Mies ei ymmärrä erityisherkkyyttäni

On hyvä että ilmiöllä on nyt nimi ja aiheesta löytyy kirjallisuutta. Monia herkkiä auttaa todella paljon kun tajuaa vihdoin mistä on kysymys.

Luulen että tuo erityisherkkyys on ehkä sitten vähän huono sana, koska siinä on se erityis.

Epäherkät, kovat ja sellaiset ihmiset jotka eivät paljoa erota nyansseja, näköjään mieltävät termin sillä tavalla että se jotenkin lyttää heitä ihmisinä. He eivät olekaan erityisiä, joku muu on.

Voi voi.

Mitäpä jos lanseerataan teillekin oma nimitys: Erityiskova, erityisjähmerä, erityisenjäykkä?

Onko hyvä mieli nyt?

Muistakaa ottaa todellakin vastuu omasta kovuudestanne ja tunnekylmyydestänne älkääkä selitelkö sitä sitten tuolla termillä älkääkä kätkeytykö sen taakse ERITYISJÄYKÄT!

Kakkaa nenään! ap:n kaltaiset on niitä itsekkäitä vinkujia, joita kaikkien muiden pitäisi ymmärtää, eivätkä he itse kykene huomioimaan muita! Rasittavavia!

Vierailija kirjoitti:

Avaa tilannetta, ei tähän muuten oikein voi sanoa mitään. Jos esim. Sun kuulo on herkkä ni on täyttä kusipäisyyttä soittaa musiikkia himassa täysillä, mut jos oot sitä et kukaan ei sais edes hengittää ja haastat ite riita mut et kestä jos sulle sanotaan vastaan niin se on enemmän ku raskasta.

Ei ole kyse niinkään aistielimien tai korvien tehokuudesta vaan siitä että kokee voimakkaammin.

Miksi kukan tahallaan haastaisi riitaa?  Ei oikeasti herkät halua riidellä koska se on rasittavaa ja siitä tulee surulliseksi.

Herkkä tarvitsee todellakin sitä omaa rauhaa ja toipumisaikaa hälinästä ja muusta.

Jos yrität selittää epäherkälle puolisollesi että tarvitset enemmän omaa rauhaa ja yksinäisyyttä, koska herkkyys, niin onko se väärin ja riidan haastamista?

On aika perseestä jos toinen ei halua ymmärtää tai oppia toisen erityisherkkyydestä vaan lyttää ja mitätöi, koska ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen eritysherkkä. Itse asiassa jokainentunnistaa erityisherkkyyden piirte et itsessään. Toiset vain oppivat kontrolloimaan käytöstään.

Kuule, kun erityisherkkyys voidaan ihan oikeasti diagnosoidakin, ainakin joissain tapauksissa. Äidilläni on todettu ylivilkkaasti toimiva autonominen hermosto. Tämä aiheuttaa sen, että hän mm. stressaantuu ja väsyy helpommin. Samoin erilaiset ärsykkeet vaikuttavat häneen voimakkaammin. Luulisin, että monilta erityisherkiltä saattaisi löytyä samanlaista autonomisen hermoston ongelmaa, jos heitä tutkittaisiin.

Olen kai itsekin perinyt tuon vaivan/ominaisuuden, koska koen olevani erityisherkkä, sekä elimistöltäni että henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kakkaa nenään! ap:n kaltaiset on niitä itsekkäitä vinkujia, joita kaikkien muiden pitäisi ymmärtää, eivätkä he itse kykene huomioimaan muita! Rasittavavia!

Ja kuinka tulit tuohon johtopäätökseen? Et mistään mitä ap kirjoitti. Kommenttisi kertoo vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi, eikä mitenkään imartelevasti.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt selkokielellä mitä tämä erityisherkkyys tarkoittaa.

