Lentokoneen penkin selkänojan kääntäminen

Eteeni osuu AINA ääliö, joka haluaa maata läppärini päällä ja sylissäni. Vihaan sitä. Jos on niin vammainen, ettei kestä matkustaa istualtaan, kannattaa tilata ambulanssilento.

Oma mukavuus ennen kaikkea, olenhan minä tai työnantajani maksanut lennosta.

Sitä mä en ymmärrä, että miksi niissä ylipäätään on se säätömahdollisuus :-) Niitä harvoja kertoja vartenko, milloin kone ei ole täynnä ja sitä voi käyttää?

Mullekin sattuu turhan usein näitä. Luulisi että 4-6 tunnin lennon jaksaisi makaamattakin. Varoittaisivat edes etukäteen että voisi siirtää juomat turvaan. Oli hyvin mieltäylentävää saada punaviinit syliin kun edessäolija yhtäkkiä päätti laskea selkänojan. En saanut edes pahoitteluja.

Käännän pitkillä yölennoilla.Siinä vaiheessa kun valot sammutetaan ja suurin osa matkustajista lepää tai nukkuu. Alle 6 tunnin lennoilla en selkänojaa kallista ja varsinkaan päivälennoilla en voi sitä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Eteeni osuu AINA ääliö, joka haluaa maata läppärini päällä ja sylissäni. Vihaan sitä. Jos on niin vammainen, ettei kestä matkustaa istualtaan, kannattaa tilata ambulanssilento.

Hahah, tämä on loistava! Käytän tuota viimeistä ensi kerralla kun eteeni sattuu tuollainen urpo. :D

Itselle on sattunut kohdalle toki ihmisiä, jotka ovat halunneet laskea selkänojaansa, mutta kaikki ovat aina kysyneet luvan etukäteen. Olen itse pienikokoinen nainen, joten jos joku selkänojaansa laskee, en koe sitä itseäni häiritseväksi. Ymmärrän, että isompaa miestä, jolla muutenkin polvet suussa, häiritsee.

Voi ristus sentään. Varatkaa kaksi peräkkäistä paikkaa, jos ei kärsi selkänojaa laskea. 

Ei vois vähempää kiinnostaa ahdistuuko takana oleva kermaperse vai ei.

Vain yölennoilla lasken niin alas kuin mahdollista, päivälennoilla kallistan vähän koska vanha selkävamma alkaa muuten kipuilemaan jos on epämukava asento.

Siinä on se säätömahdollisuus sen takia, että sitä on lupa säätää. Nämä, jotka siitä loukkaantuvat niin voivat vaikka ostaa yksityiskoneen ja sillä lennellä, ei enää häiritse turhat selkänojat. Voi myös mennä ykkösluokkaan, siellä on enemmän tilaa jos ei meinaa mahtua istumaan halvemmalla puolella.

Tämä on niitä asioita joiden takia menetän aina vähän lisää uskoani ihmiskuntaan. Yksi konkreettisimmista arkisista esimerkeistä jossa oma hyöty on suoraan toiselta pois, ja kovin kovin moni sitä mahdollisuutta silmää räpäyttämättä käyttää. Aivan erityisesti inhoan niitä tyyppejä, jotka eivät edes ruokailun ajaksi tajua nostaa selkänojaa pystyyn, siinä varsinkin huomaa etteivät muut ihmiset kiinnosta yhtään ja vain omalla navalla on väliä. Ja siis kyllä tätä harrastetaan todella paljon, myös lyhyillä lennoilla.

Tiedän kyllä että asiasta on olemassa eri näkökulmia, joidenkin mielestä koska penkki kallistuu ja siitä on maksettu, niin penkin voi myös surutta kallistaa. Pitkillä yölennoilla tämä on vielä jokseenkin ymmärrettävää, mutta esimerkiksi lyhyillä Euroopan päivälennoilla penkeistä voisi hyvin jättää koko kallistusominaisuuden pois. Haitta takanaistujalle verrattuna hyötyyn kallistajalle on niin paljon suurempi.

Sitä vartenhan selkänojissa on kallistustoiminto että sitä voi käyttää. Lasken kyllä pitkillä yölennoilla nukkumisen ajaksi ihan varmasti selkänojan alas ja niin sopii edellä istuvankin tehdä. Ruokailujen ajaksi selkänoja on tietysti asiallista nostaa pystyasentoon, ja asiallisilla lentoyhtiöillä siitä erikseen huomautetaankin ja henkilökunta pyytää nostamaan selkänojan pystyyn, ellei joku ole sitä tajunnut.

Minulle tulee kamala pissahätä aina, kun joku laskee selkänojan syliinsä. Eikun käytävälle seisomaan ja edelleen kulkua vessaan  ja siinä tulee sitten vähän tönittyä sitä istuinta. Tätä jumppaa joudun tekemään melko lailla paljon, joten lopulta se edessä istuva ärähtää, että ei saa töniä. Silloin minä aina pyydän anteeksi ja sanon, että tila takanaan on niin ahdas, että en oikein muuta voi kuin nousta oikomaan jalkojani. Ei kai se pieni töniminen haittaa, kun minä joudun koko matkan istumaan edessäistuja sylissäni. Ja jatkan sitä tönimistä.

Itsekkäät on itsekkäitä. Minä en ala sitä suussa olevaa selkänojaa väistelemään, vaan muuttelen kyllä jalkojen ja pöydän asentoa ihan niinkuin muutenkin tekisin. Toki samalla tulee pungettua sitä noja-asentoon laitettua edellä olevaa penkkiä, mutta minkäs teet. Siinäpä koettaa nukkua, kun itsekin selkävaivaisena joudun vaihtelemaan asentoa ja työntämään penkkiä pois tieltä viiden minuutin välein. Jos se edellä oleva penkki olisi yläasennossa, pystyisin tämän tekemään ilman rynkytystä. Mutta jos minua ei huomioida, niin en ala istumaan jalat puutuneena ja selkä kipeänä hievahtamatta tuntikausia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niitä asioita joiden takia menetän aina vähän lisää uskoani ihmiskuntaan. Yksi konkreettisimmista arkisista esimerkeistä jossa oma hyöty on suoraan toiselta pois, ja kovin kovin moni sitä mahdollisuutta silmää räpäyttämättä käyttää. Aivan erityisesti inhoan niitä tyyppejä, jotka eivät edes ruokailun ajaksi tajua nostaa selkänojaa pystyyn, siinä varsinkin huomaa etteivät muut ihmiset kiinnosta yhtään ja vain omalla navalla on väliä. Ja siis kyllä tätä harrastetaan todella paljon, myös lyhyillä lennoilla.

Tiedän kyllä että asiasta on olemassa eri näkökulmia, joidenkin mielestä koska penkki kallistuu ja siitä on maksettu, niin penkin voi myös surutta kallistaa. Pitkillä yölennoilla tämä on vielä jokseenkin ymmärrettävää, mutta esimerkiksi lyhyillä Euroopan päivälennoilla penkeistä voisi hyvin jättää koko kallistusominaisuuden pois. Haitta takanaistujalle verrattuna hyötyyn kallistajalle on niin paljon suurempi.

Air Francen ja Lufthansan mannertenvälisillä lennoilla henkilökunta nostattaa selkänojat yläasentoon ruokailujen ajaksi. Kaikkien on nostettava.

