Peräkammarin tytöt - onko heitä
Tunnetteko ketään ns. peräkammarin tyttöä?
Epäilen että olen törmännyt sellaiseen.
Kysymys kuuluukin: mitä peräkammarin tytöt ajattelevat miehistä? Ovatko kiinnostuneita lainkaan? Voiko mies lähestyä peräkammarin tyttöä? Tai tietysti voi, mutta miten arvelisitte peräkammarin tytön reagoivan?
Kommentit (71)
Minä Olen peräkammari naisia. 35-vuotias mamman tyttö. Käyn kyllä töissä. Saa kysyä mitä haluaa!
kuitenki miehet on keskimäärin isompia ja vahvempia, yläkropan voiman tuotto jopa 50% enemmän ja nämä siis tavallisella ihmisillä ei himo treenaajilla ja alakropan30% tiedän miehiä jotka ei siellä salilla käy ja silti lähes jokainen ottaa sen 60-70kg penkistä eräs otti 90kg heti eka käynnillä, et harva nainen nostaa ton verran ilman sali taustaa, sit tietysti on niitä jotka nostaa yli 100kg penkistä naisia mut ne on harvassa ja treenanneet paljon, + leuanvedot sun muut liikkeet
ja tosiaan naiset saa vielä etua jonku verra liikkeissä ku ovat lyhyempiä keskimäärin ni nostomatka ei ole niin pitkä, mut joo miehet saa penteleesti etua testosteronista jota he erittää pikkase enemmä
nämä ikisinkut katsovat yleensä lastensarjoja joissa näkyy pylly tai pippeli, kuten vaikka game of thronesia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulkaapa sanomaan peräkammarintytöksi päin naamaa niin saatte selkäänne!
Onko sinulla punttisalikin siellä peräkammarissa, vai millä lihaksilla ajattelit uhkauksen toteuttaa?
Olet aika pihalla jos kuvittelet, että jonkun pieksämiseen tarvitaan hirveät punttisalilihakset.
Keskiverrolla naisella ei ole sellaisia lihaksia, että pystyisi antamaan selkään keskiverrolle miehelle. Varsinkaan sellaisella naisella, joka viettää kaiket päivät passiivisena peräkammarissaan.
Keskiverto suomalaisnainen, vaikka peräkammarintyttö, on takuulla paremmassa kunnossa ja lihaksikkaampi kuin keskiverto suomalaismies, molopää. Peräkammarintyttöys ei ole synonyymi liikkumattomuudelle.
Sä et kyllä voimasta ymmärrä mitään. Ilman lisätestosteronia naiselta vie vuosien kovan treenin päästä liikkumattoman miehen voimatasolle.
Ei vaadi kyllä vuosia. Ehkä vuoden.
Ei helvetti, joku elää pienissä harhoissa :D
Haastan kenet tahansa palstanaisen voimailukisaan kanssani. En ole tehnyt muuta kuin maannut perseelläni 30 vuotta.
Sinähän tässä harhoissa elät, kun et ole koskaan liikuntaa edes harrastanut. Olen mies ja takakyykkäsin ensimmäisenä salipäivänä 60 kg. Kyllä kuka tahansa nainen vuoden kovalla treenillä tuohon pääsee. Tuossa monen vuoden kovan treenin tulos naisella, 150 kg: https://www.youtube.com/watch?v=AfU2bAKY8d8
Itse en tule koskaan pystymään samaan, koska vaatii niin järjestelmällistä treeniä mieheltäkin. Jos nyt joskus yli 100 kg saisi painoja tankoon.
Yhden peräkammarintytön tiedän, ollut aina tällainen hyvin sulkeutunut tapaus, aina yksin ja vältteli mitään sosiaalisia kanssakäymisiä. Koulussa eristäytyi muista, ei puhunut tunneilla mitään ja opettajatkin hyppäsivät hänen vuoronsa yli. Just tälläinen meikitön, hiukset luonnontilassa harjaamattomana, naamassa usein kivuliaan näköisiä isoja finnejä (ei nyt akne, mutta sen näköinen iho ettei siitäkään pidetä mitään huolta), vaatteet hieman lapsekkaita (ei hauskalla tavalla, muttei suoraan lapsellisellakaan) ja roikkuu päällä väärän kokoisina, vähän kuin jostain keräyslaatikosta olisi arvottu ensimmäiset. Ei ilmeisesti pään sisällä kaikki ihan kunnossa. Vanhempansa myös hieman erikoisia tapauksia, heidän kanssa vielä kolmikymppisenäkin joskus näkyy ruokakaupassa samoilla seuduilla kuin missä lapsena asui ja selkeästi on mukana lapsen roolissa ettei ns 'kylävieraan' tai omaishoitajan miten taas voisin itse nähdä itseni jos olisin äitini tai isoäitini kanssa ruokakaupoilla.
