Kysy kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalta!

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko aina keväisin hypomaniaa, vaikka olisi lääkitys?

Enemmän tuntuu stressi vaikuttavan näihin mielialamuutoksiin ja se jos syö epäsäännölllisesti lääkkeitä, mutta joka kevät kun aurinko alkaa paistaan tulee nukkumisvaikeuksia kun  ei ole tottunut että on valoisaa. Se monesti johtaa levottomuuteen mutta ei ole vähään aikaan johtanut niin pahaan levottomuuteen että joutuisi sairaalaan. Mietittiin psykiatrian polilla jos koittaisi ensi keväänä nostaa melatoniiniannosta keväällän jos auttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä mielellään vastailen jos tulee kysymyksiä tai jotakin mieleen :)

Kuinkas parisuhde ja seksuaaliset halut?

Parisuhteet eivät oikeen onnistu ja olin ottanut sen kannan että on parempi olla yksin kun on oman pään kanssa tekemistä. Tällä hetkellä tuntuu että olen työskennellyt sen verran oman pääni kanssa että voisin uskaltaa koittaa parisuhdetta, mutta miehen pitäisi olla erittäin ymmärtäväinen. On niitä kokeiluita ollut mutta ei ole se oikea tullut vielä vastaan.

Seksuaalisia haluja on! ja kumppaneita löytyy enemmän kun omilla kavereilla yhteensä, lopetin laskemisen sillon kun jokunen vuosi sitten tuli täyteen se 50... masennuskausien aikana ei oikeestaan tee mieli, mutta kun on normaali, eli sekakausi niin ihan normaalisti tekee mieli ja sitten kun on vähän eddes hypomaniaa niin tekee koko ajan mieli ja kumppaneita voi tosiaankin olla se kolme illalla, joskus ollut viikon aikana se 8 eri kumppania.

Olen mietiskellyt pitkään ja tullut siihen lopputulokseen, että mm. kaksisuuntaisen mielialahäiriön synty lähtee vanhempien suhtautumisesta lapseen, sekä kasvatuksesta. Sama mieltä olen alkoholismin suhteen, sillä lääkitään raskaita kotikasvatuksen traumoja. Mitä mieltä sinä olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saa hoitoon tädin, joka käyttäytyy kauhistuttavalla tavalla? Hän tuhlaa, huutaa, haukkuu, lähettää herjauskirjeitä, ilkeilee, juo liikaa, nukkuu liian vähän ja toisinaan masentuu niin, ettei peseydy.

Luulimme, että hänellä on dementia, mutta eipä testien mukaan olekaan. Bipolaariseksi epäillään, mutta hän ei suostu hakemaan apua. Solvaaminen jatkuu.

Vaikea tehtävä jos ei ole vaaraksi itselleen, mutta pitäisi koittaa jonkun näiden kohtauksien aikana saada täti päivystykseen ja toivoa että oikeen solvaa muita tai käyttäytyy muuten vain huonosti että joutuisi 3 päivän tarkkailukaudelle suljetulle osastolle.

Herjauskirjeiden kanssa voisi ehkä koittaa sanoa että tekee herjauksesta rikosilmoituksen jos ei hakeudu hoitoon. Sairaan on vaikea huomata sitä itse, itse jouduin aikoinaan masennuskausien itsetuhoisuuden takia hoitoon, tai oikein sanottuna pääsin hoitoon.

Kiitos vastauksesta. Aiheesta on yritetty (mm. hänen sisaruksensa ja minä) puhua hänen kanssaan, mutta hän suuttuu ja on vielä loukkaavampi. Sain hiljattain häneltä parikymmentä herjausviestiä... Hän selittää myös seksijuttuja 75-vuotiaana eli kaikki - minun mielestäni karkuun juoksevat - nuoret miehet himoitsevat häntä. Fiksu ihminen, joka sairastui vasta viitisen vuotta sitten eli yllättävän iäkkäänä. Hankala tilanne.