Ameriikan yhdysvalloissa kehitetty, sinänsä ihan käyttökelpoinen käsite kuvaamaan ihmistyyppiä, joka on keskimääräistä taipuvaisempi reagoimaan herkästi kaikkeen, mitä tapahtuu sekä ulkomaailmassa (äänet, tuoksut, keskustelut jne) että omassa sisimmässä  (tunteet, nälkä, stressi jne). Eläimissä on tätä samaa, että osa on ikään kuin säikympiä ja hienoviritteisempiä. Kansankielellä tätä on voitu kutsua myös nirsoudeksi tai hienohelmaisuudeksi, mikä ei ihan anna oikeutusta asialle. Erityisherkkyys ei ole vain ikäville asioille pillittämistä, vaan se voi olla myös erityisen voimakasta nautintoa ihan pienistä asioista. Tai sitä, että ympärillä tapahtuvista asioista poimii niin paljon, että aivot menevät tavallaan ylikierroksille. Ei-erityisherkillä aivot siis tavallaan suodattavat pois enemmän epäolennaista informaatiota.

Mieti vaikka tilannetta liikenteessä: on melua,liikettä joka suunnalla, samalla radiosta tulee väittelyohjelma, jossain lentää perhonen, kadulla mummo kumartuu taputtamaan koiraa. Ei-erityisherkkä ajelee kuunnellen radiota, ehkä vilkaisee perhosta tai mummoa, matka jatkuu. Erityisherkkä saattaa vielä kotonakin miettiä, miksi sillä mummolla oli niin surumielinen ilme.

Kyse ei kuitenkaan ole sairaudesta tai diagnoosista. Yhteneväisiä piirteitä esim. aspergeriin löytyy, mutta erityisherkillä ei esiinny vaikeuksia tunnistaa toisten tunnetiloja tai lukea rivien välistä. Päin vastoin nämä taidot ovat poikkeuksellisen hyviä. Paitsi tietysti, jos ihmisellä on huono itsetunto, jolloin sieltä rivien välistä luetaan kaikkea sinne kuulumatontakin, mikä on tietysti rasittavaa sekä itselle että toiselle osapuolelle.

Lähinnä erityisherkkyydessä on kyse siitä, että ihmiset voivat itse tunnistaa paremmin, miksi ehkä ovat aina tunteneet olevansa jotenkin outoja ja erilaisia. Monelle on ollut apua, kun on ymmärtänyt paremmin, miten oma keho/mieli toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kakkaa nenään! ap:n kaltaiset on niitä itsekkäitä vinkujia, joita kaikkien muiden pitäisi ymmärtää, eivätkä he itse kykene huomioimaan muita! Rasittavavia!

Ymmärrän sinua. Olet pahoinvoiva keskenkasvuinen rumilus jolla on vaikeaa.

Haluat kakkaa nenääsi. No kaiva persereijästäsi ja levitä naamaasi.

-ei aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen eritysherkkä. Itse asiassa jokainentunnistaa erityisherkkyyden piirte et itsessään. Toiset vain oppivat kontrolloimaan käytöstään.

Kuule, kun erityisherkkyys voidaan ihan oikeasti diagnosoidakin, ainakin joissain tapauksissa. Äidilläni on todettu ylivilkkaasti toimiva autonominen hermosto. Tämä aiheuttaa sen, että hän mm. stressaantuu ja väsyy helpommin. Samoin erilaiset ärsykkeet vaikuttavat häneen voimakkaammin. Luulisin, että monilta erityisherkiltä saattaisi löytyä samanlaista autonomisen hermoston ongelmaa, jos heitä tutkittaisiin.

Olen kai itsekin perinyt tuon vaivan/ominaisuuden, koska koen olevani erityisherkkä, sekä elimistöltäni että henkisesti.

Minua tutkittiin parin viikon ajan sairaalassa kun olin pieni lapsi, 70-luvulla. Ei löydetty mitään syytä "ongelmiini". Nykyään voisi olla toisin.

Olen erityisherkkyyden kanssa kamppaillut koko ikäni, jo kauan ennekuin siitä mitään tiedettiin. En ole vaatinut mitään prinsessa- tai draamakuningatarkohtelua, sen sijaan olen monet itkut itkenyt ja henkistä sekä psyykkistä tuskaa kantanut koska olen aina "viallinen".

Minä ja moni muu kaltaiseni on ikionnellinen kun termi on keksitty ja siitä puhutaan, vaikka se toki erityiskovia ärsyttääkkin. Eiväthän he halua luopua oikeudestaan kiusata ja nimitellä mielipuoliksi ja manipuloijiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mietin jo suhteemme jatkoa. Mies ei ymmärrä erityisherkkyyttäni eikä ota huomioon erityistarpeitani. Riitoja ja väärinkäsityksiä syntyy usein; miehen mielestä olen tahallani hankala/vaikea. Nykyään itken usein; suhteemme ei ole parissa vuodessa muuttunut yhtään paremmaksi eikä mies ymmärtäväisemmäksi. Suhde tuntuu vievän voimani ja iloni. Toisaalta on myös niitä hyviä hetkiä, enhän muuten olisikaan enää tässä suhteessa. Erityisherkkyydestä pitäisi jakaa enemmän tietoa myös parisuhteen näkökulmasta, se helpottaisi varmasti monien elämää.

Vain yksi kysymys.

Miksi otit jyräävän paskiaismiehen, kun niin monta kiltimpääkin miestä oli sinuun ihastuneita?

26 kirjoitti hyvin.

Kannattaa jaksaa lukea, vaikka on tosi tosi pitkä teksti ja ei yleensä jaksaisi.

Itse en nuorena ja lapsena kokenut tai ajatellut että olisin jotenkin erilainen. Luulin ihan aikuiseksi saakka että kaikki muutkin kokevat ja tuntevat yhtä voimakkaasti. Kuvittelin että kaikki hahmottavat asioita samalla intensiteetillä.

Onneksi luin pari kirjaa ja tajusin etteivät kaikki todellakaan ole ihan yhtä herkkiä.

Monta juttua ymmärsin paremmin ja tajusin vasta jälkeen päin.

Noita kirjoja kannattaa lukea muidenkin kuin herkkien.

Miksei epäherkätkin hyötyisi niistä, sillä heidän lapsensa tai muut läheisensä voivat olla herkkiä.

Tietysti jos ei kiinnosta muut ihmiset ja heidän tunteensa niin ei väkisin. Älkää kumminkaan tulko vittuilemaan mitään itsekkyydestä ja toisten huomioimattomuudesta jos itse siihen syyllistytte, ettekä ymmärrä mistä herkkyydessä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa tilannetta, ei tähän muuten oikein voi sanoa mitään. Jos esim. Sun kuulo on herkkä ni on täyttä kusipäisyyttä soittaa musiikkia himassa täysillä, mut jos oot sitä et kukaan ei sais edes hengittää ja haastat ite riita mut et kestä jos sulle sanotaan vastaan niin se on enemmän ku raskasta.

Ei ole kyse niinkään aistielimien tai korvien tehokuudesta vaan siitä että kokee voimakkaammin.

Miksi kukan tahallaan haastaisi riitaa?  Ei oikeasti herkät halua riidellä koska se on rasittavaa ja siitä tulee surulliseksi.

Herkkä tarvitsee todellakin sitä omaa rauhaa ja toipumisaikaa hälinästä ja muusta.

Jos yrität selittää epäherkälle puolisollesi että tarvitset enemmän omaa rauhaa ja yksinäisyyttä, koska herkkyys, niin onko se väärin ja riidan haastamista?

On aika perseestä jos toinen ei halua ymmärtää tai oppia toisen erityisherkkyydestä vaan lyttää ja mitätöi, koska ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.

Plaah. Sitähän mä yritän nyt tavoittaa, et mistä on kyse. En jaksa romaaneja alkaa tänne kirjoittaa, joten vedän mutkia suoriksi millaisista ongelmista on kyse.

Ei se viel tee ihmisestä erityisherkkää et hän niin kirjoittaa palstalle. Pitää ottaa vähän katsontakantaa et pysty haukkumaan yhdessä vaikka sitä miestä.

Ja kyllä ihmiset saattaa haastaa tahallee riitaa, ihan turha väittää et ihmiset olisivat jotenki aina niin Pyhimyksiä, ei edes ne erityisherkät.

Ap ei ole käsittääkseni kertonut tässä miten heillä ongelmat nousee pintaan, vaikka sun herkkyys esiintyy tietyllä tavalla se ei tarkoita et se toisilla esiintys samalla tavalla. Voihan se olla et Ap vaatii miestään istumaan koko illan hänen kanssaan käsi kädessä kun hän ei kestä kuormitusta, onko se sit jees toista kohtaan ni siit voidaan olla montaa mieltä.

Inhottaa nuo kommentit että olisimme jotain itsekkäitä, piittaamattomia ja vaativia hankalia kusipäitä.

Asia kun ei voisi päinvastaisempi olla.

Minua lapsena koulussa hakattiin sen takia kun en itkenyt. Jos lyötiin päähän, minua sattui kovasti ja tuntui pahalta, mutta pidin sen sisälläni. Ne tavalliset ja kovat lapset sen sijaan rääkyivät naama punaisena pienemmistäkin hipaisuista.

Herkkä huomioi muita ihmisiä liikaakin. Herkkä huomioi muita ihmisiä uupumiseen saakka. Ihan tahtomattaankin.

Herkkyys ei tarkoita lapsellisuutta ja tyhmyyttä. Herkät voivat olla paljon älykkäämpiä kuin normaalit.

Nimenomaan tuo erityisherkissä ihmisissä väsyttää, miten muiden pitäisi ymmärtää ja ottaa huomioon heidän erityisherkkyyttään. He eivät ota siitä itse vastuuta, suunnittele elämäänsä niin, ettei väsymyksen tullen kilahtaisi kumppanille täysin. Kumppanin pitäisi kestää ja jaksaa nämä kilahtelut, koska erityisherkkä väsyi liikaa. Se ei ole reilua. Minä ymmärrän totaalisen väsähtämisen ja sen, ettei silloin vaan hermot pidä eikä jaksa. Tapahtuu minulle kerran viidessä vuodessa. Mutta että joka helvetin viikko, tai joka toinen? Se paremmin jaksava kumppani joutuu tuolloin tekemään kaiken ja ottamaan vastuun kaikesta tärkeästä esim. Raha-asioista, aikatauluista, kodin kunnossapitämisestä, muista tärkeistä asioista, parisuhteesta...

Minun kumppani paljastui erityisherkäksi ja suhteen alkuaikoina ja koko elämänsä ennen sitä hän oli kyennyt hillitsemään itsensä ja kuollettamaan tunteensa, jaksanut normaalisti elämää ja velvollisuuksia, muita ihmisiä jne. Ja yht äkkiä tajuaa olevansa erityisherkkä. Ei siinä mitään, on upeaa että itsetietoisuus kasvaa ja uskaltaa olla oma itsensä (ja tietysti kunnianosoitus tavallaan minulle, että uskalsi prosessoida ja tajuta asian kanssani), mutta kun ihminen loukkaantuu sen jälkeen helvetin pienistä asioista, mököttää pitkään ja pitää yllä painostavaa hilhaisuutta, ei jaksa tavata ihmisiä enää ollenkaan ja muutenkin kaikkea pitää varoa ja harkita, koska erityisherkkyys. Päätöksiä ei voi tehdä, ei ekstempore-juttuja, vaan koko elämän pitäis olla tarkkaan suunniteltu eteenpäin...muuten on oikeus jopa mököttää mukavista ekstemporeasioista, koska ne tulee väärään aikaan (eli kun erityisherkkä on ajanut itsensä piippuun jollain muulla tavalla esim valvomalla liian pitkään). Ja kaiken tämän lisäksi pitäisi vain ymmärtää, että silloin kun erityisherkkä on väsynyt, ei häneltä ole oikeutta vaatia normaalia toisen huomioon ottamista.

Anteeksi avautuminen, tekee vain välistä tiukkaa yrittää itse joustaa ja venyä ja ymmärtää loputtomiin erityisherkkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa tilannetta, ei tähän muuten oikein voi sanoa mitään. Jos esim. Sun kuulo on herkkä ni on täyttä kusipäisyyttä soittaa musiikkia himassa täysillä, mut jos oot sitä et kukaan ei sais edes hengittää ja haastat ite riita mut et kestä jos sulle sanotaan vastaan niin se on enemmän ku raskasta.

Ei ole kyse niinkään aistielimien tai korvien tehokuudesta vaan siitä että kokee voimakkaammin.

Miksi kukan tahallaan haastaisi riitaa?  Ei oikeasti herkät halua riidellä koska se on rasittavaa ja siitä tulee surulliseksi.

Herkkä tarvitsee todellakin sitä omaa rauhaa ja toipumisaikaa hälinästä ja muusta.

Jos yrität selittää epäherkälle puolisollesi että tarvitset enemmän omaa rauhaa ja yksinäisyyttä, koska herkkyys, niin onko se väärin ja riidan haastamista?

On aika perseestä jos toinen ei halua ymmärtää tai oppia toisen erityisherkkyydestä vaan lyttää ja mitätöi, koska ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.

Plaah. Sitähän mä yritän nyt tavoittaa, et mistä on kyse. En jaksa romaaneja alkaa tänne kirjoittaa, joten vedän mutkia suoriksi millaisista ongelmista on kyse.

Ei se viel tee ihmisestä erityisherkkää et hän niin kirjoittaa palstalle. Pitää ottaa vähän katsontakantaa et pysty haukkumaan yhdessä vaikka sitä miestä.

Ja kyllä ihmiset saattaa haastaa tahallee riitaa, ihan turha väittää et ihmiset olisivat jotenki aina niin Pyhimyksiä, ei edes ne erityisherkät.

Ap ei ole käsittääkseni kertonut tässä miten heillä ongelmat nousee pintaan, vaikka sun herkkyys esiintyy tietyllä tavalla se ei tarkoita et se toisilla esiintys samalla tavalla. Voihan se olla et Ap vaatii miestään istumaan koko illan hänen kanssaan käsi kädessä kun hän ei kestä kuormitusta, onko se sit jees toista kohtaan ni siit voidaan olla montaa mieltä.

En ymmärtänyt mitä sinä ajat takaa.

Totta on että ei herkkyys ilmene kaikilla samalla tavalla.

Minua ei esim hajut sillä tavall kuormita kuin muita.

Jotkut eivät pysty pitämään väärän jalan sukkia jne.

Valot ovat monille liian kirkkaita jne.

Itse olen aika herkkä ja en nimenomaan kestänyt sitä jatkuvaa käsikädessä nyhjäämistä, mutta uskon että joku toinen herkkä voi sellaista haluta.

Missään ei olla väitetty olevamma pyhimyksiä, ei ollakaan.

Et ole sinäkään.

Kerro vähän tarkemmin mikä sinun ongelmasi on, kun en saa oikein selvää mikä se hiertää nyt sinun kengässäsi?

Tällä teorialla on Aronin pariskunta lyönyt rahoiksi. Tästä teoriasta puhutaan varmaan tulevaisuudessa samassa kohtaa kuin hysteriasta tai heikkohermoisuudesta.

Kaikki erityisherkät eivät kilahtele tai ole kykenemättömiä ex-temporetoimintaan.

Vaan miksi joku erityisjäythä ei voi antaa aikaa tällaisen herkän toipua omissa oloissaan kaikessa rauhassa vaan sanoo esim että keskenmenoa ei voi itkeä kolmea päivää, se on keskenmenon käyttöä keppihevosena kun ei ahlua olla reipas ja iloinen ja pakenee "muka"menetyksen taakse?

Millä tavoin tuollainen nainen tekee väärin kun suree menettämäänsä vauvaa? Asiasta ei oman miehen kanssa puhuta, häntä ärsyttää vaimon itku.

Mut joo, parempi olla draamailematta ja siivota kotia ja käydä kaupassa ja tehdä miehelle ruoat ja tuoda kaljat joita juo kun tuijottaa telkkaa illat pitkät. Ja olla hiljaa ettei mies ärsyynny.

Vierailija kirjoitti:

Tällä teorialla on Aronin pariskunta lyönyt rahoiksi. Tästä teoriasta puhutaan varmaan tulevaisuudessa samassa kohtaa kuin hysteriasta tai heikkohermoisuudesta.

No mitäpä sinä nyt ajattelet hysteriasta tai heikkohermoisuudesta? Tai kilpirauhassairauksista?

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan tuo erityisherkissä ihmisissä väsyttää, miten muiden pitäisi ymmärtää ja ottaa huomioon heidän erityisherkkyyttään. He eivät ota siitä itse vastuuta, suunnittele elämäänsä niin, ettei väsymyksen tullen kilahtaisi kumppanille täysin. Kumppanin pitäisi kestää ja jaksaa nämä kilahtelut, koska erityisherkkä väsyi liikaa. Se ei ole reilua. Minä ymmärrän totaalisen väsähtämisen ja sen, ettei silloin vaan hermot pidä eikä jaksa. Tapahtuu minulle kerran viidessä vuodessa. Mutta että joka helvetin viikko, tai joka toinen? Se paremmin jaksava kumppani joutuu tuolloin tekemään kaiken ja ottamaan vastuun kaikesta tärkeästä esim. Raha-asioista, aikatauluista, kodin kunnossapitämisestä, muista tärkeistä asioista, parisuhteesta...

Minun kumppani paljastui erityisherkäksi ja suhteen alkuaikoina ja koko elämänsä ennen sitä hän oli kyennyt hillitsemään itsensä ja kuollettamaan tunteensa, jaksanut normaalisti elämää ja velvollisuuksia, muita ihmisiä jne. Ja yht äkkiä tajuaa olevansa erityisherkkä. Ei siinä mitään, on upeaa että itsetietoisuus kasvaa ja uskaltaa olla oma itsensä (ja tietysti kunnianosoitus tavallaan minulle, että uskalsi prosessoida ja tajuta asian kanssani), mutta kun ihminen loukkaantuu sen jälkeen helvetin pienistä asioista, mököttää pitkään ja pitää yllä painostavaa hilhaisuutta, ei jaksa tavata ihmisiä enää ollenkaan ja muutenkin kaikkea pitää varoa ja harkita, koska erityisherkkyys. Päätöksiä ei voi tehdä, ei ekstempore-juttuja, vaan koko elämän pitäis olla tarkkaan suunniteltu eteenpäin...muuten on oikeus jopa mököttää mukavista ekstemporeasioista, koska ne tulee väärään aikaan (eli kun erityisherkkä on ajanut itsensä piippuun jollain muulla tavalla esim valvomalla liian pitkään). Ja kaiken tämän lisäksi pitäisi vain ymmärtää, että silloin kun erityisherkkä on väsynyt, ei häneltä ole oikeutta vaatia normaalia toisen huomioon ottamista.

Anteeksi avautuminen, tekee vain välistä tiukkaa yrittää itse joustaa ja venyä ja ymmärtää loputtomiin erityisherkkyyttä.

Ota tuosta nyt selvää sitten.

Vaikutat vähän ikävältä puolisolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa tilannetta, ei tähän muuten oikein voi sanoa mitään. Jos esim. Sun kuulo on herkkä ni on täyttä kusipäisyyttä soittaa musiikkia himassa täysillä, mut jos oot sitä et kukaan ei sais edes hengittää ja haastat ite riita mut et kestä jos sulle sanotaan vastaan niin se on enemmän ku raskasta.

Ei ole kyse niinkään aistielimien tai korvien tehokuudesta vaan siitä että kokee voimakkaammin.

Miksi kukan tahallaan haastaisi riitaa?  Ei oikeasti herkät halua riidellä koska se on rasittavaa ja siitä tulee surulliseksi.

Herkkä tarvitsee todellakin sitä omaa rauhaa ja toipumisaikaa hälinästä ja muusta.

Jos yrität selittää epäherkälle puolisollesi että tarvitset enemmän omaa rauhaa ja yksinäisyyttä, koska herkkyys, niin onko se väärin ja riidan haastamista?

On aika perseestä jos toinen ei halua ymmärtää tai oppia toisen erityisherkkyydestä vaan lyttää ja mitätöi, koska ei ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.

Plaah. Sitähän mä yritän nyt tavoittaa, et mistä on kyse. En jaksa romaaneja alkaa tänne kirjoittaa, joten vedän mutkia suoriksi millaisista ongelmista on kyse.

Ei se viel tee ihmisestä erityisherkkää et hän niin kirjoittaa palstalle. Pitää ottaa vähän katsontakantaa et pysty haukkumaan yhdessä vaikka sitä miestä.

Ja kyllä ihmiset saattaa haastaa tahallee riitaa, ihan turha väittää et ihmiset olisivat jotenki aina niin Pyhimyksiä, ei edes ne erityisherkät.

Ap ei ole käsittääkseni kertonut tässä miten heillä ongelmat nousee pintaan, vaikka sun herkkyys esiintyy tietyllä tavalla se ei tarkoita et se toisilla esiintys samalla tavalla. Voihan se olla et Ap vaatii miestään istumaan koko illan hänen kanssaan käsi kädessä kun hän ei kestä kuormitusta, onko se sit jees toista kohtaan ni siit voidaan olla montaa mieltä.

En ymmärtänyt mitä sinä ajat takaa.

Totta on että ei herkkyys ilmene kaikilla samalla tavalla.

Minua ei esim hajut sillä tavall kuormita kuin muita.

Jotkut eivät pysty pitämään väärän jalan sukkia jne.

Valot ovat monille liian kirkkaita jne.

Itse olen aika herkkä ja en nimenomaan kestänyt sitä jatkuvaa käsikädessä nyhjäämistä, mutta uskon että joku toinen herkkä voi sellaista haluta.

Missään ei olla väitetty olevamma pyhimyksiä, ei ollakaan.

Et ole sinäkään.

Kerro vähän tarkemmin mikä sinun ongelmasi on, kun en saa oikein selvää mikä se hiertää nyt sinun kengässäsi?

Sori ei ollut tarkoitus loukata. Lähinnä halusin vaan tietää miten Ap:llä nämä jutut menee, koska hänen tarinasahan tämä on. Mä tiedän mitä erityisherkkyys tarkoittaa ja olen pahoillani et se aiheuttaa riitoja yms. Mut olin vaan oikeasti kiinnostunut Ap:sta, koska halusin hänen asiaansa katsontakantaa.

