Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei musta ole äidiksi :(
Huono äiti
14.05.2016 |
13v tätä äitiyttä on harjoiteltu ja totuus on se, että mä olen huono äiti :(
Epävakaa ja masennukseen taipuvainen, eikä kodinhoito suju. Tulee rähjättyä ihan turhasta, siis karjuttua pää punaisena. Joskus on tullut läpsäistyäkin, tai annettua luunappi, tukistanutkin olen :(
Sen verran on tullut kehityspsykologiaa luettua, että tiedostan käytökseni jättävän jälkensä lapsiin. Luovuttaakaan ei voi, sillä lähteminen jättäisi vielä suuremmat traumat lapsille.
On tullut käytyä terapioissa ja kokeiltu lääkkeitä, mikään vaan ei auta, kaikesta yrittämisestä huolimatta se huonous puskee läpi ja vie voiton. Tuntuu niin pahalta, ennenkaikkea lasten ja miehen vuoksi :'(
Kommentit (22)
On oltu lasu-asiakkaita ja vaikka mä oon miten rehellisesti puhunut, eivät nähneet huolta. Oli nyt jotain puhetta, että äidin jaksamista tuettava ja siivooja kävi pari kertaa, ja perhetyöntekijä kävi jonkin aikaa, mutta sekin loppui.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan yrität jaksaa, vaikka hammasta purren. Etsi hyvä terapeutti. Ei sen elämän kovin kummallista tarvitse olla, eikä sinun täydellinen äiti. Pyri vain minimoimaan vahingot. Välillä voi hermot mennä, mutta älä tee siitä niim suurta numeroa. Älä jää soimaamaan itseäsi liikaa. Yritä keskittyä tähän hetkeen ja miten tässä hetkessä pärjäät. Mieti illalla vaikka, miten selviät seuraavasta aamusta rähjäämättä. Hetki ja päivä kerraalaan. Millasta luulet, että elämäsi on sitten kun lapset ovat lähteneet kotoa? Oletko sitten onnellinen? Joku päivä elät taas ihan omaa elämääsi, ihan niin kuin ennen lapsia. Ei ne nuoret aikuiset jaksa joka viikonloppu vanhempiensa luonna vierailla. Lue muuten vaikka Katri Mannisen juttuja netistä. Hänellä on ihan mielenkiintoisia, erilaisia näkökulmia elämästä. Ei pidä tehdä kaikesta ongelmaa ja tahdonvoimalla (kärsivällisyydellä sietää epämukavuutta) pystyy yllättäviin juttuihin. Hänen filosofiansa ymmärtäminen voisi esimerkiksi auttaa sinun tapaisessa tilanteessa.
Sitähän mä teen, yritän ja yritän. Aina uudestaan ja uudestaan pyristelen ja pinnistelen, että jaksaisin olla parempi äiti. Täydellisyyttä en edes tavoittele. Jokaisella menee joskus hermot, mutta kyllä se raja menee siinä, jos suuttuessa on lapsesta pelottava. Olen sitä kysynyt lapsilta, pelkäävätkö kun raivoan ja ovat vastanneet myöntävästi.
En osaa lainkaan kuvitella aikaa, milloin eläisin talossa jossa ei ole lapsia. Olen entinen teiniäiti, eikä kokemusta aikuiselämästä ilman äitiyttä ole.
Välillä saan tsempattua pitkiksi ajoiksi olen hyvä ja jaksava äiti, mutta sitten aina lopulta alkaa väsymys hiipiä ja saa huonot puolet esiin.
Joitain Mannisen juttuja olen lukenutkin, kiinnostuin sen jälkeen kun hän sai ADHD-diagnoosin, sillä itsellänikin on ADHD, samoin kahdella lapsistani.
Ap
Toriin ilmoitus. Kerro tilanteestasi ja pyydä ns. sijaisäitiä käymään kotonanne, olemaan hetken sinun ja lasten kanssa. Perspektiiviä tilanteeseen.
