Lue keskustelun säännöt.
Harmittaako sinua, kun et voi koskaan käydä miehesi kanssa kahdestaan yhtään missään?
23.02.2006 |
joskus olisi kiva käydä konsertissa, elokuvissa tai mennä vaikka sellaiseen kylään molemmat, mihin on kutsuttu pariskuntia. Mistään kahdenkeskisistä viikonlopuista tai lomista nyt en koskaan edes viitsi haaveilla, mutta jotkut kodin suuremmat hankinnat, jotka vaativat tuntikausien kiertelyä olisi joskus kiva hoitaa ilman lapsia.
Kommentit (41)
minusta tukiverkostoa on sellainen, jonka puoleen voi oikeasti kääntyä, kun tarvitsee lastenhoitoapua. Rajansa itsekkyydelläkin, en kehtaisi väsyneitä ystäviäni vaivata!
Meillä on myös viisi lasta, mutta ei sillä ole merkitystä sukulaisten kannalta, onko yksi vai viisi, sillä ei kukaan heistä hoitanut silloinkaan kun oli vasta esikoinen olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia tuntuu teinitytöt hoitajina pelottavan, joten kannattaa kysellä olisiko siellä muunikäisiä hoitajia saatavilla. Minun äitini, tätini ja isoäitini ovat kaikki kuuluneet tai kuuluvat paikkakuntiensa lapsenhoitorinkiin ja jokaiselle heistä luottaisin omat lapseni =)
He ovat kaikki yksinäisiä työteliäitä naisia, jotka eivät ole halunneet asettua vain olemaan, kun ovat jääneet eläkkeelle tai työttömiksi. Siksi he hoitavat lapsia ja tekevät paljon vapaa-ehtoistyötä lasten parissa. Luulisi muiltakin paikkakunnilta löytyvän tällaisiakin hoitajia.
Vierailija:
Ottaisitteko itse mll-vahdin, tai lykkäisittekö ostarin lapsiparkkiin omanne?
Hei ne jotka puhutte itsekkyydestä ja muiden lapsiperheiden vaivaamisesta turhan takia...
meillä ainakin tehdään vaihtareita aina silloin tällöin eli naapurin lapsi tulee meille pariksi tunniksi ja toisinpäin, jotta vanhemmat saavat rauhassa saunoa tms. ja lapset, jotka ovat muuten päivät kotona, saavat vähän seuraa toisistaan. Eli win-win -tilanne ihan kaikille.
Ja ei se mitään itsekkyyttä ole jos parisuhdettaan hoitaa. Hoitamattomuus on. Jo puolivuotias aistii parisuhteen jännitteitä ja riidat tai ERO ne vasta itsekkäitä ratkaisuja onkin, niissä varmasti lapsi kärsii.
Mutta en ymmärrä, miten lapsi kärsisi jäädessään muutamaksi tunniksi tutun hoitajan kanssa kaksin esim. kerran kuussa...Tietenkin jos lapsi on tottunut vain omiin vanhempiinsa tai muuten itkee helposti perään niin sitten varmaan on hankalaa, enkä itsekään raaskisi jättää sellaisessa tilanteessa.
Meilläkin suku asuu kaukana, mutta ollaan tehty alusta asti paljon tytä sen eteen, että hyvä vakkarihoitaja löytyy ja löytyihän se!
Älkää antako mennä niin pitkälle (kuin eräs vastaaja), että haluatte viettää kahdenkesken aikaa vain muiden kuin oman miehenne kanssa. Sitäpaitsi ei kai ystävien tapaamiseen lapsenvahtia tarvitse vaan ystäviä tavatessa isä voi vuorostaan hoitaa lasta. Mutta onhan niitä tietenkin niitäkin tapauksia, jotka eivät hoida hommiaan...mutta sehän ei ollut tämän ketjun aihe.
tilanteeseen. On käyty puolison kanssa viimeks yli 5 vuotta sitten kaksin syömässä. Öitä ei oo vietetty kaksin vielä pitempään aikaan.... ei meillä lapsia oo kun kolme, mutta puoliso on töissä melkein aina ja jo se kutistaa mahdollisuuksia paljon. Nyt myös molempien vanhemmat on niin vanhoja ja sairaita etteivät pysty auttamaan ja kummallakaan meistä ei ole sisaruksia. Meillä on myös iso koira, jonka vuoksi vieraat hoitajat ei uskalla tulla hoitamaan lapsia...
Ystävät on itse kiireisiä omien töidensä ja lastensa kanssa, ei niitä ilkeä pyytää näitä enää katsomaan....
Mutta sitten 5-10 vuoden päästä alkaa olla taas aikaa itselle kun vanhin voi katsoa jo nuorempien perään....!
Onhan olemassa mummut ja kummit ja maksulliset lastenhoitajat, päiväkodit jne. Eihän sitä aina tarvitse illalla käydä, me tehdään miehen kanssa välilä " päivätreffejäkin" ja käydään vaikka yhteisellä lounaalla kun lapset ovat tarhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä kotihoidon tuesta paljon tarhamaksuja maksella....puolison tulot on niin hyvät että niiden kautta maksut olis maksimissaan. Toisaalta asunto ym lainat ja eläminen vie kaikki rahat... Niin että ei onnistu lounastreffitkään....
t.41
tulis mieleen olla harmistunut tästä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ilmainen kerho 3-5vuotiaille muksuille 2 kertaa viikossa 3 tuntia kerrallaan!!!!!
