Lue keskustelun säännöt.
Entä sitten, kun ei voi tehdä itsemurhaa?
17.05.2016 |
Olen 25-vuotias ja elämä on jo useamman vuoden mennyt enemmän ja vähemmän vituilleen. Toisin sanoen ei mennyt, niin kuin toivoin. Olen jäänyt aika yksin, opiskelujen kanssa olen hukassa ja takana vaikea parisuhde eroineen. Tunnen tuhlanneeni aikaani ja vuosia. Tosin on monta asiaa, mistä saan olla ja olen kiitollinen. Pystyn nauttimaan asioista ja iloitsemaan. Olen terve fyysisesti ja psyykkisesti, minulla on koti, ei ole ongelmia päihteiden kanssa, raha-asiat on ihan okei, löytyy muutamia ystäviäkin ja välittävä perhe(vanhemmat ja yhteensä neljä sisarusta).
Tämä perhe siinä onkin. Vanhempani on hyvin välittäviä ja ymmärtäväisiä ihmisiä, mutta jotenkin en vaan ole koskaan saanut kerrottua heille kaikista asioistani. Eivät tiedä esim. kaikkea erosta, eivätkä yksinäisyydestä. Suoraan sanoen en usko, että vanhempani kestäisivät sitä, että kuolisin. Varsinkaan, jos tekisin itsemurhan. Isäni työskentelee psykiatrina, joten häntä varsinkin ajattelen, millainen paikka se hänelle olisi, jos oma tytär päätyisi sellaiseen.
Sisaruksistani kaksi on vielä melko nuoria, enkä haluaisi heidän joutuvan käymään läpi sellaista, mitä kuolemani aiheuttaisi. Muutenkin. Yhdelle veljelle taas olen ainoa sisarus. Isoveljellä taas on ollut omiakin vaikeita aikoja elämässään. En haluaisi, että hän esimerkiksi joutuisi uudestaan sellaiseen tilanteeseen, kuin silloin.
Mutta kun jokainen vaihtoehto tuntuu huonolta, elää tai ei. Olen muutenkin taipuvainen liikaan ajatteluun, ehkä tämä on juuri sellaista.
Kommentit (163)
Mitä siellä lääkärissä tapahtuu ekalla käyntikerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siellä lääkärissä tapahtuu ekalla käyntikerralla?
Eli siis mitä lääkärille yleensä kerrotaan, kun tilanne on tämä?
Mulla vähän sama tilanne, vanhemmat ei kestäisi. Onneksi rahatilanne antaa periksi niin käyn psykoterapeutilla kerran viikossa ja syön masennuslääkkeitä. Puhuminen jollekin on ihanaa, vaikka se ei täysin helpoita sitä ajatusta mielessä, että olisi vain kivempi olla poissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän sama tilanne, vanhemmat ei kestäisi. Onneksi rahatilanne antaa periksi niin käyn psykoterapeutilla kerran viikossa ja syön masennuslääkkeitä. Puhuminen jollekin on ihanaa, vaikka se ei täysin helpoita sitä ajatusta mielessä, että olisi vain kivempi olla poissa.
Miten psykoterapia aloitetaan?
Hassua, olen ihan pihalle kaikesta tällaisesta, kun käyn lääkärillä äärimmäisen harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa, mutta jos itse lähtisin niin soitto terveyskeskukseen. Kertoisin tuntemuksista. Sieltä saa ajan lääkärille, joko seuraavaksi päiväksi tai parin päivän päähän. Lääkärille kertoilee jutut ja pyörät pyörivät.
Kyllä kuolleena ehtii olla sen verran kauan, että sinne ei tarvitse pitää kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa, mutta jos itse lähtisin niin soitto terveyskeskukseen. Kertoisin tuntemuksista. Sieltä saa ajan lääkärille, joko seuraavaksi päiväksi tai parin päivän päähän. Lääkärille kertoilee jutut ja pyörät pyörivät.
Mutta voiko lääkärille mennä vain sen vuoksi, että ahdistaa, kaduttaa ja harmittaa? Ei sillä, ei se ongelma siinä olisi, etten saisi suutani auki lääkärille. Enemmän jännittää, miten moneen kertaan sen asian(ja miten) sen joutuu selvittämään. Arvatenkin ainakin hoitajalle, joka vastaa puhelimeen ja määrittää hoidontarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa, mutta jos itse lähtisin niin soitto terveyskeskukseen. Kertoisin tuntemuksista. Sieltä saa ajan lääkärille, joko seuraavaksi päiväksi tai parin päivän päähän. Lääkärille kertoilee jutut ja pyörät pyörivät.
