Eskarilainen herkkis
Meillä on siis 7v. Tyttö joka eskarissa itkee herkästi, pienistäkin vastoinkäymisistä..mut tilanteet menee kuulemma nopeasti ohi..mietin miten tässä osais parhaiten tukea lasta,tavallaan opettaa ettei joka asiasta tarvii itkeä. Toki herkkyys johtuu myös siitä että on väsynyt, tässä vaiheessa kevättä..kertokaapa jos jollakin samanlaisia lapsosia ollut, onko ollut esim. Koulussa vielä ongelmana tämä herkkyys?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Toki herkkyys johtuu myös siitä että on väsynyt, tässä vaiheessa kevättä..
Mistä ihmeestä näitä mitä kummallisimpia tekosyitä mitä ihmeellisimpiin asioihin oikein keksitään?
Jos on itkuherkkä niin ei sitä voi hirveästi järkeillä pois. Lapsen on vaikea pidättää itkua kun itkettää. Enemmän pyrkisin sanomaan ettei haittaa jos vähän joskus itkee, ettei sitä tarvitse hävetä ja se menee kyllä ohi ajallaan.
Todella kyllä itse a rvostankin herkkyyttä luonteessa ja olen itsekkin herkkä..mutta asia tuntuu olevan eskarissa ongelma ainakin avustajalle, joka kertoi olevansa huolissaan miten meidän tyttö pärjää ykkösellä kun opeksi on tulossa tiukka täti, joka ei kuulemma tykkää itkuista😞
Vierailija kirjoitti:
Todella kyllä itse a rvostankin herkkyyttä luonteessa ja olen itsekkin herkkä..mutta asia tuntuu olevan eskarissa ongelma ainakin avustajalle, joka kertoi olevansa huolissaan miten meidän tyttö pärjää ykkösellä kun opeksi on tulossa tiukka täti, joka ei kuulemma tykkää itkuista😞
No höpsis. Opettajat kyllä ymmärtää pieniä lapsia.
herkkyys tarkoittaa vastaanottavaisuutta muiden tunteille, se on myös empatiana tunnettu. sanan taakse on sitten tällaista itkua ja pelkoa yritetty jotenkin kaunistella. ottakaa se itku ja pelko pois, ei se herkkyys sieltä mihinkään poistu jos sellainen on siellä olemassa.
ei herkkä mieskään jatkuvasti ole itkemässä, herra jumala sentäs.
Vierailija kirjoitti:
Todella kyllä itse a rvostankin herkkyyttä luonteessa ja olen itsekkin herkkä..mutta asia tuntuu olevan eskarissa ongelma ainakin avustajalle, joka kertoi olevansa huolissaan miten meidän tyttö pärjää ykkösellä kun opeksi on tulossa tiukka täti, joka ei kuulemma tykkää itkuista😞
Onpa kiva avustaja, pelottelee siis etukäteen tiukalla opella! Yrittääkö sillä saada tyttöä lopettamaan? Kannattaa muuten olla itse sitten opeen yhteydessä ja kertoa tästä, kyllä 1. luokkalaisen open tulisi olla ymmärtäväinen.
Onko lapsi ollut tähän asti kotihoidossa, kun kirjoitit, että tässä vaiheessa kevättä on jo väsynyt? Siis tarkoitan, että jos on ollut päivähoidossa, niin kyllähän se eskarivuosi on melko samanlainen kuin esim. aiempikin vuosi eli keväällä tuskin väsyttää enempää kuin syksylläkään. Olin itse herkkä lapsi ja ekat kouluvuodet olivat ihan helvettiä arkuuteni vuoksi, mutta omien lasteni koulukokemusten pohjalta sanoisin, että maailma on muuttunut. Enää eivät opettajat katsele harteitaan kohautellen, jos joku lapsi on aina yksin ja peloissaan koulun pihalla. Siis ainahan herkkyys ja arkuus eivät kulje yhdessä, mutta itselläni ainakin herkkyys teki sen, että tulkitsin toisten kevyetkin moitteet aika raskaasti ja vetäydyin, muut pitivät outona ja vetäydyin lisää. Mutta etenkin jos lapsi on vasta eskarissa aloittanut päiväkotiuransa, niin itkuherkkyys vähentynee ajan myötä. Sosiaalisia tilanteita täytyy vain opetella ja lapsi oppii tulkitsemaan muiden käytöstä. Tässä sinä voit auttaa sanomalla, että itkeminen on ok, mutta samalla voit opettaa, että tuolla sanomisella hän ei tarkoittanut loukata vaan opasti sinua jne. jne. Ja tietysti se mainitsemasi väsymys vaikuttaa itkuherkkyyteen. Herkkyydestä kannattaa etsiä hyvät puolet eli jos lapsi tajuaa helposti, miltä toisesta tuntuu ja osaa sen mukaan antaa tilaa, lohduttaa, riemuita mukana tms. niin kehu lasta tästä taidosta! Ei se ole itsestäänselvyys. Kaikki lapset tarvitsevat onnistumisen kokemuksia ja herkälle lapselle, jonka itsetunto voi olla vähän kiikun kaakun, nämä ovat tosi tärkeitä. En tarkoita pelkkää "yleiskehua" tyyliin "olet ihana" vaan ihan tekemisistäkin.
