Mustasukkaisen kumppanin sairaimmat aivotukset? Kertokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä erottaa sen, että toinen on mustasukkainen eikä vain kiinnostunut mitä toinen tekee? Tarkoitan jos kyselee kenen kanssa olit puhelimessa tai mitä puhelitte jonkun kanssa jne. Voiko syynä olla pelkkä uteliaisuus tai vastaava? Tai jos haluaa hakea aina toisen baarista/kaverin luota, niin onko kyse kontrollista vai siitä, että haluaa taata turvallisen kotimatkan?

Kysely voi olla uteliaisuutta, mutta on sellainen uteliaisuuskin aika rasittavaa.

Se, että "haluaa taata turvallisen kotimatkan" on osoitus holhoavasta asenteesta, jota en ainakaan omissa ihmissuhteissani sietäisi hetkeäkään.

Mä takaan turvallisen kotimatkan. Samalla mä säästän daamia odottamassa taksia ja daami säästää 30€ rahaa. Holhoanko mä nyt liikaa?

Pyytääkö tämä nainen itse sun kyytejä? Jos ei, niin itsekin pitäisin tuota holhoavana käytöksenä. Jos pyytää ja ilahtui kun suostut on asia aivan eri. Myös se, että sovitteko te etukäteen ajan vai saako puoliso olla niin pitkään kun haluaa vaikuttaa asiaan. 

Ps. Se jonka kertomus exätä joka haki aina "hyvää hyvyyttä baarista." Kyllä eron tunnistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä erottaa sen, että toinen on mustasukkainen eikä vain kiinnostunut mitä toinen tekee? Tarkoitan jos kyselee kenen kanssa olit puhelimessa tai mitä puhelitte jonkun kanssa jne. Voiko syynä olla pelkkä uteliaisuus tai vastaava? Tai jos haluaa hakea aina toisen baarista/kaverin luota, niin onko kyse kontrollista vai siitä, että haluaa taata turvallisen kotimatkan?

Kysely voi olla uteliaisuutta, mutta on sellainen uteliaisuuskin aika rasittavaa.

Se, että "haluaa taata turvallisen kotimatkan" on osoitus holhoavasta asenteesta, jota en ainakaan omissa ihmissuhteissani sietäisi hetkeäkään.

Mä takaan turvallisen kotimatkan. Samalla mä säästän daamia odottamassa taksia ja daami säästää 30€ rahaa. Holhoanko mä nyt liikaa?

Pyy

Ei nyt pyydä kun hänen mielestään siitä on liikaa vaivaa.  Hän soittaa kun haluaa pois. Asutaan taajamassa ja hänellä toi 30 on aika iso raha niin ilahtuu kyllä.

Minun exäni, noiden tutuksi tulleiden, pillutarkastusten lisäksi oli erikoistunut muille ihmisille soitteluista. 

Todella harvoin pääsin mihinkään, mutta työpaikan pikkujouluja hän ei estänyt. Ainut vain, että seuraavana päivänä hän soitteli työkavereitani läpi ja kyseli "mitä niissä oli tapahtunut." 

Hän myös soitti serkulleni ja uhkaili häntä, sillä hän oli aivan varma, että meillä on jotakin peliä keskenämme. 

Hän myös hyökkäsi saman tien kimppuun, jos joku kehui minun ulkonäköäni. Tänä tapahtui valitettavan usein, sillä missä tahansa me liikuttiin, niin miesporukat kävivät "onnittelemassa exääni, kauniista naisesta." Hän ei osannut sanoa kiitos, vaan aina haastoi riitaa. (Onneksi nykyinen osaa ottaa asian hyvin.) 

Näimme joskus kotipaikkakunnallani ihka ensimmäisen poikakaverini 5 luokalta. Voi luoja mikä huuto hänelle, että sinä et koskaan rakastanut "Merjaa" niin kuin minä. 

Hemmetin paljon noloja tilanteita aiheutti tämä ex. Nyt kun kirjoitan taas näitä auki, niin tunnen itseni aivan sika tyhmäksi. Katsoin tuota sairasta menoa aivan liian kauan. Ja niin kuin arvata saattaa. Tämä ex petti itse minua jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Minun exäni, noiden tutuksi tulleiden, pillutarkastusten lisäksi oli erikoistunut muille ihmisille soitteluista. 

Todella harvoin pääsin mihinkään, mutta työpaikan pikkujouluja hän ei estänyt. Ainut vain, että seuraavana päivänä hän soitteli työkavereitani läpi ja kyseli "mitä niissä oli tapahtunut." 