Mutta voiko lääkärille mennä vain sen vuoksi, että ahdistaa, kaduttaa ja harmittaa? Ei sillä, ei se ongelma siinä olisi, etten saisi suutani auki lääkärille. Enemmän jännittää, miten moneen kertaan sen asian(ja miten) sen joutuu selvittämään. Arvatenkin ainakin hoitajalle, joka vastaa puhelimeen ja määrittää hoidontarpeen.
Muista, että hoitaja on todennäköisesti saanut aikaisemminkin sellaisen puhelun. Kai sille vois sanoa, että ahdistaa ja on itsetuhoisia ajatuksia. Hoitaja varmaan kyselee, koska se kuuluu asiaan. Olis kuitenkin tärkeetä, että hakisit apua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa, mutta jos itse lähtisin niin soitto terveyskeskukseen. Kertoisin tuntemuksista. Sieltä saa ajan lääkärille, joko seuraavaksi päiväksi tai parin päivän päähän. Lääkärille kertoilee jutut ja pyörät pyörivät.
Mutta voiko lääkärille mennä vain sen vuoksi, että ahdistaa, kaduttaa ja harmittaa? Ei sillä, ei se ongelma siinä olisi, etten saisi suutani auki lääkärille. Enemmän jännittää, miten moneen kertaan sen asian(ja miten) sen joutuu selvittämään. Arvatenkin ainakin hoitajalle, joka vastaa puhelimeen ja määrittää hoidontarpeen.
Ethän ole menossa lääkärin sen takia "vain" että sinua ahdistaa, kaduttaa ja harmittaa. Olet menossa lääkäriin sen vuoksi, että sinulla on itsemurha-ajatuksia ja se on jo vakavin mahdollinen oire ahdistuksesta ja masennuksesta! Lakkaa ajattelemasta, ettei sinulla olisi oikeutta tai mahdollisuutta hakea itsellesi apua, kun kärsit "vain" tuollaisia oireita.
Aikaa varatessa voit sanoa että haet hoitoa ahdistukseen ja masennukseen. Siinä vaiheessa ei tarvitse kertoa vielä itsemurha-ajatuksista, mutta jos olisin sinä, paukauttaisin sen kyllä lääkärille ensimmäisenä. Tästäkin keskustelusta huomaa, että sinulla on hieman taipumusta vähätellä oireitasi ja pahaa oloasi, älä sorru siihen lääkärissä jotta lääkäri saisi oikean kuvan olostasi.
Lääkäri saattaa kysellä ensin tarkemmin olostasi ja oireistasi, kerro tässä yhteydessä myös elämäsi vaikeuksista kuten parisuhteen päättyminen ja opiskeluasiat jotka ovat vaikuttaneet oloosi. Lääkäri täytättää sinulle luultavasti jonkun masennusta ja ahdistusta mittaavista testeistä. Löydät noita itsekin googlettamalla "masennus testi" tms. Vastaa kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti, testien pistemäärä antaa osviittaa voiko sinulla olla masennus ja minkä tasoinen, vaikkei se mikään tarkka diagnoosi olekaan. Luultavasti jo ekalla lääkärikerralla keskustellaan mitä mieltä olet lääkehoidosta ja olisitko valmis kokeilemaan sellaista. Ota itse puheeksi että haluat myös keskusteluapua, nuo menneisyyden tapahtumien kelaamiset ja niistä ahdistuminen on asia jota sinun pitäisi päästä purkamaan jonkun kanssa.
Tsemppiä!
Miksi masennusta tai ahdistusta tarvitsee mitata? Mitä sitten, jos en täytä "kriteerejä"? Olen kuitenkin ihan arkielämässä kiinni oleva, harrastuksia ja läheisiä omaava ihminen.
Rrrggh, ahdistaa, päätin varata ajan huomenna. Pelkään, että alan itkeä kun soitan. Vaikka eihän se varmasti mitään haittaa.
Eihän muuten isäni näe terveystietojani mistään, edes vahingossa? Tk-käyntejä ei varmaan, mutta entäs, jos saan lähetteen erikoislääkärille, psykiatrille? Se työskentelee samassa kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai voit pyytää aikaa oman kaupungin mielenterveys toimistoon sinne soittamalla. Ei tarvitse lähetettä. Siellä psyk.sh osaa ohjata sut lääkäriin tarvittaessa ja suoraan psykiatrille. Koita jaksaa!!!!
En osaa auttaa. Olen samassa tilanteessa, sanotaan se alkuun. Kehtaan miettiä tähän silti joitain vaihtoehtoja:
Jos sinusta tuntuu, että nyt on se hetki, että et enää jaksa, mene sitten ja osta pullo viiniä. Mene rantaan, katso kaikkea mitä näet, katso kesää, syksyä tai mikä silloin onkaan meneillään. Nauti viini, tunne kuinka se menee kurkusta alas, lämmittää ihoa, menee vatsaan, nousee päähän, lamauttaa ajatukset ja saa ajattelemaan samaan aikaan.
Katso silloin mitä näet ympärillesi. Oletko valmis luopumaaan siitä ja siitä tunteesta, joka sinulla sillä hetkellä on? Ajattele elämäsi kurjinta hetkeä. Vaihda se kauneimpaan. Elämässäsi hetket vaihtelevat.
Olet itsemurhan partaalla syystä. Se johtuu siitä, että et ole tyhjää täynnä. Sinussa on liikaa elämää. Se elämä turhautuu ja sinä turhaudut. Etsi sille kanava. Juo liikaa, oksenna siihen kanavaan, mene kotiin ja kirjoita runoja maailmanlopusta. Sekin on parempi kuin tuottaa pahaa oloa rakkaimmille siitä, että olet poissa.
Yksi serkkuni kuoli juuri intohimon vuoksi. Hänellä oli täysin järjetön intohimo. Harva ymmärsi, mutta olen kateellinen. Itsestäni ei olisi sellaiseen intohimoon. Olen tyhmä ja vaadin jotain konkreettista. Olemme erilaisia.
En nyt yhtään tiedä mihin pyrin tällä. En ainakaan sanomaan, että ala juomaan. Ei, yritän sanoa, että kokeile ihan mitä vain ennen itsemurhaa, vaikka kansantansseja ja sukulaisia kunhan kokeilet ensin kaikki keinot etkä heitä elämääsi hukkaan. Soita auttavaan puhelimeen, ole tyhmä, mene peiton alle, itke tyyny märäksi, soita ystävälle (jos niitä kerran on!) ja vaikka nolaa itsesi, mutta ethän riistä henkeäsi ennen kuin se on muka ihan välttämätöntä. Sinä olet tässä elämässä kuitenkin vain kerran ja jokin merkitys meillä jokaisella on. Ehkä se selviää kun pääset helvetistäsi irti. Näet sellaisen elämän, joka kirkastuu vain pahimman kärsimyksen kautta ja saat jotain, jonka vaalit sydämeesi onnena, koska hyvänä ihmisenä et halua tehdä muita kateellisiksi. Se on lopulta itsensä voittaneen ihmisen osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi masennusta tai ahdistusta tarvitsee mitata? Mitä sitten, jos en täytä "kriteerejä"? Olen kuitenkin ihan arkielämässä kiinni oleva, harrastuksia ja läheisiä omaava ihminen.
Rrrggh, ahdistaa, päätin varata ajan huomenna. Pelkään, että alan itkeä kun soitan. Vaikka eihän se varmasti mitään haittaa.
Eihän muuten isäni näe terveystietojani mistään, edes vahingossa? Tk-käyntejä ei varmaan, mutta entäs, jos saan lähetteen erikoislääkärille, psykiatrille? Se työskentelee samassa kaupungissa.
Hyvä! Hienoa, siitä se lähtee :)
Testit ovat lääkärille vain apuna, diagnoosia ei tehdä pelkästään niiden perusteella suuntaan tai toiseen. Niissä on standardeja kysymyksiä asioista joiden tiedetään olevan liitoksissa masennukseen ja ahdistukseen. Kun näitä sairauksia ei voi labrakokeilla mitata ja todeta, testit antavat apuvälineen niin ettei kyse ole pelkästään potilaan omasta subjektiivisesta kertomuksesta ja lääkärin subjektiivisesta tulkinnasta.
Isäsi ei näe tietojasi vahingossa. Voi nähdä ne ainoastaan jos on töissä samassa paikassa kuin missä sinäkin käyt ja käy tarkoituksella epäeettisesti niitä katsomassa, vaikkei sinua hoida. Itse voit arvella paremmin toimiiko isäsi eettisesti työssään tai onko hän jäänyt urkkimisesta kiinni, potilastietojen katseluhan tallentuu lokiin.
Hyvä, eihän siinä mitään jos tulee itku. Anna tulla. Kerro huomenna miten meni.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa. Olen samassa tilanteessa, sanotaan se alkuun. Kehtaan miettiä tähän silti joitain vaihtoehtoja:
Jos sinusta tuntuu, että nyt on se hetki, että et enää jaksa, mene sitten ja osta pullo viiniä. Mene rantaan, katso kaikkea mitä näet, katso kesää, syksyä tai mikä silloin onkaan meneillään. Nauti viini, tunne kuinka se menee kurkusta alas, lämmittää ihoa, menee vatsaan, nousee päähän, lamauttaa ajatukset ja saa ajattelemaan samaan aikaan.
Katso silloin mitä näet ympärillesi. Oletko valmis luopumaaan siitä ja siitä tunteesta, joka sinulla sillä hetkellä on? Ajattele elämäsi kurjinta hetkeä. Vaihda se kauneimpaan. Elämässäsi hetket vaihtelevat.
Olet itsemurhan partaalla syystä. Se johtuu siitä, että et ole tyhjää täynnä. Sinussa on liikaa elämää. Se elämä turhautuu ja sinä turhaudut. Etsi sille kanava. Juo liikaa, oksenna siihen kanavaan, mene kotiin ja kirjoita runoja maailmanlopusta. Sekin on parempi kuin tuottaa pahaa oloa rakkaimmille siitä, että olet poissa.
Yksi serkkuni kuoli juuri intohimon vuoksi. Hänellä oli täysin järjetön intohimo. Harva ymmärsi, mutta olen kateellinen. Itsestäni ei olisi sellaiseen intohimoon. Olen tyhmä ja vaadin jotain konkreettista. Olemme erilaisia.
En nyt yhtään tiedä mihin pyrin tällä. En ainakaan sanomaan, että ala juomaan. Ei, yritän sanoa, että kokeile ihan mitä vain ennen itsemurhaa, vaikka kansantansseja ja sukulaisia kunhan kokeilet ensin kaikki keinot etkä heitä elämääsi hukkaan. Soita auttavaan puhelimeen, ole tyhmä, mene peiton alle, itke tyyny märäksi, soita ystävälle (jos niitä kerran on!) ja vaikka nolaa itsesi, mutta ethän riistä henkeäsi ennen kuin se on muka ihan välttämätöntä. Sinä olet tässä elämässä kuitenkin vain kerran ja jokin merkitys meillä jokaisella on. Ehkä se selviää kun pääset helvetistäsi irti. Näet sellaisen elämän, joka kirkastuu vain pahimman kärsimyksen kautta ja saat jotain, jonka vaalit sydämeesi onnena, koska hyvänä ihmisenä et halua tehdä muita kateellisiksi. Se on lopulta itsensä voittaneen ihmisen osa.
Kerrotaan vielä, että olen 30-vuotias nainen. Elän murroksessa. Voin pahoin. Kerroin tämän asian osittain siksi, että voin jäsennellä ajatuksiani. En tunne sinua etkä sinä varmaan merkitse minulle paljoakaan, mutta sinä merkitset paljon ap tai muu surullinen lukija läheisillesi ja toivon siksi, että kuuntelet.
Luin joskus afrikkalaisen heimoparantajan mietteitä länsimaisista mt-potilaista. Hänen mukaansa he olivat välittäjiä, portteja elävien ja kuolleitten välillä, jotka henget ajoivat hulluiksi. Heimopäällikön ajatukset kuulostivat mielenkiintoisilta, koska ne selittivät subjektiivisen syyn mielen häiriöihin. Se sai minut miettimään onko isoa osaa mt-ongelmista olemassa vai ovatko ne vain subjektiivista tai kulttuurista väärinymmärrystä!
Linkkaan alle:
http://www.jaysongaddis.com/the-shamanic-view-of-mental-illness/
Huh. Sain ajan maanantaille. Neuvoivat ottamaan yhteyttä päivystykseen, jos olo tuntuu siltä. Tietääkö muuten kukaan, missä se nykyään on(Hki)?
Jollain tavalla helpotti, mutta jollain tavalla myös ahdistaa lisää. Se, että nyt ihan oikeasti pitää puhua jollekin asioista. Lisäksi edessä on vielä pari päivää ja pitkä viikonloppu, jolloin lupasin mennä porukoille käymään.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Sain ajan maanantaille. Neuvoivat ottamaan yhteyttä päivystykseen, jos olo tuntuu siltä. Tietääkö muuten kukaan, missä se nykyään on(Hki)?
Jollain tavalla helpotti, mutta jollain tavalla myös ahdistaa lisää. Se, että nyt ihan oikeasti pitää puhua jollekin asioista. Lisäksi edessä on vielä pari päivää ja pitkä viikonloppu, jolloin lupasin mennä porukoille käymään.
En ole Helsingistä, mutta kaupungin sivuilta voit katsoa lisätietoa terveyspalveluista:
http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/terveyspa…
Hienoa kuulla, että hait apua.
Oi, kiitos.
Entä onko kellään kokemusta, mitä tuolla päivystyksessä käytännössä on, eli mitä tapahtuu, jos sinne ahdistuneisuuden vuoksi hakeutuu? Käsketään mennä nukkumaan, annetaan rauhoittavia vai otetaan viikoksi tarkkailuun osastolle?
Olen myös maailman huonoin valehtelija. Puhuin tänään isäni kanssa puhelimessa ja hän kysyi useammankin kerran, mitä kuuluu, miten menee, onko kaikki hyvin. Sanoin vaan hyvää, hyvin ja joo. En taatusti niin vakuuttavasti. Toisaalta melkein toivoin samalla, että se kysyisi, onko ihan paskat fiilikset ja sitten saisin hyvän syyn parkua kaikki huoleni ja suruni ulos.
En ole puhunut ongelmistani kenellekkään.
- 15