Saako suomalainen nainen olla herkkä?
Vai pitääkö taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun, vaihtaa autonrenkaat vasemmalla kädellä, hoitaa koti, työ ja suorittaa zumbassa?
Mitä herkkyys merkitsee sinulle? Miten se näkyy elämässäsi?
Kommentit (47)
Eksäni itki usein, otin syliin, menin lähelle, kosketin. Ei häiritse mua, tunteita saa näyttää.
t. mies
Olen luova, kirjoitan runoja ja luen paljon runoutta..tuntuma suomalaisiin naisiin on, että he ovat melko suora sanasia..vähän liiankin..ihan yhteiskuntaluokkaa katsomatta
Vierailija kirjoitti:
Naiseni on herkkä mutta ei vedä mitään itluporkuraivareita. On empaattinen ja liian kiltti. Maksaa kaikkiin järjestöihin, lainaa ihmisille ja ottaa meille jotain elukoita huostaan. On silti ihan reipas ja varmaan vaihtaisi ne renkaat jos käskisin.
Ei herkkyys merkitse itkupotkuraivareita.
Olen pehmentynyt asuttuani 5v ulkomailla. Suomessa olin kova. Nykyään pukeudun pinkkeihin ruusumekkoihin ympäri vuoden, kun sää ei vaadi toppapukua. Minua ei huoritella, vaikka käytän korkkareita ja punaista huulipunaa arjessa. Hymyilen ja juttelen tuntemattomien kanssa.
Herkkyys on tapa nähdä maailmaa ja asioita..Pyrin aistimaan maailmaa joka solullani..Pidän laulujen kirjoittamisesta, sekä omista pienistä novelleistani..Pyrin filosofiaan tekemisiin. .Olen kai melko tylsä tyyppi..
Vierailija kirjoitti:
Olen luova, kirjoitan runoja ja luen paljon runoutta..tuntuma suomalaisiin naisiin on, että he ovat melko suora sanasia..vähän liiankin..ihan yhteiskuntaluokkaa katsomatta
Tuot mieleeni Jenni Haukion. Ihanan herkkä suomalainen Mymmeli :)
Kuka tässä maailmassa SAA olla herkkä? Ei siihen lupaa tarvita.
Mä olen liiankin herkkä, mutta ei sitä uskalla oikein muille näyttää kuin perheelle ja parille ystävälle.
Äiti ja isi sekä veljet, niiden kanssa saan ja uskallan olla ns. ihan auki ja semmonen höppänä.
Ulkomailla olen tosiaan aidompi ja näytän helliä tunteita enemmän, monissa maissa miesten ja muiden naisten käytös houkuttelee siihen jotenkin.
Ihastuttava kysymys. Kamomillatee ja kauneusunet kutsuu. Vastaan aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen luova, kirjoitan runoja ja luen paljon runoutta..tuntuma suomalaisiin naisiin on, että he ovat melko suora sanasia..vähän liiankin..ihan yhteiskuntaluokkaa katsomatta
Ole suora sanoissasi, suorasanainen, jotta kukaan jaksaisi luovuuttasi.
Ei vaan kestä näitä tusinatabermaneja.
Vierailija kirjoitti:
Olen luova, kirjoitan runoja ja luen paljon runoutta..tuntuma suomalaisiin naisiin on, että he ovat melko suora sanasia..vähän liiankin..ihan yhteiskuntaluokkaa katsomatta
Tämä on minunkin kokemukseni. Runolliset naiset ovat erittäin harvassa Suomessa. Tosi moni on runollisuuden sijaan hyvin käytännön- ja maanläheinen.
On nähty tärkeämpänä, että nainen on ahkera työntekijä ja järkevä arjen sankari. Taide ja aistikkuus on ollut harvinaista, erityisesti maalla, jossa suurin osa asui vain 50v sitten. Toisaalta taas mm. kansanrunoutta on ollut ja runoiltamia. Identiteetit ovat lopulta aina konstruktioita.
Ei saa. Mut karkotettiin maasta 2009 sen takia. Elelen nyt ruotsissa
Sen verran olen lukenut, että naisia ei ole Suomessa palvottu kuten monissa muissa maissa tehtiin yläluokan keskuudessa jo keskiajalla, joka levisi keskiluokkaan. Courtship-sananakin viittaa hoviin, meillä ei vastaavaa ole.
Tuntuu, silti, että maaseudullakin on ilmaistu rakkautta, että nainen ei ole aina ollut samoin arkeen keskittyvä, saati tehokas, kuten nykyään. Epäilen, että talvi- ja jatkosota olivat nykynaiseuden murrosvaihetta, joka syveni jälleenrakennusajalla 1950-luvulla kun koko kansa ahkeroi työssä yhtenä rintamana.
Olen herkkä. Oudolla tavalla. Musiikki ja maalaukset saavat välillä aikaa jotain erityistä herkkyyttä. Samoin luonto. Välillä tunnen niin suurta kiitollisuutta ettei ole sanoja. Miehelle lopetin näistä puhumisen, kun hän ei ollut ihan samalla levelillä.
Teen tällä hetkellä työtä jossa pitää olla tehokas ja laitettu. Se on aika kaukana siitä mitä haluaisin. Ei ole silti uskoa omaan luovuuteen (valokuvaus, laulaminen, kirjoittaminen). Luovalla alalla on tavallaan jo nähty kaikkea, etten tiedä pystyisinkö tarjoamaan mitään uutta. Ehkä jotain kaunista inhorealismia.
Herkät ihmiset yleensä tavalla tai toisella ongelmaisia. Ei sitä ainakaan kauheasti arvosteta. Jokaisen pitäisi olla tehokas suorittajatyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Naiseni on herkkä mutta ei vedä mitään itluporkuraivareita. On empaattinen ja liian kiltti. Maksaa kaikkiin järjestöihin, lainaa ihmisille ja ottaa meille jotain elukoita huostaan. On silti ihan reipas ja varmaan vaihtaisi ne renkaat jos käskisin.
Käskisit?
Vierailija kirjoitti:
Olen pehmentynyt asuttuani 5v ulkomailla. Suomessa olin kova. Nykyään pukeudun pinkkeihin ruusumekkoihin ympäri vuoden, kun sää ei vaadi toppapukua. Minua ei huoritella, vaikka käytän korkkareita ja punaista huulipunaa arjessa. Hymyilen ja juttelen tuntemattomien kanssa.
Vaatetuksella ei ole herkkyyden kanssa mitään tekemistä. Pikemminkin vahvistat tuolla stereotypiaa siitä, millainen naisen *pitäisi* olla. Vielä hellan ja nyrkin väliin, niin näillä mennään 😂
T. Myös vuosia ulkomailla asunut herkkä nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiseni on herkkä mutta ei vedä mitään itluporkuraivareita. On empaattinen ja liian kiltti. Maksaa kaikkiin järjestöihin, lainaa ihmisille ja ottaa meille jotain elukoita huostaan. On silti ihan reipas ja varmaan vaihtaisi ne renkaat jos käskisin.
Käskisit?
Väärä sanavalinta vai?
Naiseni on herkkä mutta ei vedä mitään itluporkuraivareita. On empaattinen ja liian kiltti. Maksaa kaikkiin järjestöihin, lainaa ihmisille ja ottaa meille jotain elukoita huostaan. On silti ihan reipas ja varmaan vaihtaisi ne renkaat jos käskisin.