Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Elämä on valintoja täynnä. Itse olen kumppanini kanssa valinnut aktiivisen, liikkuvan, sosiaalisen lapsettoman elämän. Meille on ystävät ja maailman näkeminen ja ihmisiin tutustuminen kaikki kaikessa. Meille on ihan tärkeintä kokea ja matkustella paljon, nähdä uusia paikkoja ja uusia ihmisiä, tutustua erilaisiin elämäntapoihin ja myös ihan nautiskella elämästä. Ihmiset ovat tärkeitä, muttemme koe tarvitsevamme omia lapsia välittämiseen, rakkauteen ja elämän täytenä kokemiseen. Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.

Jostain tulee aina näitä kitkeriä kommentteja, että meidänkin pitäisi saada lisää vastuuta ja elämämme on liian helppoa. Lapsiin ja lapsiperheisiin suhtaudumme ihan positiivisesti. Ei olla rajattu lapsellisia ystäviämme pois. Miksi meidän elämän pitäisi olla vaikeampaa? Mitä emme ymmärrä? Tämä on meidän valinta, eikä meillä olisi sellaista sosiaalista verkkoa ympäri maailmaa, jos meillä olisi lapsia. Ollaan työskennelty ja asuttu välillä ulkomailla ja liikuttu tosi paljon, ei tämmöinen elämä sopisi lapselle yhtään. Rakkautta riittää toisiimme ja moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Tärkeintä elämässämme on ihmiset.

  • ylös 140
  • alas 43

Sivut

Kommentit (136)

Vierailija

No jos tämä perinteinen, Porvoolainen aloitus on totta, niin huomioni kiinnittyy vain siihen kohtaan että millainen ihminen sanoo toiselle "teidän pitää saada vastuuta, koska teidän elämä on liian helppoa"? Onko vastaus niin yksinkertainen kuin kuvittelen: Porvoolainen lestadiolaisäiti?

  • ylös 74
  • alas 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapset rajoittaisivat sosiaalisia suhteita muuten. Meille on tärkeää päästää liikkeelle ilman suurempia vaikeuksia ja esteitä.

Ja sä tiedät tämän mistä? Meillä on kolme lasta ja mitään eivät he ole rajoittaneet: sosiaalisia suhteita, matkailua (mm. viime vuonna kaksi reissua Amerikan mantereeelle), harrastuksia, uusien ihmisten tapaamista. Ainoa vaikeus on tilata kahden lentolipun sijasta 5, onpa vaikeaa...

  • ylös 44
  • alas 71
Vierailija

Silloin, kun lapset oli pieniä, kadehdin lapsettomien parien vapautta ja mahdollisuutta matkustella. Ei se kuitenkaan tarkoita, että olisin halunnut vaihtaa osia. Valintojahan nämä on. Nyt itse asiassa osat ovat vaihtuneet, nyt useimmilla heistä on pieniä lapsia kun meidän omat on jo isoja.

  • ylös 59
  • alas 2
Vierailija

Meillä on 1 lapsi. Elämä on mukavaa näin. Suuremman lapsiluvun omaavat vanhemmat ovat sanoneet että me haluamme päästä helpolla kun emme halua lisää lapsia.

Totta, haittaako se? Meillä on ihana, terve lapsi joka saa paljon huomiota ja jonka kanssa matkustelu ja liikkuminen on helppoa.

  • ylös 70
  • alas 3
Vierailija

Nimenomaan elämä on valintoja. Lapseni on vielä pieni, alle 2-vuotias, mutta mitään mitä elämässäni oikeasti olisin halunnut tehdä, ei ole jäänyt tähän mennessä lapsen takia tekemättä. Toki välillä kadehdin lapsettomia ystäviäni kun meneminen on helppoa ja spontaania (ei siis tarvitse ottaa mukaan hillitöntä arsenaalia ruokalappuja, vaihtovaatteita tai aikuisten menoihin järjestää lapsenvahtia jne) mutta lapsi ei ole estänyt minua tekemästä mitään mitä haluan.

  • ylös 35
  • alas 8
Vierailija

En koskaan kadehdi lapsettomia ystäviäni. Ehkä joskus ihan pikkuriikkisen säälin, mutta useimmiten suhtaudun neutraalisti heidän valintoihinsa (tai olosuhteiden pakkoon) niin kuin hekin minun valintoihin.

  • ylös 26
  • alas 55
Vierailija

Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.

  • ylös 74
  • alas 25
Vierailija

Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!

Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?