Lapsille on varmaan tärkeintä, että tietävät sinun rakastavan heitä. He ovat jo sen ikäisiä, että ehkä voisit keskustella heidän kanssaan, kuinka haluaisit ja yrität olla hyvä äiti, mutta et aina osaa/jaksa ja tehdä selväksi, ettei se ole heidän syytään. Oma äitini aina ollut tempperamenttinen ja lyhytpinnainen. Mua on nuorena tukistettu, läpsitty ja haukuttu ties miksi. Kuitenkin ollaan hyvissä väleissä, koska hän on myös aina osoittanut, että olen hänelle todella tärkeä ja nyt kun itsellänikin on lapsia, voimme keskustella äitinä olemisen vaikeudesta. Yritä olla armollinen itsellesi. Pyri tietenkin hillitsemään käytöstäsi parhaasi mukaan, mutta älä ole turhan ankara itsellesi silloin, kuin se ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin äiti oli melko samanlainen. Jos tyttö ei vieny roskia, se heitti ala-ikäisen yöksi kotoa pois. Turvalukko päälle. Se oli usein meillä. Oli joulunakin meillä. Ei kerrottu koko totuutta mun äidille. Pääsi turvataloon ja äiti parani oikean lääkityksen myötä.
En tiedä miten nykyään menee, mutta pääsin todistamaan näitä äidin skitsokohtauksia teininä.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin äiti oli melko samanlainen. Jos tyttö ei vieny roskia, se heitti ala-ikäisen yöksi kotoa pois. Turvalukko päälle. Se oli usein meillä. Oli joulunakin meillä. Ei kerrottu koko totuutta mun äidille. Pääsi turvataloon ja äiti parani oikean lääkityksen myötä.
En tiedä miten nykyään menee, mutta pääsin todistamaan näitä äidin skitsokohtauksia teininä.
Lisätäkseni vielä, tytärkin masentui ja luuli vian olevan hänessä, joten yritti ainakin kerran itsaria. Tästäkään ei varmaan muut tiedä, koska ranteet saatiin sidottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin äiti oli melko samanlainen. Jos tyttö ei vieny roskia, se heitti ala-ikäisen yöksi kotoa pois. Turvalukko päälle. Se oli usein meillä. Oli joulunakin meillä. Ei kerrottu koko totuutta mun äidille. Pääsi turvataloon ja äiti parani oikean lääkityksen myötä.
En tiedä miten nykyään menee, mutta pääsin todistamaan näitä äidin skitsokohtauksia teininä.Lisätäkseni vielä, tytärkin masentui ja luuli vian olevan hänessä, joten yritti ainakin kerran itsaria. Tästäkään ei varmaan muut tiedä, koska ranteet saatiin sidottua.
Kauhee :O
En mä tollanen sentäs ole! Pyydän kyllä aina anteeksi ja kerron tehneeni väärin ja lapsillakin on lupa huomauttaa jos käyttäydyn rumasti heitä kohtaan.
Ap
Huomauttavatko lapset jos vedät överiksi? Jos kyllä, niin uskon että luottavat suhun ja heillä on turvallinen olo sun seurassa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. On monia kamalampia, eivätkä itse edes tajua sitä.0
Oman äidin vei alkoholi 30 vuotta sitten. Se vaan tykkäsi viinasta enemmän. Usko tai älä, olisin ottanut raivokohtaukset ja sekaisen huushollin paljon mieluummin.
Onks sul conserta-lääkitys? Se aiheuttaa tosi monella epävakautta.
Jos on, pyydä tilalle joku muu, esim equasym retard (toivottavasti vielä saatavilla, metyylifenidaatti sekin mutta ei debot).
