Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytykset ei olleet voimaannuttavia, huono omatunto :(
17.05.2016 |
Lähipiirissäni on vain luomuäitejä jotka synnyttäneet ilman lievitystä ja ovat sanoneet että synnytys oli niin voimaannuttavia kokemus. Rehellisesti sanoen minusta synnyttäminen on kamalaa. Ihan hirveä kipu, pelko, alapään repeäminen .. Vauva muljahtaa ulos mutta viedään suoraan teholle. Pyörryttää ja jalat ei kanna ja alapää todella kipeä . Kaikkea muuta kuin ihanaa. Onko muilla ollut sama kokemus, että synnytys ei ollut mikään huippuhetki?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Sillä tavalla konkreettisesti, että on energinen, hyvä olo ja jaksaa tehdä asioita. Mulla oli raskausaikana tosi huono ja väsynyt olo, mutta se loppui synnytykseen. Synnytytettyäni olin tosi pirteä ja iloinen. On mulla kokemusta ihan päinvastaisestakin.
Synnytys on tapa saada lapsi maailmaan, ei sen kummempaa. Se on useimmille kivulias, yksille traumatisoiva ja toisille voimaannuttava kokemus, mutta silti vain nopea välivaihe, siirtymä odotuksesta vanhemmuuteen. Onneksi Suomessa varsin turvallinen niin äidille kuin lapsellekin. Luonnollisen tapahtuman mystifiointi saa vain useammalle huonon omantunnon, turhaan.
T:15-vuotiaan äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Sillä tavalla konkreettisesti, että on energinen, hyvä olo ja jaksaa tehdä asioita. Mulla oli raskausaikana tosi huono ja väsynyt olo, mutta se loppui synnytykseen. Synnytytettyäni olin tosi pirteä ja iloinen. On mulla kokemusta ihan päinvastaisestakin.
Toi voi liittyä siihen fyysisen taakan poistumiseen. Varmaan kuitenkin jonkin aikaa lepuuttelit synnytyksen jälkeen ennen kuin ryhdyit puuhastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Vierailija kirjoitti:
Miehet tulevat isiksi ilman synnytystä. Kyllä naisetkin ovat ihan täysvaltaisia äitejä ilman dramaattisia ja syviä synnytyskokemuksia.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Sillä tavalla konkreettisesti, että on energinen, hyvä olo ja jaksaa tehdä asioita. Mulla oli raskausaikana tosi huono ja väsynyt olo, mutta se loppui synnytykseen. Synnytytettyäni olin tosi pirteä ja iloinen. On mulla kokemusta ihan päinvastaisestakin.
Toi voi liittyä siihen fyysisen taakan poistumiseen. Varmaan kuitenkin jonkin aikaa lepuuttelit synnytyksen jälkeen ennen kuin ryhdyit puuhastelemaan.
No olinhan mä siellä sairaalassa, etten rientänyt kotiin siivoamaan. Mutta kyllä se synnytys oli ihan oikeasti sellainen kokemus, josta sain energiaa. Kannattaa olla avoin sille, että ihmisillä on oikeasti erilaisia kokemuksia asioista.
Mullakin on huono omatunto ja huono äiti -fiilis synnytyksestä. Sain ilokaasua, epiduraalia, oksitosiinia jne, kaukana luomusynnytyksestä. Olin hidas ponnistaja ja meinasin tappaa vauvan hapenpuutteeseen. Pitäisi kai hankkia se toinen lapsi, jonka synnytys olisi suoraan oppikirjasta, korjaamaan traumat ja voimaannuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on huono omatunto ja huono äiti -fiilis synnytyksestä. Sain ilokaasua, epiduraalia, oksitosiinia jne, kaukana luomusynnytyksestä. Olin hidas ponnistaja ja meinasin tappaa vauvan hapenpuutteeseen. Pitäisi kai hankkia se toinen lapsi, jonka synnytys olisi suoraan oppikirjasta, korjaamaan traumat ja voimaannuttamaan.
Älä viitsi olla naurettava. Se, että mulla toinen synnytys oli sellainen kokemus, että se auttoi lopullisesti pääsemään siitä ensimmäisen synnytyksen aiheuttamasta kokemuksesta läpi, ei todellakaan ole sulta pois tai keneltäkään muultakaan. Eikä se toinenkaan synnytys ollut mikään oppikirjan mukainen. Sä kirjoitit itse omasta synnytyksestäsi noin, se ei liity mun kokemukseeni mitenkään, eikä mun kokemukseni sun synnytyksiin tai lastenhankkimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin sekopäinen ajatuskin, että synnytyksen tulisi olla jotenkin voimaannuttavs. Höpönlöpön. Se vie voimat ja niitä sitten hiljakseen lapsivuodeaikana keräillään. Älytöntä, että tuollainen ajatus on lyönyt läpi, käyttäkää omaa järkeänne naiset!
Mutta entä jos onkin sellainen kokemus, että synnytys nimenomaan antaa energiaa eikä vie voimia?
Kerro lisää, millä tavalla konkreettisesti synnytys voi antaa lisää energiaa?
Minä pelkäsin kuolevani kun supistukset olivat käynnissä ja kipu oli kova. Kun synnytyksen viimeisillä minuuteilla tajusin että lapsi on oikeasti tulossa ja olen vielä elossa, olo oli aivan uskomaton. Vielä vuosia synnytyksen jälkeen ajattelen ilolla tuota tapahtumaa. Sitä, että minä, kaikkea pelkäävä arka ihminen selvisin pahimmasta pelostani. Kyllä, kokemus oli voimaannuttava jos tuota termiä saa käyttää. Vähätelkäöt ken haluaa, mutta kyllä synnytys on ollut elämäni uskomattomin kokemus, vaikka kaikenlaista muutakin on tullut koettua. En kuitenkaan lähtisi kenellekään leijumaan, niin subjektiivisesta asiasta on kyse.
Synnytys on hyvin pieni osa äitiyttä, jos sitäkään. Olennaista on se, miten toimit lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Mulla ei ole noin kamalia kokemuksia kuin sulla, mutta esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään yliaikaisuuden vuoksi ja meinasin kuolla siihen kipuun ja olin todella järkyttynyt synnytyksen jälkeen (tokan synnytys oli helppo, mutta otin kyllä epiduraalin ihan hyvillä mielin). Koen olevani hyvä äiti, koska hoidan lapseni hyvin, kuuntelen heitä ja vietän aikaa heidän kanssaan. Ei noilla ole mitään tekemistä sillä, millä tavoin lapsi tulee ulos kohdusta.
Mutta suosittelen, että etsit vertaistukea tai jonkun, jolle voit puhua noista kokemuksistasi. Selvästi sinulle tekisi hyvää käydä läpi noita tunteitasi, ei ole oikein, että koet pahaa mieltä synnytyksistäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs kätilö fiksusti totesi isoon vaatimuslistaan liittyen synnytykseen, että 'Ja minä kun luulin, että te haluatte terveen lapsen.'
Musta tuon kätilön asenne vähättelee synnyttävää naista: itsemääräämisoikeus, äidin oikeus selvitä vahingoittumattomana tapahtumasta jne.
Ei ihme, että tuollainen henkilökunta traumatisoi synnyttäjiä, jos ainoa päämäärä on saada lapsi terveenä ulos. Mihin niitä kätilöitä sitten enää tarvitaan? Siinä tapauksessa riittää, että autetaan vauvat suunnittelulla sektiolla virka-aikana maailmaan... Vauvalle turvallisin tapa nimittäin, muttei ehkä äidille, mutta sehän nyt olikin sivuseikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on hyvin pieni osa äitiyttä, jos sitäkään. Olennaista on se, miten toimit lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Mulla ei ole noin kamalia kokemuksia kuin sulla, mutta esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään yliaikaisuuden vuoksi ja meinasin kuolla siihen kipuun ja olin todella järkyttynyt synnytyksen jälkeen (tokan synnytys oli helppo, mutta otin kyllä epiduraalin ihan hyvillä mielin). Koen olevani hyvä äiti, koska hoidan lapseni hyvin, kuuntelen heitä ja vietän aikaa heidän kanssaan. Ei noilla ole mitään tekemistä sillä, millä tavoin lapsi tulee ulos kohdusta.
Mutta suosittelen, että etsit vertaistukea tai jonkun, jolle voit puhua noista kokemuksistasi. Selvästi sinulle tekisi hyvää käydä läpi noita tunteitasi, ei ole oikein, että koet pahaa mieltä synnytyksistäsi.
Kyllä, mutta oikein rankka synnytyskokemus voi vaikeuttaa sitä toimintaa synnytyksen jälkeen. Nimim. kokemusta on
Synnyttäminen oli ihan helvetin kamalaa. En kokenut fyysistä tuskaa voimaannuttavana. Mielummin elän ilman. Se kipu oli jotain ihan käsittämätöntä. Mutta selvittiin molemmat hengissä, eikä siihen touhuun tarvitse ryhtyä.
Mullakin on tuttavapiirissä näitä äitejä. Synnytys pitää tehdä luomuna tai et ole mitään. Imettää pitää vähintään kolmevuotiaaksi. Soseet pitää tehdä itse, ikänä ei saa antaa kaupan soseita. Rattaat ovat täysin turhat, kantoliina on se ainoa oikea ratkaisu. Nukutaan perhepedissä ja hoidetaan lapset kotona kouluikään. Ja kaiken tämän takia ollaan niin perhanan paljon parempia ihmisiä kuin muut äidit. Lähinnä säälittää tällaiset äidit. Elämä pyörii vain lasten ympärillä. Unohdetaan oma minuus ja identiteetti, urasta puhumattakaan. Elämän kaikki saavutukset liittyvät vain lapsiin. Ainoa oma saavutus on se, että on jaksanut uhrata itsensä tuon kaiken edessä.
Ja loppujen lopuksi näiden äitien lapset tuskin ovat sen kummempia kuin ne, jotka ovat ehkä syntyneet kivunlievityksen avustuksella tai herranjumala SEKTIOLLA. Saaneet ehkä korviketta, nukkuneet omassa sängyssä, joutuneet kulkemaan rattaissa kantoliinan sijaan ja menneet päivähoitoon silloin, kun perheellä on ollut sille tarve.
Ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa synnytyksestä, jota ei voi hallita. Pääasia, että kantaa huolta siitä lapsestaan. Muistaa rajat, rakkauden ja turvan. Ja tekee parhaansa itseään unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Mua oikeasti kiinnostaa mm. onko luomuäitien mielestä o.k jos puhuu sektiosta voimaannuttavana. En tosiaan tiedä miten mun pitäisi vaikkapa tuo kysymys muotoilla ettei se kuulostaisi sarkastiselta. Tuntuu että mun mielessä pyörivät kysymykset näihin juttuihin liittyen saa voimaantumiset sun muut kuulostamaan vähän hupsuilta - ja ne todellakin mun mielestä sitä onkin. (Enkä puhu nyt just sun casesta)
En ihan oikeasti ymmärrä mutta silti ihan oikeasti haluaisin ymmärtää! Vaikken samaa mieltä oiskaan niin silti ois kiva päästä luomuäidin "pään sisälle" ja löytää ne perimmäiset motiivit ja se mikä eille oikeasti on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta vanhemmuudessa yleensä. Mä en haluaisi uskoa että jollekin esim. synnytyksen luomukerroin ois se tärkein juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojoo, itselläni on kolme luomusynnytystä takana (joskaan lääkkeettömyys ei ole ollut oma valinta) ja ihan silkkaa helvettiähän ne ovat olleet. En ymmärrä, miksi synnytyksen pitäisi olla jotenkin voimaannuttava kokemus. Itselleni on ollut se ja sama, kunhan vauvat ovat tulleet ulos terveinä ja minä pysyn suunnilleen kunnossa.