Hän myös soitti serkulleni ja uhkaili häntä, sillä hän oli aivan varma, että meillä on jotakin peliä keskenämme. 

Hän myös hyökkäsi saman tien kimppuun, jos joku kehui minun ulkonäköäni. Tänä tapahtui valitettavan usein, sillä missä tahansa me liikuttiin, niin miesporukat kävivät "onnittelemassa exääni, kauniista naisesta." Hän ei osannut sanoa kiitos, vaan aina haastoi riitaa. (Onneksi nykyinen osaa ottaa asian hyvin.) 

Näimme joskus kotipaikkakunnallani ihka ensimmäisen poikakaverini 5 luokalta. Voi luoja mikä huuto hänelle, että sinä et koskaan rakastanut "Merjaa" niin kuin

Siis missä ihmeessä on tapana miesporukoilla onnitella jotain aivan tuntematonta ukkoa kauniista naisesta? Vieläpä niin yleisesti, että sitä tapahtuu "missä tahansa liikuttekin"? En ole koskaan elämässäni nähnyt tuollaista, enkä edes kuullut että kukaan tekisi noin.

Tapahtui 80-luvulla, silloinen tapailu mies, huom vain tapailu, paljastui häiriintyneeksi tyypiksi. Näimme vain 4 krt erilaisissa julkisissa paikoissa. Joka kerralla kun näimme, hän sai raivareita, käyttäytyi sopimattomasti. 

Ensimmäisellä kerralla mies alkoi ruokaravintolassa rähisemään tarjoilijalle (mies) koska mukamas katsoi minua kieli lipoen tiskin takaa, huuteli mm. Staanan gigolo, älä ahdistele naistani ym sontaa. Lopputulemana portsari heitti miehen ulos ja sai porttikiellon ravintolaan. 

Toisella kerralla mies heitti puistossa kuoharit päälleni, koska kävelin mukamas viettelevästi hetkeä aiemmin jollekin vanhalle papalle, ja olen kuulemma säälittävä eukko kun noin tein. 

Kolmannella kerralla näimme porukalla (hänen sekä minun kavereita oli mukana) rannalla, mies sai raivokohtauksen ja heitti hiekkaa minun päälleni, koska katsoin mukamas himoiten naispuolista ystävääni. Edes kavereiden puuttuminen tilanteeseen ei saanut miestä muuttamaan käsitystään. 

Neljännellä kerralla oltiin jälleen porukalla rannalla, mies sai megaraivokohtauksen, hän tajusi ja huomasi et kaikki porukasta yrittää minua (niin naiset kuin miehetkin) saada sänkyyn kimppakivaan. Kavereiden iloinen fiilis sen mukamas kertoi. Mies raivostui kun häntä ei "kutsuttu" mukaan. Asiaa selvitellessä mies ei uskonut kenenkään sanaa ja lähti dramaattisesti kävellen kotiinsa. Hänet oli julkisesti nolattu ja häpäisty, miten kehdahtiin noin tehdä hänelle! 

Ysärillä poikaystäväni (25v.) oli järkyttävän mustis, sen 3 kuukautta mitä seurusteltiin. Pahimmat mustis tempaukset:

_Kaupassa joulun alla karkkeja jaellut joulupukki kuulemma tuijotti minua sillä silmällä ja koko karkkien jako oli "vain" peitetarinaa, että pukki saisi minua katsella himoiten.

_Luin kirjaa sohvalla ja yhtäkkiä poikaystävä syöksyi tv:n eteen ja huusi: "kuka *piip piip* mies katsoo tänne meidän kotiimme ja just sinua!?" hölmistyneenä totesin: "Siintä tv-ruudusta heijastuu vain sinun kuvajaisesi..?" poikaystävä ei sanonut mitään ja lähti huutaen ulos asunnosta. 

_ Poikaystävä kurkki naapuri asuntojen ikkunoista sisään, syynä et saattaisin olla jossain niistä seksiä harrastamassa jonkun asukkaan kanssa. Jäi äkkiä kiinni kyttäämisestään, yksi asukas soitti poliisit, poliisi jututti häntä, tajusi lopettaa tekonsa.

_Poikaystävä vastasi lankapuhelimeensa, johon isäni soitti. Jostain syystä alkoi luulemaan soittajaa ihan muuksi henkilöksi ja tottakai se oli minun salainen rakas! Kiroili ja huusi tentaten isääni ja lopuksi isäni sai sanottua et nyt kuvittelet omiasi, että et ole kunnossa kun et tyttökamusi isää tunnista ym. Toki poikaystävä löi vaan luurin korvaan. 

Liikuntaharrastukseni olivat vain sitä varten, että menen iskemään naisia niihin ja paneskelen niitten naisten kanssa yksin tai kimpassa sitten ties missä siivouskomerossa/suihkussa. Olen siis mies, ja olin tämän väitteen sanoneen eksän kanssa silloin yli 40v. aikuisia.. 

Lissee

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kaikella kunnioituksella sinulta ketjun avaaja kysyä, että oletko antanut jotain syitä miehellesi tuollaiseen mustasukkaisuuteen? Tietääkö miehesi, että olet aiemmin pettänyt, oletko kenties mikropettänyt, flirttaillut yms? Yleensä noin sairaalloiseen mustasukkaisuuteen löytyy myös syitä kuten exät somessa, omat menot, haluttomuus, puhelimen sairaalloinen valvonta jne...

Sairaalloisen mustasukkainen ei tarvitse mitään oikeita syitä. Itse ovat pettäjiä, joten kuvittelevat kaikkien muidenkin olevan.

Itse nuorempana olin tuollaisen hullun kanssa vuoden! Olin ujo enkä todellakaan antanut aihetta mihinkään mistä minua syytettiin. Onneksi tuli joku järjenpuuska ja sain jätettyä hänet. Tosin sekään ei ollut hyvä miehelle, että olisi ollut tyytyväinen kun pääsi "pettävästä" tyttöystävästä eroon. Luulisi, että olisi hyppinyt riemusta, mutta silti kinusi minua takaisin uhkailemallakin.

Nykyinen miehenikin sanoo olevansa mustasukkainen (vielä kymmenien vuosienkin jälkeen) muttei ole ikinä rajoittanut menemisiäni, meikkaamistani, toisille puhumista tai pukeutumistani eikä kyttää kellon kanssa kaupassa viettämääni aikaa. Siinä on vissi ero, että onko mustasukkaisuus normaalia vai sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun exäni, noiden tutuksi tulleiden, pillutarkastusten lisäksi oli erikoistunut muille ihmisille soitteluista. 

Todella harvoin pääsin mihinkään, mutta työpaikan pikkujouluja hän ei estänyt. Ainut vain, että seuraavana päivänä hän soitteli työkavereitani läpi ja kyseli "mitä niissä oli tapahtunut." 

Hän myös soitti serkulleni ja uhkaili häntä, sillä hän oli aivan varma, että meillä on jotakin peliä keskenämme. 

Hän myös hyökkäsi saman tien kimppuun, jos joku kehui minun ulkonäköäni. Tänä tapahtui valitettavan usein, sillä missä tahansa me liikuttiin, niin miesporukat kävivät "onnittelemassa exääni, kauniista naisesta." Hän ei osannut sanoa kiitos, vaan aina haastoi riitaa. (Onneksi nykyinen osaa ottaa asian hyvin.) 

Näimme joskus kotipaikkakunnallani ihka ensimmäisen poikakaverini 5 luokalta. Voi luoja mikä huuto hänelle, e

Totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Minulle tapahtuu noin, uskoit sitä tai et. Olen tästä vääntänyt useasti täällä ennenkin. 

Ja joo, junat, ravintolat, ostoskeskukset ja jne. Tuota on käynyt aikalailla kaikkialla. Anteeksi jos se sinusta on mahdotonta. Sille en voi mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa että persettä saa jakaa se on oikein, mutta mustasukkainen ei siitä saa olla tai epäillä sellaista tapahtuvan. Nyt porukka täällä valoja päälle!!!

Kirjoitin hetki sitten viestin 2713.

Poikakaverini mustasukkaisuudelle ei ollut mitään perustetta ja silti olin epäiltynä koko ajan. Sain haukut jopa siitä jos joku toinen mies katsoi minua! Vaikken itse ollut edes nähnyt tätä toista miestä (saattoi olla takanani) niin silti syy oli minun. Ja tätä tapahtui useasti viikossa.

Onneksi sain ne valot päälle ja ymmärsin lähteä.

Poikani kävi sairaalakoulua ja kuulemma minulla oli suhde taksikuskin joka  hänet haki! Ja oli usein eri kuski, joskus jopa nainen.