Toivon, että sinun vointisi pysyy jatkossa mahdollisimman hyvänä. :)

Vierailija kirjoitti:

Olen mietiskellyt pitkään ja tullut siihen lopputulokseen, että mm. kaksisuuntaisen mielialahäiriön synty lähtee vanhempien suhtautumisesta lapseen, sekä kasvatuksesta. Sama mieltä olen alkoholismin suhteen, sillä lääkitään raskaita kotikasvatuksen traumoja. Mitä mieltä sinä olet?

Alkoholismin suhteen olen itseasiassa samaa mieltä, poikkeustapauksia tietenkin on. Koin kyllä pienenä että en saannu tarpeeksi huomiota varsinkaan äitiltäni ja sai välillä pelätä tuleeko vyöstä. Tukkapöllyt ihan normaalia, vaikka olinkin kiltti lapsi. Itse koen että jos olisi ollut tasapainoinen kasvuympäristö ja olisin saannut masennukseen ajoissa apua ei olisi välttämättä kaksisuuntainen puhjennut. Nykyään vanhempiin hyvät välit mutta lapsuudessa sai olla varuillaan ja on kaikkea nähty mitä ei pitäisi, en viitsi mitään esimerkkejä laittaa koska niistä tunnistaa liian helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saa hoitoon tädin, joka käyttäytyy kauhistuttavalla tavalla? Hän tuhlaa, huutaa, haukkuu, lähettää herjauskirjeitä, ilkeilee, juo liikaa, nukkuu liian vähän ja toisinaan masentuu niin, ettei peseydy.

Luulimme, että hänellä on dementia, mutta eipä testien mukaan olekaan. Bipolaariseksi epäillään, mutta hän ei suostu hakemaan apua. Solvaaminen jatkuu.

Vaikea tehtävä jos ei ole vaaraksi itselleen, mutta pitäisi koittaa jonkun näiden kohtauksien aikana saada täti päivystykseen ja toivoa että oikeen solvaa muita tai käyttäytyy muuten vain huonosti että joutuisi 3 päivän tarkkailukaudelle suljetulle osastolle.

Herjauskirjeiden kanssa voisi ehkä koittaa sanoa että tekee herjauksesta rikosilmoituksen jos ei hakeudu hoitoon. Sairaan on vaikea huomata sitä itse, itse jouduin aikoinaan masennuskausien itsetuhoisuuden takia hoitoon, tai oikein sanottuna pääsin hoitoon.

Kiitos vastauksesta. Aiheesta on yritetty (mm. hänen sisaruksensa ja minä) puhua hänen kanssaan, mutta hän suuttuu ja on vielä loukkaavampi. Sain hiljattain häneltä parikymmentä herjausviestiä... Hän selittää myös seksijuttuja 75-vuotiaana eli kaikki - minun mielestäni karkuun juoksevat - nuoret miehet himoitsevat häntä. Fiksu ihminen, joka sairastui vasta viitisen vuotta sitten eli yllättävän iäkkäänä. Hankala tilanne.

Toivon, että sinun vointisi pysyy jatkossa mahdollisimman hyvänä. :)

Jos herjausviestit käyvät oikein pahoiksi kehotan ottamaan yhteyttä poliisiin, vaikka se on viimeinen mitä omaisille suositellaan, mutta jos täti ei ymmärrä omaa parastaan niin sitten kantapään kautta :/

Jatkoa viestiin 26.

Harhoja selvästi on ja kuullostaa selvästi siltä että tämä sukulaisesi tarvitsee hoitoa. Mutta niin kauan kun ei ole itselleen vaaraksi niin se on todella vaikeaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mietiskellyt pitkään ja tullut siihen lopputulokseen, että mm. kaksisuuntaisen mielialahäiriön synty lähtee vanhempien suhtautumisesta lapseen, sekä kasvatuksesta. Sama mieltä olen alkoholismin suhteen, sillä lääkitään raskaita kotikasvatuksen traumoja. Mitä mieltä sinä olet?

