Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

En tiedä miten te päädytte tuollaisten tyyppien kanssa. Mulle on aina selvinnyt viimeistään muutaman tapailun jälkeen onko nainen sekopää.

Takapuolessani olevat mustelmat ovat jonkun vieraan miehen aikaansaamia, niin hän päätteli. Minulle tulee mustelmia herkästi ihan itsestään. Nauroin tosta  josta silloinen poikakaverini hermostui vielä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän liittyen: mitä teidän mielestänne pitää/kannattaa kertoa eksistä nyksälle? 

Jos siellä suhteessa on tapahtunut jotakin mitä kumppanin oikeasti pitää tietää. Mulla on ex joka murtautui eron jälkeen asuntooni ja vainosi, joten hänestä olen kertonut ihan siksi että kumppani ymmärtää turvaketjut ym. ja varoa jos joskus sattuisi tulemaan vastaan, ottamaan yhteyttä tai ilmestymään ovelle. Mutta yleensä ne harvat kertomisen arvoiset asiat eivät vaadi edes sitä, että kumppanille kertoo exän nimen. 

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisen mustasukkainen on yleensä itse epäluotettava ja pettäjä. Epäilee toista, koska tietää itse omat toimintatapansa ja mielenliikkeensä. Tilaisuus on tehnyt varkaan eikä moraali paljoa purista omalla kohdalla. On kauhean epävarma itsestään ja omasta asemastaan kumppanin elämässä. 

Oman elämänkokemukseni pohjalta, niin kyllä, tämä on totta. Olen ollut mustasukkainen juuri niissä suhteissa, jossa en ole ollut tyytyväinen miesvalintaani ja olen siis alunperinkin vain tyytynyt johonkin kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon.

Kun niitä kiinnostavampia ihmisiä on sitten tullut vastaan joka paikassa, niin olen arvellut myös miehen näkevän maailman samalla tavalla. Ja mikäs sen nöyryyttävämpi ajatus kuin että mies josta en edes pidä, pettäisi ja nöyryyttäisi minua, aivan kuin minä olisin meistä kahdesta se vastenmielisempi ja huonompi! 

Näin siis nuorempana. Onneksi elämä on koulinut niin, että tiedän jo ettei tyytyminen tee ketään kuin ainoastaan onnettomaksi. Ellei mieleistään saa, niin on aivan hyvä olla yksin. Ja jos toista rakastaa ja kunnioittaa, niin sairaalloiselle mustasukkaisuudelle ei ole tilaa. 

Luulin että mun ex oli hulluudessaan jotenkin harvinainen tapaus, tätä ketjua lukiessani ymmärrän tää taitaakin olla aika yleistä. Syytteli ihan hulluna mua pettämisestä, eron jälkeen selvisi että pettikin itse.

Älkää hyvät ihmiset jääkö näiden hullujen kanssa suhteeseen! Se saattaa muuttua ajan myötä fyysiseksi väkivallaksi, eikä se henkinen väkivaltakaan vaaratonta ole.

Tunnen monta naista. ja monilla niistä on suhde useamman kanssa.

Itse en niin muuten välitä, kunhan on käynyt suihkussa välillä ja pessyt paikat kunnolla. Ennen näitä olisi kutsuttu h u o r i ksi mutta tämä on nykyaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tai olin mustasukkainen. Alkuun suhde meni kaikin puolin hienosti. Sitten epäilin. Sain haukkuja että olen ihan sairas jne.

Sama toistui. Sitten yritin lähteä suhteesta. Hän yritti estää väkivallalla. Lähtöni jälkeen kuulin vihdoin tutuiltani mitä kaikkea tyttöystäväni oli tehnyt.Naapurikin kehui kuinka kaverini kävi. Sanoin että se olisi normaalia, niin naapurini kysyi että se kaverisi käy täällä päivällä ruokatunnillakin. Liian Monet asiat todistivat hänen valehdelleen todella törkeästi ja paljon. Monesti. Useamman kanssa. Ihmettelinkin sitä limaista liukkautta joskus. Lähdin pois. En tiedä kumpi oli pahempi, haukkua minua luulosairaaksi ja valehdella kuin että petti minua niin monen kanssa.Vaikeinta aikaa oli se että suhteesta jäi pieni tyttö jota kostoksi en saanut nähdä vuosikausiin.

Aikaa nyöten olen ymmärtänyt sen että senaikainen tyttöystävä ei voinut pettämiselleen mitään, hänellä oli seksiaddikti jol

Ymmärrän hyvin, että olet haavoittunut ja voi olla mahdotonta luottaa keneenkään. Muista kuitenkin, että nykyisesi ei ole syypää siihen. Anna hänelle mahdollisuus olla korjaava kokemus sinulle. Älä ainakaan kosta hänelle sitä mitä sinulle on tehty. Pahimmassa tapauksessa hän olisi juuri se, joka on luottamuksen arvoinen, mutta sinä et luota, vaan siirrät omat haavasi hänelle, toiselle viattomalle ihmiselle. Teet siis hänelle saman kuin exäsi teki sinulle. Samalla pilaat lopullisesti sen hyvän suhteen mikä teillä olisi voinut olla. Siis saatat tehdä niin, jos et ole varovainen itsesi ja katkeruutesi kanssa. Sinulla on traumoja, joita pitäisi tavalla tai toisella hoitaa, esim. hyvän terapeutin kanssa.

Terveisin nainen, joka ei ole koskaan itse pettänyt, mutta jota on petetty pahoin ja luottamus rikottu monesta suunnasta. Nainen, jolle kostettiin exien aiheuttamat traumat. Nainen, joka on itse kokenut paljon pahempaa, muttei ole kostanut sitä kellekään, vaan käsitellyt sen itsessään. Luottamus muihin ihmisiin on kyllä ehkä minullakin lopullisesti mennyt, mutta seison omilla jaloillani ja olen tosi ylpeä itsestäni, että olin niin vahva etten jatkanut tuota kierrettä. Tai ehkä se on kohdallani muuttunut siten, että luottamukseni on nykyään ansaittava ajan kanssa. Ennen luotin, jos ei ollut syytä muuhun. 

Kaikkea hyvää jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Luo turvasuunnitelma kriisitilanteen varalle, jos asut väkivallan tekijän kanssa

1. Jos sinun on paettava kotoa nopeasti, mieti jo etukäteen turvallinen tie ulos. Mitä ovia käytät? Onko kodissasi ikkunoita, joita voit käyttää pakotienä hätätilanteessa?

2. Mikä on kotinne turvallisin huone, johon voit siirtyä ennakoidessasi väkivaltatilannetta? Vältä huoneita, joista ei ole ulospääsyä (kylpyhuone) tai huoneita, joissa on teräaseita tai muita vahingoittamiseen soveltuvia esineitä (keittiö).

3. Onko olemassa merkkejä, joista voit päätellä kumppanisi ryhtyvän väkivaltaiseksi? Tiheneekö hänen hengityksensä, kalpeneeko tai punehtuuko hän? Puristuvatko hänen sormensa nyrkkiin? Yritä päästä lähtemään ulos ennen kuin väkivalta alkaa!

4. Kuinka pääset lähtemään? Voitko sanoa vieväsi roskat ulos, ulkoiluttavasi koiran tai hakevasi hänelle tupakkaa? Kehittele joku rutiini, jonka takia pistäydyt säännöllisesti u

Älkää nyt pliis kukaan asuko lasten kanssa, eikä edes yksin, tällaisissa olosuhteissa. Lähtekää heti, älkää jääkö odottamaan että väkivalta (taas) alkaa. Turvakoti on oikea osoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tai olin mustasukkainen. Alkuun suhde meni kaikin puolin hienosti. Sitten epäilin. Sain haukkuja että olen ihan sairas jne.

