Keinoja raskaudenaikaisen stressin lievittämiseen?
Minusta tuli heti raskauden alettua aivan kamala stressaaja. Nyt raskaus on jo reippaasti yli puolenvälin ja olisi korkea aika alkaa ihan tietoisesti "alentamaan kierroksia"... Stressiä syntyy niin ihan perustelluistakin asioista, mutta paljon myös kaikesta pienestä, josta ei "normaalitilassa" tulisi varmaan mieleenkään huolehtia. Ja yksi isommista murehtimisen aiheista on tietysti itse stressi, sen haitallisuudesta vauvalle kun toitotetaan joka paikassa.
Tuntuu kuin kävisin koko päivän ylikierroksilla ja tunnetta ei helpota yhtään korkea 90-100 paikkeilla huiteleva leposyke (joka ei mielestäni kuitenkaan suoranaisesti johdu stressistä vaan raskaudesta ylipäätään). Masentunut en ole ja iltaisin pystyn kyllä nukahtamaan nopeasti sekä hetkittäin pystyn kyllä selkeästi vapautumaan stressistäkin ja nauttimaan hetkistä aidosti. Sitten välillä taas tulee "kilahduksia", jos suuttuu tai tulee eteen joku ns. panikoimisen aihe, kiihdyn nollasta sataan alta aikayksikön ja sekös harmittaa jälkeenpäin kun oikein tuntee paineiden kohoavan ja stressihormonien virtaavan suonissa. Ei takuulla ole hyväksi kehittyvälle vauvalle.
Suklaasta saisin normaalisti paljon mielihyvää ja sitähän on jossain suositeltukin odottajille, mutta raskauden aikana se ei ole oikein maistunut enkä siksi koe sitä nyt myöskään mielihyvän tuottajaksi. Viime aikoina olen kuunnellut youtubesta rentoutusmusiikkia ja se ainakin rauhoittaa, mutta varsinaisesta stressinlievityksestä en tiedä. Parhaiten hyvää oloa tuottaa oma mielimusiikki, mutta sitä ei halua kuunnella huonolla tuulella. Myös lenkkeily on itselleni mielekästä, mutta en ole sitäkään viime aikoina kunnolla päässyt tekemään sairastelun vuoksi. Minulla on tällä hetkellä todella paljon yksinäistä aikaa kotona ja sen olen huomannut olevan ehkä suurin tilanteen pahentaja – en suinkaan paina siis töissä pitkää päivää ja murehdi työasioita, vaan stressinaiheet löytyy ihan kotoa ja itsestäni ja niitäkös on yksikseen aikaa kotona pyöritellä..
Muita stressaantuneita odottajia? Kuinka hoidatte stressiä? Oletteko huolissanne stressin vaikutuksista pikkuiseen?
Hei!
Itse olin myös kova stressaamaan raskausaikana, ja vaikka jossain määrin stressi varmasti myös kuuluu raskauteen, niin pahaltahan se tuntui :( kotosalla olin muuten tosi rauhallinen, ei tullut noita "kilahduksia", mutta stressasin kauheasti tulevan esikoisemme puolesta. Häntä kun seurailtiin radkauden puolivälistä todella tiiviisti poikkeavien mittojen takia. Muistan että itkeskelin usein juuri iltaisin, kun oli enemmän aikaa ajatella kaikenlaista. Pelkäsin kaikkea. Miten pieni vauvamme pärjäilee, onko sillä kaikki hyvin, ja miten just se kaikki stressi vaikuttaa :( sanoinkin poikaystävälleni, että meidän vauvasta on sitten varmaan kaikki stressin vaikutukset luettavissa, jos ne todella jotenkin näkyvät.
Itseäni helpotti stressaavien tai pelottavien asioiden kertominen hyvälle kaverille, siskoille tai äidille. Puhumunen auttoi ainakin minun kohallani. Ja se että keksin iltaisin aina jotain pientä mukavaa puuhaa itselleni :)
Synnytyksen jälkeen stressi katosi kuin tuhka tuuleen. Terve poikavauva tuli, mistä olen äärimmäisen onnellinen <3
Stressaaminen on pyllystä, toivottavasti löydät itsellesi parhaat keinot torjua stressiä.
Onnea odotukseen! :)