Vierailija

Sanotaan että toipuminen sodasta kestää neljä sukupolvea. Pitääkö tämä paikkansa teidän suvussa? Omalla kohdalla ajattelen että pitää. Molempien vanhempieni lapsuudenkodit olivat sodan jälkeen levottomia ja väkivaltaisia, ehkä sotatraumojen vuoksi. Omilla vanhemmillani alkoholismia ja sisarruksillani mielenterveysongelmia ja valitettavasti näyttää että sisarustenikin lapset saavat saman perinnön. Varmasti on osaa geeneillä ja huono-osaisuuden periytymisellä, mutta mietin että käynnistävä voima on ehkä ollut kuitenkin sota.

  • ylös 1
  • alas 1

Kommentit (1)

Vierailija

Aika vähän on vaikuttanut missään vaiheessa. Isäpuoli tosin näki painajaisia ja huusi joskus unissaan, vaikka ei edes pahoissa paikoissa ollutkaan, vaan kuskaili sotaherroja autolla. Isä karkasi nuorena rintamalle ja valehteli ikänsä pari vuotta korkeammaksi, ettei lähetettäisi takaisin kotiin. Lapin sodassa oli kuulemma ehtinyt olla jonkin aikaa, kunnes sitten haavoittui jalkaan. Tarkemmin en tiedä, koska biologinen isäni ei ole koskaan kuulunut jokapäiväiseen elämääni. Tiedän kuitenkin, että veteraanin tytär olen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla