Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa, onko muilla samanlaista?
18.05.2016 |
Olen siis seurustellut ennen. Se tuntuu oikealta. Nyt olen kumminkin ollut pari vuotta sinkkuna ja tapaillut miehiä. Olen tavannut todella ihania, rehtejä miehiä. Ongelmaksi muodostuu kumminkin se, että kun mies on meillä/minä hänen luona iskee kauhea ahdistus. Mies tuntuu vastenmieliseltä ja koskettaminen ahdistaa. Tällöin en voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa. Jos taas olemme matkoilla tai esim viestitellessä mies vaikuttaa ihanalta ja toivon tulevaisuutta hänen kanssa.
Kaikkien kanssa on tullut sama juttu. Mistä tällainen voi johtua? :(
Anteeksi sekava teksi, kiireellä kirjoitan.
Kommentit (8)
Sinulla on kiintymyssuhdehäiriö joka juontaa lapsuudesta. Et uskalla vastaanottaa rakkautta tai antaa todellista mahdollisuutta rakkaudelle, et pysty intiimiin suhteeseen toisen kanssa. Intiimillä tarkoitan nyt sitä että toinen tuntee sinut oikeasti, huonot ja hyvät puolet ja heikkoudet, koko paketin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kiintymyssuhdehäiriö joka juontaa lapsuudesta. Et uskalla vastaanottaa rakkautta tai antaa todellista mahdollisuutta rakkaudelle, et pysty intiimiin suhteeseen toisen kanssa. Intiimillä tarkoitan nyt sitä että toinen tuntee sinut oikeasti, huonot ja hyvät puolet ja heikkoudet, koko paketin.
Hmm.. Voikohan tuosta sitten päästä eroon jotenkin, vai tulenko aina olemaan tälläinen?
Ap
Väliltänne puuttuu kipinä ja polte.
Tunnistin itseni kirjoituksestasi.
t. lapsuudessa hyväksikäytetty
Mitä jos oletkin vaan luonnostasi, nyt yksin olemaan opittuasi, liian erakko olemaan läheisessä suhteessa? Ja jos nuo toiveet yhdessä olosta ovatkin vain jotain pinnallista ehdollistumaa siitä, kun PITÄISI olla joku ja muistoja vanhoista ajoista.
Itse olin eron jälkeen yksin 7 vuotta, ja viihdyin loistavasti. Sitten yritin suhdetta, mutta totesin, että ei, ei ole enää mun juttu, minä kaipaan rauhaa ja tilaa niin että en enää halua vakisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos oletkin vaan luonnostasi, nyt yksin olemaan opittuasi, liian erakko olemaan läheisessä suhteessa? Ja jos nuo toiveet yhdessä olosta ovatkin vain jotain pinnallista ehdollistumaa siitä, kun PITÄISI olla joku ja muistoja vanhoista ajoista.
Itse olin eron jälkeen yksin 7 vuotta, ja viihdyin loistavasti. Sitten yritin suhdetta, mutta totesin, että ei, ei ole enää mun juttu, minä kaipaan rauhaa ja tilaa niin että en enää halua vakisuhdetta.
Alussa ajattelin että näin olisi. Mutta kaipaan hellyyttä ja rakkautta todella paljon. Ja seksiä.
Senkin olen huomannut, että miehet joita en voi saada (varatut tms) aiheuttavat näitä "rakastumisen" tunteita.
Ap
Rakastat yhä sitä jonka kanssa seurustelit.