Mä lasken yleensä aina penkin alas, ei kiinnosta lentokoneessakaan tippaakaan mitä joku muu miettii ja muutenkin jokaisen penkki kallistuu samalla tavalla... Ollaan joskus saatu pahoja katseita kun oikein odotellaan millo merkkivalo sammuu, jotta saa tuolin mukavempaan asentoon. Ruokailun koittaessa penkin suoristan ruoan saadessani ja lasken takaisin heti, kun takana olevan tarjotin on viety. Mutta takaistuvan penkki kallistuu samalla tavalla joten en jaksa olla sen huomaavaisempi. Joskus on takana istunut äiti vauva sylissään, silloin pidin penkkini pystyssä kohteaisuudesta, vaikkei olis sillonkaa tarvinnu mut äiti vaikutti mukavalta ja vauva oli hiljaa, tyydyin tilanteeseen... :D

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee kamala pissahätä aina, kun joku laskee selkänojan syliinsä. Eikun käytävälle seisomaan ja edelleen kulkua vessaan  ja siinä tulee sitten vähän tönittyä sitä istuinta. Tätä jumppaa joudun tekemään melko lailla paljon, joten lopulta se edessä istuva ärähtää, että ei saa töniä. Silloin minä aina pyydän anteeksi ja sanon, että tila takanaan on niin ahdas, että en oikein muuta voi kuin nousta oikomaan jalkojani. Ei kai se pieni töniminen haittaa, kun minä joudun koko matkan istumaan edessäistuja sylissäni. Ja jatkan sitä tönimistä.

Hei vesipää, ei se selkänoja sinun jalkatilaasi vähennä. 

Tee seuraavalla kerralla palvelus muille ja käytä vaikka polkupyörää.

Vierailija kirjoitti:

Mä lasken yleensä aina penkin alas, ei kiinnosta lentokoneessakaan tippaakaan mitä joku muu miettii ja muutenkin jokaisen penkki kallistuu samalla tavalla...

Eipä muuten kallistu. Viimeisen rivin penkkejä ei voi kallistaa ollenkaan, ja usein myös varauloskäytävän kohdalla penkeissä on rajoitetut ominaisuudet. Lisäksi jollakin voi takana istua niin iso henkilö, että hänen päälleen ei penkkiä yksinkertaisesti saa kaadettua. Mikäli kaikki pitäisivät istuimensa ylhäällä, olisi kaikilla maksimaalinen tila käytössä - kun joku mulkku kallistaa omansa, kärsii aina joku, vähintään ne penkkirivin viimeiset. Mutta tiedetään, paljon on ihmisiä joita ei "kiinnosta tippaakaan" muiden ihmisten olot. Se vaan aina yllättää, niin auliisti tätä omaa itsekkyyttä ollaan julistamassa ilman häpeän häivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee kamala pissahätä aina, kun joku laskee selkänojan syliinsä. Eikun käytävälle seisomaan ja edelleen kulkua vessaan  ja siinä tulee sitten vähän tönittyä sitä istuinta. Tätä jumppaa joudun tekemään melko lailla paljon, joten lopulta se edessä istuva ärähtää, että ei saa töniä. Silloin minä aina pyydän anteeksi ja sanon, että tila takanaan on niin ahdas, että en oikein muuta voi kuin nousta oikomaan jalkojani. Ei kai se pieni töniminen haittaa, kun minä joudun koko matkan istumaan edessäistuja sylissäni. Ja jatkan sitä tönimistä.

Hei vesipää, ei se selkänoja sinun jalkatilaasi vähennä. 

Tee seuraavalla kerralla palvelus muille ja käytä vaikka polkupyörää.

Kokeilepa joskus nostaa jalka toisen päälle, kun edessäistuva on laittanut penkkinsä lepoasentoon. Eipä onnistu ainakaan minulla, joten nousen käytävälle venyttelemään ja samalla tönin sitä edessä istuvan penkkiä moneen kertaan. Joskus jopa horjahdan sitä vasten niin, että itseänikin pelottaa, mutta ilmakuopille ei voi mitään.

Olettepa pulskia jos teitä alas käännetty selkänoja häiritsee. Minua se ei häiritse ollenkaan, tuskin edes huomaan sitä. Ja käännän itse aina ja joka lennolla. Jos on kovin paksu kannattaa matkustaa ykkösluokassa, siellä on enemmän tilaa penkkien välillä.