Mä tiedän, että AV:lla ei saa puhua siitä, miten tärkeitä kokemuksia synnytykset voivat olla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin. Mulla oli ensimmäinen synnytys tosi hirveä kokemus, siinä meni monta asiaa täysin pieleen ja kaikki asiat päätettiin mun yli. Toipuminen vei pitkään, sekä fyysinen että henkinen. En pystynyt edes puhumaan ihmisten kanssa puhelimessa. Toinen synnytys, nopea luomusynnytys, oli nimenomaan voimaannuttava kokemus, koska koin, että olen tässä mukana ja pystyn itse vaikuttaa asioihin. Fyysinen palautuminen oli nopeaa ja mitään henkistä palautumista ei ollut, koska synnytyksestä oli vain hyvä fiilis.
Jos synnytys on ollut ihan hirveä, pitääkö tehdä toinen lapsi että saa yrittää voimaantua? Jos et olisi saanut toista lasta, olisitko pystynyt menemässä elämässä eteenpäin ilman että synnytys olisi kalvanut takaraivossa jatkuvasti? Voiko "huonosta" synnytyksestä toipua muulla tavoin kuin synnyttämällä niin monta kertaa että joku synnytys menee luomusynnytysoppikirjan mukaan? Onko o.k jos joku puhuu mammaporukassa sektiosta voimaannuttavana kokemuksena vai saako silloin vastaukseksi hiljaisuutta / silmien pyörittelyä selkääntaputtelun sijaan?
Itse olen kaukana luomugenrestä; mulle synnytys oli vain vaihe siihen että saan lapset maailmaan. Mutta yritän silti oppia ymmärtämään näitä äitiyteen liittyviä aatesuuntauksia. :)
Mä en oikein tiedä, mitä mun pitäisi vastata sulle. Ei tunnu siltä, että oikeasti haluaisit keskustella asiasta, vaan lähinnä irvailla sille, mitä sanoin.
No vaikka että mitä se voimaantuminen konkreettisesti sulle tarkoittaa? Onko se jonkinlainen revanssi luontoäidin kanssa? Että viimeksi kohtelit mua huonosti mutta nyt mulla oli homma hanskassa? Oliko eka synnytys sulle jonkinlainen trauma josta tervehdyit uudella synnytyksellä?
Toisekseen mua kiinnostaa tuo voimaantumis-termin käyttö synnytyksen yhteydessä. Saako sillä kuvata vain luomusynnytyksiä vai saako se olla myös esim. sektio? Tai saako voimaannuttava synnytys olla sellainen jossa on käytetty kivunlievitystä jos edellinen, kauhea kokemus on sellainen missä kipua ei lievitetty syystä tai toisesta?
Mä käytin termiä, koska sitä käytettiin tässä avauksessa. En mä usko mihinkään luontoäitiin, uskotko sinä? Mulle se oli sitä, että ensimmäinen synnytys oli hirveä kokemus, josta jäi pitkäksi aikaa sellainen kauhun ja hajoamisen tunne. Se sitten aktivoitui, kun tulin uudelleen raskaaksi. Kävin pelkopolilla, mutta olin synnytykseen asti ihan varma, että ei tämä voi mennä kuin huonosti, varsinkin, kun mulla todettiin streptokikki (kuten ed. synnytyksessä) ja synnytyksen aikana sitten sama tarjonta kuin siinä ensimmäisessä synnytyksessä. Sain kuitenkin siitä huonosta tarjonnasta huolimatta ponnistettua vauvan ulos omin avuin. Oli hieno olo synnytyksen jälkeen ja oli ihan eri eväät lähteä vauvan kanssa kotiin, kun ei tullut niitä kauheita flashbackeja synnytyksestä.
-
Ei mua kiinnosta määritellä, miten ihmiset puhuvat "saavat" puhua synnytyskokemuksistaan. Määrittele sinä, jos kiinnostaa.
O.k. Paransiko tämä uusi synnytys siis sitä aiemman synnytyksen "traumaa"?
(Jos jollain luomuäidillä on ajatuksia noihin voimaantumis-termiin liittyviin kysymyksiin, saa vastailla! :) )
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.
Niin, pitäis varmaan käydä itse kokeilemassa jossain hippihenkisessä mammaryhmässä miten siellä suhtaudutaan jos puhuu sektiosta voimaannuttavana kokemuksena. Ja piilottaa joku mikki sinne että sais tietää mitä siellä puhutaan sen jälkeen kun sektiolla voimaantunut on poistunut. x)
Niin no, tuntuu sullakin olevan omanlaisesi asenne sitä kohtaan, että minä puhun synnytyksestä "voimaannuttavava" (en itse käyttäisi sitä sanaa, mutta se mainittiin avauksessa) kokemuksena, että et välttämättä häiviä hippihenkiselle mammaryhmälle.