Vierailija kirjoitti:
Yhden peräkammarintytön tiedän, ollut aina tällainen hyvin sulkeutunut tapaus, aina yksin ja vältteli mitään sosiaalisia kanssakäymisiä. Koulussa eristäytyi muista, ei puhunut tunneilla mitään ja opettajatkin hyppäsivät hänen vuoronsa yli. Just tälläinen meikitön, hiukset luonnontilassa harjaamattomana, naamassa usein kivuliaan näköisiä isoja finnejä (ei nyt akne, mutta sen näköinen iho ettei siitäkään pidetä mitään huolta), vaatteet hieman lapsekkaita (ei hauskalla tavalla, muttei suoraan lapsellisellakaan) ja roikkuu päällä väärän kokoisina, vähän kuin jostain keräyslaatikosta olisi arvottu ensimmäiset. Ei ilmeisesti pään sisällä kaikki ihan kunnossa. Vanhempansa myös hieman erikoisia tapauksia, heidän kanssa vielä kolmikymppisenäkin joskus näkyy ruokakaupassa samoilla seuduilla kuin missä lapsena asui ja selkeästi on mukana lapsen roolissa ettei ns 'kylävieraan' tai omaishoitajan miten taas voisin itse nähdä itseni jos olisin äitini tai isoäitini kanssa ruokakaupoilla.
Tuolla perusteella en itsekkään ole normaali ihminen. Minä olin koulukiusattu ja hyvin peävarma itsestäni. Siksi olin sulkeutunut, syrjäänvetäytyvä, en meikkaa edelleenkään ja käytin vaatteita joista tykkäsin ( osa ei siitä tykännyt vaan tuli morkkaan niistä). Se vie itsetuntoa kun tajuaa, että muut ei pietä "ihmisenä". Kummakyllä näin aikusena on tullut monet kehut eritoten vanhemmilta ihmisiltä kuinka positiivisesti poikkean massasta. Olen ahkera ja autan perhettäni kotihommissa. Monet ovat myös ihmetelleet fyysistä kuntoani joka johtuu ihan siitä, mitä teen kotona.
T: peräkammarin tyttö 27 vee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden peräkammarintytön tiedän, ollut aina tällainen hyvin sulkeutunut tapaus, aina yksin ja vältteli mitään sosiaalisia kanssakäymisiä. Koulussa eristäytyi muista, ei puhunut tunneilla mitään ja opettajatkin hyppäsivät hänen vuoronsa yli. Just tälläinen meikitön, hiukset luonnontilassa harjaamattomana, naamassa usein kivuliaan näköisiä isoja finnejä (ei nyt akne, mutta sen näköinen iho ettei siitäkään pidetä mitään huolta), vaatteet hieman lapsekkaita (ei hauskalla tavalla, muttei suoraan lapsellisellakaan) ja roikkuu päällä väärän kokoisina, vähän kuin jostain keräyslaatikosta olisi arvottu ensimmäiset. Ei ilmeisesti pään sisällä kaikki ihan kunnossa. Vanhempansa myös hieman erikoisia tapauksia, heidän kanssa vielä kolmikymppisenäkin joskus näkyy ruokakaupassa samoilla seuduilla kuin missä lapsena asui ja selkeästi on mukana lapsen roolissa ettei ns 'kylävieraan' tai omaishoitajan miten taas voisin itse nähdä itseni jos olisin äitini tai isoäitini kanssa ruokakaupoilla.
Tuolla perusteella en itsekkään ole normaali ihminen. Minä olin koulukiusattu ja hyvin peävarma itsestäni. Siksi olin sulkeutunut, syrjäänvetäytyvä, en meikkaa edelleenkään ja käytin vaatteita joista tykkäsin ( osa ei siitä tykännyt vaan tuli morkkaan niistä). Se vie itsetuntoa kun tajuaa, että muut ei pietä "ihmisenä". Kummakyllä näin aikusena on tullut monet kehut eritoten vanhemmilta ihmisiltä kuinka positiivisesti poikkean massasta. Olen ahkera ja autan perhettäni kotihommissa. Monet ovat myös ihmetelleet fyysistä kuntoani joka johtuu ihan siitä, mitä teen kotona.
T: peräkammarin tyttö 27 vee
Vastasitko jos opettaja kysyi vastausta sulta? Luitko kirjaa normaalisti ääneen kun vuorotellen luettiin muutama lause tai kappale kerrallaan? Piditkö esitelmät normaalisti? Hän ei.
Mutta tuossa iässä jos asut vielä vanhempien nurkissa etkä harrasta sosiaalisia kontakteja niin olet kyllä peräkammarintyttö ja heitä minä en pidä normaaleina ihmisinä.
Täällä yksi. Asun yksin, en tapaa miehiä koskaan enkä koskaan ole tapaillutkaan. Tämä herättää ihmetystä monissa, sillä helsinkiläsinaiselta odotetaan vähintään deittailua ja siihen pyrkimistä.
