Lue keskustelun säännöt.
Kysy kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalta!
16.05.2016 |
Okej, inspiroituneena keskustelusta "Kysy autistiselta aikuiselta". Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ahdistuneisuushäiriötä ja lisäksi minulla on epävakaa persoonallisuus. Kysykää mitä haluatte, varsinkin jos epäilette että jollakin läheisellä saattaisi olla jotakin näistä :)
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen masennus ja sosiaalinen fobia olivat alkudiagnooseja josta lähdettiin ja ne annettiin alle tunnin juttelun jälkeen, sen takia muuttunut jonkun verran tarkemmiksi
Alle tunnin?? Oletko koskaan epäillyt noita diagnooseja? Ettei sinulla mitään ole. Ja olet terve, tunteva normaali ihminen. Onko tullut mieleesi, että sinulle on liian helposti määrätty pillerimix? Jota uskoit tarvitsevasi ja siihen jäit koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta alkaan tuntua, että mulla ja kavereillani on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö.;D Viillelty ei olla kyllä itseämme, eikä muuta vastaavaa harrastettu. Joko meilläkin on toi tai sitten säkin olet terve.
Jos masennukseen määrätään liian voimakas lääkitys, voiko masennuksen tilalle tulla mania ja diagnoosi muuttua sen takia kaksisuuntaiseksi?
Miten lääkkeet ovat vaikuttaneet painoosi? Kyselen kun olen juurikin saanut käyttön kemikaalimixin Seroquel Prolong, Tenox ja Olantsapin ja pelottaa hirmusti miten vaikuttavat pitkällä tähtäimellä painoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoottinen masennus ja sosiaalinen fobia olivat alkudiagnooseja josta lähdettiin ja ne annettiin alle tunnin juttelun jälkeen, sen takia muuttunut jonkun verran tarkemmiksi
Alle tunnin?? Oletko koskaan epäillyt noita diagnooseja? Ettei sinulla mitään ole. Ja olet terve, tunteva normaali ihminen. Onko tullut mieleesi, että sinulle on liian helposti määrätty pillerimix? Jota uskoit tarvitsevasi ja siihen jäit koukkuun.
Niin, noista on lähdetty matkaan. Sen jälkeen säännölliset testit ja lääkärinkäynnyt ja omat mokailut on saannut aikaiseksi lopulliset diagnoosit. Eli enemmän kuin tunti on mennyt että näihin ollaan päädytty. Ja ilman masennuslääkitystä olisin luultavasti jo haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule huomenna vielä tänne kertomaan elämästäsi, jookos.
Vierailija kirjoitti:
Jos masennukseen määrätään liian voimakas lääkitys, voiko masennuksen tilalle tulla mania ja diagnoosi muuttua sen takia kaksisuuntaiseksi?
Itselläni ainakin on ollut niin että jotkut masennuslääkkeet laukaisevat manian, mutta omalla kohdalla masennuslääke menee matalalla annoksella ja sitten mielialantasaajat korkealla että ei tulisi niin paljon ylä- ja alamäkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lääkkeet ovat vaikuttaneet painoosi? Kyselen kun olen juurikin saanut käyttön kemikaalimixin Seroquel Prolong, Tenox ja Olantsapin ja pelottaa hirmusti miten vaikuttavat pitkällä tähtäimellä painoon.
Itse uskon että monella nousee paino sen takia koska pakkausselosteessa lukee että voi aiheuttaa painonnousua -> syödään enemmän. Jotkut lääkkeet voivat kyllä aiheuttaa nesteen kerääntymistä, mutta se ei aiheuta kovin isoa painonnousua. Tänä keväänä olen kyllä huomannut että on ollut vaikea laihduttaa näillä lääkkeillä, ihan sama mitä syö tai tekee paino junnaa samassa.
Vierailija kirjoitti:
Tule huomenna vielä tänne kertomaan elämästäsi, jookos.
Enköhän :) tulee täällä jonkun verran juttua luettua kun lomalla on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä jatkoa viestille 49, jos yhtään muistan ja olen ymmärtänyt oikein se että nostetaan masennuslääkitystä liian korkealle ei aiheuta kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta voi laukaista sen. Yleensä kun masennuslääkkeen annosta nostetaan korkeammaksi eikä ole hoitovastetta se vaihdetaan, että se on enemmän kun pelkkiä sokeripillereitä söisi.
Puolisoni on myös kaksisuuntainen, mielenkiintoinen keskustelu tämä. Käytkö missään ao. ryhmissä juttelemassa ja oletko saanut mistään ystäviä jolla on sama sairaus? Puolisollani on pari tällaista kaveria, joilla tosin on lievempi sairaus kuin hänellä, heillä se rajoittuu onneksi masennukseen ja hypomaniaan eikä koskaan maniaan (kop kop), ja se luo kuitenkin sellaista tukea raskaimpina aikoina tuntea vastaavanlaisissa ongelmissa painivia ihmisiä. Käytkö muuten intervallijaksoilla yleensä sen parin kuukauden välein vai harvemmin/useammin? Jos sinulla on parisuhde, kuinka sairaus on vaikuttanut siihen ja onko puolisosi saanut tukea ja ohjausta esimerkiksi järjestöiltä, sairaalasta tai ylipäätään terveysalan työntekijöiltä siihen, miten kaksisuuntaisen kanssa tulee toimia tietyissä tilanteissa? Itse olisin kaivannut sellaisia ensimmäisinä vuosina, sillä sairaus ei ollut minulla tuttu ja sen raju voima pelästytti erityisesti ensimmäisten manioiden iskiessä, ja masennusaikaan taas se syyllisyys ja avuttomuuden tunne yllättivät. Silloin kun puolisollani puhkesi sairaus, hänen lähipiirilleen opastettiin todella yksityiskohtaisesti taudin ominaisuudet ja toimintatavat jne. mutta koska en itse siihen kuulunut tällöin, en ole jälkikäteen pyytämälläkään saanut ammattilaisen opastusta eri tilanteita varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelet kun ajat tietä, joka onkin yksisuuntainen?
puluparka kirjoitti:
Puolisoni on myös kaksisuuntainen, mielenkiintoinen keskustelu tämä. Käytkö missään ao. ryhmissä juttelemassa ja oletko saanut mistään ystäviä jolla on sama sairaus? Puolisollani on pari tällaista kaveria, joilla tosin on lievempi sairaus kuin hänellä, heillä se rajoittuu onneksi masennukseen ja hypomaniaan eikä koskaan maniaan (kop kop), ja se luo kuitenkin sellaista tukea raskaimpina aikoina tuntea vastaavanlaisissa ongelmissa painivia ihmisiä. Käytkö muuten intervallijaksoilla yleensä sen parin kuukauden välein vai harvemmin/useammin? Jos sinulla on parisuhde, kuinka sairaus on vaikuttanut siihen ja onko puolisosi saanut tukea ja ohjausta esimerkiksi järjestöiltä, sairaalasta tai ylipäätään terveysalan työntekijöiltä siihen, miten kaksisuuntaisen kanssa tulee toimia tietyissä tilanteissa? Itse olisin kaivannut sellaisia ensimmäisinä vuosina, sillä sairaus ei ollut minulla tuttu ja sen raju voima pelästytti erityisesti ensimmäisten manioiden iskiessä, ja masennusaikaan taas se syyllisyys ja avuttomuuden tunne yllättivät. Silloin kun puolisollani puhkesi sairaus, hänen lähipiirilleen opastettiin todella yksityiskohtaisesti taudin ominaisuudet ja toimintatavat jne. mutta koska en itse siihen kuulunut tällöin, en ole jälkikäteen pyytämälläkään saanut ammattilaisen opastusta eri tilanteita varten.
En käy intervallijaksoilla, ne eivät ole tällä hetkellä ajankohtaisia. Mutta käyn säännöllisesti psykiatrian polilla näyttäytymässä missä kunnossa olen ja kertomassa miten menee. Käyn myös säännöllisesti a-klinikalla koska on ollu päihdeongelma ja sieltä saan todella hyvin tukea! Sinänsä tällä hetkellä ei ole tarvetta käydä a-klinikalla, mutta kun tilanne voi hetkessä muuttua ja saan sieltä niin hyvin tukea että en aio lopettaa siellä käyntiä. Enkä myöskään tukiryhmässä koska asun en verran pienessä kaupungissa että täällä ei ole mitään sellaista toimintaa, enkä oikeastaan koe tarvitsevani sellaista. Elän sellaista elämää että ulkopuoliset eivät huomaa että olen sairas ennenkun tulee joku tilanne vastaan joka on minulle vaikea, tietenkin käsivarsia kun katsoo näkee että kaikki ei ole ihan ok kun on kädet vanhoista arvista ihan muhkuralla.
En ole parisuhteessa, sanoin aikaisemminkin että on yritystä ollut, mutta tosiaankin tarvii paljon ymmärrystä toiselta osapuolelta joka ei ole onnistunut, on vaan kysytty että kuinka kauan vielä pitää lääkkeitä syödä ennenkun olen terve ja voin lopettaa ne. Eikä tosiaankaan ole vielä tullut vastaan miestä joka veisi jalat alta, enkä ole sellaista tyyppiä että olisin jonkun kanssa vaan sen takia että ei tarvitse olla yksin. Nyt alkaa pikkuhiljaa kyllä tuntua siltä että olen sen verran sinut itseni ja pääni kanssa että voisi alkaa harkita vakavaa suhdetta.
Perheeni ei ole saannut mitään vertaistukea eikä mitään, äitini ei ole sitä halunnutkaan koska on kokenut sen nöyryyttäväksi ja hänellä on myös hoitoalan koulutus että hän periaatteessa tietää, mutta ei oikein ymmärrä koska mielenterveyspuoli ei ole hänen erikoistuma ala. Hyvin on perhe kuitenkin tottunut siihen että jotkut asiat ovat erilaisia minun kohdalla, varsinkin ahdistuksen kanssa kesti perheellä kauan ymmärtää että miksi en voi ja mitä se tarkoittaa kun sanon että ahdistaa.
Intervallijakoista vielä sen verran että on sen verran hyvät omat hoitajat että pääsen heti hoitoon jos sattuu tulemaan sellainen tilanne, mutta hyvin tunnistan varomerkit itse ja usein vältytään tilanteilta sillä että hetkellisesti nostetaan lääkitystä ja sovitaan tarkastusaikoja tiheämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Basbarduu90 kirjoitti:
Mitä ajattelet kun ajat tietä, joka onkin yksisuuntainen?
Muualla kun kotikaupungissani varmistan katsomalla onko samaan suuntaan parkkeerattu molemmin puolin autoja samaan suuntaan ennenkun käännyn ;)
En luule, mutta mt-ongelmista on niin paljon väärinkäsityksiä että jos saan jotakin kytkettyä pois niin hyvä :)
Olisiko parempi jos olisin aloittanut jonkun pimppi/pippeli-keskustelun jossa ei käytetä edes asioiden oikeita nimiä???