  • ylös 94
  • alas 5
Vierailija

No yksinkertaisesti siksi, että lapseton elämäntapa on monelta osin mukavampi, helpompi, mielenkiintoisempi ja antoisampi kuin keskimääräinen lapsiperhe-elämä. Lapsettomat työssääyvät pariskunnat ovat yhteiskunnan menestyjiä, joilla on parempi elintaso ja enemmän riskinottokykyä kuin muilla ryhmillä. Heillä on myös tutkimusten mukaan paremmat parisuhteet, vilkkaampi sosiaalinen elämä, vähemmän velvollisuuksia ja enenmmän aikaa hauskanpidolle ja harrastuksille.

Kyllä minä ainakin kadehdin tällaista elämää todella paljon ennen kuin saavutin sen.

  • ylös 38
  • alas 20
Vierailija

Elämän valintoja. Tuo sopii teillä joten eläkää oman näköistä elämää :) ei kannata välittää muiden kommenteista vaikka ne tuntuvat loukkaavia. Mielestäni omaa intuitiota tulee kuunnella ja elää sen mukaan jos jokainen tekisi niin, maailma olisi ehkä parempi paikka. Itselläni yksi lapsi ja mies ja tärkeämpää kuin olla oma lapsi on olla itsensä kanssa tyytyväinen ja tehdä asioita joista nauttii. Se säteilee ympärille. Pitkään luulin että lapsen kanssa voi tehdä kaikkea niin kuin olin aiemmin tehnyt. Pitkiä matkoja ulkomaille kavereiden kanssa pelailua yömyöhään ym ym. Tätä yritin kun olen niin reipas iloinen ja tomera luonne. Ja äkkiähän sitä ymmärsi ettei enää onnistu samalla tavalla eläminen kuin aiemmin tai elää yli voimiensa. Paljosta olen lapsen takia luopunut ja välillä katson lapsettomia pareja joilla on toisensa ja paljon aikaa toisilleen heillä on ihanaa. Se näyttää ihanalta vaikka tiedän että heilläkin ongelmansa. Suhteemme paras aika oli ennen lasta. Palmun alla loikoilua kiireettömän matkoja se oli luksusta. Lapsen kanssa matkustaminen on ihanaa ja rakastamme lastamme yli kaiken muun mutta kyllä se elämää muuttaa. Kiire lisääntyy tuplasti verrattuna ei lapsettomat aikaan. Lapsiperheen nykyelämä on tosi hektistä päiväkotirumba 2x päivässä työpäivä kotona ruoanlaitto nukuttaminem sairastettu paljon itsekin kun lapsi päissä juuri viikonloppuna koko perhe vatsataudissa. Vähän unta sukulaisten kanssa täytyy viettää enemmän aikaa lapsen jälkeen eli se kahdenkeskinen aika vähenee. Romantiikan eteen saa tehdä töitä. Ja me ollaan vielä aina oltu hellä pari toisilleen vieläkin ollaan rakastetaan joka päivä halitaan. Mut se kahdenkeskinen aika sitä välillä kaipaa. Sitähän se on.

  • ylös 14
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!

Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?

Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10

  • ylös 19
  • alas 13
Vierailija

Olen ollut lapseton,villi ja vapaa.. nyt minulla on kaksi ihanaa lasta. Molemmat tilanteet tuttuja joten voin sanoa että elämä lasten kanssa on paljon antoisampaa kuin ilman. Me matkusteltiin silloin ilman lapsia ja ollaan niitten kanssakin matkusteltu. Mitään sellaista ei ole mitä ei voitais tehdä nyt kun meillä on lapsia.

Aloittaja pystyy vain näkemään elämän ilman lapsia eikä voi sanoa kumpi parempi kun ei ole omia lapsia.

  • ylös 19
  • alas 24
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan lapsettomien parien fantasiaa että heitä kadehdittaisiin. Miksi ette osaa olla itse tyytyväisiä omaan elämäntapaamme vaan kaipaatko vahvistusta ulkopuolelta? Ei tulisi pieneen mieleenkään vaihtaa ihanaa perhettäni, no, yhtään mihinkään.
Ei se, että kadehtii toisen elämää, tarkoita, että haluaisi luopua omasta elämästään. Kyllä minäkin kadehdin Helen Mirreniä, mutta en silti haluaisi vaihtaa omaa elämääni hänen kanssaan. Kateus tarkoittaa vain sitä, että haluaisi itselleen jotakin, mitä toisella on.

Miksi ette osaa hyväksyä sitä, että kateus on normaali tunne, jota myös vanhemmat kokevat? -10

  • ylös 18
  • alas 7
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!

Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?

Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10

Ennen omaa lasta, et tiedä. Mutta en sano että menetät siinä mitään, koska se mitä ei tiedä olevan ei ole se asia, mitä tarvitsee tai kaipaa.

  • ylös 19
  • alas 9
Vierailija

Nämä muutamat kitkerät kommentit ovat parilta perhekeskeiseltä sukulaiselta. Kaikkea ei ole sanottu kasvotusten, vaan puhuttu selän takana ja varma lähde on meille ne kertonut.

Olen kiinnostunut sukulaislapsista ja perheen asioista. Omasta elämästäni en oikeastaan näiden kesken voi puhua juuri mitään, maailmanmatkani kuulemma ärsyttää erästä sukulaistani ihan älyttömästi. Tätäkään ei kasvotusten sanonut, mutta kuulin muualta. Siispä keskustelemme tavatessa hänen lapsistaan ja perheestään. Tämä on hänen mielestä ilmeisesti oikein. AP

  • ylös 17
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!

Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?

Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10

Ennen omaa lasta, et tiedä. Mutta en sano että menetät siinä mitään, koska se mitä ei tiedä olevan ei ole se asia, mitä tarvitsee tai kaipaa.

Kyllä tiedän. Itse asiassa kommentistasi voin päätellä, että olen todennäöisesti kokenut syvällisempiä rakkauden kokemuksia kuin mihin sinä olet koskaan yltänyt. -10

  • ylös 10
  • alas 16
Vierailija

Ei tosiaankaan aloittaja pysty tietämään perhe-elämästä, ennenkuin lapsi siinä on.

Mutta kiva elämähän teillä tulee kunnes kuolette. Vanhoja eläkeläisiä kun olette niin olette edelleen kaksistaan. Kukaan ei käy teitä katsomassa, kun alkaa lähipiirissä kuolema varjostaa.

Nauttikaa ja menestykää itsekkäästi itseänne ajattelen vain!

T:perheellinen vanhempi joka ei todellakaan kadu perheen perustamista ;)

  • ylös 15
  • alas 30
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä te oikein keräätte ympärillenne? Sellaisia, jotka kehtaa kommentoida noin katkerasti toisten elämäntapaa? Mä kaipaan lapsettomuudessa huoletonta elämää: pitkiä, krapulaisia aamuja sängyssä. Sai lähteä kotoa minne tahtoo, milloin tahtoo ja palata sitten kun rahat loppuu. Elämä oli täysin ihanan itsekästä, eikä tarvinnut pitää huolta että polvenkorkuinen kiljukaula saa viisi kertaa päivässä täydellisen aterian, jossa jokaikinen makro on tasapainossa. Ja sen sanon lapsettomille ystävillekin: menkää, nauttikaa, eläkää! Istu tunti vessassa kakkosella ilman että joku roikkuu ovenrivassa! Juo kaljaa alasti keskellä lattiaa ja kiroile kuin merimies!

Lapseni on parasta mitä mulle on koskaan elämäni aikana tapahtunut ja se rakkaus on jotain niin mielettömän suurta, ettei sitä voi edes selittää. Mutta ei lapsettomien tarvitse sitä tietää, koska heidän rakkaus on nyt ja tässä ihan toisaalla. Jos he joskus saavat lapsen, he ymmärtävät. Jos eivät, on heidän elämässään niin paljon kaikkea muuta, että he eivät koe jäävänsä mistään paitsi. Joten kaikki voittaa, eikö näin?

Kyllä minä ainakin tiedän, miltä tuollainen kaiken nielevä rakkaus voi tuntua. Mutta usko tai älä, kaikki eivät pidä mahdollisimman suuria tunnekokemuksia mitenkään arvokkaina, eivätkä kaikki suinkaan allekirjoita Lennonin väitettä: "All you need is love." Minulle kaikki se hyvä, mitä lapsettomassa elämässä on, voittaa leikiten sen, että pääsisn päivittäin osalliseksi noista tunteista, joita sitä niin kovasti arvostat. -10

Ennen omaa lasta, et tiedä. Mutta en sano että menetät siinä mitään, koska se mitä ei tiedä olevan ei ole se asia, mitä tarvitsee tai kaipaa.

Kyllä tiedän. Itse asiassa kommentistasi voin päätellä, että olen todennäöisesti kokenut syvällisempiä rakkauden kokemuksia kuin mihin sinä olet koskaan yltänyt. -10

No sinähän se olet melkoinen rakastaja. En lähde tästä väittelemään, koska et ymmärrä mistä on kyse. Pääasia on, että jokainen tekee omilla valinnoillaan itsensä onnelliseksi.

  • ylös 22
  • alas 4

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla