Missä 50-60-luvulla synnytykset hoidettiin?

Kellarikomerossa. Maaseudulla suolla.

Vuonna 1960 Suomessa syntyi 90% lapsista sairaalassa.

Äitini muistaa kun hänen pikkusiskonsa syntyi saunassa vuonna 1952. Maaseudulla asuivat.

v 69 TYKS.  sairaalassa oltiin pitkään, vaikka normisynnytys, siis yli viikon. Vauva lasin takana vauvalassa, eikä äiti saanut vauvaa vaikka se olisi huutanut pää punaisena. Ruoka-ajat oli kellotettu ja silloin vauva tuotiin äidille. Olen miettinyt, että onko  sukupolvi, jolle tehtiin elämän alkumetrillä noin, traumatisoitunut ihan jo tuon takia. Siihen vielä päälle yksinäinen  avainlapsuus ja vanhemmat, jotka viis veisasivat.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyssairaaloissa. Ei silloin enää mitään kotisynnytyksiä ollut.

50-luvulla oli kotisynnytyksiä, ihan niin kuin nytkin. Osa tahattomasti ja osa suunnitellusti. Enemmistö 50- ja 60-luvuilla syntyneistä on syntynyt sairaalassa.

Mun enot on syntyneet sairaalassa 1952 ja 1954. Isosisko syntyi sairaalassa vuonna 1959, minä kotona 1961, samoin pikkusisko 1964, mutta veli syntyi sairaalassa 1968. Siihen aikaan kätilö tuli kotiin ja osasi hoitaa synnytyksiä. Talvella ei viitsitty lähteä sairaalaan paukkupakkasilla, joten äiti synnytti mieluummin kotona. Helsinkiin oli matkaa peräti 55 km eli korvessa asuttiin.

Mun mummo oli 1950 luvulla syrjäkylän itseoppinut kätilö, hän laittoi myös kuolleet, varsinainen ammatti oli sentraalisantra. Oli sodan aikaan ollut lääkintälottana. Oman esikoisensa synnytti sairaalassa 1948 ja loput viisi lasta kotona. Sairaalaan oli matkaa n. 100km. Kertoi joskus minulle näitä synnytystarinoita, kuinka joku äiti hiihti tukkikämpältä 10 km tienvarteen mummon talolle synnyttämään, ja viikon päästä hiihti takaisin vauvan kanssa.

Kaupungeissa oli sairaaloita ja synnytyslaitoksia, mutta maalla synnytettiin kotona. Vain ongelmatapaukset lähetettiin sairaalaan. Olen syntynyt 1949 kotona, en tiedä saunassako vai vinttikamarissa. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Maalla kätilöt kiersivät vielä 50-luvulla kotisynnytyksissä, varsinkin jos matka sairaalaan oli hankala ja pitkä. Veljeni syntyi 1957 naapurikaupungin keskussairaalassa. Sitä ei vielä ollut minun syntyessäni, synnytyslaitos kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Pääasiassa sairaalassa, mutta varsinkin maaseudulla oli vielä 1950-luvulla yleistä synnyttää kotona. 

Alunperin muuten synnytyssairaalat perustettiin nimenomaan maaseudulla asuvia äitejä varten koska sinne oli kotisynnyttäjän vaikeampi saada apua mahdollisessa ongelmatilanteessa. Sairaalan lähellä asuvia ei sinne edes otettu synnyttämään muuta kuin erityisestä syystä.

Kunnansairaalan synnytysosastolla vuonna 1966 (kansanterveyslaki ja terveyskeskukset tulivat vasta 70-luvun alussa, nykykäytännössä tuo oli siis tk:n osastoista yksi). Luokkakaverini syntyi samassa paikassa keisarinleikkauksella taitavan kunnanlääkärin avustuksella. Niin on ajat muuttuneet 50 vuoden aikana.

Meitä on 6 sisarusta, 1950-luvulla syntyneitä maalaistalon lapsia. Kaikki synnyimme sairaalassa lähikaupungissa.

Myös äitini (s. 1929) ja kaikki hänen sisaruksensa syntyivät jo sairaalassa (Viipurissa). Toki siihen aikaan oli vielä kotisynnytyksiäkin.

Samassa paikassa myös minä ja siskoni 60-luvun alussa ja lopussa. Olisi kuuluttu syntymään pikkukaupungin synnytyslaitoksella tuolla provinssissa, mutta vanhemmat ei oikein luottaneet paikalliseen osaamiseen. Ehkä hyvä niin, koska olin vähän hankalampi nurinperintapaus.

Naistenklinikalla Helsingissä. Helppo synnytys ja nopea. Vauvat hoidettiin silloin vauvalassa, siis ei ollut vielä vierihoitoa. Miehet ei olleet tervetulleita.  Imetin koko vuoden -67, jotkut pitivät mua  omituisena. Olihan silloin jo Baby-Energa  maitovastiketta tai sitten tehtiin ns.puolimaitoa.

Kylläpä vaan kotosalla vielä 50 -luvulla on synnytetty ainakin tuolla kaupunkien ulkopuolella.

Olen syntynyt 60-luvulla yksityissairaalassa Suomessa. Äitini mukaan se oli silloin tapana ns. paremmissa piireissä. Nuoremmat sisarukseni syntyivän muutaman vuoden kuluttua kaupungin synnytyssairaalassa.

Jopa isäni on syntynyt sairaalaassa 40-luvulla. Kaupungeissa näin, maalla kotona..

Olen syntynyt -47 ja synnytyslaitoksella, oli yksi sairaalan osasto. Alku oli vaikea, kun voimassa oli Ylpön tuoma idea syötöstä neljän tunnin välein. Ymmärtävä kätilö oli kuljettanut minut SALAA yöllä syömässä äidin vuodeosastolla. Lapsethan olivat tiukasti erillään ja hoitajien valvonnassa äitejään näkemättä.

Vierailija kirjoitti:

v 69 TYKS.  sairaalassa oltiin pitkään, vaikka normisynnytys, siis yli viikon. Vauva lasin takana vauvalassa, eikä äiti saanut vauvaa vaikka se olisi huutanut pää punaisena. Ruoka-ajat oli kellotettu ja silloin vauva tuotiin äidille. Olen miettinyt, että onko  sukupolvi, jolle tehtiin elämän alkumetrillä noin, traumatisoitunut ihan jo tuon takia. Siihen vielä päälle yksinäinen  avainlapsuus ja vanhemmat, jotka viis veisasivat.

Tästä on muuten piiitkä ketju koskien 70-luvulla syntyneiden äitisuhdetta. Kannattaa lukea jos on aikaa, mielenkiintoista että niin monella samaan sukupolveen kuuluvilla on tällainen kokemus. En voi linkittää kun olen mobiililla, se ketju oli jotenkin "onko teillä muilla 70-luvulla syntyneillä samanlaista" tai sinne päin.