Lue keskustelun säännöt.
Isyyden tunnustaminen tilanteessa jolloin raskausaikana erottu
14.05.2016 |
Heippa!
Kyselisin teiltä neuvoa isyyden tunnustamiseen.
Ensinnäkin vähän taustoista. Emme ole asuneet tulevan lapsen isän kanssa samassa osoitteessa koskaan. Kovasti oli siihen tarkoitus, mutta kuin pommina kuukausi sitten minulle selvisi, että mies on elänyt kaksoiselämää, toisella paikkakunnalla ollessaan pettänyt järjestelmällisesti jne. Luonnollisestikkin ero on väistämätön. Vauva, joka syntyy syksyllä, on toivottu minulle ja valmistaudun tässä siihen, että tulen yksinään viemään vauva projektin eteenpäin. Miehen kanssa luonnollisestikin tulehtuneet välit mutta sen hän on todennut, että haluaa olla jollakin tavalla lapsen elämässä mukana. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina asiasta, että hän saattaa unohtaa vauvan olemassa olon hyvinkin pian, tai ei ainakaan kykene vastuuta kantaa etävanhemman roolissa oman reissutyönsä sekä "harrastusten" takia. Vaadinko isyyden tunnustamista? Hänelle itselle lienee aivan sama. Kuinka elatusmaksut jos hän ei ole papereissa isä? Miten edes tälläisissa tilanteissa isä voi olla vauvan elämässä mukana, vai luoko hän sidettään sitten kun vauva vähän kasvaa jne? Kuinka te toimisitte?
Kiusaa en halua tällä asialla tehdä kenellekkään, vaikka kuin loukattu olenkin.
Sitä ei voi kieltää, että todella kurja olo on ja tuntuu niin rikotulta ja särjetyltä että ei tosikaan. Mutta jaloilleen kai täsä tipahdetaan ja onhan minulle tulossa niinkin iloinen ja ihana asia kun vauva <3
Kommentit (7)
Isyys kannattaa tietenkin selvittää. Ilman sitä isältä ei voi vaatia elatusmaksuja. Tapaamiset voitte sopia keskenänne tai lastenvalvojan kanssa. Olet lapsesi yksinhuoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isyyden tunnustaminen/vahvistaminen on lapsen edun mukaista jo ihan perimisoikeuden vuoksi, hoida siis se kuntoon. Lisäksi isällä on elatusvelvollisuus, ja jos sinulle vaikka tapahtuu jotain, niin kyllä lapsen tulevaisuus on aina turvatumpi, kun on kaksi virallista vanhempaa. Asia hoituu lastenvalvojan kautta lapsen syntymän jälkeen. Sieltä tulee kyllä kutsu isyyden selvittämistilaisuuteen aikanaan.
Isyyden voi tunnustaa jo neuvolassa raskauden aikana ja kannattaakin tehdä niin. Voi olla, että isä myöhemmin haluaakin alkaa hankalaksi ja tekee tahallaan kiusaa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Vauvaan isän kannattaa luoda side mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, niin saat itsellesikin sitten pieniä vapaahetkiä, koska arki on raskasta pienen vauvan kanssa. Lisäksi on hyvä että isälle tulisi myös tunneside lapseen, niin kantaa varmasti vastuunsakin silloin mieluummin. Mutta tärkein kai on isyydentunnustus mahdollisimman aikaisin, niin ei pääse luistelemaan vastuustaan. Tsemppiä sulle ja koita jaksaa tulet voimaan vielä paremmin ja vauva tuo sitten todella paljon iloa ja rakkautta elämään <3
Hankit tietenkin isyydentunnustuksen. Se on lapsen etu. Lapsi kärsii myöhemmin, jos hänellä ei ole "virallista" isää. Myös suhteet isän vanhempiin ja muihin sukulaisiin voivat helpottua, kun mies on ihan virallisesti todettu isäksi. Eikä niitä elareita pitäisi turhan takia maksattaa valtiolla. Miettikää vielä huoltajuusasioita.
suostuttelet hänet tulemaan neuvolaan, jossa isyydeen liittyvät asiat hoitetaan. hänen kannaltaan on helpompaa tunustaa, niin viranomaisten kanssa ei sitten enää tarvitse aikaa tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä, että toimi niin järjellisesti kuin vain suinkin kykenet. Sysää kaikki tunteet sivuun ja mieti, kuinka itse neuvoisit ulkopuolisena tilanteessasi olevaa naista.
Anna ajan näyttää, miten isä on mukana kuvioissa ja anna isälle tila siihen, älä ennakoi tai spekuloi etukäteen. Ymmärrän 100% kuinka helppoa se spekulointi ja "ei se varmaan jaksa"-ajattelu on, koska olen itse miettinyt samaa.
Meillä oli tosi riitaisaa raskausaikana ja vielä syntymänkin jälkeen. Mies tunnusti isyyden, kumpikin oltiin DNA-testien kannalla (juuri siksi, ettei kumpikaan voi myöhemmin vedota mitään "et sä ees oo ton isä", "enhän mä ees tiedä oonko ton isä" tms. lapsellista) ja tehtiin lastenvalvojalla kirjalliset sopparit kaikesta. Tapeltiin ihan liikaa, mutta tunnollisesti isä lasta tapasi kuten oli sovittu (2 krt viikossa).
Ja nykyään kaikki on miltei täydellistä. Lapsi rakastaa isäänsä ja isä lastaan, meidän välit on myös ok ja lapsi viettää aikaa isällään 2 yötä viikossa (lapsi on 2v). Kaikki on mennyt paremmin kuin koskaan spekuloin ja mietin, että kaiken sen stressaamisen olisi voinut jättää väliin ja luottaa, että asiat menee omalla painollaan - vaikka lopputulos ei olisi ollut tällainen, ei se stressi sitä olisi muuttanut.
Ette tainneet kovin kauaa seurustella ennen raskautta?