Paras lääkitys ADHD:hen on hyvin monella deksamfetamiini, kulkee nykyään nimellä attentin eikä vaadi enää erityislupia, mut 1.2.2016 jälkeen ei saa (välttämättä) kela-korvausta siihen aikuisena, ellei ole lapsena aloitettu lääkitystä.. Jännästi tää muutos halvemmasta kalliimpaan valmisteeseen & kela-korvausten muuttuminen ajoittuu samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Conseta on ollut, niin kauan kuin vaikuttaa, toimii kuin unelma, mutta kun vaikutus lakkaa, on hirveät "laskut", minkä takia sitäkään en voi käyttää.
Lapset kyllä usein huomauttaa, että äiti älä huuda ja kyllä se tuntuu aina niin pahalta, että pistää miettimään. Pahempaa on kyllä se, jos viisi vuotias kysyy, että ethän sä aio tukistaa :'(
ap
En osaa oikein auttaa, mutta oikein hyvä lähtökohta on se, että itse tiedostat millainen olet. Kaikki eivät tajua omaa toimintaansa.
Oletko puhunut lasten kanssa tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tukistaminen ole pohjimmiltaan sen kummempi rangaistusmenetelmä kuin joku muukaan. Varmaan 80% koko maailman vanhemmista käyttää sitä tai muuta ruumiillista kuritusta. Osaan lapsista se tehoaa selvästi paremmin kuin nyky-Suomessa suositut jäähypenkki ja kännykkäkielto. Esim. vaikka tunti jäähyllä ei vaikuta osaan lapsista mitenkään, mutta jo pieni nippaisu tukasta muuttaa käytöksen kokonaan.
Suomalaiset on vaan aivopesty luulemaan, että se olisi joku vihan tai vahingoittamisenhalun osoitus, vaikka se ei ole sitä yhtään sen enempää kuin muutkaan rangaistukset.
Olen puhunut lasten kanssa, tiivistettynä oon sanonut, että mun tuollainen käytös on väärin ja kovasti yritän opetella pois siitä, enkä halua lasten oppivan multa tuollaista mallia käytökseensä.
Ap
Jos itse kerrot lapsille olevasi huono, niin totta kai he myös alkavat luulla, että oikeasti olet huono. Todellisuudessa ihan keskiverto hyvä äiti olet.
Ja ei lapsi mene pilalle jos sille välillä huutaa jopa ihan naama punaisena. Saattaa olla myös hyödyksi joissain tilanteissa, kun lapsi tajuaa tehneensä väärin.
Eivät lapset ole kuvainnollisesti mitään hauraita antiikkisia Ming-vaaseja, jotka menevät lopullisesti särölle pienestäkin tuulenpuuskasta. En tiedä mistä tällainen käsitys vastoinkäymisten kestämättömyydestä on ylipäätään tullut nykypäivän kasvatusajatteluun?
En mä sano olevani huono, vaan käytökseni. On siinä ero. En mä lapsille tätä inseinhoa näytä.
Ap
Kyllä itseinho herkästi lapsille näkyy vaikka vaan sanoisit käytöksesi olevan huono.
Sitä paitsi auktoriteetti menee, jos lapset oppivat sen, että äiti pyytää anteeksi jos on joutunut torumaan tai rankaisemaan huonosta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itseinho herkästi lapsille näkyy vaikka vaan sanoisit käytöksesi olevan huono.
Sitä paitsi auktoriteetti menee, jos lapset oppivat sen, että äiti pyytää anteeksi jos on joutunut torumaan tai rankaisemaan huonosta käytöksestä.
On täysin eri asia antaa rangaistus aiheesta, kun karjua ja raivota turhasta ja käyttäytyä kuin pahainen kakara. Jos mä toimin typerästi, niin kyllä mä sen myös myönnän. En mä halua, että mun lapset pitää normaalina ja hyväksyttävänä esim. sitä, että raivoan varoittamatta viisi vuotiaalle "pidä se pää suorassa kun pesen sun hampaita tai mä en ikinä enää pese niitä ja sitten sun hampaat mätänee suuhun, etkä voi koskaan syödä mitään!"
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tee itsestäsi lasu-ilmoitus?