Me ainakin miehen kanssa hyödynnetään se aika ja käydään vaikka ruokaostoksilla marketissa, tai vaan ollaan kotona " petissä" !
Kyllä parisuhde tarvii hoitamista ,
Joku sanoi että oli tarpeeksi eikaa olla yhdessä ennen lapsia ja nyt nautitaan lapsista....
Me oltiin kaksistaan kymmenen vuotta ennen lapsia,
ja silti pidetään erittäin tärkeenä että ainakin kerran viikossa on parituntinen yhdessäoloa ilman muksuja!!!!
Me ollaankin kyllä todella onnellisia yhdessä(15v)!!!
kun on vielä isovanhempia ja sisaruksia, jotka aina valittelevat, että heillä ei ole mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kahdenkeskiselle illalliselle miehensä kanssa.
ei voi olla mahdotonta!
ja ei kamalan kallistakaan jos silloin tällöin muutamaksi tunniksi ottaa vahdin kotiin.
hyödynnä myös kauppakeskusten lapsiparkkeja yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö teillä ole sitten mitään mahdollisuutta laittaa lapsia hoitoon? siis mihinkään, ikinä? kuinka hoidatte parisuhdettanne?
Meillä on anoppi joka voi hoitaa pienen hetken, mutta aina pitää tehdä sillä välin hirveellä hopulla ja takasin tuli perseen alla!
Omat vanhemmat asuu niin kaukana, ettei voi viedä sinne hoitoon, mut sit kun näin käy, et voin viedä omalle äidille, niin voin ihan rauhassa olla poissa pitkiäkin aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ei saanut tosiaan tehdä mitään ilman lapsia,koko suku asui kaukana ja olimme vain me,tiiviisti yhdessä aina.
Nyt tilanne toinen,vanhempani asuvat lähempänä ja ovat aktiivisia lasten hoidossa,tykkäävät ottaa yökylään ja muutenkin touhuta lasten kanssa kaikkea!! Eli oikeastaan olen tyytyväinen,että koin myös tuon ajan ilman vanhempieni apua,koska nyt osaan sitä arvostaa.ja toisaalta saimme nähdä,että parjäämme myös perheenä,ilman ulkopuolista apua,jos on pakko...
Hassua on se, että me saisimme lapsen kyllä helposti hoitoon, mutta me emme ole sitä kahdenkeskistä aikaa tuon enempää kaivanneet. Olen kuitenkin ajatellut, että jos meillä ei olisi mitään hoitopaikkaa, niin luultavasti sitten kuitenkin kaipaisin sitä mahdollisuutta, että lapsen saisi hoitoon, jos tarvii / haluaa.
kyllä pitää olla kahden keskistä aikaa ja sitten aikaa omille ystäville ja aikuisille suhteille. näin sanoo psykologitkin, että nämä jotka luulevat olevans täydellisiä äitejä, eivätkä koksaan tee mitään ilman lapsia, niin heidän lapsensakin kärsivät suunnattomasti tilanteesta. meillä 3v ja puoli vuotias ja parisuhdettakin hoidetaan ja seksiä on enemmän ja parempaa kun ennen lapsia ;)
Ei harmita. Koska mä osaan palkata MLL:n hoitajan.
Nyt kun lapset jo tarpeeksi isoja, käyvät kavereiden luona yökylässä vuorotellen (siis kaveri meillä yötä myös).
Mummoloihin on matkaa, mutta omilla vanhemmillani lapset on olleet hoidossa pidennettyjä viikonloppuja (2 kertaa 5 vuoden aikana).
Mutta eipä me kovin usein kahden keskistä aikaa kaivata.
Ja by the way, tekee lapsillekin välillä hyvää olla yökylässä/ hoidossa.
Niistä se on tosi mukavaa.
ja joka ilta vietämme vähintään puoli tuntia kaksin, ihan vain toisiamme silitellen.. :)
Emme koe tarvetta tälle parisuhteen " laatuajalle" niin usein eli lapsi on hoidossa vain 1x6kk.
Tuntuu, että ero tulee, kun ei ole enää mitään yhteistä :(
Ei se ole niin helppoa saada lapsenvahtia kahdelle pienelle. Joku mll:n likka on käynyt pari kertaa pari tuntia päivällä, mutta ei puhettakaan, etta uskaltaisi jättää pitemmäksi aikaa ja vielä ilta-aikaan sille lapset :( Enkä nyt ole mitenkään liian tarkka. Mieluummin hoidan itse ja eroan, kun otan miehen kanssa yhteistä aikaa sillä kustannuksella, että olisin koko teoreettisen yhtesen hetken sydän kurkussa.
Siskolleni joka käy kerran vuodessa voin ihan huoletta jättää lapset hoitoon, kun se kyläilee, mutta ei se riitä tähän parisuhteen hoitoon :(