Sama toistui. Sitten yritin lähteä suhteesta. Hän yritti estää väkivallalla. Lähtöni jälkeen kuulin vihdoin tutuiltani mitä kaikkea tyttöystäväni oli tehnyt.Naapurikin kehui kuinka kaverini kävi. Sanoin että se olisi normaalia, niin naapurini kysyi että se kaverisi käy täällä päivällä ruokatunnillakin. Liian Monet asiat todistivat hänen valehdelleen todella törkeästi ja paljon. Monesti. Useamman kanssa. Ihmettelinkin sitä limaista liukkautta joskus. Lähdin pois. En tiedä kumpi oli pahempi, haukkua minua luulosairaaksi ja valehdella kuin että petti minua niin monen kanssa.Vaikeinta aikaa oli se että suhteesta jäi pieni tyttö jota kostoksi en saanut nähdä vuosikausiin.

Aikaa nyöten olen ymmärtänyt sen että senaikainen tyttöystävä ei voinut pett

Ei tässä enää niin mitään, se oli silloin aikanaan, kun siitä suhteesta lähdin, yritin monella tapaa tappaa itseni, lähinnä siksi että en saanut nähdä lastani. Eikä silloin saanut mitään terapiaa, tai no,  yli puolen vuoden päähän.mut selvittiin siitäkin, minä ja mun toinen persoona😏

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että noin puolet ihmisistä pettävät ja tässäkin ketjussa on ehkä kymmeniä, jotka oikeasti ovatkin pettäneet ja kenties näitäkin, jotka tekevät naurunalaiseksi. Ei ne "harhaluulot" aina väärässä ole.

Ja siis puolet ei petä, joten ne harhaluulot ovat yhtä usein juuri sitä itseään.

Vakavasti puhuen, kyse on yksinkertaistetusti luottamuksesta parisuhteessa. Vaikka epäilisitkin jotain, niin normaalissa parisuhteessa keskustelulla pitäisi selvitä asioiden tila ja päästään lopulta eteenpäin. Ja jos et voi luottaa puolisosi sanaan ja arvostelukykyyn näin isossa asiassa, mitä mieltä jatkaa suhdetta (oli tällä sivusuhdetta tai ei)

Vierailija kirjoitti:

Noin 10v. sitten silloinen miesystävä asunnossaan hajotti telkkarinsa näytön iskemällä nyrkin siihen, koska epäili et petän häntä Risto Rytin kanssa. (Katsoin silloin jonkun hänestä kertovan dokumentin telkkarista.)

Järkyttävää. Onko noilla tyypeillä jo joku henkinen sairaus, kun oikeasti epäillään pettämistä kuolleiden kanssa!? 

. 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tuossa äsken tädistäni, joka kertoi kuinka hänen ensimmäinen miehensä tuli synnytyslaitoksellekin kyttäämään, ettei lääkäri pääse muhinoimaan sen hänen juuri synnyttäneen vaimonsa kanssa.  Tapahtui siis 50-luvulla.  Olisi jäänyt yöksikin sinne istumaan sängyn viereen, mutta komennettiin pois.  Sitten kierteli sitä rakennusta ja kyttäsi ikkunoista ja istui rappusilla vahtaamassa ketä sinne menee ja tulee.  Siihen aikaan oltiin synnärillä ainakin viikko, niin että oli varmaan raskasta aikaa miehelle kun piti koko ajan olla vahdissa.

Mode näköjään poisti kirjoitukseni.  Kai se oli liian raakaa kerrottavaa.

 

:D

 

nostoo

Minulla ex aikanaan teki näitä "pillutarkastuksia". Kaikkien miespuolisten kaverien kanssa piti laittaa välit poikki. Poisteli facesta myös mieskavereita. Jos vaihdoin lakanat, kyseli että olenko pannut muita miehiä. 

Tietyt naispuoliset kaverit oli "pahoja", joiden kanssa ei saanu käydä baareissa. Nämä kun ajaisivat pahoille teille.

Kun oli intissä, lupa piti anoa kaikkiin menoihin. 

Vittuili seurustelun alkuaikana miespuoliselle autokuskille koko matkan ja häpesin silmät päästäni. Ei tuolloin vielä tiennyt, että kyseessä oli serkkuni.. Tätä sentään ymmärsi hävetä itsekin. 

