Eikö toiveena vauva kiinnosta enää ketään? :(

Kyllähän tuota tulee seurattua, ei vaan enää oikein tiedä mitä noihin juttuihin sanoisi. Muutakuin että aikalisä olisi enemmän kuin paikallaan.

Lisäksi tulee mieleen, että vauvaa yritetään vimmalla saada aikaan, mutta onko pysähdytty ihan tosissaan visualisoimaan sitä arkea lapsen kanssa. Siis muuta kuin niitä hyviä ja iloisia hetkiä.

Millainen psykiatri antaa luvan hoitoihin tuollaisessa tilanteessa ja tuolla historialla? Taitaa tosiaan olla keksittyä. Liekö siittäjäkin keksitty juttu. Huomionhakua kaikki?

Seurasin aktiivisesti täällä AV:lla ollutta tosi pitkää ketjua (valitettavasti jo poistettua) ko. blogista, ja taisin saada yliannostuksen kirjoittajan häröilyistä.. Piti ottaa aikalisä ja keskittyä positiivisempiin asioihin. Varmasti moni muukin koki samoin, kun keskustelu tyssäsi; modellakin toki osuutta asiaan.

Minä taas olen iloinen, että tämä nuori nainen alkaa selvästi toipua. On ihan selvää, ettei hänen ahdistuksensa syy ole ollut pelkästään se lapsettomuus, vaan elämätön elämä. Ei kukaan voi hyvin, jos umpioi nuoren elämänhalunsa kotileikkiin vaikka oikeasti hauaisi mennä ja tulla ja nähdä maailmaa. Se ahdistus olisi taastusti jäänyt päälle ja ollut hallitseva tunne vaikka hän lapsen olisi saanutkin. Ihmisen kuuluu oppia ymmärtämään omia tarpeitaan ja huolehtimaan niistä, ja joskus niitä ei opi jos alkaa elämään tosi nuorena parisuhteessa ja tavallaan jättää välistä kokonaan sen huolettoman ja vapaan nuoruuden, joka kuitenkin on tärkeää kasvamisen aikaa.

Tuntuu ettei tällä blogilla ole enää mitään annettavaa. Muija ei parane niin kauan kuin lasta yrittää. Nyt viideksi vuodeksi ehkäisy päälle ja ongelmien kohtaaminen silmästä silmään.

Mua pelottaa, ettei tää ihmisparka tule ikinä pääsemään elämässään eteenpäin :( Hänellä ei jotenkin ole minkäänlaista sairaudentuntoa.

Ei tuota blogia enää halua seurata, muija ei lopeta sitä lapsen pakkovääntämistä ikinä. Nytkin kaksi rautaa tulessa; siittäjän spermoja tungetaan sisään aina kun ehditään sekä säästetään rahaa uusia hoitoja varten vaikka edellisten hoitojen lainatkin vielä maksamatta.

Jännää muuten että suoraan sossun luukulta lähti Turkkiin, Ruotsiin ja Israeliin vaikka kymppitonnin velat niskassa?

Jos tuohon systeemiin lapsi syntyy niin millainen tulevaisuus odottaa, pakkomielteisen äidin ainoana syynä elää? Puuttuuko lastensuojelu asiaan mitenkään? Tuosta kuviosta on paraneminen vuosien päässä...

Jep, hurjalta tuntuu että vauvan tehtävä olisi tehdä äitinsä elämässä täydellistä. Vauva kun tosiasiassa syntyy tänne hyvin tarvitsevana olentona, ja äiti joutuu varsinkin alussa laittamaan omia tarpeitaan pitkälti syrjään. Varsinkin jos on yh. Melkoinen riski myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen/psykoosiin tuolla taustalla :(

Buhuu, onko lukijamäärät pudonneet?? Voivoi.

Taitaa osata filmata ihan psykiatriankin ammattilaisia.

Eniten itseäni häiritsee tuo toisiksi uusin postaus, jossa miettii miten jaksaa uusi hoitokierros.

Sanon tämän nyt oikeasti hyvällä, ainoastaan huolestuneella sävyllä...

Lapsen hoito ei aina ole siitä helpoimmasta päästä, vaikka niitä ihania hetkiä onkin. Toisinaan tulee niitä todella vaikeitakin hetkiä.

Jos pohditaan, että miten jaksaa tuo hoitokerta, niin samalla pitäisi myös vakavasti pohtia, että miten jaksaa arkea sen mahdollisen vauvan kanssa.. Toivon, että bloggaaja nyt ihan oikeasti miettisi tuolta kannalta. Yksinhuoltajilla ei ole mitään maailman helpointa, sitten jos vielä kohdalle osuukin koliikki- tai refluksivauva..

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen iloinen, että tämä nuori nainen alkaa selvästi toipua. On ihan selvää, ettei hänen ahdistuksensa syy ole ollut pelkästään se lapsettomuus, vaan elämätön elämä. Ei kukaan voi hyvin, jos umpioi nuoren elämänhalunsa kotileikkiin vaikka oikeasti hauaisi mennä ja tulla ja nähdä maailmaa. Se ahdistus olisi taastusti jäänyt päälle ja ollut hallitseva tunne vaikka hän lapsen olisi saanutkin. Ihmisen kuuluu oppia ymmärtämään omia tarpeitaan ja huolehtimaan niistä, ja joskus niitä ei opi jos alkaa elämään tosi nuorena parisuhteessa ja tavallaan jättää välistä kokonaan sen huolettoman ja vapaan nuoruuden, joka kuitenkin on tärkeää kasvamisen aikaa.

