Ärsyttää kun kaveri elää tätä elämää niin "oikein"

Miksi te kaikki ihannoitte kirppislöytöjä? Onpa outoa.

Kaverisi on siis niitä ihmisiä, jotka löytävät elämästään hyvät asiat ja tuovat ne esiin eivätkä keskity elämänsä huonoista asioista märehtimiseen. Ei tuossa ole mitään kummallista eikä sen pitäisi edes ärsyttää. Miksi ihmeessä ärsyttäisi, kun jokaisella on vapaus tehdä aivan samalla tavalla, jos haluaa. Jos ei halua, niin voi elää omaa elämäänsä jollain muulla tavalla. 

tunnen tällaisen  henkilön. Elämä on SUORITTAMISTA hänelle. Kaikessa on kyse siitä että asia tulee tehtyä OIKEIN, js joku sattuisi näkemään vaikka miten pyykit on ripustettu narulle! Ei oikeaa elämää, mitään oikeaa sisältöä ei ole, vaan teknistä asioiden "suorittamisesta". Ei puhettakaan sydämen asioista tai tunneasioista, vaan kaikessa on kyse että hän tekee asioita järjellä ja " oikein"

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka tuntuu tekevän aina oikeat valinnat ihan kaikessa. Siis ihan kaikessa. Tuntuu myös löytävän aina halvimman hinnan oli kyse asunnosta tai kirppiskamoista. Kehuskelee sitten kuinka löysi taas "Artekin lampun kympillä" tms. Tuommoisia ihmisiä kai vaan on, tai sitten osaavat markkinoida itseään oikeasta kulmasta.

Asenteestahan tuossa on kyse eikä mistään markkinoinnista.

Jos kahdella eri tavoin asennoituvalla ihmisellä olisi täysin samanlaiset päivät, niin heidän kertomustensa perusteella ne olisivat hyvin erilaiset.

Myönteisiin asioihin huomionsa kiinnittävä kertoisi kuinka oli ihana ilma ja kahvilassa herkullinen leivos ja hyvää kahvia. Kaupastakin löysi ihan yllättäen alesta mekon josta on pitkään haaveillut.

Toisella tavalla asennoitunut saattaisi valittaa kuinka kaupan myyjällä oli tympeä ilme, aurinko häikäisi ja kahvilassa oli viereisessä pöydässä ärsyttäviä teinejä.

Vierailija kirjoitti:

tunnen tällaisen  henkilön. Elämä on SUORITTAMISTA hänelle. Kaikessa on kyse siitä että asia tulee tehtyä OIKEIN, js joku sattuisi näkemään vaikka miten pyykit on ripustettu narulle! Ei oikeaa elämää, mitään oikeaa sisältöä ei ole, vaan teknistä asioiden "suorittamisesta". Ei puhettakaan sydämen asioista tai tunneasioista, vaan kaikessa on kyse että hän tekee asioita järjellä ja " oikein"

Anna toisen suorittaa. Jos ei muita arvostele niin omapa on harrastuksensa. Todennäköisesti kyse on stressistä selviytymiskeinosta tai tiukasta kotikasvatuksesta. Voisit helpottaa ystäväsi taakkaa kehumalla miten hienosti hänellä on kaikki laitettuna ja että itse et jaksaisi nähdä noin paljon vaivaa/osaisi laittaa yhtä taitavasti. Suorittaja saattaa silloin tajuta itsekin, että voi antaa itselleen vähän armoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaankin tällainen ulkoisesti oikein tekijä. On ns. hieno ammatti, pitkä koulutus, iso asunto, lapset ja ihana mies. Teen hienoja kirppislöytöjä ja kerron positiivisesti elämästäni/elämästämme. Kuitenkin kaikkien näiden asioiden takana on paljon työtä, itsensä sivuun laittamista toisen eduksi, valvottuja öitä ja ennen kaikkea sen arvostamista, mikä elämässä on hyvin. En vain ole sitä tyyppiä, joka kehtaa valittaa joka ikisestä asiasta kun suurin osa asioista on saatu yhdessä puurtaen kuntoon. Mutta minulla on sairaus, joka hankaloittaa arkea ja lyhentää elämää, on kivulias ja syön paljon lääkkeitä. Tämä ei ulospäin selvästi näy, mutta on yksi syy miksi olen niin onnellinen siitä kaikesta mitä olen saanut ja näen paljon vaivaa tärkeiden asioiden eteen.

Sama.

Minullakin on vaikea parantumaton sairaus. Olen sen takia osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Sairaus ja sen aiheuttamat ongelmat eivät näy (vielä) päällepäin vaikka tekevätkin elämästä työlästä ja haasteellista.

Iloitsen ihan tavallisesta arjesta ja käännän huomioni aina siihen mikä on hyvin. En jaksaisi tämän sairauden kanssa elää mitenkään, jos näkisin vielä tavallisen arjenkin synkkänä tai jos en osaisi löytää pienistä asioista ilon aiheita.

Vierailija kirjoitti:

tunnen tällaisen  henkilön. Elämä on SUORITTAMISTA hänelle. Kaikessa on kyse siitä että asia tulee tehtyä OIKEIN, js joku sattuisi näkemään vaikka miten pyykit on ripustettu narulle! Ei oikeaa elämää, mitään oikeaa sisältöä ei ole, vaan teknistä asioiden "suorittamisesta". Ei puhettakaan sydämen asioista tai tunneasioista, vaan kaikessa on kyse että hän tekee asioita järjellä ja " oikein"

Mistä sinä tiedät kuinka suurta mielihyvää tama henkilö saa siitä että tekee asioita 'oikein' ja ripustaa pyykit kauniisti narulle :)

Hänen sydämensä ja tunteensa toimivat varmaan eri tavalla kuin sinun sydämesi ja tunteesi. Ja tiedätkö hei, että ei ole väärää tapaa tuntea. Jokainen elää omaa elämäänsä, oman sydämensä ja omien tunteidensa kanssa.

Ihmisillä voi olla hyvinkin erikoisia sisältöjä elämässään. Eikä kenenkään pitäisi mennä tuomitsemaan sitä mikä toiselle on tärkeää.

Minä olen yrittänyt opetella sen asenteen, että kyllä tämä tästä, ja sen että näkisin ne pilven hopeareunukset. Vaikeaa se on, ja joskus on hetkiä kun tekee mieli romahtaa ja itkeä ja huutaa että miksi tämän pitää olla näin. 

Omia kateuden kohteitani ihmisissä joita ympärilläni on: hyvät suhteet sisaruksiin ja lähisukuun. Itse vaikka seisoisin päälläni, en tule tässä onnistumaan. Psyykkinen terveys. Minulle on mennyt puolikas elämä mielenterveyspotilaana. Ja tämän takia välistä on jäänyt paljon: opiskelut, opiskeluriennot, vaihdot ulkomailla, jatko-opiskelut. Ja luonnollisesti välistä on jäänyt urakehitys, tai ylipäätään työelämässä mukanaolo. 

Olen kateellinen kyllä, mutta koskaan en halua näitä asioita näiltä ihmisiltä pois. Joskus hiljaa ja salaa itken, ettei minulla ole äitiä jolle soittaa ja kysyä neuvoa lastenkasvatuksessa tai sukua, joka tulisi lasteni synttäreille. Ikimaailmassa en toivo kenellekään "hyväosaiselle" pahaa, vaikka toisaalta en tiedä miltä tuntuu olla onnellinen jonkun toisen puolesta. Ehkä joskus vielä koen senkin.

Eli ap, ymmärrän kuitenkin miltä sinusta tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te kaikki ihannoitte kirppislöytöjä? Onpa outoa.

Minulla on hyvin vähän rahaa käytössä, joten ihailen kun joku löytää jotain kivaa tosi halvalla. Ja joo, olen myös joskus ihan kateellinen sellaisesta. 

Ja onhan se eettistä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Vaikka oma syyni kirppistellä on raha, on minusta hyvä että nekin joilla olisi varaa aina ostaa uutta, eivät niin aina tee. 

Ja sitten on tietysti sekin, että joku tietty sisustustyyli ei onnistu muuten kuin tekemällä kirppislöytöjä. 

up

Tarkoitatko jotenkin hurskastelevaa, liian kunnollista ihmistä? Sellaiset totta vie on ärsyttäviä!

Kulissit pettää välillä. Mun sukulaiseni elämä on päällisin puolin täydellistä. On iso talo, lapset pärjää, vanhin pääsi kerralla lukemaan arvostettua alaa, hienot puitteet ja kaikki menee hyvin. Yhdessä vaiheessa kertoi sitten että tytär joutui sairaalaan.

Lopulta alkoi paljastua, että tytär on sairaalassa yritettyään itsemurhaa, kärsii masennuksesta ja muista ongelmista, mutta on kieltänyt kertomasta ettei kulissit kärsi. Ei myöskään suostu auttamaan terapia maksuissa tai lääkkeiden ostossa ja tyttö on rahallisestikin ahtaalla. Toinen tytär on paljastunut nyt anorektikoksi ja masentuneeksi, koska äiti vaatii täydellisyyttä vartalossa ja suorituksissa. Tämä itsemurhaa yrittänyt tyttö ilmestyi yks ilta mun ovelle ja kysyi voiko jäädä yöksi ja sanoi mulle suoraan, että äitinsä oli suuttunut, koska muut alkaa ajatella, että hän on hullun äiti, koska tyttö oli ostanut meidän pikkupaikkakunnan apteekista masennuslääkkeet. Silloin mulle selvis tää koko kuvio mitä en olis _ikinä_ päälle päin uskonut. Tyttö lähti seuraavana aamuna junalla opiskelukaupunkiinsa, eikä oo tullut takaisin sen jälkeen.