Lue keskustelun säännöt.
Milloin kirkko meni raiteiltaan?
19.05.2016 |
Pakosta jouduin käymään pääkaupunkiseudulla kirkossa. Äänessä oli kirjojakin kijoittanut saarnamies, mutta itse Saatanakaan ei olisi osannut vääristellä Raamattua niin hienosti kuin hän. Tätä eksyttäjäää seuraamalla kaikki kuulijat päätyisivät täysin varmasti suoraan Helvettiin.
En ihmettele, että Helsingissä on niin suuri hengellinen hätä ja pahoinvointi kaikkine oireineen väkivallasta ja raiskauksista tappoihin ja murhiin. Hakeutukaa hyvät ihmiset oikean sanan äärelle!
Kommentit (41)
Kertoisitko tarkemmin mitä vääränä pitäämäänsä hän sitten saarnasi, tai mitä vääriä oppeja tarkoitat raiteiltaan menolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin joskus kun joku keksi ensimmäisen jumalan alkoi homma mennä totaalisesti päin vittua.
Minusta suurin ongelma on se, että suurin osa saarnaajista ja kirkon työntekijöistä eivät enää itsekään oikeasti usko siihen perinteiseen kristinuskon sanomaan. He eivät siis usko syntiin ja pelastuksen tarpeeseen ja pelastukseen yksin uskosta, yksin armosta, kuten Luther opetti.
Näin koska he eivät itsekään usko, he eivät voi saarnatakaan siitä asiasta, vaan saarnaavat vaan mukavista, henkisen oloisista yleisinhimillisistä asioista. Hyvän ja pahan ongelmaa voi kyllä käsitellä maailman tapahtumien kautta ja psykologisesta näkökulmasta, mutta ei oikeasti kristillisestä näkökulmasta, koska siihen ei uskota.
Useimpien saarnoja pitävien oppi tuntuu tänä päivänä olevan, että kirkon tehtävä on yrittää opettaa ihmisiä olemaan parempia ihmisiä ja levittää hyviä arvoja, ei se että kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.
Minusta kirkko meni raiteiltaan silloin, kun valittiin naiskiintiö piispa miettimättä onko hän uskovainen. Olisi monia uskovia pappeja naisissakin.
Nyt meillä on piispa, jonka mielestä kirkon tulee palvella samalla tavalla muslimeja ja kristittyjä.
Mutta jos saarnassa puhutaan opetuksen vastaisesti, siitähän voi sanoa suoraan papille. Ihan kesken saarnankin, mutta jos ei ole kanttia, sitten messun jälkeen.
Asun Tampereella. Juttelin kerranbpapin kanssa pappien jumalaan uskomattomuudesta. Hän sanoi Helsingin teologisen tiedekunnan tuottavan nöitä pappeja, jotka eivöt oikeasti usko.
Sen Helsingin tiedekunta siis pitäisi puhdustaa opetuksesta, joka johtaa siihen, ettö pappi ei usko. Se on jotenkin saastunut. Onko se henkilökysymys vai mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se rappio alkoi siitä kun jalkapuun käyttö lopetettiin. Noitien polttaminen roviolla oli ehkä vähän extremeä, mutta kivitystuomiot ainakin pienillä kivillä pitäisivät kyllä ihmiset kurissa ja nuhteessa.
Erityisesti piispoja valitessa pitäisi olla hyvin tarkka, että niillä on oma henkilökohtainen usko itsellään. Samoin toki papin virkaan hakevalla pitäisi olla, nutta vielä tärkeämpää, että piispalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rappio alkaa siitä, että seurataan liikaa maallisia arvoja. Katolinen kirkko menestyy edelleen, vaikkei ole hyväksynyt juuri mitään kansan pyynnöstä. Samoin ortodoksinen.
Evlut Suomessa on opettanut, ettäbkirkkoa voi vaatia hyväksymään mitä vaan, jos jotkut uhkaa muuten erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Useimpien saarnoja pitävien oppi tuntuu tänä päivänä olevan, että kirkon tehtävä on yrittää opettaa ihmisiä olemaan parempia ihmisiä ja levittää hyviä arvoja."
Mikä tässä on vikana?
"ei se että kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseen ja iankaikkiseen elämään."
Miten tämän pitäisi kirjoittajan mielestä tapahtua? Uhkailemalla syntisiä helvetin tulella kuten aikaisemmin oli tapana vai jotenkin muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkon tosiaan pitäisi rehellisesti myös kertoa kadotuksesta ja pelastumisesta. Nyt sitä peitellään liikaa.
Hyvien arvojen tuputtamisen sijaan pitäisi opettaa selkeästi kristillisiä arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rappio alkaa siitä, että seurataan liikaa maallisia arvoja. Katolinen kirkko menestyy edelleen, vaikkei ole hyväksynyt juuri mitään kansan pyynnöstä. Samoin ortodoksinen.
