Vaihtoiko lapsesi uskonnontunnit elämänkatsomustietoon? Mitkä kokemukset?

Varmasti lukiossa, ehkä jo yläasteellakin, uskonnonopetus on enemmän yleissivistävää ja neutraalia eri uskonnoista kertomista ja filosofista pohdiskelua uskonnoista, mutta oman kokemuksen mukaan ala-asteella uskonto on edelleen vahvasti raamatun kertomusten ja raamatun "oman todellisuuden" ympärille perustuvaa ja siten yllättävänkin tuputtavaa (hämmästyin, kun luulin aikojen muuttuneen omista kouluajoista).

Tätä uskonnon tuputtamista ei tietenkään niin huomaa ihminen, joka uskoo ja jonka elämässä usko on ollut aina mukana, koska hänelle ne tavallaan ovat tosiasioita.

Tällainen ihminen ei myöskään pysty näkemään, mikä valtava opelteltavien asioiden määrä voi sisältyä yhteen kirjan kappaleeseen lapselle, jolle tarina on aivan uusi. Ja miten vaikea on pienelle koululaiselle noukkia faktat fiktion seasta.

Mieti, jos koealueeseesi sisältyisi Punahilkan tapaisia satuja, ja niitä olisi vielä monia. Tarina olisi sinulle uusi, opettelisit yksityiskohdat isoäidin pitsikauluksen väristä Punahilkan mehun marjakoostumukseen asti. Ihmetystä sinussa herättäisi, onko oikeasti olemassa puhuvia susia tai osaavatko sudet oikeasti pukea päälleen vaatteet tai voiko isoäiti tulla kerran jo syötynä elävänä suden mahasta ulos. Kaiken sen seasta ainoa opittava fakta olisikin, ettei kannata aina luottaa vieraisiin..

Koulussa pitäisi opettaa kaikille elämänkatsomusta ja yleistä uskontotietoutta, jossa käsiteltäisiin neutraalisti kaikki uskonnot. Ja näille tunneille pitäisi kaikkien osallistua, muslimien, kristittyjen, uskontokuntaan kuulumattomien, hindujen, ym. Tekisi ihan hyvää kuulla vaihtoehdoista, etenkin niiden lasten joiden kotona ei muista uskonnoista tai uskonnottomasta elämäntavasta tulisi muuten kuulleeksi.

”…Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Opetus antaa valmiuksia kohdata uskonnollinen ja eettinen ulottuvuus omassa ja yhteisön elämässä. Opetuksen tavoite on uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys."

Lainaus opetussuunnitelmasta, painottaisin vielä sanaa yleissivistys. Uskonnonopetuksen tyyli riippuu siis ihan opettajasta, koska opetussuunnitelman mukaan esim. mitään Raamatun kertomuksia ei edes tule opettaa tositapahtumina. Omalla lapsellani oli alakoulussa kokemusta kahdesta opettajasta, toinen oli hyvin uskonnollinen ja opetus sen mukaista, toinen taas opetti ennemminkin yleissivistävästi. Ja juuri tuon uskonnollisen opettajan aikana into uskonnon opiskeluun ja luottamus koko opettajaan alkoi hiipua, koska lapsi ei voinut käsittää miten kerrotut asiat voisivat millään olla sanantarkasti totta niinkuin opettaja väitti.

Vierailija kirjoitti:

Opetan molempia aineita, sekä uskontoa että elämänkatsomustietoa, joten voin kertoa tästä näkökulmasta.

Uskonnontunneilla tulee aika paljon esille maailman eri uskonnot. Käsitellään myös paljon kristinuskoa, ja miten se on vaikuttanut Suomessa ja muualla. Uskonnonopetus ei kuitenkaan ole minkäänlaista uskonnon tuputtamista - ihan neutraalilla pohjalla mennään.

Elämänkatsomustiedon tunnit ovat varsinkin yläasteella ja lukiossa ennemminkin sellaista "vähemmän teoreettista filosofiaa" - monet et:n tunnilla käsitellyt asiat nousevat esille myös filosofian tunneilla.

Molemmissa käsitellään esimerkiksi ihmisoikeuksia, suvaitsevaisuutta ja etiikkaa.

Itsellä, kun luokanopettajana oli vanhoilislestadiolainen opettaja, niin kaikki oli tunnustuksellista ja uskonto liitettiin myös muihin aineisiin, että sellaista. Ihan perseestähän se oli.

Aika ihmeellisiä ja mututuntumaan perustuvia käsityksiä täällä on uskonnonopetuksesta. Olen eronnut kirkosta ja opetan et:a, epäpätevänä tosin oman aineeni lisukkeeksi. Silti uskonto oli koulussa lempiaineitani, josta sain kiitettäviä arvosanoja.

Ei saamallani opetuksella ollut mitään tekemistä uskonnon tuputuksen kanssa. Alakoulussa käsiteltiin kirkkovuosi, esim. miksi pääsiäistä vietetään jne. sekä Rttun kertomuksia. Minua ei haittaa ollenkaan, että tiedän vaikkapa mitä tuhlaajapojan paluulla tarkoitetaan! Yläkoulussa käsiteltiin seiskalla vieraat uskonnot, kasilla kirkkohistoria, ysillä etiikkaa. Mikään ei ollut turhaa; olen tyytyväinen, että ymmärrän, mitä tarkoitetaan, kun kerrotaan pääministerin olevan lestadiolainen tai että tiedän jotain islamista.

On typerää tuhota lapsen motivaatio kotona väittämättä uskonnon sisältöjä vain "saduiksi". Uskonnonopetus tarjoaa rautaisannoksen yleissivistystä, syventää ymmärrystä historiasta, opettaa uusia käsitteitä jne. Kukaan tuntemani uskonnonopettaja ei ole kiinnostunut oppilaan vakaumuksesta ja anna arvosanoja sen mukaan.

Et:n ops on huomattavan paljon suppeampi ja epämääräisempi kuin uskonnon. Lisäksi on suuri ongelma, että juuri kukaan ei saa aineessa pätevän open opetusta. On täysin tuuria, mitä tunneilla tapahtuu. Itse olen saanut oppilailta hyvää palautetta; aikaisempina vuosina opetus oli kuulemma varsin olematonta ja sisällöt niukkoja. Varmemmin oppilas saa hyvää opetusta ussan tunnilla.

Minulla on et-oppilaina nuoria, joilla on syvä uskonnollinen vakaumus. Et ei ole mikään ateistien kerhokokoontuminen. Minä olen ateisti, mutta en todellakaan alenna uskovaisen oppilaani arvosanaa sen takia!

Meillä vaihdettii ekaluokan keväällä uskonto et:oon. Johtui lähinnä siitä että ei saatu mentyä maistraattiin ennen (tarkoitus oli erottaa ennnen koulun alkua). Lopullinen niitti oli kun lapsi oli viety kirkkoon ja uskonnollisiin päivänavauksiin vanhemmilta kysymättä. Näihinhän ei ole edes kirkkoon kuuluvan pakko osallistua (toisin kuon ev.lut. tunneille).

Harmittaa typerät lait: pitäisin lapset kirkossa jos uskonto ei olisi pakollista. Haluan nimittäin itse vaikuttaa siihen miten nämä asiat esitetään lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaihdettii ekaluokan keväällä uskonto et:oon. Johtui lähinnä siitä että ei saatu mentyä maistraattiin ennen (tarkoitus oli erottaa ennnen koulun alkua). Lopullinen niitti oli kun lapsi oli viety kirkkoon ja uskonnollisiin päivänavauksiin vanhemmilta kysymättä. Näihinhän ei ole edes kirkkoon kuuluvan pakko osallistua (toisin kuon ev.lut. tunneille).

Harmittaa typerät lait: pitäisin lapset kirkossa jos uskonto ei olisi pakollista. Haluan nimittäin itse vaikuttaa siihen miten nämä asiat esitetään lapselleni.

Jos asiaa yhtään ajattelee, niin on käsittämätöntä että uskonto on ylipäänsä vieläkin osa koulun arkea. Miten se voi olla mahdollista tänä aikana? Uskonnon ja muun yhteiskunnan pitäisi olla jo lopullisesti erillään 2000-luvulla.

Erityisesti tuo kirkkoon vieminen on jotenkin ihmeellistä. Hyvin harva aikuinenkaan saa kirkossa käymisestä yhtään mitään, siksihän siellä ei kukaan käykään. Kirkot ja kappelit on usein kalseita rakennuksia joiden tiiliseinää tuijottaessa alkaa väkisinkin joko haukotuttaa tai pierettää ja joka tapauksessa takamus puutuu kovilla puupenkeillä. Jossain joku lorpottaa yksinpuheluna tarinaa josta kukaan ota mitään selvää eikä tajua, mitä näistä usein järjettömän julmista, sadistisista ja vastenmielisistä tarinoista pitäisi jotenkin erikseen oppia. Sitäkö että älä heitä kaveria leijonan luolaan/pätsiin/kivitä häntä/naulaa ristille/hylkää sairasta tai köyhää tai yksinhuoltajaäitiä ja jätä kadulle kuolemaan? Eihän meistä kukaan mitään sellaista tee eikä ole koskaan tehnytkään.

