksi. Kokonaisuuden tajuan myös vallan mainiosti. Mt-ongelmaiset eivät ole tyhmiä.

Eivät todellakaan ole tyhmiä, useimmiten päinvastoin. On kuitenkin olemassa sairauksia ja sairauksien vaiheita, joissa henkilö itse on sairaudentunnoton, vaikka ympäristö näkee selvästi, että esim. nyt menee liian kovaa .

Esim. hypomaniassa useimmat eivät halua apua, koska se kuulemma on melkoisen mukava olotila, mutta johtaa usein varsinaiseen maniaa, jolloin seuraukset voivat olla ikäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos arki rullaa, niin voidaanko pelkästään sen takia pakottaa ensikotiin että on yh ja vielä se, että käy psykoterapiassa? Aika paljon olen kuullut huoli-perusteisesta puheesta, että jos nyt sattuu olemaan mt-ongelma niin pelkästään jo stigman takia joutuu syyniin. Ja kun vielä yh.

Ei voida. Eikä kukaan edes halua, koska se on niin julmetun kallista.

Mutta on ihmisiä, jotka ihan rehellisesti itse kuvittelevat, että mt-ongelma on hallinnassa ja arki sujuu hyvin, mutta joiden kohdalla kuka tahansa järkevä ihminen olisi asiasta eri mieltä. Mt-ongelma ja arjenhallinnan ongelmat kun usein ovat sellaisia, että niitä ei itse tajua ja vaikka jotain tajuaisikin,ei tajua kokonaisuutta.

Olen eri mieltä tuosta "usein"-sanasta. Itsellä on psyykkinen sairaus ja olen sen kanssa ollut aika pohjamudissa. Tiedostan mainiosti koska on hyvä päivä ja koska huono. Ja tiedän, kun tilanne on menossa todella huonoksi. Kokonaisuuden tajuan myös vallan mainiosti. Mt-ongelmaiset eivät ole tyhmiä.

Eivät todellakaan ole tyhmiä, useimmiten päinvastoin. On kuitenkin olemassa sairauksia ja sairauksien vaiheita, joissa henkilö itse on sairaudentunnoton, vaikka ympäristö näkee selvästi, että esim. nyt menee liian kovaa .

Esim. hypomaniassa useimmat eivät halua apua, koska se kuulemma on melkoisen mukava olotila, mutta johtaa usein varsinaiseen maniaa, jolloin seuraukset voivat olla ikäviä.

Jep, mutta mt-ongelma ei ole synonyymi esim manialle tai skitsofrenialle. Esim pakko-oireinen häiriö on myös vaikea mt-ongelma, jossa ei todellakaan ole sairaudentunnottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos arki rullaa, niin voidaanko pelkästään sen takia pakottaa ensikotiin että on yh ja vielä se, että käy psykoterapiassa? Aika paljon olen kuullut huoli-perusteisesta puheesta, että jos nyt sattuu olemaan mt-ongelma niin pelkästään jo stigman takia joutuu syyniin. Ja kun vielä yh.

Ei voida. Eikä kukaan edes halua, koska se on niin julmetun kallista.

Mutta on ihmisiä, jotka ihan rehellisesti itse kuvittelevat, että mt-ongelma on hallinnassa ja arki sujuu hyvin, mutta joiden kohdalla kuka tahansa järkevä ihminen olisi asiasta eri mieltä. Mt-ongelma ja arjenhallinnan ongelmat kun usein ovat sellaisia, että niitä ei itse tajua ja vaikka jotain tajuaisikin,ei tajua kokonaisuutta.

Olen eri mieltä tuosta "usein"-sanasta. Itsellä on psyykkinen sairaus ja olen sen kanssa ollut aika pohjamudissa. Tiedostan mainiosti koska on hyvä päivä ja koska huono. Ja tiedän, kun tilanne on menossa todella huonoksi. Kokonaisuuden tajuan myös vallan mainiosti. Mt-ongelmaiset eivät ole tyhmiä.

Eivät todellakaan ole tyhmiä, useimmiten päinvastoin. On kuitenkin olemassa sairauksia ja sairauksien vaiheita, joissa henkilö itse on sairaudentunnoton, vaikka ympäristö näkee selvästi, että esim. nyt menee liian kovaa .