Evlut Suomessa on opettanut, ettäbkirkkoa voi vaatia hyväksymään mitä vaan, jos jotkut uhkaa muuten erota.
Katolinen kirkko menestyy? Ainakin USA:ssa nillä on hätä kädessä, koska niiltä puuttuu rahaa (maksaneet hirveät summat seksuaalisesti ahdistelluille, jotta eivät joudu oikeudenkäynteihin; kansaa lähtenyt pois kirkosta, kun touhu on kuvottanut; monet seurakunnat ovat pappia tai piispaa vailla, kun ei enää riitä tarpeeksi pappiskoulutukseen haluavia), ja Irlannissa monet elävät hyvinkin maallisesti, ovat katolilaisia vain silmänlumeeksi, niin kuin Suomessakin ollaan ev.luteina. Isoista katolisista maista Puola tappelee "maallistumista" vastaan, mutta puolalainen ystäväni (joka itse on katolilainen, mutta ei hyväksy kirkkonsa kantaa esim. ehkäisyyn ja homoseksuaalisuuteen) kertoo, että Puolassakin monet nuoret ovat alkaneet kapinoida katolisen kirkon ahdistavia oppeja vastaan. Pari sukupolvea, niin sielläkin asiat muuttuvat ja katolinen kirkko saa nähdä valtansa hiipuvan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvien arvojen tuputtamisen sijaan pitäisi opettaa selkeästi kristillisiä arvoja.
Huomasitko ollenkaan, mitä sanoit? :D Kristilliset arvot eivät ole hyviä, ne siis ovat huonoja, pahoja, vahingollisia. No, siitä olemme samaa mieltä. :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvien arvojen tuputtamisen sijaan pitäisi opettaa selkeästi kristillisiä arvoja.
Juuri näin:-)
Eihän tuolle satuolentojen palvomiselle nyt voi kun nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Asun Tampereella. Juttelin kerranbpapin kanssa pappien jumalaan uskomattomuudesta. Hän sanoi Helsingin teologisen tiedekunnan tuottavan nöitä pappeja, jotka eivöt oikeasti usko.
Sen Helsingin tiedekunta siis pitäisi puhdustaa opetuksesta, joka johtaa siihen, ettö pappi ei usko. Se on jotenkin saastunut. Onko se henkilökysymys vai mikä.
Joskus eräs pappi (Åbo Akademista valmistunut) kertoi minulle, että ei ole tavatonta, että teologiaa opiskellessaan menettää uskonsa. Se on aika raadollista.
Ja IMO kirkko on ymmärtänyt paremmin Jeesuksen sanoman nyt, kun katsotaan, että ihmisten on voitava tulla kirkon siipien suojaan riippumatta siitä keitä he ovat. Tuomitsemalla ei auteta ketään. Eikä tapahdu mitään muuta kuin vieraantumista.
Herra 57 kirjoitti:
"Useimpien saarnoja pitävien oppi tuntuu tänä päivänä olevan, että kirkon tehtävä on yrittää opettaa ihmisiä olemaan parempia ihmisiä ja levittää hyviä arvoja."
Mikä tässä on vikana?
"ei se että kirkon tehtävä on johtaa ihmisiä pelastukseen ja iankaikkiseen elämään."
Miten tämän pitäisi kirjoittajan mielestä tapahtua? Uhkailemalla syntisiä helvetin tulella kuten aikaisemmin oli tapana vai jotenkin muuten?
Tuossa on se vika, että ihmisen parantelu on inhimillistä, enemmän elämäntaidon ja psykologian alaa. Jeesus taas saarnasi "uudestisyntymistä ylhäältä" ja pelastusta uskosta. Näitä ei pysty ihminen millään hyvän inhimillisyyden tavoitteluillaan aikaansaamaan.
Mitä tulee pelastukseen, niin minusta kirkon tehtävä on pitää sanomaa esillä, niin puhtaassa muodossa kuin mahdollista. Koska Raamatussa puhutaan myös tuomiosta, niin ei sitäkään voi pois jättää. Mutta mikään uhkailu ei ole pääasia, eikä yleensäkään se että kaikki pitäisi käännyttää vaikka puoliväkisin. Niin kuin Jeesus sanoi, hänen omansa tuntevat kyllä paimenensa äänen ja seuraavat. Ne jotka on "kutsutut", tällä hetkellä kutsumuksen tilassa, etsivät ja tunnistavat etsimänsä kunhan vain sanoma on tarpeeksi puhdas jota julistetaan.
Siemenet kai kylvettiin jo 60-luvulla. Kirkonkin mädätys kuului varmasti neuvostoliittolaiseen subversioon.