Miten teillä on "naksahtaut" kolmenkympin kriisiss?

Vierailija kirjoitti:

Jännä huomata, että monella 30v kriisi liittyy perheeseen. Lähestyvät tasavuosisynttärit ovat saaneet itseni miettimään kulunutta nuoruutta, joka on mennyt varsin pitkälle töitä tehdessä. Hauskaa olisi voinut pitää enemmän. Sama fiilis oli toisaalta jo parikymppisenä, kun "hurjin nuoruus" tuntui jo silloin olevan ohi.

On todennäköistä, että kriisi johtaa kohdallani parisuhteen päättymiseen. Perhettä rakastavalle ja lapsista pitävälle tyttöystävälle 30v on viimeinen hetki käynnistää lasten hankinta. Hankkikoon perheensä jonkun toisen kanssa.

Itse ajattelin juosta ja lujaa. Kun vielä pystyy.

Tätä en oikein koskaan ole ymmärtänyt, että maksatetaan ne omat päätökset sitten jollakulla toisella. Ei kanneta niistä vastuuta. Juuri tuollainen toisen ihmisen tunteilla ja luottamuksella leikittely, ettei ole jo lähtenyt suhteesta josta aikoo lähteä, on lapsellisuuden, siis lapsenomaisen tunne-elämän merkki. Jokainen saa kieltäytyä kasvamasta, mutta silloin ei pidä teeskennellä, että on sitoutunut asioihin joihin ei aio sitoutua. Tekstisi on kiukuttelevan aikuisen tekstiä. Kiukuttelet tyttöystävälle asioista, jotka sinä olet elämässäsi tehnyt tai päättänyt jättää tekemättä. Sen pitäisi johtaa siihen että heräät todellisuuteen, katsot peiliin ja otat vastuun elämästäsi. Joko eroat tai alat elää oikeaa parisuhdetta, johon kuuluu myös jousto ja kompromissien teko. Tyttöystäväsi vuoksi olisi tietenkin reiluinta, että eroat heti, että hän ehtii sen perheen perustaa. Nyt kuulostaa siltä, että tahallasi roikotat toista ihmistä parisuhteessa josta haluat lähteä, mutta tietenkin vasta siinä vaiheessa kun tyttöystäväsi  joutuu maksamaan siitä kovemman hinnan, eli etsimään uutta kumppania kun biologinen aika lapsentekoon käy vähiin, jos lapsia haluaa monta. Se on vallankäyttöä toiseen ihmiseen, ja vaikka se tuntuukin hyvältä, se on väärin.

Ei ihme että yhteiskunta voi pahasti kun perheitä rikotaan ihan pelkältä fiilispohjalta ja oma onni etusijalle puolisosta ja lapsista viis. Suomi on näköjään täynnä kevytkenkäisiä ja tunnekylmiä naisia.

Vierailija kirjoitti:

Kolmikymppisenä ei mitään mutta nelikymppisenä aloin etsiä sisältöä tyhjään elämään... Ihastuin toiseen mieheen ja petin hänen kanssaan miestäni. Mies sai tietää ja tässä nyt sitten sinkkuna elelen ilman miestä, ilman lapsiani. Että näin! :-(

Ei kannata kriisiytyä näin pahasti ainakaan.

Ei sitten uuden harrastuksen aloittaminen tullut mieleen vaan päätit pettää miestäsi koska kaipasit jotain uutta jännitystä? :o en paheksu tai mitään mutta ihmettelen.. no me kaikki ollaan erilaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmikymppisenä ei mitään mutta nelikymppisenä aloin etsiä sisältöä tyhjään elämään... Ihastuin toiseen mieheen ja petin hänen kanssaan miestäni. Mies sai tietää ja tässä nyt sitten sinkkuna elelen ilman miestä, ilman lapsiani. Että näin! :-(

Ei kannata kriisiytyä näin pahasti ainakaan.

Ei sitten uuden harrastuksen aloittaminen tullut mieleen vaan päätit pettää miestäsi koska kaipasit jotain uutta jännitystä? :o en paheksu tai mitään mutta ihmettelen.. no me kaikki ollaan erilaisia

Ei se uusi harrastus aina riitä. Meillä mies aloitti uuden harrastuksen (pakonomaisen kuntoilun) JA haksahti silti vielä pettämään (ja lopulta jättämään). Näin siis neljänkympin kriisissä.