Olin itse aikanaan, 90-luvulla, uskonnon opetuksessa 8. luokalle asti ja sen jälkeen et:ssa. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, et:n eduksi. Kirkkoon en myöskään ole kuulunut 8. luokan jälkeen. Olen itse opettanut molempia aineita yläkoulussa, joten asiasisällöt ovat sitäkin kautta tuttuja. (Ja jos jotakuta ihmetyttää, niin uskonnon opettajan EI tarvitse kuulua mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.)

Kyllä et on mielestäni huomattavasti monipuolisempi ja yleishyödyllisempi oppiaine, ja myös maailman uskontoja käsitellään siinäkin. Suosittelen lämpimästi valitsemaan et:n uskonnon sijaan, jos ei koe kirkkoon kuulumista välttämättömäksi. Sinänsä kyllä huono juttu, ettei et:n valitseminen ole mahdollista kirkkoon kuuluville, koska juuri heille se olisi erityisen tärkeä aine; moni tärkeä asia jää muuten kokonaan käsittelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten käyn kotona lapsen kanssa keskusteluja siitä, että kristinusko on tärkeää, koska se on humanismin pohja ja humanismi on demokratian ja hyvinvointiyhteiskunnan pohja.

Ja sitten vanhempana se lapsi toivottavasti tajuaa, että äiti on ollut yhtä pihalla kuin koulukin.

Demokratia on peräisin Antiikin kreikasta, satoja vuosia ennen kristinuskon ilmestymistä. Nykyisen humanismin juuret on renesanssista peräisin, ja hyvin pitkälti se oli nimenomaan irtiottoa jumala- ja uskontokeskeisestä ihmisnäkemyksestä.

Onpa ihme, että vanhempi valigtsee ensin, että "otetaan tätä oppia, jotta saadaan riparifyrkat", mutta "nää on kuitenkin satuja nää jutut, eikä tarvi uskoa", sitten nillitetään, että pitääkin käydä. Joo niin pitää, jos kuuluu kirkkoon. Sitä ei voi valita. Lapsi voi, kun on 12 ikävuotta mittarissa, eli saa kiukutellakin vastaan. Mutta miksi tämän oman valintasi seurausta tässä sitten purnaat?

Oma opettajani, joka opetti myös psykologiaa yläasteelta lukioon, oli vakaa käsitys siitä, että jumala puhaltaa kaikki pilvet liikkeelle ja että mm. kyykäärme on saatanan fyysinen ilmentymä maanpäällä. Lukion tunnit oli aivan käsittämättömiä sanaharkkoja ja minua rangasitiin mm. nelosilla lukion kursseista ja vaikka psykologian koenumerot olivat kaseja ja ysejä, niin psykkan todistusnumero oli kutonen. Tästä mietin edelleen, että lähden selvittämään oikeuksieni rikkomista, vaikka tapahtuikin 90- luvulla. Mielivaltaisuus uskonnon opetuksen yhteydessä on vieläkin hyvin yleistä.

Oman tyttöni mennessä tarhaan ja sieltä eskariin ja sieltä kouluun jouduimme joka välissä miekkailemaan opetuksesta, "kun ne lapset laulaa sitä jeesuksen aasia ja teidän tyttö näyttää niin surulliselta, niin eikös se voisi...". No ei voinut ja aina oltiin vaikka töistä pois keskellä päivää, että ei luoda yhteisöllemme painetta resurssien vähyyden vuoksi. Nyt on pikkaisein paremmin sujunut (3 lk. menossa), mutta kyllä kieli keskellä suuta saa olla!

Erotin lapseni samantien ja seuraavalla viikolla lapset oli ET ryhmässä. Se oli yks isoista hyvistä päätöksistä joka varmaan monelta jää tekemättä kun on niin kirkon aivopesemä. Seuraava sukupolvi sitten sen hoitaa jos et itse lapsellesi nyt sitä vapautusta tee.

Harmittaa lukea tällaisia kirjoituksia missä lapset on niin sekaisin uskonnosta kun kotona ei ole osattu perusteita käydä läpi, ettei osata uskonnontunneilla olla. Kyllä oma historia ja siihen liittyvä usko on sellaisia perusteita jotka tulee hallita. