Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytykset ei olleet voimaannuttavia, huono omatunto :(
17.05.2016 |
Lähipiirissäni on vain luomuäitejä jotka synnyttäneet ilman lievitystä ja ovat sanoneet että synnytys oli niin voimaannuttavia kokemus. Rehellisesti sanoen minusta synnyttäminen on kamalaa. Ihan hirveä kipu, pelko, alapään repeäminen .. Vauva muljahtaa ulos mutta viedään suoraan teholle. Pyörryttää ja jalat ei kanna ja alapää todella kipeä . Kaikkea muuta kuin ihanaa. Onko muilla ollut sama kokemus, että synnytys ei ollut mikään huippuhetki?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Minä pelkäsin kuolevani kun supistukset olivat käynnissä ja kipu oli kova. Kun synnytyksen viimeisillä minuuteilla tajusin että lapsi on oikeasti tulossa ja olen vielä elossa, olo oli aivan uskomaton. Vielä vuosia synnytyksen jälkeen ajattelen ilolla tuota tapahtumaa. Sitä, että minä, kaikkea pelkäävä arka ihminen selvisin pahimmasta pelostani. Kyllä, kokemus oli voimaannuttava jos tuota termiä saa käyttää. Vähätelkäöt ken haluaa, mutta kyllä synnytys on ollut elämäni uskomattomin kokemus, vaikka kaikenlaista muutakin on tullut koettua. En kuitenkaan lähtisi kenellekään leijumaan, niin subjektiivisesta asiasta on kyse.
Ymmärsinkö oikein että sulle voimaantuminen tarkoitaa sitä että pelkäsit jotain tosi paljon mutta homma meni lopulta hyvin? Sultakin kysyn että pystytkö ajattelemaan sektion olleen jollekin voimaannuttava kokemus vaikkapa traumaattisenluomusynnytyksen jälkeen? Niin ja siis hienoa että sun synnytyksesi meni lopulta hyvin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Minä pelkäsin kuolevani kun supistukset olivat käynnissä ja kipu oli kova. Kun synnytyksen viimeisillä minuuteilla tajusin että lapsi on oikeasti tulossa ja olen vielä elossa, olo oli aivan uskomaton. Vielä vuosia synnytyksen jälkeen ajattelen ilolla tuota tapahtumaa. Sitä, että minä, kaikkea pelkäävä arka ihminen selvisin pahimmasta pelostani. Kyllä, kokemus oli voimaannuttava jos tuota termiä saa käyttää. Vähätelkäöt ken haluaa, mutta kyllä synnytys on ollut elämäni uskomattomin kokemus, vaikka kaikenlaista muutakin on tullut koettua. En kuitenkaan lähtisi kenellekään leijumaan, niin subjektiivisesta asiasta on kyse.
Ymmärsinkö oikein että sulle voimaantuminen tarkoitaa sitä että pelkäsit jotain tosi paljon mutta homma meni lopulta hyvin? Sultakin kysyn että pystytkö ajattelemaan sektion olleen jollekin voimaannuttava kokemus vaikkapa traumaattisenluomusynnytyksen jälkeen? Niin ja siis hienoa että sun synnytyksesi meni lopulta hyvin! :)
Jos tuo sektio synnytys on tuolle naiselle voimannuttava kokemus, silloin se on sitä. En voi mennä toisen pään sisälle. Itselläni keskeinen tekijä oli tuo halvaannuttava supistuskipu, jonkalaista en koskaan aiemmin ollut kokenut. Kipu oli oikeasti niin kova, että jo hetken toivoin kuolevani. Kun tilanne oli ohi tuntui siltä että mistä vain voin selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Mua oikeasti kiinnostaa mm. onko luomuäitien mielestä o.k jos puhuu sektiosta voimaannuttavana. En tosiaan tiedä miten mun pitäisi vaikkapa tuo kysymys muotoilla ettei se kuulostaisi sarkastiselta. Tuntuu että mun mielessä pyörivät kysymykset näihin juttuihin liittyen saa voimaantumiset sun muut kuulostamaan vähän hupsuilta - ja ne todellakin mun mielestä sitä onkin. (Enkä puhu nyt just sun casesta)
En ihan oikeasti ymmärrä mutta silti ihan oikeasti haluaisin ymmärtää! Vaikken samaa mieltä oiskaan niin silti ois kiva päästä luomuäidin "pään sisälle" ja löytää ne perimmäiset motiivit ja se mikä eille oikeasti on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta vanhemmuudessa yleensä. Mä en haluaisi uskoa että jollekin esim. synnytyksen luomukerroin ois se tärkein juttu!
Taidat olla mies. Ei ketään naista synnytyksen jälkeen kiinnosta mitä joku toinen äiti ajattelee tämän synnytyksestä. Kuka edes ajattelee muiden synnytyksiä? En usko, että tällaista"luomu-äitiä" on olemassa, joka muka syyllistää muita siitä, että valitsevat lääkkeellisen kivunlievityksen. Eikä se luomuna synnyttäminen tarkoita etteikö kivunlievitystä käytettäisi. Tämä nyt on taas jonkun velan provo-ketju. Kukaan synnyttänyt ei kirjoittaisi tällaista höpöhöpöä synnytksestä.
Kyllä mä ihan nainen olen. :) Ja mun synnytystäni tosiaan on jokunen luomuäiti "surkutellut" sen alhaisen luomukertoimen vuoksi. Ei nyt sentään syyttänyt, luojan kiitos! Itse puolestani olen onnellinen terveistä lapsista. Luomuäitien kanssa keskustellessa toisinaan tuntuu että toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Onnistunut synnytys on mulle sellainen jossa lapsi / lapset ovat suht hyvässä kunnossa eikä äiti traumatisoidu pahasti henkisesti tai fyysisesti. Toisinaan tuntuu että luomuäidille tämä ei riitä edes toisen ihmisen hyväksi (tai "voimaannuuttavaksi" ) synnytykseksi kun luomukerroin ei ole heidän standardeillaan riittävä. Sitä mun on vaikea ymmärtää!
Mää oon vaan onnellinen että ne on ohi ja meni hyvin ja lapset terveitä. En pidä minään mittapuuna henkiselle kantille, vaikka ylpeä olenkin että toisesta selvisin ilman kivunlievitystä, mutta kaikki mömmöt olisin kyllä ottanu jos olis ehtiny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on hyvin pieni osa äitiyttä, jos sitäkään. Olennaista on se, miten toimit lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Mulla ei ole noin kamalia kokemuksia kuin sulla, mutta esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään yliaikaisuuden vuoksi ja meinasin kuolla siihen kipuun ja olin todella järkyttynyt synnytyksen jälkeen (tokan synnytys oli helppo, mutta otin kyllä epiduraalin ihan hyvillä mielin). Koen olevani hyvä äiti, koska hoidan lapseni hyvin, kuuntelen heitä ja vietän aikaa heidän kanssaan. Ei noilla ole mitään tekemistä sillä, millä tavoin lapsi tulee ulos kohdusta.
Mutta suosittelen, että etsit vertaistukea tai jonkun, jolle voit puhua noista kokemuksistasi. Selvästi sinulle tekisi hyvää käydä läpi noita tunteitasi, ei ole oikein, että koet pahaa mieltä synnytyksistäsi.
Kyllä, mutta oikein rankka synnytyskokemus voi vaikeuttaa sitä toimintaa synnytyksen jälkeen. Nimim. kokemusta on
Varmasti. Siksi olisikin todella tärkeää, että ap voisi käydä läpi nuo tunteensa ja saada vertaistukea. Pahoitteluni sinulle rankasta kokemuksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Mua oikeasti kiinnostaa mm. onko luomuäitien mielestä o.k jos puhuu sektiosta voimaannuttavana. En tosiaan tiedä miten mun pitäisi vaikkapa tuo kysymys muotoilla ettei se kuulostaisi sarkastiselta. Tuntuu että mun mielessä pyörivät kysymykset näihin juttuihin liittyen saa voimaantumiset sun muut kuulostamaan vähän hupsuilta - ja ne todellakin mun mielestä sitä onkin. (Enkä puhu nyt just sun casesta)
En ihan oikeasti ymmärrä mutta silti ihan oikeasti haluaisin ymmärtää! Vaikken samaa mieltä oiskaan niin silti ois kiva päästä luomuäidin "pään sisälle" ja löytää ne perimmäiset motiivit ja se mikä eille oikeasti on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta vanhemmuudessa yleensä. Mä en haluaisi uskoa että jollekin esim. synnytyksen luomukerroin ois se tärkein juttu!
Se, että joku asia tuntuu ihmisestä voimaannuttavalta (jos nyt tätä sanaa edelleen käytämme), on subjektiivinen ja henkilökohtainen kokemus. Voithan sä leikitellä sillä ajatuksella, että joku fiktiivinen "luomuäiti" (tunnetko sä tällaisia?) vetää kyntelit siitä, että kerrot hänelle sepitetyn jutun siitä, että sektio oli voimaannuttava kokemus. Ja toisaalta, jollekulle se on vaikka voinut ollakin sitä, en tiedä, kukaan ei ole tullut kerotmaan. Onko sulla mielessä joitakin konkreettisia, oikeita luomuäitejä, joiden pään sisälle haluaisit päästä, vai oletko muodostanut mielikuvan luomuäideistä esim. keskustelupalstojen perusteella?
-
Mä en ajattele, että synnytys olisi kauhean keskeinen osa vanhemmuutta, mutta kyllä voin sanoa, että ne ovat olleet iso osa mun elämää. Toisaalta mulla on kokemus myös siitä, miten erilaisen alun saa vanhemmuuteen silloin, kun synnytys menee huonosti ja se vie voimat sekä henkisesti että fyysisesti pitkäksi aikaa, ja silloin, kun se enemmänkin antaa kuin ottaa energiaa.
Joo tiedän ihan oikeita luomuäitejä joiden ajatuksenjuoksua en kertakaikkiaan käsitä. Pari heistä on ihan fiksun oloisia ihmisiä muuten. En tunne heitä kovin läheisesti ts. en oikeasti uskalla mennä heiltä henkilökohtaisesti kysymään näkemyksiä. Lasten vauva-aikana jouduin joskus yllättäen tilanteeseen jossa kilvan kehuttiin omia ja toisten luomu/"kiintymysvanhemmuus" jne. juttuja enkä vaan uskaltanut avat suutani ja kysellä noita motiiveja ja prioriteettejä tarkemmin. Noissa keskusteluissa ois tuntunut että jos oisin puhunut vaikka sektion upeudesta (omaa kokemusta tästä ei kyllä ole), olisin pilannut yleisen tunnelman ja vienyt keskustelun heidän kannaltaan ihan väärille raiteille kun se luomu tuntui olevan niin kovin tärkeää ja kaiken keskiössä. Siksi mielelläni kyselen netissä näitä! :)
Mutta siis; koska se "voimaantuminen" on subjektiivinen kokemus, sulle ei tule näppylöitä jos joku hehkuttaa vaikkapa sektiota mahtavana, voimaannuttavana kokemuksena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Mua oikeasti kiinnostaa mm. onko luomuäitien mielestä o.k jos puhuu sektiosta voimaannuttavana. En tosiaan tiedä miten mun pitäisi vaikkapa tuo kysymys muotoilla ettei se kuulostaisi sarkastiselta. Tuntuu että mun mielessä pyörivät kysymykset näihin juttuihin liittyen saa voimaantumiset sun muut kuulostamaan vähän hupsuilta - ja ne todellakin mun mielestä sitä onkin. (Enkä puhu nyt just sun casesta)
En ihan oikeasti ymmärrä mutta silti ihan oikeasti haluaisin ymmärtää! Vaikken samaa mieltä oiskaan niin silti ois kiva päästä luomuäidin "pään sisälle" ja löytää ne perimmäiset motiivit ja se mikä eille oikeasti on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta vanhemmuudessa yleensä. Mä en haluaisi uskoa että jollekin esim. synnytyksen luomukerroin ois se tärkein juttu!
Se, että joku asia tuntuu ihmisestä voimaannuttavalta (jos nyt tätä sanaa edelleen käytämme), on subjektiivinen ja henkilökohtainen kokemus. Voithan sä leikitellä sillä ajatuksella, että joku fiktiivinen "luomuäiti" (tunnetko sä tällaisia?) vetää kyntelit siitä, että kerrot hänelle sepitetyn jutun siitä, että sektio oli voimaannuttava kokemus. Ja toisaalta, jollekulle se on vaikka voinut ollakin sitä, en tiedä, kukaan ei ole tullut kerotmaan. Onko sulla mielessä joitakin konkreettisia, oikeita luomuäitejä, joiden pään sisälle haluaisit päästä, vai oletko muodostanut mielikuvan luomuäideistä esim. keskustelupalstojen perusteella?
-
Mä en ajattele, että synnytys olisi kauhean keskeinen osa vanhemmuutta, mutta kyllä voin sanoa, että ne ovat olleet iso osa mun elämää. Toisaalta mulla on kokemus myös siitä, miten erilaisen alun saa vanhemmuuteen silloin, kun synnytys menee huonosti ja se vie voimat sekä henkisesti että fyysisesti pitkäksi aikaa, ja silloin, kun se enemmänkin antaa kuin ottaa energiaa.
Joo tiedän ihan oikeita luomuäitejä joiden ajatuksenjuoksua en kertakaikkiaan käsitä. Pari heistä on ihan fiksun oloisia ihmisiä muuten. En tunne heitä kovin läheisesti ts. en oikeasti uskalla mennä heiltä henkilökohtaisesti kysymään näkemyksiä. Lasten vauva-aikana jouduin joskus yllättäen tilanteeseen jossa kilvan kehuttiin omia ja toisten luomu/"kiintymysvanhemmuus" jne. juttuja enkä vaan uskaltanut avat suutani ja kysellä noita motiiveja ja prioriteettejä tarkemmin. Noissa keskusteluissa ois tuntunut että jos oisin puhunut vaikka sektion upeudesta (omaa kokemusta tästä ei kyllä ole), olisin pilannut yleisen tunnelman ja vienyt keskustelun heidän kannaltaan ihan väärille raiteille kun se luomu tuntui olevan niin kovin tärkeää ja kaiken keskiössä. Siksi mielelläni kyselen netissä näitä! :)
Mutta siis; koska se "voimaantuminen" on subjektiivinen kokemus, sulle ei tule näppylöitä jos joku hehkuttaa vaikkapa sektiota mahtavana, voimaannuttavana kokemuksena?
No miksi ihmeessä siitä pitäisi tulla näppylöitä, että joku hehkuttaisi mulle sektiokokemustaan? Eikö se nyt enemmän ole niin, että kun on itse kokenut jotain hienoa, osaa iloita muidenkin kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oon nyt vähän väärä henkilö vastaamaan tähän kun mulla takana vain noita luomusynnytyksiä, mutta kyllähän sekin oikeasti sattui, ei se pelkkää ihanuutta ole. Tokalla kerralla mietin synnytyssalissa että miksi helvetissä olen taas hankkiutunut tähän tilanteeseen? Ja en ole hetkeäkään kuvitellut että tuo olisi minun omaa ansiota, vaan tajuan että minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri. Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin niin siinähän sitten mietitään keisarinleikkausta. Ja kyllähän noita kauhutarinoita kuulee. Pääasia kai että kaikki selviytyisivät hengissä!
Mikä vitun sikiö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oon nyt vähän väärä henkilö vastaamaan tähän kun mulla takana vain noita luomusynnytyksiä, mutta kyllähän sekin oikeasti sattui, ei se pelkkää ihanuutta ole. Tokalla kerralla mietin synnytyssalissa että miksi helvetissä olen taas hankkiutunut tähän tilanteeseen? Ja en ole hetkeäkään kuvitellut että tuo olisi minun omaa ansiota, vaan tajuan että minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri. Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin niin siinähän sitten mietitään keisarinleikkausta. Ja kyllähän noita kauhutarinoita kuulee. Pääasia kai että kaikki selviytyisivät hengissä!
Mikä vitun sikiö?
Siis etkö oikeasti tiedä, mikä on sikiö? Sikiö on se kohdussa oleva vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Mua oikeasti kiinnostaa mm. onko luomuäitien mielestä o.k jos puhuu sektiosta voimaannuttavana. En tosiaan tiedä miten mun pitäisi vaikkapa tuo kysymys muotoilla ettei se kuulostaisi sarkastiselta. Tuntuu että mun mielessä pyörivät kysymykset näihin juttuihin liittyen saa voimaantumiset sun muut kuulostamaan vähän hupsuilta - ja ne todellakin mun mielestä sitä onkin. (Enkä puhu nyt just sun casesta)
En ihan oikeasti ymmärrä mutta silti ihan oikeasti haluaisin ymmärtää! Vaikken samaa mieltä oiskaan niin silti ois kiva päästä luomuäidin "pään sisälle" ja löytää ne perimmäiset motiivit ja se mikä eille oikeasti on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta vanhemmuudessa yleensä. Mä en haluaisi uskoa että jollekin esim. synnytyksen luomukerroin ois se tärkein juttu!
Se, että joku asia tuntuu ihmisestä voimaannuttavalta (jos nyt tätä sanaa edelleen käytämme), on subjektiivinen ja henkilökohtainen kokemus. Voithan sä leikitellä sillä ajatuksella, että joku fiktiivinen "luomuäiti" (tunnetko sä tällaisia?) vetää kyntelit siitä, että kerrot hänelle sepitetyn jutun siitä, että sektio oli voimaannuttava kokemus. Ja toisaalta, jollekulle se on vaikka voinut ollakin sitä, en tiedä, kukaan ei ole tullut kerotmaan. Onko sulla mielessä joitakin konkreettisia, oikeita luomuäitejä, joiden pään sisälle haluaisit päästä, vai oletko muodostanut mielikuvan luomuäideistä esim. keskustelupalstojen perusteella?
-
Mä en ajattele, että synnytys olisi kauhean keskeinen osa vanhemmuutta, mutta kyllä voin sanoa, että ne ovat olleet iso osa mun elämää. Toisaalta mulla on kokemus myös siitä, miten erilaisen alun saa vanhemmuuteen silloin, kun synnytys menee huonosti ja se vie voimat sekä henkisesti että fyysisesti pitkäksi aikaa, ja silloin, kun se enemmänkin antaa kuin ottaa energiaa.
Joo tiedän ihan oikeita luomuäitejä joiden ajatuksenjuoksua en kertakaikkiaan käsitä. Pari heistä on ihan fiksun oloisia ihmisiä muuten. En tunne heitä kovin läheisesti ts. en oikeasti uskalla mennä heiltä henkilökohtaisesti kysymään näkemyksiä. Lasten vauva-aikana jouduin joskus yllättäen tilanteeseen jossa kilvan kehuttiin omia ja toisten luomu/"kiintymysvanhemmuus" jne. juttuja enkä vaan uskaltanut avat suutani ja kysellä noita motiiveja ja prioriteettejä tarkemmin. Noissa keskusteluissa ois tuntunut että jos oisin puhunut vaikka sektion upeudesta (omaa kokemusta tästä ei kyllä ole), olisin pilannut yleisen tunnelman ja vienyt keskustelun heidän kannaltaan ihan väärille raiteille kun se luomu tuntui olevan niin kovin tärkeää ja kaiken keskiössä. Siksi mielelläni kyselen netissä näitä! :)
Mutta siis; koska se "voimaantuminen" on subjektiivinen kokemus, sulle ei tule näppylöitä jos joku hehkuttaa vaikkapa sektiota mahtavana, voimaannuttavana kokemuksena?
No miksi ihmeessä siitä pitäisi tulla näppylöitä, että joku hehkuttaisi mulle sektiokokemustaan? Eikö se nyt enemmän ole niin, että kun on itse kokenut jotain hienoa, osaa iloita muidenkin kokemuksista.
Hienoa jos näin on! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oon nyt vähän väärä henkilö vastaamaan tähän kun mulla takana vain noita luomusynnytyksiä, mutta kyllähän sekin oikeasti sattui, ei se pelkkää ihanuutta ole. Tokalla kerralla mietin synnytyssalissa että miksi helvetissä olen taas hankkiutunut tähän tilanteeseen? Ja en ole hetkeäkään kuvitellut että tuo olisi minun omaa ansiota, vaan tajuan että minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri. Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin niin siinähän sitten mietitään keisarinleikkausta. Ja kyllähän noita kauhutarinoita kuulee. Pääasia kai että kaikki selviytyisivät hengissä!
Mikä vitun sikiö?
Siis etkö oikeasti tiedä, mikä on sikiö? Sikiö on se kohdussa oleva vauva.
Ei, sikiö ei todellakaan ole vauva. Kukaan ei normaalisynnytyksessä synnytä SIKIÖTÄ, vaan vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oon nyt vähän väärä henkilö vastaamaan tähän kun mulla takana vain noita luomusynnytyksiä, mutta kyllähän sekin oikeasti sattui, ei se pelkkää ihanuutta ole. Tokalla kerralla mietin synnytyssalissa että miksi helvetissä olen taas hankkiutunut tähän tilanteeseen? Ja en ole hetkeäkään kuvitellut että tuo olisi minun omaa ansiota, vaan tajuan että minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri. Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin niin siinähän sitten mietitään keisarinleikkausta. Ja kyllähän noita kauhutarinoita kuulee. Pääasia kai että kaikki selviytyisivät hengissä!
Mikä vitun sikiö?
Siis etkö oikeasti tiedä, mikä on sikiö? Sikiö on se kohdussa oleva vauva.
Ei, sikiö ei todellakaan ole vauva. Kukaan ei normaalisynnytyksessä synnytä SIKIÖTÄ, vaan vauvan.
Viestissä sanottiin näin: "Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin" Kohdussa oleva vauva on sikiö. Kun se tulee ulos, se on vauva. Tokihan sitä voi myös kohdussa ollessa nimittää vauvaksi, mutta sikiö on se ihan virallinen termi, ilman vittua toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oon nyt vähän väärä henkilö vastaamaan tähän kun mulla takana vain noita luomusynnytyksiä, mutta kyllähän sekin oikeasti sattui, ei se pelkkää ihanuutta ole. Tokalla kerralla mietin synnytyssalissa että miksi helvetissä olen taas hankkiutunut tähän tilanteeseen? Ja en ole hetkeäkään kuvitellut että tuo olisi minun omaa ansiota, vaan tajuan että minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri. Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin niin siinähän sitten mietitään keisarinleikkausta. Ja kyllähän noita kauhutarinoita kuulee. Pääasia kai että kaikki selviytyisivät hengissä!
Mikä vitun sikiö?
Siis etkö oikeasti tiedä, mikä on sikiö? Sikiö on se kohdussa oleva vauva.
Ei, sikiö ei todellakaan ole vauva. Kukaan ei normaalisynnytyksessä synnytä SIKIÖTÄ, vaan vauvan.
Viestissä sanottiin näin: "Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin" Kohdussa oleva vauva on sikiö. Kun se tulee ulos, se on vauva. Tokihan sitä voi myös kohdussa ollessa nimittää vauvaksi, mutta sikiö on se ihan virallinen termi, ilman vittua toki.
Ja kuinkahan monesti olet kuullut ihmisten puhuvan, että laskettu aika on ihan kohta, mitenköhän minun pikku sikiöni jakselee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aborttia tehdessä toki synnytetään SIKIÖ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oon nyt vähän väärä henkilö vastaamaan tähän kun mulla takana vain noita luomusynnytyksiä, mutta kyllähän sekin oikeasti sattui, ei se pelkkää ihanuutta ole. Tokalla kerralla mietin synnytyssalissa että miksi helvetissä olen taas hankkiutunut tähän tilanteeseen? Ja en ole hetkeäkään kuvitellut että tuo olisi minun omaa ansiota, vaan tajuan että minulla on käynyt äärettömän hyvä tuuri. Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin niin siinähän sitten mietitään keisarinleikkausta. Ja kyllähän noita kauhutarinoita kuulee. Pääasia kai että kaikki selviytyisivät hengissä!
Mikä vitun sikiö?
Siis etkö oikeasti tiedä, mikä on sikiö? Sikiö on se kohdussa oleva vauva.
Ei, sikiö ei todellakaan ole vauva. Kukaan ei normaalisynnytyksessä synnytä SIKIÖTÄ, vaan vauvan.
Viestissä sanottiin näin: "Eihän se vaadi kuin sen että sikiö ei vaikka suostukaan kääntymään pää alaspäin" Kohdussa oleva vauva on sikiö. Kun se tulee ulos, se on vauva. Tokihan sitä voi myös kohdussa ollessa nimittää vauvaksi, mutta sikiö on se ihan virallinen termi, ilman vittua toki.
Ja kuinkahan monesti olet kuullut ihmisten puhuvan, että laskettu aika on ihan kohta, mitenköhän minun pikku sikiöni jakselee?
En nyt juuri noilla sanoilla kenenkään, mutta kyllä mä olen aina sikiöstä puhunut, ja niin on moni muukin. Yritä toipua siitä.
No ei ollut minullakaan, mutta mitä sitten? Synnytys oli vaikea ja päätyi lopulta kiireelliseen sektioon, vauva kiidätettiin vastasyntyneiden teholle. Nyt meillä on ihana poika. Asiat menee kummasti uuteen järjestykseen, kun oma lapsi on vaarassa kuolla. Ei siinä tilanteessa ole äidin voimaannuttamisella yhtään mitään merkitystä. Pyyhin takapuoleni tuollaisilla "luomuäideillä".
Vierailija kirjoitti:
Aborttia tehdessä toki synnytetään SIKIÖ.
Siinä puhuttiin sikiön kääntymisestä, ei synnyttämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia tehdessä toki synnytetään SIKIÖ.
Siinä puhuttiin sikiön kääntymisestä, ei synnyttämisestä.
Ja ketjussa puhutaan synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aborttia tehdessä toki synnytetään SIKIÖ.
Siinä puhuttiin sikiön kääntymisestä, ei synnyttämisestä.
Ja ketjussa puhutaan synnytyksestä.
Oletko tyhmä, vai esitätkö vain? Niin siinä viestissäkin, mutta sana "sikiö" esitettiin siinä yhteydessä, että puhuttiin sikiön kääntymisestä, ei sen synnyttämisestä. Ymmärrätkö, vai pitäiskö olla tavuviivat?
Alue: Aihe vapaa
Taidat olla mies. Ei ketään naista synnytyksen jälkeen kiinnosta mitä joku toinen äiti ajattelee tämän synnytyksestä. Kuka edes ajattelee muiden synnytyksiä? En usko, että tällaista"luomu-äitiä" on olemassa, joka muka syyllistää muita siitä, että valitsevat lääkkeellisen kivunlievityksen. Eikä se luomuna synnyttäminen tarkoita etteikö kivunlievitystä käytettäisi. Tämä nyt on taas jonkun velan provo-ketju. Kukaan synnyttänyt ei kirjoittaisi tällaista höpöhöpöä synnytksestä.