Valitti ja surkutteli 24/7 kaikkea elämässään ja ongelmissaan ja minun tehtävä oli vain lohduttaa. Tämän johdosta sairastuin sitte itse masennukseen. 

Katoili ryyppyreissuilleen ja hoidin yksin lapset. Tämän jälkeen viikon kestävä masiskausi, jolloin jouduin lohduttamaan ja tukemaan. Nukkui päivät ja valvoi yöt kun ei ollut töissä. 

Myöhemmin jäi kiinni itse sitten lukuisista pettämisistä. Silloin uhkaili itsemurhalla, kun halusin erota.

Tätä paskaa kestin 11v,kunnes sain voimaa erota.

Erosta jo 8v, ja edelleen kontrolloi lasten kautta. Odotan, että lapset ovat täysi-ikäisiä, jolloin ei enää tarvitse ikinä olla tekemisissä. Raskain ihminen ikinä.

Välillä toivon, että hän olisi kuollut. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ex aikanaan teki näitä "pillutarkastuksia". Kaikkien miespuolisten kaverien kanssa piti laittaa välit poikki. Poisteli facesta myös mieskavereita. Jos vaihdoin lakanat, kyseli että olenko pannut muita miehiä. 

Tietyt naispuoliset kaverit oli "pahoja", joiden kanssa ei saanu käydä baareissa. Nämä kun ajaisivat pahoille teille.

Kun oli intissä, lupa piti anoa kaikkiin menoihin. 

Vittuili seurustelun alkuaikana miespuoliselle autokuskille koko matkan ja häpesin silmät päästäni. Ei tuolloin vielä tiennyt, että kyseessä oli serkkuni.. Tätä sentään ymmärsi hävetä itsekin. 

Valitti ja surkutteli 24/7 kaikkea elämässään ja ongelmissaan ja minun tehtävä oli vain lohduttaa. Tämän johdosta sairastuin sitte itse masennukseen. 

Katoili ryyppyreissuilleen ja hoidin yksin lapset. Tämän jälkeen viikon kestävä masiskausi, jolloin jouduin lohduttamaan ja tukemaan. Nukkui päivät ja va

Tähän vielä lisäyksenä. Sain turpaan eron jälkeen, kun kuuli, että olin käynyt treffeillä. Tämän lisäksi petti nykyistä naisystävää minun kanssani eron jälkeen. 

Että terveisiä vaan E. Miehesi on aika mulkku. 

Ensinnäkin tiedän, että kiinnostun vääränlaisista miehistä. Yritän korjata asiaa, mutta se on vähän vaikeaa, kun on kyseessä vetovoima. 

Minulla on, voisi melkein sanoa aina, sellaisia miesystäviä, joiden kanssa suhteessa ollessa "en saa" tehdä enää mitään. Enkä puhua. Eli toisin sanoen kaikki maininnat jostain toisesta miehestä ovat suurta vääryyttä. Mieheltä viestin vastaanottaminen on suurta vääryyttä, vaikka kyseessä olisi tyyppi, jonka kanssa olen alkanut tutustumaan kaverina ENNEN suhdetta ja kuvitellut asian olevan ok myös miesystävälle. Viestin lukeminen yöllä on suurta vääryyttä. Siis jos kyseessä on joku toinen mies eikä viestissä ole yhtään mitään ihmeellistä. Minä olen yöeläjä ja kaikki kanssani seurustelevat tietävät sen kyllä vallan mainiosti. Minä en ala viestittelemään tai soittamaan kenellekään keskellä yötä, mutta MINULLE ei ole mitenkään omituista lukea jotain viestiä vaikka kolmelta yöllä. Minulle on aivan normaalia lähteä ajelemaan yöllä, kauppaan, kesällä ulos (tosin se ei ole kovin turvallista ja ymmärrän sen.) Tämä siis silloin, jos en ole töissä. Muutenkin suosin iltatöitä, joten minulla voi töidenkin aikana olla myöhäisempi rytmi. Mutta kaikki mikä liittyy muihin miehiin on aina väärin ja kamalaa, väärää, törkeää. Siksi kammoan sitoutumista. En minä kykene enkä halua kyetä sensuroimaan itseäni päivästä toiseen. Joskus asioihin liittyy joku mies. Ei se ole niin vakavaa. En jaksa edes selittää sen yhdenkin tempauksia... Ihan sekopäistä touhua.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin tiedän, että kiinnostun vääränlaisista miehistä. Yritän korjata asiaa, mutta se on vähän vaikeaa, kun on kyseessä vetovoima. 