En kuitenkaan halua miestä, miksi kukaan herkkä haluaisi? Miehet ovat rauhallisimmillaankin silmissäni raakoja.
Miksi romantikkona tahtoisin ihmisen, joka on lapsesta asti tyydyttänyt itseään alatyyliselle, naista alistavalle aikuisviihteelle? Miehen seksuaalisuus kuvottaa minua. Luonnollisesti tämä on este suhteelle.
Miehen ja naisen olemus ovat liian erilaisia. En kuitenkaan viehäty samasta sukupuolesta joten yksin mennään. Moni on valmis tekemään kompromisseja saadakseen jonkun, mutta olen mielummin yksin. Seksuaalisuus on tärkein osa parisuhdetta ja siitä joustaminen tekisi minut onnettomammaksi kuin yksinolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden peräkammarintytön tiedän, ollut aina tällainen hyvin sulkeutunut tapaus, aina yksin ja vältteli mitään sosiaalisia kanssakäymisiä. Koulussa eristäytyi muista, ei puhunut tunneilla mitään ja opettajatkin hyppäsivät hänen vuoronsa yli. Just tälläinen meikitön, hiukset luonnontilassa harjaamattomana, naamassa usein kivuliaan näköisiä isoja finnejä (ei nyt akne, mutta sen näköinen iho ettei siitäkään pidetä mitään huolta), vaatteet hieman lapsekkaita (ei hauskalla tavalla, muttei suoraan lapsellisellakaan) ja roikkuu päällä väärän kokoisina, vähän kuin jostain keräyslaatikosta olisi arvottu ensimmäiset. Ei ilmeisesti pään sisällä kaikki ihan kunnossa. Vanhempansa myös hieman erikoisia tapauksia, heidän kanssa vielä kolmikymppisenäkin joskus näkyy ruokakaupassa samoilla seuduilla kuin missä lapsena asui ja selkeästi on mukana lapsen roolissa ettei ns 'kylävieraan' tai omaishoitajan miten taas voisin itse nähdä itseni jos olisin äitini tai isoäitini kanssa ruokakaupoilla.
Tuolla perusteella en itsekkään ole normaali ihminen. Minä olin koulukiusattu ja hyvin peävarma itsestäni. Siksi olin sulkeutunut, syrjäänvetäytyvä, en meikkaa edelleenkään ja käytin vaatteita joista tykkäsin ( osa ei siitä tykännyt vaan tuli morkkaan niistä). Se vie itsetuntoa kun tajuaa, että muut ei pietä "ihmisenä". Kummakyllä näin aikusena on tullut monet kehut eritoten vanhemmilta ihmisiltä kuinka positiivisesti poikkean massasta. Olen ahkera ja autan perhettäni kotihommissa. Monet ovat myös ihmetelleet fyysistä kuntoani joka johtuu ihan siitä, mitä teen kotona.
T: peräkammarin tyttö 27 vee
Vastasitko jos opettaja kysyi vastausta sulta? Luitko kirjaa normaalisti ääneen kun vuorotellen luettiin muutama lause tai kappale kerrallaan? Piditkö esitelmät normaalisti? Hän ei.
Mutta tuossa iässä jos asut vielä vanhempien nurkissa etkä harrasta sosiaalisia kontakteja niin olet kyllä peräkammarintyttö ja heitä minä en pidä normaaleina ihmisinä.
Kyllä minä yritin parhaani vastata, mutta olihan se vaikeaa jos menin sanomaan väärin niin kokoluokkahan parhaillaan repesi nauramaan. Kauhea ressi ja tärinä. En koskaan vastannut vaikka olisin teinnyt vastauksen koska pelkäsin muiden reaktiota, enkä hintelän ääneni takia olisi saanut kuitenkaan itseäni kuuluville. Luin kyllä kirjaa ääneen ja pietin yleensä esitelmät kun kukaan ei parinani halunnut olla. Tein myös yksin monet ryhmätyöt. Näiden takia olen oppinut tekemään asiat yksin, enkä halua enää edes tehdä ryhmätöitä etenkään huonossa ryhmässä, missä ei osata antaa kaikille sitä omaa selvää säveltä vaan jokainen sooloaa ja säntäilee sinnetänne eikä välitä jos joku jää ulkopuolelle kun ei ymmärrä mitä ollaan tehossa. Kyllä minä harrastelen ja sen kautta juttelen ihmisille, mutta muuten asun vanhempien luona. Minä en tuomitse ihmisiä sen mukaan missä tai miten he asuvat vaan siten, miten he kanssaolijoitaan katsovat ja kohtelevat.
Ei helvetti, joku elää pienissä harhoissa :D
Haastan kenet tahansa palstanaisen voimailukisaan kanssani. En ole tehnyt muuta kuin maannut perseelläni 30 vuotta.