Esim. hypomaniassa useimmat eivät halua apua, koska se kuulemma on melkoisen mukava olotila, mutta johtaa usein varsinaiseen maniaa, jolloin seuraukset voivat olla ikäviä.

Jep, mutta mt-ongelma ei ole synonyymi esim manialle tai skitsofrenialle. Esim pakko-oireinen häiriö on myös vaikea mt-ongelma, jossa ei todellakaan ole sairaudentunnottomuutta.

Tiedän, olen melko hyvin perehtynyt mt-sairauksiin.

Ap ei kertonut, millaisista mt-ongelmista on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ihan arkielämässäkin näkyy, että paljon on ennakkoluuloja mt-ongelmaisia kohtaan. Vaikka ihan normaalia arkea elävät, mutta ovat psyykkisesti sairaita. Ei mt-ongelmainen ole mikään väkivaltainen lastenhakkaaja, joka ei pysty huolehtimaan lapsistaan, vaan ihan normaali äiti/isä, mutta tarvitsee vain hoitoa sairauteensa. Eikä todellakaan suurimmassa osassa mt-ongelmissa mitenkään todellisuudentaju/tietoisuus omasta tilasta häviä mihinkään.

Avainsana on : normaalia arkea elävät. Mutta ihminen joka ei pysty esimerkiksi käymään edes osa-aikaisesti töissä, miten pitäisi automaattisesti olettaa että tälläinen ihminen jaksaa 24/7 , ehkä yövalvomisten ja muiden kanssa vauvan hoitoa. Tiedän monta ihmistä jotka käyvät psykoterapiassa, myös yh- äitejä, yhdellä on takana myös viikkojen suljettu jaksoja, kenellekkään ei ole tarjottu ensikotia. Joten riippuu nyt ihan siitä mikä mt-ongelma on kyseessä, onko mt häiriö esim skitsofrenia jossa on ollut pahentumisvaiheita? Epäsosiaalinen persoonallisuus kuten tällä 5 vauvaa surmanneella? Ottaisin ilolla vastaan jakson jos sellaisen saisin, sillä kyllähän tässä on nyt varmasti myös tekijöitä mistä ei ole puhuttu, nuori ikä? Sosiaalitukien varassa? Onko isä ollenkaan kuvioissa? Sairauden tunnottomuutta? 

Ensinnäkin se, että elää sosiaalitukien varassa (esim kuntoutustuella tai eläkkeellä) ei kerro mitään vanhemmuudesta. Eikä myöskään se, jos isä ei ole kuvioissa. Edelleenkin, psyykkisiin sairauksiin liittyy harvoin sairaudentunnottomuutta. Päinvastoin, moni todella sairaskaan ei saa apua, kun ympäristö vähättelee oireita vaikka sairastunut itse tietää, että hänen tilansa on paha.

Toisekseen, osa-aikatöyön pystyminen ei kerro mitään itse tilanteesta. Esim opinnoistakin voi olla kuntoutustuella. Voi siis olla, että opiskelija on jäänyt kuntoutustuella opinnoista ja tekee opintoja jonkin verran tuen aikana käyden samalla psykoterapiassa ja selviten arjesta. Kuitenkaan kokopäiväinen opiskelu ei onnistu. Vauvan hoitoon ko tilanne ei välttämättä vaikutala lainkaa, sillä kuntoutustuki on myönnetty työ/opiselukyvyn heikentymisen vuoksi. Silti ihminen voi pärjätä arjessaan. Ja pärjää koko ajan paremmin kuntoutuksen jatkuessa.

Tiesitkö muuten, että vaikean psyykkisen sairastelun jälkeen vauvan hoito voi todellakin olla lastenleikkiä? Sen jälkeen kun on tuntenut kovia tuskatiloja ja elämä on pyörinyt vain ja ainoastaan sairauden ympärillä niin sen jälkeen kun pääsee normaaliin elämään kiinni, niin normaali elämä on lastenleikkiä. Jotkut ihmiset ovat kokeneet siis vähän rankempia asioita kuin yövalvomiset ja vauva-ajan väsymyksen.

Hienoa kuulla että näinkin voi olla. Itsellä aktivoituu kaikki paska menneisyys väsymyksessä ja lasten parkuessa viikko kaupalla, ilman että mistään saa hoitoapua.