Minulla on, voisi melkein sanoa aina, sellaisia miesystäviä, joiden kanssa suhteessa ollessa "en saa" tehdä enää mitään. Enkä puhua. Eli toisin sanoen kaikki maininnat jostain toisesta miehestä ovat suurta vääryyttä. Mieheltä viestin vastaanottaminen on suurta vääryyttä, vaikka kyseessä olisi tyyppi, jonka kanssa olen alkanut tutustumaan kaverina ENNEN suhdetta ja kuvitellut asian olevan ok myös miesystävälle. Viestin lukeminen yöllä on suurta vääryyttä. Siis jos kyseessä on joku toinen mies eikä viestissä ole yhtään mitään ihmeellistä. Minä olen yöeläjä ja kaikki kanssani seurustelevat tietävät sen kyllä vallan mainiosti. Minä en ala viestittelemään tai soittamaan kenellekään keskellä yötä, mutta MINULLE ei ole mitenkään omituista lukea jotain viestiä vaikka kolmelta yöl

Myös väärässä kohdassa hymyileminen on suurta vääryyttä. Jos on edes etäisesti puhe toisesta miehestä ja hymyilen, se on merkki siitä ja tästä ja tuosta ja olen törkeä ja hävytön ja mitä lie kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ex aikanaan teki näitä "pillutarkastuksia". Kaikkien miespuolisten kaverien kanssa piti laittaa välit poikki. Poisteli facesta myös mieskavereita. Jos vaihdoin lakanat, kyseli että olenko pannut muita miehiä. 

Tietyt naispuoliset kaverit oli "pahoja", joiden kanssa ei saanu käydä baareissa. Nämä kun ajaisivat pahoille teille.

Kun oli intissä, lupa piti anoa kaikkiin menoihin. 

Vittuili seurustelun alkuaikana miespuoliselle autokuskille koko matkan ja häpesin silmät päästäni. Ei tuolloin vielä tiennyt, että kyseessä oli serkkuni.. Tätä sentään ymmärsi hävetä itsekin. 

Valitti ja surkutteli 24/7 kaikkea elämässään ja ongelmissaan ja minun tehtävä oli vain lohduttaa. Tämän johdosta sairastuin sitte itse masennukseen. 

Katoili ryyppyreissuilleen ja hoidin yksin lapset. Tämän jälkeen viikon kestävä masiskausi, jolloin jouduin lohduttamaan ja tukemaan.

Nukkui päivät ja valvoi yöt kun ei ollut töissä. 

Myöhemmin jäi kiinni itse sitten lukuisista pettämisistä. Silloin uhkaili itsemurhalla, kun halusin erota.

Tätä paskaa kestin 11v,kunnes sain voimaa erota.

Erosta jo 8v, ja edelleen kontrolloi lasten kautta. Odotan, että lapset ovat täysi-ikäisiä, jolloin ei enää tarvitse ikinä olla tekemisissä. Raskain ihminen ikinä.

Välillä toivon, että hän olisi kuollut. 

Ja menit sitten tekemään lapsia tämmöisen kanssa? Etkä vain yhtä, vaan useamman? Kyllähän noi mustasukkaiset oireet tulee melko varhainkin jo esille, vai kuinka pitkään esitti normaalia? Anteeksi suoruuteni, itsekin olin vastaavanlaisen äijän kanssa, mutta hän paljasti luonteensa jo 3 kuukauden kohdalla ja jo silloin tein päätöksen, että tällaisen kanssa en ikinä tule tekemään sitten lapsia enkä edes muuttamaan yhteen.