Paras pyörä kaupunkiajoon (Helsinki) max. 5 km matkoille?
Vinkkejä jakoon! :)
Etsin siis vastikään Hgi:nkantakaupunkiin muuttaneena menopeliä lyhyille matkoille. Matkan pituus yleensä 2-5 km suuntaansa.
Oma pyörä on ikivanha maastopyörä tms. romu, ja ajoasento huono etukeno.
Etsin nyt siis ns. mummopyörää, jossa ajoasento olisi pysty - rakastuin Amsterdamin reissulla näihin hollantilaisiin pyöriin, joissa sai istuskella mukavasti ja polkea rauhallisesti. Vaihteilla ei ole väliä/niitä ei edes tarvitse muutaman korttelin matkoihin.
Jopoa olen tietenkin katsellut, mutta hinta hirvittää... Tai ainakin se, että ne jos mitkä kelpaavat pyörävarkaille, vaikka meinaankin hommata U-lukon ensitöikseni. Mieluusti pyörä saisi maksaa alle 300 €, sen ei tarvitse olla mikään superhifistelytaidonnäyte pyörädesignista, ulkonäöllä tai sen kummemmalla tekniikalla ei ole väliä.
Olisiko kokemuksia tai vinkkejä muilta stadissa fillaroivilta edullisista peruspyöristä, jossa olennaisinta siis pysty ajoasento ja edullinen hinta?
(Jos formuloihin haluan paikallisten maantiekiitäjien kanssa, niin se on sitten eri asia - tämä on sellaista sunnuntaiajelua varten, joskin työmatkoihinkin toki, mutta you get the point... :)
Kommentit (14)
Modaa sen maasturin ajoasentoa. Kyllä stongan saa ylöspäin joko ohjauskannattimen vaihdolla tai sitten toisenmallisella ohjaustangolla. Sitten sulla onkin pätevä kaupunkipyörä, jota ei pöllitä niin herkästi kuin trendijopoa.
Tai hae kierrätyskeskuksesta mummopyörä.
Itselläni on mummopyörä jolla on pyöräilen eniten Vantaalla ja välillä poikkean lähinnä Itä-Helsingin puolelle. Se ei onneksi ole kelvannut varkaille. Lukkona on pyörässä valmiiksi ollut lukko. Minun mummikseni on Tunturin pyörä missä on seitsemän vaihdetaa. Jopoa en hankkisi sillä sehän pöllitään heti. Onneksi mummikset eivät kelpaa varkaille niin helposti.
Olen maksanut siitä uutena tarjouksesta muistaakseni 460€ ja olen tyytyväinen siihen. Pyörämaastoihin en sen sijaan ole tyytyväinen. Itä-Helsingissä on todella kurjia pyöräteitä ja osalla olisi maastopyörä paras kulkupeli. Opasteet tai niiden puuttuminen tai muut ongelmat ovat myös oma lukunsa. Olisi kiva jos baanojen lisäksi panostettaisiin lähiöiden pyöräteihin...
Vierailija kirjoitti:
Itä-Helsingissä on todella kurjia pyöräteitä ja osalla olisi maastopyörä paras kulkupeli. Opasteet tai niiden puuttuminen tai muut ongelmat ovat myös oma lukunsa. Olisi kiva jos baanojen lisäksi panostettaisiin lähiöiden pyöräteihin...
Pyörätiemerkinnät nyt onkin pelkkä huono vitsi. Nyt niitä on kokeiluluontoisesti parannettu joissakin paikoissa. Ja siihen on tarvittu poikkeuslupa, koska jossain asetuksessa on määritelty pyörätieopasteiden malli. Joka on tunnetusti kelvoton, epäselvä ja helposti väärään suuntaan käännettävissä. Toivottavasti edes opasteet paranevat, pyörätieverkosta kun tuskin on saatavissa kunnolliseksi.
Kannattaa ottaa huomioon, että Helsinki on kohtalainen mäkistä aluetta. Itse en työmatkojani viitsisi yksivaihteisella sotkea. Pyörää vaihtaessa 7 vaihdetta ja kevyemmän pään pyörä olivat ehdottomia kriteereitä, entisessä kun oli vain 3 vaihdetta. Ah, mikä helpotus elämään. Toki pyöräilen varmaan enemmän, kuin pelkkä sunnuntaipyöräilijä.
Mummomankeli 28" on ykkönen. Jopossa on liian pienet renkaat -> raskas polkea ja liikaa houkuttelevuutta varkaille.
Olisin ehdottanut cyclocross pyörää sen keveyden takia (kevyt runko joten nostella/kantaa ja kevyt polkea koska kapeat renkaat), mutta ajoasento on maantiepyörämäinen.
Joka marketistahan noita single speed mummomalleja löytyy, sieltä vaan hakemaan mieluisin. Avainlippu-merkittyjä, Suomessa kasattuja myy muutkin kuin Helkama, jos kotimainen työ on tärkeää... Omastani maksoin just 200e ja kevyesti rullaa. Osat lienee näissä halpiksissa kaukoidän kuraa, joten jos kestävyyttä hakee niin käytetty, vanha merkkipyörä on todennäköisesti paras valinta kunhan tarkastaa kunnon ja ajettavuuden huolella.
Vierailija kirjoitti:
Olisin ehdottanut cyclocross pyörää sen keveyden takia (kevyt runko joten nostella/kantaa ja kevyt polkea koska kapeat renkaat), mutta ajoasento on maantiepyörämäinen.
Juu, crossari on paras valinta välineurheilijalle, joka pukeutuu trikoisiin ja klossikenkiin, haluaa maksaa pyörästään tonnin, jakaa asuntonsa sen kanssa (kellariin ei voi jättää, koska varkaat) ja roudata käsilaukussa aina monen kilon edestä lukkoja jotta saa kaikki osat kiinni pysäköinnin ajaksi...
Kantakaupungissa ei muutenkaan tee nopeilla pyörillä mitään. Olet vaaraksi itsellesi ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Juu, crossari on paras valinta välineurheilijalle, joka pukeutuu trikoisiin ja klossikenkiin, haluaa maksaa pyörästään tonnin, jakaa asuntonsa sen kanssa (kellariin ei voi jättää, koska varkaat) ja roudata käsilaukussa aina monen kilon edestä lukkoja jotta saa kaikki osat kiinni pysäköinnin ajaksi...
- Hyvä crossari maksaa yli donan
- Trikoot ja klossikengät on ihan syystä
- Jotkut ihan oikeasti ajavat crossarilla, eivät vain elvistele välineillä.
Mutta ei se crossari todellakaan ole APlle fiksuin valinta. Paksut kumit, avorunko ja pysty ajoasento on parempi valinta kuvattuun käyttöön.
Jos olet lyhyt, pyörän tärkein ominaisuus on pieni runko. Markettipyörien rungot ovat aina jotain "one size fits all", käytännössä optimaalisia 170-180cm pitkille ihmisille. Runkokoko ei siis ole sama asia kuin renkaiden tuumakoot (26", 28" jne), vaan se ilmoitetaan senteissä. Itse olen 160cm ja ajelen 47cm rungolla varustetulla pyörällä, senkin liike joutui tilaamaan mulle.
Liian iso runko saa aikaan kurottelevan epämukavan asennon, joka pidemmän päälle tappaa innostuksen lyhyelläkin matkalla.
Joo tosiaan useiden satojen saati yli tuhannen euron pyörät jää kyllä muille, ei köyhällä citysinkulla ole varaa, auton saa jo melkein hyvän pyörän hinnalla... :D
Kuten myös kaikki , joissa on mikään muu kuin mukava pystyasento, jolla voin pyöräillä hissukseen sunnuntaipäivänä uudet tulppaanit korissa... :p (Tämä siis kärjistetysti se, miten "vaativaan ajoon" pyörää tarvitsen.)
Kierrätyskeskus oli hyvä vinkki, joskin kun tässä pikaisesti googlailin ja vertailin, niin monet suuret kauppaketjut myyvät alennuksella viime vuoden mallistojaan, ja pakan päältä uuden perusmummopyörän (made in China, tosin) saa melkein samaan hintaan kuin käytetyn... :/
Pisti vaan miettimään, että jos menen ja ostan uuden pyörän vaikka halvemmasta luokasta (esim. Jupiter Handy citypyörä erään konsonanttijätin verkkokaupasta) niin olisiko se tavallaan turvallisempi kuin Jopo ja muut varastetut top-3 pyörät? Saisi parilla sadalla kaupunkipyörän uutena takuulla varustettuna...
Voisi toki merkkipyörän ostaa käytettynä parilla sadalla, mutta kannattaako se sitten kuitenkaan - mitä jos se lähtee täältä Kalliolta kukkulalta löytäjän matkaan? Jos ostaisi halpispyörän, niin se ei ehkä olisi samanlaista valuuttaa pimeillä markkinoilla...
Niin ja tosiaan, toi 24" on ehkä pienehkö rengas, mutta ei tämä muija myöskään honkia kolistele, 155 cm on pituutta rinta rottingilla. :D Ajelisin varmaan lasten pyörälläkin suht helposti... x)
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olet lyhyt, pyörän tärkein ominaisuus on pieni runko. Markettipyörien rungot ovat aina jotain "one size fits all", käytännössä optimaalisia 170-180cm pitkille ihmisille. Runkokoko ei siis ole sama asia kuin renkaiden tuumakoot (26", 28" jne), vaan se ilmoitetaan senteissä. Itse olen 160cm ja ajelen 47cm rungolla varustetulla pyörällä, senkin liike joutui tilaamaan mulle.
Liian iso runko saa aikaan kurottelevan epämukavan asennon, joka pidemmän päälle tappaa innostuksen lyhyelläkin matkalla.
Hei hyvä huomio! Vinkkejä tämän huomioon ottaen?
-Ap
No mä meinasin just sanoa, että mummopyörä on huono, koska ne tuppaavat olemaan painavia. Painava pyörä ei ole mukava mukulakivillä ja keskimäärin Helsingissä asuva joutuu nostelemaan pyörää varastoon tai kellariin.
Minkä tahansa hommaatkin, niin hommaa kunnon lukko, jolla saat pyörän rungosta kiinni telineeseen tai muuhun kiinteään rakenteeseen,