En mä oo pyhimys, eikä mua tee heikkoa sitä myöntää. Mut sitä mieltä mä oon,et jos toinen joutuu varoon joka askeltaa sen takia, et toinen kuormittuu ni silloin ollaan metsässä.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan tuo erityisherkissä ihmisissä väsyttää, miten muiden pitäisi ymmärtää ja ottaa huomioon heidän erityisherkkyyttään. He eivät ota siitä itse vastuuta, suunnittele elämäänsä niin, ettei väsymyksen tullen kilahtaisi kumppanille täysin. Kumppanin pitäisi kestää ja jaksaa nämä kilahtelut, koska erityisherkkä väsyi liikaa. Se ei ole reilua. Minä ymmärrän totaalisen väsähtämisen ja sen, ettei silloin vaan hermot pidä eikä jaksa. Tapahtuu minulle kerran viidessä vuodessa. Mutta että joka helvetin viikko, tai joka toinen? Se paremmin jaksava kumppani joutuu tuolloin tekemään kaiken ja ottamaan vastuun kaikesta tärkeästä esim. Raha-asioista, aikatauluista, kodin kunnossapitämisestä, muista tärkeistä asioista, parisuhteesta...

Minun kumppani paljastui erityisherkäksi ja suhteen alkuaikoina ja koko elämänsä ennen sitä hän oli kyennyt hillitsemään itsensä ja kuollettamaan tunteensa, jaksanut normaalisti elämää ja velvollisuuksia, muita ihmisiä jne. Ja yht äkkiä tajuaa olevansa erityisherkkä. Ei siinä mitään, on upeaa että itsetietoisuus kasvaa ja uskaltaa olla oma itsensä (ja tietysti kunnianosoitus tavallaan minulle, että uskalsi prosessoida ja tajuta asian kanssani), mutta kun ihminen loukkaantuu sen jälkeen helvetin pienistä asioista, mököttää pitkään ja pitää yllä painostavaa hilhaisuutta, ei jaksa tavata ihmisiä enää ollenkaan ja muutenkin kaikkea pitää varoa ja harkita, koska erityisherkkyys. Päätöksiä ei voi tehdä, ei ekstempore-juttuja, vaan koko elämän pitäis olla tarkkaan suunniteltu eteenpäin...muuten on oikeus jopa mököttää mukavista ekstemporeasioista, koska ne tulee väärään aikaan (eli kun erityisherkkä on ajanut itsensä piippuun jollain muulla tavalla esim valvomalla liian pitkään). Ja kaiken tämän lisäksi pitäisi vain ymmärtää, että silloin kun erityisherkkä on väsynyt, ei häneltä ole oikeutta vaatia normaalia toisen huomioon ottamista.

Anteeksi avautuminen, tekee vain välistä tiukkaa yrittää itse joustaa ja venyä ja ymmärtää loputtomiin erityisherkkyyttä.

Niin, tämä voi mennä myös näin päin valitettavasti. Pisti vain silmään tuo kirjoittamasi "aiemmin kuoletti tunteensa". Sekään ei liene kuitenkaan kovin tervettä pidemmän päälle? Ehkä kumppanisi alkoi kilahdella oikein olan takaa, kun kerrankin sai siihen "luvan"? Siinä purkautui varmaan paljon myös menneiden vuosien patoutumia, mikä ei tietenkään ollut reilua sinua kohtaan.

Itse seurustelin ennen ei-erityisherkän kanssa. Hän ei tahallaan ollut ilkeä, mutta joskus loukkaannuin kyllä, kun hän piti itsestäänselvänä, että hänen tavallaan toimitaan ja minun tarpeeni ovat juuri niitä "erityistarpeita". Ei siis kyse mistään dramaattisesta, vaan esim. musiikin voimakkuudesta tai siitä, kuinka usein pitää kyläillä ja kutsua vieraita kylään. Ihan kuin olisi jokin normaali, johon aina pitäisi verrata.

Siksi moni erityisherkkä varmaan onkin turhautunut ja vaikuttaa vaativalta. Hermohan siinä menee, jos on lapsesta asti saanut kuulla olevansa vääränlainen, ja että miksi vaadit erityiskohtelua, vaikka oikeasti ei olisi ollut mikään iso juttu toisille joustaa välillä. Esim. lapsiperheistä jotkut tuntevat aina menevän sen "villimmän" ehdolla, ja arempi saa sitten vaan yrittää sopeutua.

t.Itsekin erityisherkkä