Se vaan ettei kaikkia kiinnosta ne menemiset ja maailman näkemiset. Itse en edes tullut nuorena äidiksi, ja elin sinkkuna 32-vuotiaaksi asti, mutta eipä tullut mitään huoletonta ja vapaata nuoruutta vietettyä, ei juhlittua eikä mentyä. Sellainen ei vaan ole koskaan kiinnostanut minua, kun olen hissukka kotihiiri-luonne, joka mieluummin lukee kirjaa tai pelaa tietokoneella kuin menee vaikka bileisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen iloinen, että tämä nuori nainen alkaa selvästi toipua. On ihan selvää, ettei hänen ahdistuksensa syy ole ollut pelkästään se lapsettomuus, vaan elämätön elämä. Ei kukaan voi hyvin, jos umpioi nuoren elämänhalunsa kotileikkiin vaikka oikeasti hauaisi mennä ja tulla ja nähdä maailmaa. Se ahdistus olisi taastusti jäänyt päälle ja ollut hallitseva tunne vaikka hän lapsen olisi saanutkin. Ihmisen kuuluu oppia ymmärtämään omia tarpeitaan ja huolehtimaan niistä, ja joskus niitä ei opi jos alkaa elämään tosi nuorena parisuhteessa ja tavallaan jättää välistä kokonaan sen huolettoman ja vapaan nuoruuden, joka kuitenkin on tärkeää kasvamisen aikaa.

Se vaan ettei kaikkia kiinnosta ne menemiset ja maailman näkemiset. Itse en edes tullut nuorena äidiksi, ja elin sinkkuna 32-vuotiaaksi asti, mutta eipä tullut mitään huoletonta ja vapaata nuoruutta vietettyä, ei juhlittua eikä mentyä. Sellainen ei vaan ole koskaan kiinnostanut minua, kun olen hissukka kotihiiri-luonne, joka mieluummin lukee kirjaa tai pelaa tietokoneella kuin menee vaikka bileisiin. 

Heh, juuri yksi päivä muistelin teini-ikää ja tajusin, että eniten olin onnellinen kun menin koirani kanssa koirapuistoon heittelemään palloa, tai sitten oikein pitkälle metsälenkille <3

Kaikki kaverien kanssa hengailut ja viikonloppukaljoittelut jäi kyllä täysin kakkoseksi sille.

Että ei se nuoruuden eläminen tarkoita absoluuttisesti matkustelua, kavereiden kanssa hengailua tai kännäilyä. Jokainen itse tietää, mistä tulee onnellisimmaksi.

Anteeksi off-topic :D

En ole varma tietääkö tämä bloggaaja itse mistä tulee onnelliseksi. Todennäköisesti kannattaisi panna jäitä hattuun, keskittyä vaikka siihen koirapuistoiluun pariksi vuodeksi, ja harkita sitten lapsiasiaa uudelleen.

Joo tosiaan, toivottavasti koirat pääsee joka päivä kunnon lenkille. Yhdessä vaiheessahan iloitsi blogissa että rennosti saa ottaa kun koiratkaan ei "halua" takapihaa kauemmaksi. Ihan liian monta elukkaa noin ongelmaisella ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma tietääkö tämä bloggaaja itse mistä tulee onnelliseksi. Todennäköisesti kannattaisi panna jäitä hattuun, keskittyä vaikka siihen koirapuistoiluun pariksi vuodeksi, ja harkita sitten lapsiasiaa uudelleen.

Tässä olen toki samaa mieltä, että sivustaseuraajan silmin bloggaajan kannattaisi pitää ainakin vuosi hoitotaukoa ja tosiaan keskittyä siihen mikä tekee onnelliseksi :)

Nuo hoidot kun eivät ainakaan sitä tee..

-13-

Blogin kommenteissa eniten ihmettelen sitä, että miksi lapsiperheen varjopuolista puhuminen tyrmätään täysn ja asiallisia kertomuksia/kommentteja pidetään vittuiluna. 

Kun se lapsen kanssa elämä ei ole vain onnen auvoa, miksi sitä tosiseikkaa ei saa ottaa esille? Toki monella käy mielessä, että miten jaksaa ne vastoinkäymiset ja  muut kun kuitenkin blogi kertoo aika karua kieltään.

Vierailija kirjoitti:

Blogin kommenteissa eniten ihmettelen sitä, että miksi lapsiperheen varjopuolista puhuminen tyrmätään täysn ja asiallisia kertomuksia/kommentteja pidetään vittuiluna. 

Kun se lapsen kanssa elämä ei ole vain onnen auvoa, miksi sitä tosiseikkaa ei saa ottaa esille? Toki monella käy mielessä, että miten jaksaa ne vastoinkäymiset ja  muut kun kuitenkin blogi kertoo aika karua kieltään.

Olen aivan samaa mieltä. Minusta on jotenkin pelottava ajatus, että hänelle syntyisi lapsi. Itselläni on pieni puolivuotias tyttövauva, rakastava aviomies, omakotitalo ja farmariauto, vakituinen työpaikka ja sukulaiset samalla paikkakunnalla JA SILTI olen välillä ollut aivan loppu. En olisi ikinä selviytynyt yksin saatikka mielenterveystaustalla.