Meillä poika oli aikanaan tuollainen, liikuttuu vieläkin (17-v) aika herkästi, olen itse samanlainen. Häntä kiusattiin ajoittain koulussa tämän takia ja jo pienenä alkoikin tämän takia herkästi kiusaamaan muita - peittääkseen tämän oman herkkyytensä ja estääkseen siitä vinoilun. Koulussa ollut aina alisuorittaja ja vähän häirikkökin. Kavereita ollut kuitenkin aina tosi paljon ja nyt 17-vuotiaana tosi sosiaalinen ja todella kiltti nuori. Aivan ihana tyyppi!
On ollut kotihoidossa kunnes aloitti eskarin. Tosi ujo ja arka, syrjäänvetäytyvä lapsi..mut jospa ajallaan menis itkut ohi..tai helpottais...tässä nyt vaan ottaa niin ankarasti päähän tuo avustaja joka tuli asiasta sanomaan ihan vapaa-ajalla nähdessä..ja esim. Eskari ope ei ottanut asiaa puheeksi vanhempain vartissa.. pitäsköhän tästä tehä isompiki juttu niin joutuis avustaja vastuuseen sanoistaan, ku eihän se sais tuollaista kenetäkää opesta puhuu..
Vierailija kirjoitti:
On ollut kotihoidossa kunnes aloitti eskarin. Tosi ujo ja arka, syrjäänvetäytyvä lapsi..mut jospa ajallaan menis itkut ohi..tai helpottais...tässä nyt vaan ottaa niin ankarasti päähän tuo avustaja joka tuli asiasta sanomaan ihan vapaa-ajalla nähdessä..ja esim. Eskari ope ei ottanut asiaa puheeksi vanhempain vartissa.. pitäsköhän tästä tehä isompiki juttu niin joutuis avustaja vastuuseen sanoistaan, ku eihän se sais tuollaista kenetäkää opesta puhuu..
Avustajathan on yleensä vaan ihan maallikkoja, jotain tukityöllistettyjä ilman pedagogista ymmärrystä. Antaisin olla, mutta juttelisin eskariopen kanssa että onko hänellä mielessä jotain miten voisi tukea tyttöä ja pitäisikö siitä ylipäätään huolestua.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kotihoidossa kunnes aloitti eskarin. Tosi ujo ja arka, syrjäänvetäytyvä lapsi..mut jospa ajallaan menis itkut ohi..tai helpottais...tässä nyt vaan ottaa niin ankarasti päähän tuo avustaja joka tuli asiasta sanomaan ihan vapaa-ajalla nähdessä..ja esim. Eskari ope ei ottanut asiaa puheeksi vanhempain vartissa.. pitäsköhän tästä tehä isompiki juttu niin joutuis avustaja vastuuseen sanoistaan, ku eihän se sais tuollaista kenetäkää opesta puhuu..
Ei tuosta nyt mitään isompaa juttua aleta tekemään, vaikka tökerösti sanoikin. Voihan olla, että omasta mielestään toimi hyvää hyvyyttään. Lasteni koulussa yksi ekatokan opettajista on aika voimakas auktoriteettihahmo ja luonteeltaan hyvin ulospäinsuuntautunut ja puhelias, voisi sanoa, että lapseni vastakohta. Mutta kas kummaa, hyvin meni, sillä ammattitaitoinen opettaja osaa huomioida erilaiset luonteet. Voihan ajatella, että "tiukka täti" on myös sillä tavalla kova kurinpitäjä, ettei katsele kiusaamisia läpi sormien? Tämä taas voi luoda lapsellesi turvallista oloa.
Oma tyttöni on myös ujohko ja minusta siihen on auttanut se että annetaan vaan olla, hyväksytään, rohkaistaan mutta ei painosteta. Vähitellen itseluottamus kasvaa kun kokee ettei itsessä ole mitään vikaa. Meillä onneksi aivan ihanat opettajat.
11
Avustaja todella on ihan kouluttautunut työhönsä, meille jo ennestään tuttu täti.. alko vaan hädissään puolustaan ittiään ku huomas et hups tässähän tuli sanottua liikaa..kovasti meinas et pietäänhän tämä meidän välisenä juttuna😕koska sais varmaan sanktioita siitä jos nää jutut kantautuis esim.eskariopen korviin. Tekis mieli ottaa opeen yhteis ja kysyy onko syytä olla huolisaan😯
Miksi olette kasvattaneet likasta itkupillin ruikuttajan! Lyökää sitä aina kun alkaa itkeskelemään ja sanotte, että isot tytöt eivät itke!
Juutas Eskariottilainen