Alkoholismin suhteen olen itseasiassa samaa mieltä, poikkeustapauksia tietenkin on. Koin kyllä pienenä että en saannu tarpeeksi huomiota varsinkaan äitiltäni ja sai välillä pelätä tuleeko vyöstä. Tukkapöllyt ihan normaalia, vaikka olinkin kiltti lapsi. Itse koen että jos olisi ollut tasapainoinen kasvuympäristö ja olisin saannut masennukseen ajoissa apua ei olisi välttämättä kaksisuuntainen puhjennut. Nykyään vanhempiin hyvät välit mutta lapsuudessa sai olla varuillaan ja on kaikkea nähty mitä ei pitäisi, en viitsi mitään esimerkkejä laittaa koska niistä tunnistaa liian helposti.

Ymmärrän. Olen läheltä seurannut sairastuneiden elämää ja samaa mieltä olen kanssasi. Harmittaa , kun esim. alkoholismista yleensä ajatellaan sen olevan geneettistä, perinnöllistä. Mielestäni kyse on oikeammin opituista toimintatavoista, jotka eivät toimi. Nähnyt olen myös erikoista elämänleffaa ja sama syy, en halua tulla tunnistetuksi. Kiitos, kun kerrot sairaudestasi, tai siis syy-seurauksestasi.:)

Mutta tuleeko koskaan sellaista oloa, että olisi parempi tuntea tunteensa kuin olla lääkittynä? Tätä kysyn siksi kun tuttavani on sitä mieltä, että lääkitys tappaa hänen luovuutensa, ja jättää siksi sen välistä. Siitä kuitenkin seuraa maaninen vaihe jota seuraa syvä itsetuhoinen masennus...

Vierailija kirjoitti:

Miten saa hoitoon tädin, joka käyttäytyy kauhistuttavalla tavalla? Hän tuhlaa, huutaa, haukkuu, lähettää herjauskirjeitä, ilkeilee, juo liikaa, nukkuu liian vähän ja toisinaan masentuu niin, ettei peseydy.

Luulimme, että hänellä on dementia, mutta eipä testien mukaan olekaan. Bipolaariseksi epäillään, mutta hän ei suostu hakemaan apua. Solvaaminen jatkuu.

anteeks mut repesin nauramaan täällä tolle kun tuli mielikuva tädistä :D

Oletko eläinrakas ja onko sinulla tai onko ollut eläimiä?

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuleeko koskaan sellaista oloa, että olisi parempi tuntea tunteensa kuin olla lääkittynä? Tätä kysyn siksi kun tuttavani on sitä mieltä, että lääkitys tappaa hänen luovuutensa, ja jättää siksi sen välistä. Siitä kuitenkin seuraa maaninen vaihe jota seuraa syvä itsetuhoinen masennus...

Minä itseasiassa tunnen asioita, liian voimakkaastikin. Muistan oikeastaan kaiken ja osaan tuntea vihaa, iloa, surua. Mutta uskon että se taas johtuu epävakaasta persoonallisuudesta jonka takia tunnen. Joskus kun on masennuskausi päällä niin tuntuu että kävelen sumussa, mutta se taitaa sitten olla masennusta eikä lääketokkuraa. 

Aamuisin olen kyllä tokkurassa, sen takia ylösnouseminen on hankalaa ja yleensä nousen 30-60min aikaisemmin kun tarvisi, että saan rauhassa tuijotella tyhjää ja tehd kaiken hitaasti, koska muuten käsistä tippuu kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Oletko eläinrakas ja onko sinulla tai onko ollut eläimiä?

Olen todella eläinrakas! olen osittain tunnekylmä, enkä aina osaa samaistua ihmisiin mustavalkoisen ajattelutavan takia, mutta eläimet valoittavat sydämmeni! Itselläni ei ole eläimiä, koska ne kuolevat jossain vaiheessa pois, enkä kestä sitä. Myös sen takia että mielialat vaihtelevat en halua ottaa eläintä, koska pelkään ettäjotenki laiminlöisin sitä huonona kautena (joka tuskin tapahtuisi). Äitilläni sen sijaan on eläimiä ja aina siellä käydessäni ostan niille herkkuja ja rapsuttelen ja kantelen niitä ympäriinsä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tuleeko koskaan sellaista oloa, että olisi parempi tuntea tunteensa kuin olla lääkittynä? Tätä kysyn siksi kun tuttavani on sitä mieltä, että lääkitys tappaa hänen luovuutensa, ja jättää siksi sen välistä. Siitä kuitenkin seuraa maaninen vaihe jota seuraa syvä itsetuhoinen masennus...

Minä itseasiassa tunnen asioita, liian voimakkaastikin. Muistan oikeastaan kaiken ja osaan tuntea vihaa, iloa, surua. Mutta uskon että se taas johtuu epävakaasta persoonallisuudesta jonka takia tunnen. Joskus kun on masennuskausi päällä niin tuntuu että kävelen sumussa, mutta se taitaa sitten olla masennusta eikä lääketokkuraa. 

Aamuisin olen kyllä tokkurassa, sen takia ylösnouseminen on hankalaa ja yleensä nousen 30-60min aikaisemmin kun tarvisi, että saan rauhassa tuijotella tyhjää ja tehd kaiken hitaasti, koska muuten käsistä tippuu kaikki.

Ekan kappaleen perusteella vaikutat normaalilta, terveeltä ihmiseltä. Toinen kappalekin muuten, mutta harvemmin käsistä tippuilee kaikki. Unisena kyllä.

Kävelitkö aikoinaan itse hakemaan diagnoosia vai suosittelivatko kenties vanhempasi sitä?

Vierailija kirjoitti:

Kävelitkö aikoinaan itse hakemaan diagnoosia vai suosittelivatko kenties vanhempasi sitä?

Itse. Sisäänkirjautuessa suljetulle osastolle minulla oli noin 10 mätivää palohaavaa ja prisenkymmentä avointa viiltohaavaa ja reippaat sata arpea. Olin pari päivää miettinyt että nyt, nyt saa riittä. Aamulla kun heräsin mietin että tänään teen sen, äiti löytää minut sitten aamulla kun tulee töistä eikä ole vaaraa että veljeni löytää minut. Päivän mittaan mietin ja mietin ja lopulta näytin haavat ja arvet äitille ja kerroin että haluan kuolla, jolloin äiti töihin mennessä vei minut sairaalaan. Alkuperäinen diagnoosi oli psykoottinen masennus, sosiaalinen fobia ja jotakin muuta, mutta ovat vuosien varrella kun on tarkkailtu ja olen käynnyt psykiatrian poliklinikalla jossa on oireita seurattu ja diagnoosit varmistettu. Tie on ollut kivinen ja takapakkeja on ollut, mutta tällä hetkellä menee sen verran hyvin että elän melkein normaalia elämää, olen sen verran tottunut oireisiin.

Psykoottinen masennus ja sos. fobia, yritettiinkö noita tuolloin todella selvittää, mistä johtui ja miten niitä yritettiin parantaa? Miten diagnoosi vaihtui kaksisuuntaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Psykoottinen masennus ja sos. fobia, yritettiinkö noita tuolloin todella selvittää, mistä johtui ja miten niitä yritettiin parantaa? Miten diagnoosi vaihtui kaksisuuntaiseksi?

Kyllä selvitettiin, lääkärin mukaan "testattiin realiteetteja". Asia oli niin että nukuin yössä noin neljä tuntia ja sekään ei ollut putkeen ja olin ihan loppu, tuijottelin välillä tuntikausia eteenpäin hiljaa tai tuijottelin telkkaria, siitä psykoosiepäilyt ja kyllä, minulle on syötetty vaikka kuinka paljon psykoosilääkkeitä sillä vaikutuksella että olin ihan pöhnässä, putkinäköä, valoherkkyyttä eikä minkäänlaista hoitovastetta koska psykoottinen en ole. Kun alettiin juttelemaan hoitohenkilökunnan kanssa huomasivat että oireita on ollut noin kymmenisen vuotta, välillä masennusta ja välillä hypomaniaa, sopivasti sitten suljetulla tuli jotakin pahimpia maniakausia mitä koskaan ollut ja alettiin sen mukaan säätämään lääkitystä. 

Psykoottinen masennus ja sosiaalinen fobia olivat alkudiagnooseja josta lähdettiin ja ne annettiin alle tunnin juttelun jälkeen, sen takia muuttunut jonkun verran tarkemmiksi

Miksi luulet olevasi jotenkin jännittävä persoona, jokta halutaan kysellä kaikkea? :D