Joo kyllä, mulla todellakin on "asenne" tuota voimaantumis-sanaa kohtaan ja vähän niitäkin kohtaan jotka tuota sanaa käyttävät! x) Ei henk.koht. sinua kohtaan kuitenkaan.
Kaikesta huolimatta yritän ymmärtää. Yritän saada selville hippiäitien asenteita muita vanhemmuuden tapoja kohtaan. Että ollaanko siellä kovinkin fundamentalistisia vai löytyykö suvaitsevuutta, ymmärrystä, empatiaa, osataanko iloita muiden puolesta muustakin kuin luomusta ja hipistä!
No jos haluat ottaa selvää asioista, jotta ymmärtäisit, ehdotan, että kirjoitat itse vähemmän asenteellisesti. Tuntuu tympeältä kertoa omasta kokemuksista, jos on sellainen olo, että toinen pilkkaa ja puhuu sarkastisesti siitä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Mua oikeasti kiinnostaa mm. onko luomuäitien mielestä o.k jos puhuu sektiosta voimaannuttavana. En tosiaan tiedä miten mun pitäisi vaikkapa tuo kysymys muotoilla ettei se kuulostaisi sarkastiselta. Tuntuu että mun mielessä pyörivät kysymykset näihin juttuihin liittyen saa voimaantumiset sun muut kuulostamaan vähän hupsuilta - ja ne todellakin mun mielestä sitä onkin. (Enkä puhu nyt just sun casesta)
En ihan oikeasti ymmärrä mutta silti ihan oikeasti haluaisin ymmärtää! Vaikken samaa mieltä oiskaan niin silti ois kiva päästä luomuäidin "pään sisälle" ja löytää ne perimmäiset motiivit ja se mikä eille oikeasti on arvokasta ja mikä vähemmän arvokasta vanhemmuudessa yleensä. Mä en haluaisi uskoa että jollekin esim. synnytyksen luomukerroin ois se tärkein juttu!
Se, että joku asia tuntuu ihmisestä voimaannuttavalta (jos nyt tätä sanaa edelleen käytämme), on subjektiivinen ja henkilökohtainen kokemus. Voithan sä leikitellä sillä ajatuksella, että joku fiktiivinen "luomuäiti" (tunnetko sä tällaisia?) vetää kyntelit siitä, että kerrot hänelle sepitetyn jutun siitä, että sektio oli voimaannuttava kokemus. Ja toisaalta, jollekulle se on vaikka voinut ollakin sitä, en tiedä, kukaan ei ole tullut kerotmaan. Onko sulla mielessä joitakin konkreettisia, oikeita luomuäitejä, joiden pään sisälle haluaisit päästä, vai oletko muodostanut mielikuvan luomuäideistä esim. keskustelupalstojen perusteella?
-
Mä en ajattele, että synnytys olisi kauhean keskeinen osa vanhemmuutta, mutta kyllä voin sanoa, että ne ovat olleet iso osa mun elämää. Toisaalta mulla on kokemus myös siitä, miten erilaisen alun saa vanhemmuuteen silloin, kun synnytys menee huonosti ja se vie voimat sekä henkisesti että fyysisesti pitkäksi aikaa, ja silloin, kun se enemmänkin antaa kuin ottaa energiaa.
Alue: Aihe vapaa
No kyllä paransi, koska sain sen kokemuksen, että synnytys voi mennä ihan eri tavalla, ja sen jälkeen voi jatkaa elämää ihan normaalisti. Mä en kuule oikeasti usko, että on olemassa kauheasti jotain "luomuäitejä", jotka haluaisivat määritellä sen, millä tavoin toiset ihmiset saavat synnytyksistään puhua. Tai no, miksei niitäkin voi olla, kun ainakin täällä on paljon niitä äitejä, jotka irvailevat esim. sille, ettei halua epiduraalia.