Mun tarjoomukset meni pilalle suomalaisen tavan, 'kursailun', takia!
Meille tuli kahvivieraita klo 18. Tilaisuuden piti olla kolmituntinen, kokousmainen. Oli tarkoitus kahvitella ja suunnitella yhtä juttua. No, vieraat tulivat kaikki ajallaan ja minulla oli kahvipöytä valmiina. Kahvi oli keitetty, tee oli kuumaa, oli karjalanpiirakoita ja munavoita, tuoreita croissantteja, marjapiirakkaa ja jäätelöä, erilaisia marjoja ja hedelmäpaloja.
Pyysin heti pöytään, niin voitaisiin aloittaa suunnittelu kahvittelun lomassa. Vieraat istuivat kuitenkin sohville, eivätkä kahvipöytään. Pyysin 10 minuutin päästä uudestaan. Kukaan ei noussut. Puhetta vaan tuli ja juttu jatkui. Jäätelö alkoi sulaa. No, 20 minuutin kohdalla sanoin, että tulkaas nyt, kun kahvi ja tee jäähtyy ja jäätelökin on jo kohta ihan velliä. Kukaan ei noussut.
45 minuutin päästä menin itse sitten ottamaan marjapiirakkaa ja jäätelövelliä ja sanoin, että tulkaa te muutkin. Taas ihan hiljaista, eikä kukaan noussut ylös.
AIVAN TAJUTONTA!
No, nyt on puheet pidetty ja keskustelut keskusteltu ja kello tulee 21. Ja nyt nuo äijät ja akat nousevat sohvilta kahvipöytään. En todellakaan keitä uutta kahvia tai lämmitä teetä. Jäätelökulho on täynnä liejua.
Mikä h*lvettiä tällainen käytös on!
Kommentit (65)
Toteat vaan, että "voi voi, kun ei köyhän anti kelpaa rikkaan kakaralle" ja sulla on jono pöytään ennen kuin ehdit silmää räpäyttää.
Tollo kirjoitti:
Mullekin ihan tuntematon tämä ilmiö. Mutta olenkin etelän vetelä. Meilläpäin ei ruoan suhteen vitkutella ja olla epäkohteliaita. Itselle tällainen kursailu (?) olisi lähinnä iso loukkaus.
Minä olen myös "etelän vetelä" ja kyllähän tämä kursailu on tuttu ilmiö. Onneksi itse osaan olla jämäkkä, niin ei kovin kauaa kukaan vitkuttele. Mulla myös helposti äänestää kuulee, koska alan ärsyyntymään, niin ehkä kukaan ei halua ottaa riskiä, että jää lopulta ilman tarjottavia.
Voihan olla, että kursailu sanana ja ilmiönä on tutumpi vanhemmalle ikäpolvelle kuin esim. 90-luvusta eteenpäin syntyneille.
Vanhin aloittaa, oli mikä tilaisuus tahansa. Tietysti jos on jokin onnittelujuhla, silloin päivänsankari on ensin, mutta sen jälkeen vanhimmasta alkaen. Olisit ap sanonut, että "tules Martta vanhemmaksesi aloittamaan, että muutkin kehtaavat ottaa".
Minä olisin tehnyt niin, että olisin ladannut keittimen valmiiksi ja latonut kupit ja lautasen pöytään, mutta aloittanut kahvinkeiton ja tarjoilun vasta, kun oltaisiin oltu kokouksen puolivälissä ja kysynyt kaikilta, maisuisiko jo kahvi tässä jutustelun lomassa.
Nyt kun kahvimainoksessa puhutaan kursailusta, niin Porvoossakin on alettu kursailemaan oikein olan takaa..
Meillä puolison perheellä sama tapa, raivostuttavaa. Nykyään olen välillä itse alkanut nousta jollei kukaan muu nouse, aluksi en kehdannut. Siinä sitä nökötetään lattiaan tuijotellen/esitetään, ettei edes huomattu, kun emäntä/isäntä sen miljoonannen kerran tulee käskemään kahville. Saatetaan mumista, ettei nyt mitään olisi tarvinnut. Itse jos emännöi, tulee sellainen olo, että kukaan ei edes halua ja parempi olisi ollut jättää keittämättä. Paljon palkitsevampaa kestitä niitä vieraita, jotka tulevat ensimmäisestä pyynnöstä, ehkä jopa kiittäen tai todeten, että tekeekin jo mieli kahvia. Mutta ei, sinnikkäästi elää tuo rituaali.
Vierailija kirjoitti:
Voi ystävä hyvä, eikö sinulle kukaan ole kertonut, että kokouskahvit juodaan vasta asioitten käsittelyn jälkeen. Ihan sama, onko kyläseura, metsästysseura, kinkerit vai perinnönjako.
Toiseksi ei kaikkea laiteta heti pöytään. Kahvi säilyy kyllä keittimessä tai termospullossa, teevesi kiehahtaa hetkessä.
Tässä yksi kikka, jolla välttyy kursailun aiheuttamalta ongelmalta: aluksi kahvia kaadetaan vain yhteen, enintään kahteen kuppiin. Sitten jäädään odottamaan, ottaako niitä kukaan. Kun ovat tarpeeksi jäähtyneet, lähdetään kaatamaan ne kovan voivottelun kera pois kun ehtivät jo jäähtyä, "joko minä kaataisin teille uutta?"
Kertoisiko joku, mikä tässä viestissä oli sellaista, jolla ansaitsi 69 alapeukkua?
Kun ollaan jossakin kokouksentapaisessa tilaisuudessa, meillä päin (pohjoisessa) on tapana juoda kahvit vasta asioitten käsittelyn jälkeen tai siinä vaiheessa, kun tulee jotenkin vaikeampi kohta.
Vai eikö jonkun alapeukuttaneen mielestä ollut virhe laittaa jäätelöä pöytään heti ennen kuin ensimmäinenkään kahvinjuoja oli tullut pöytään? Olisi se pysynyt paljon parempana jääkaapissa.
Minä en kaada koskaan kahvia kaikkiin 20 kuppiin vaan vasta sitten, kun ensimmäiset on otettu.
Omituinen tilanne. Jotenkin tuntuu, että itse olet väärinymmärtänyt jotain, jos kaikki muut toimivat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystävä hyvä, eikö sinulle kukaan ole kertonut, että kokouskahvit juodaan vasta asioitten käsittelyn jälkeen. Ihan sama, onko kyläseura, metsästysseura, kinkerit vai perinnönjako.
Toiseksi ei kaikkea laiteta heti pöytään. Kahvi säilyy kyllä keittimessä tai termospullossa, teevesi kiehahtaa hetkessä.
Tässä yksi kikka, jolla välttyy kursailun aiheuttamalta ongelmalta: aluksi kahvia kaadetaan vain yhteen, enintään kahteen kuppiin. Sitten jäädään odottamaan, ottaako niitä kukaan. Kun ovat tarpeeksi jäähtyneet, lähdetään kaatamaan ne kovan voivottelun kera pois kun ehtivät jo jäähtyä, "joko minä kaataisin teille uutta?"
Kertoisiko joku, mikä tässä viestissä oli sellaista, jolla ansaitsi 69 alapeukkua?
Kun ollaan jossakin kokouksentapaisessa tilaisuudessa, meillä päin (pohjoisessa) on tapana juoda kahvit vasta asioitten käsittelyn jälkeen tai siinä vaiheessa, kun tulee jotenkin vaikeampi kohta.
Vai eikö jonkun alapeukuttaneen mielestä ollut virhe laittaa jäätelöä pöytään heti ennen kuin ensimmäinenkään kahvinjuoja oli tullut pöytään? Olisi se pysynyt paljon parempana jääkaapissa.
Minä en kaada koskaan kahvia kaikkiin 20 kuppiin vaan vasta sitten, kun ensimmäiset on otettu.
Sen mitä minä olen kokouksissa ollut esim työn puolesta, niin kahvit on kyllä aina olleet tarjolla heti kun paikalle tullaan. Niitä sitten juodaan ja voidaan vähän samalla jutustella ennenkuin päästään itse asiaan.
Jos kursailu menee niin pahaksi, ettei kolmannen kehotuksen jälkeenkään kukaan tule pöytään, niin emännän/isännän pitää nimeltä kutsua se "arvokkain" vieras ensimmäisenä hakemaan. Oli se sitten juhlasankari, tai iäkkäin vieras.
Hyvä keino on myös tarjoutua tuomaan pöydän antimia istuville vieraille. Suomalaiselle vielä nolompaa kuin mennä ensimmäisenä pöytään, on se, jos hän kokee olevansa toisille vaivaksi. Voit siis kysäistä järjestyksessä kauimmalta/vanhimmalta/mikä tahansa kriteeri, että ottaako hän kahviinsa maitoa, tai sokeria ja ottaako ensin suolaista, vai makeaa ja samalla tokaista koko seurueelle, että istukaa vaan, minä kyllä tuon täältä pöydästä. Johan alkavat nousta sohviltaan ja tulla hakemaan.
Jotain hyvää tästäkin kokemuksesta. Sinun ei tarvitse ikinä enää tarjota kenellekään
niistä koskaan mitään. Helpottava tunne, eikö totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ystävä hyvä, eikö sinulle kukaan ole kertonut, että kokouskahvit juodaan vasta asioitten käsittelyn jälkeen. Ihan sama, onko kyläseura, metsästysseura, kinkerit vai perinnönjako.
Toiseksi ei kaikkea laiteta heti pöytään. Kahvi säilyy kyllä keittimessä tai termospullossa, teevesi kiehahtaa hetkessä.
Tässä yksi kikka, jolla välttyy kursailun aiheuttamalta ongelmalta: aluksi kahvia kaadetaan vain yhteen, enintään kahteen kuppiin. Sitten jäädään odottamaan, ottaako niitä kukaan. Kun ovat tarpeeksi jäähtyneet, lähdetään kaatamaan ne kovan voivottelun kera pois kun ehtivät jo jäähtyä, "joko minä kaataisin teille uutta?"
Kertoisiko joku, mikä tässä viestissä oli sellaista, jolla ansaitsi 69 alapeukkua?
Kun ollaan jossakin kokouksentapaisessa tilaisuudessa, meillä päin (pohjoisessa) on tapana juoda kahvit vasta asioitten käsittelyn jälkeen tai siinä vaiheessa, kun tulee jotenkin vaikeampi kohta.
Vai eikö jonkun alapeukuttaneen mielestä ollut virhe laittaa jäätelöä pöytään heti ennen kuin ensimmäinenkään kahvinjuoja oli tullut pöytään? Olisi se pysynyt paljon parempana jääkaapissa.
Minä en kaada koskaan kahvia kaikkiin 20 kuppiin vaan vasta sitten, kun ensimmäiset on otettu.
Älä nyt intoos tukehdu
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäistä tai vanhempaa porukkaa? Ensimmäisenä syömään menevän häpeä on valtava heillä.
Ihan totta? Missäpäin Suomea?
Itse olen Hämeestä ja kyllä tuollaisia oireita joillain sukulaisilla oli muttei sentään noin pahana.
Mä en ollut koskaan kuullutkaan koko jutusta ennen sitä mainosta. Luulin, että se oli vaan keksittyä. :D Kyllä meidän suvulla on ollut tapana mennä pöytään heti kun sinne herkkuja ilmestyy, mutta ehkä me ollaan vaan tavallista ahneempia...
Typerää kattaa pöytä HETI valmiiksi, monesti ihmiset haluavat hetken keskustella vapaasti ilman että on suu täynnä piirakkaa.
Mutta jos vahinko on jo ehtinyt tapahtua, niin toki sitten mennään heti pöytään. En ole tuollaiseen kursailuun kyllä törmännyt koskaan. Korkeintaan niin, että minuutin viiveellä mennään, koska nuoremmat odottavat vanhempien menevän ensin ja vanhemmat puolestaan eivät kehtaa rynniä ensimmäisenä pöytään.
En toistaiseksi ole kyllä nähnyt moista käytöstä. Toisaalta itse menen ottamaan kun pyydetään vaikka sitten ensimmäisenä jos muut ei näytä menevän ja ehkä muut siitä rohkaistuneena sitten kehtaavat ottaa itsekin.
Miten sitä kahvia voi olla juomatta, kun porukka istuu pöydän ääressä, jokaisella kuppi siinä edessä ja kaadat kahvit sanoen, että olkaa hyvä? Meillä ei ole koskaan jäätelöt sulaneet siksi, että odotellaan jotain tapahtuvaksi. Katan kokouskahvit ruokasaliin ja jokainen kupillinen tulee juotua, koska kahvi tai tee on siinä ihan nenän edessä.
Anopilla miesystävänsä kanssa on myös jännä tapa. Kutsumme heidän meille syömään muutaman kerran vuodessa, ainakin juhlapäivisin (pääsiäinen, joulupäivä jne.) Ja JOKA HELVETIN kerta kun istuvat pöytään, mutisevat että "me ollaan kyllä just syöty". Ja heidän on nimenomaan pyydetty SYÖMÄÄN. Ihan käsittämättömän ärsyttävä tapa :D
Ainakin minulla on ollut vain kokemusta kahvitilaisuuksista, joissa ei tarvitse anella ketään montaa kertaa pöytään. On normaalin täysjärkisen ihmisen käytöstä, ettei emäntää ja isäntää vaivata vaan haetaan tarjottavat ja syödään tietyssä aikataulussa! Ihme porukkaa aloituksessa ja täydellisiä törppöjä.
Jäätelöä ei kannata nostaa pöytään ennen kuin vieraat ovat jo pöydässä! Jokainen tajuaa miksi ja kykenee odottamaan sen verran, että emäntä saa pakkasesta kulhon nostettua pöytään.