Samoin  pojan asioihin liittyvät palaverit olivat kuulemma ryhmäseksiä ja poikani käytöshäiriöt johtuivat siitä kun äiti oli hu""ra.

Kun laitoin huulikiiltoa se  tarkoitti että aion ottaa joltakulta suihin.

Avoin neuletakki ilman kiinnitystä (toppi alla) oli kuulemma päällä siksi  että rintani näkyisivät.

Kun otin kylkeen tatuoinnin (mies oli mukana)ilmeeni oli kuulemma ollut kiihottunut.

Onneksi ei ollut pojan isä  sentään tämä sekopää!  Pojan isässä on vikansa mutta ei sentään ollut mustasukkainen ja vainoharhainen. 

Mutta pitkään osasi esittää hämäävän normaalia. Voitte uskoa että erityislapsen äitinä olin  tarkka siitä,kenet otan lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis naista ei saa epäillä, vaikka kuinka huoramaisesti käyttäytyisikin? Selevä! Entäs, jos saa nilkasta kiinni teon aikana. Silloinkaan ei saisi olla epäilystä? Niinkö? Mihin tämä maailma on oikein menossa? Ei hyvää päivää!!! Nuoret liberaalit! Oikeuksia ilman velvoitteita! Syödään rusinoita pullasta sitten vaan! Mustasukkaisuus on sairasta! Pannaan kaikki toisiamme vapaasti! 

Tämä vastaaja ei ymmärrä ketjun pointtia ollenkaan.

Naista SAA epäillä, jos hän käyttäytyy huoramaisesti.

Naista EI SAA epäillä, jos hän EI käyttäydy huoramaisesti.

Ja tästä jälkimmäisestä tapauksesta on nyt kyse.  

Lisäksi tässä käsitellään nyt myös suoranaisia harhoja.  Olen joutunut toteamaan, että on ihmisiä, (minun kohtaamani ovat miehiä) jotka todellakin ovat harhaisia näissä epäilyissään.  Muuten ihan normaalilta vaikuttava mies on esittänyt aivan päättömiä kuvitelmia naisista, sekä omastaan että muista.  Miten joku voi kuvitella, että ollessaan itse poissa jossain 15 minuuttia, sinä aikana on naisen luona jo käynyt joku vieras mies tätä panemassa?  Missä he kuvittelevat tällaisen miehen lymyävän ja tilaisuuttaan odottavan, sängyn allako?  Sielläkö se vieras mies asuu ja elää ja singahtaa sieltä sitten naisen kimppuun heti kun tämä on yksin, pienen hetkenkin?

Entinen mieheni pystyi kehittelemään mielessään aivan järjettömän kuvitelmakavalkaadin, kun vain jostain sai sille pienenkin alun, vaikka kissan kupin väärästä kohdasta.  Kuka sitä on siirtänyt kun se on ennen ollut aina seinässä kiinni ja nyt ei ihan ole?  Joku on käynyt ja antanut sille ruokaa, kuka?

Sitä kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa, että kissa itse olisi kuonollaan sitä liikuttanut, ei oteta huomioon, koska se olisi liian helppo selitys!

Tästä on nyt kyse.  Eli ihan mistä tahansa voi sairas mielikuvitus alkaa vääntää tarinaa ja aina siihen suuntaan, että häntä nyt petetään seksuaalisesti.  Seksi on siinä aina pääosassa, ei koskaan mitään muuta epäilyttävää.  Se kertoo aika paljon tämän epäilijän suhteesta omaan seksuaalisuuteensa.

Ärsyttävintä tällaisessa kuviossa on se, että mies (minun kohdallani se  siis oli mies) tarvitsi sen, että alkaisin hänen kanssaan vääntää asiasta, vaikka siinä ei ollut päätä eikä häntää.  Jos sivuutin koko epäilyn vain sanomalla, että älä nyt hullujasi kuvittele, tai vastaamatta mitään, yrittää sivuuttaa asia,  niin se ei hänelle riittänyt, vaan hän halusi aina nostaa valtavan metelin.

Minun siis täytyi ruveta hänen kanssaan väittelemään asiasta.  Inttää, todistella, selitellä, selvitellä, ja lopulta tietenkin sitä jo suuttuu kun toinen ei lopeta eikä halua kuunnella mitään järjen ääntä.  Sitten mies riehuu, paiskoo ovia, painuu pihalle, tulee hetken päästä takaisin ja taas samaa jankutusta ja räyhäämistä, loputtomiin.  Ja täyttä soopaa kaikki.  Ihan pelkkää sitä.

Se on niin turhauttavaa ja tuskastuttavaa, kun mitään todellista syytä ei edes ole.  Katselen vaikka ekaluokan luokkakuvaani, 7-vuotiaita, jossa on puolet poikia.  Tietenkin.  Siitäkin voi saada hyvän syyn aloittaa.

Ja sitten tulee anoppi hyvine neuvoineen: kun toinen riitelee, ei siihen pidä mennä mukaan.  Just joo.  Kun se toinen nimenomaan sitä mukaanmenemistä lietsoo ja vaatii, huutaa ja mekastaa.  Mikään tapa saada se loppumaan, ei tehoa.  Paitsi ero, eikä heti sekään.  

Vieläkin, vaikka erosta on jo ikuisuus, nousee joskus suoranainen viha pintaan.   Miksi minua piti sillä tavalla piinata?  Minulla ei ollut yhden yhtäkään mieskokemusta ennen häntä, avioliiton aikana ei ketään toista, eikä pitkään aikaan eron jälkeenkään, niin haavoitettu olin.  Kyllä minä koko ajan ymmärsin, että hän on siltä osin sairas, mutta ei se sen tunnistaminen minua auttanut.  Muuten hänessä ei suurempaa vikaa edes ollut, ihan hyvän näköinen ja hyvässä työpaikassa oleva nuori mies, kätevä käsistään ja monin tavoin muutenkin taitava, eikä minulla sänkyasioissakaan mitään valittamista ollut, en minä mitään ihmeellistä kaivannutkaan.  Loppuaikoina olin sitten jo niin väsynyt kaikkeen, että en kylläkään halunnut häneltä yhtään mitään, en seksiä enkä mitään muutakaan.  Halusin vain hänestä eroon.

Eron jölkeen oli ihanan vapauttavaa, kun sain ihan normaalisti katsoa ihmisiä silmiin ja tervehtiä miespuolisiakin tuttuja ihan tavallisella tavalla, jutella ihmisten kanssa ja käydä uimahallissakin, mikä oli minulta ollut kiellettyä.  Pikku hiljaa siitä selvisin elämään kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Viestin 2609 kirjoittajalle ja kaikille:

Miten saada uskottomasta kumppanista uskollinen? Onko tähän mitään keinoja edes teoriassa?

Ei ole.  Ei edes teoriassa.  

Eli toinen ei voi tehdä mitään.  Elämä tietysti voi.  Jos se uskoton puoliso vammautuu ja joutuu pyörätuoliin, niin mahdollisuudet uskottomuuteen tietysti kaventuvat huomattavasti.  Mutta ei välttämättä täysin sittenkään.  Jos joutuu sairaalaan loppuiäkseen hengityskoneeseen, niin sitten voi jo luottaa, että siinä se pysyy.  Mutta kukapa kenellekään sellaista toivoisi.

Ikä tietysti tekee tehtävänsä.  Mutta on niitä sellaisia ikivanhoja ukkoja, jotka vielä vanhainkodissakin vahtaa hoitajien takapuolia jne., mutta sehän ei ole uskottomuutta.  Se kertoo vain siitä, että jotkut miehet ei koskaan saa tiettyjä juttuja mielestään.  

Luulenpa kuitenkin, että eräs sukulaismies, joka on koko avioliittonsa ajan ollut säännöllisin välein uskoton (vaimonsa on tähän alistunut), on nyt ollut jo pitemmän aikaa hyvinkin uskollinen.  Kun on jo niin heikentynyt olemus ja muutenkin sellainen, että tuskinpa kukaan nainen enää kelpuuttaisi.  Siis ukkoutunut siinä määrin.  Suuret puheet on vielä tallella, mutta käytäntö on kyllä jo kadonnut. 

Vierailija kirjoitti:

On selvää, että tuollaisen edessä ei pidä nöyrtyä, mutta vika voi myös olla peilissä tai peiliin katsojassakin. Kertokaa nyt daamit rehellisesti, että miten ajatte miehenne tuollaiseen hulluuteen, että alkaa teitä kytätä sairaalla tavalla?

Siis kysyt tuota ihan oikeasti ja vilpittömästi, uskoen että sairaan mustasukkaisuuden takana on todellakin joku ihminen, joka on ajanut tämän miehen "tuollaiseen hulluuteen?"

Eikö ollenkaan käy mielessä, että on olemassa luonnehäiriöisiä ihmisiä?  Kukaan ei ole heitä siihen ajanut, he ovat sellaisia luonnostaan.  Lue nyt edes joitakin kirjoja asiasta, niin voisit alkaa jotain ymmärtää.  Esim. narsismiin liittyy lähes aina myös sairaalloinen mustasukkaisuus, ja narsismi on ihmisellä sisäänrakennettu ominaisuus jo syntyessään.  Ylimustasukkaisuutta voi olla tietysti ihan ilman narsismiakin.  Joku asia lapsuudessa voi tietysti sekin vahvistaa tätä käyttäytymiskaavaa.  

Ei ihmistä voi kukaan ajaa ketään mihinkään tuollaiseen, siinä olet nyt ihan väärillä jäljillä.  Nämä ihmiset tietysti itse syyttävät aina toisia, narsisteillekin on ominaista se, että eivät itse ole koskaan syypäitä mihinkään, vaan aina joku muu on syyllinen heidän tekosiinsa.  Ja jopa itse uskovat tähän, he näkevät aina itsensä puhtaina pulmusina.  He valehtelevat aivan sumeilematta tuntematta minkäänlaista omantunnon kolkutusta.  Kun sairaan mustasukkainen ihminen saa päähänsä jonkun asian, hän kasvattaa sen siellä luonnottomiin mittoihin pysähtymättä koskaan miettimään, että hei, eikös tämä nyt ole aika järjetöntä.  Ikinä he eivät kritisoi itseään, ota ns. järkeä käteensä. 

Tottakai he sitten totuuden kohdatessaan syyttävät sitä naista, että se teki minusta tällaisen.  Tiedättehän te tyypin, joka eron jälkeen ottaa uuden puolison ja sitten alkaa mustamaalata sitä entistä sille uudelle naiselle.  Siinä mustamaalauksessa se exä saadaan näyttämään hirviöltä ja mielipuolelta, koska se oma syyllisyys asiaan on peitettävä mahdollisimman hyvin, varsinkin kun tietää itse tehneensä exäänsä kohtaa väärin ja olleensa itse syypää eroon monin tavoin.  Tähän toki syyllistyvät naisetkin, en väitä vastaan.  Sitten kun siinä uudessakin liitossa menee huonosti, syypääksi tehdään exä, joka "teki minusta tällaisen."  Eli on olevinaan oikeus kohdella uutta puolisoa miten tahansa, koska ei voi mitään itselleen, kun exä... jne.  Normaali ihminen  päinvastoin kyllä oppii kokemuksistaan, eikä ala vain toistaa vanhaa kaavaa syyttäen muita.

Kukaan ei ketään aja hulluuteen, jossa pitää kytätä toista.  Siinä ei ole mitään mieltä.  Kyllä se hulluus on siinä kyttääjässä itsessään valmiina.  Jos tuntee, että nythän minä alan tässä tulla hulluksi, niin eiköhän silloin pidä lähteä siitä suhteesta,  mikä aiheuttaa vain kärsimystä ja hulluksi tulemista.   Omasta ainutkertaisesta elämästä on kyse.

Ei saa  katsoa televisiossa esiintyviä kaunottareita, vaan on käännettävä silmät muualle huonesitossa.

Kirjoitin tuossa äsken tädistäni, joka kertoi kuinka hänen ensimmäinen miehensä tuli synnytyslaitoksellekin kyttäämään, ettei lääkäri pääse muhinoimaan sen hänen juuri synnyttäneen vaimonsa kanssa.  Tapahtui siis 50-luvulla.  Olisi jäänyt yöksikin sinne istumaan sängyn viereen, mutta komennettiin pois.  Sitten kierteli sitä rakennusta ja kyttäsi ikkunoista ja istui rappusilla vahtaamassa ketä sinne menee ja tulee.  Siihen aikaan oltiin synnärillä ainakin viikko, niin että oli varmaan raskasta aikaa miehelle kun piti koko ajan olla vahdissa.

Mode näköjään poisti kirjoitukseni.  Kai se oli liian raakaa kerrottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyään vapaana on niin helpompi elää. En halua ketään käyttämään elämääni. Saan lorvia shoppailemassakin kenenkään soittelematta Missä oot millon tuut😁

Normaalissa parisuhteessa saa lorvailla ihan missä vaan. Tämän ketjun jutut ovat parisuhteita sairaan ihmisen kanssa. Oma mieheni ei ole ikinä kysellyt, että kauanko kestää, vaikka olisi autossa odottamassa. Odottaa just niin kauan kuin minulla kestää, ihan napisematta.

Ubb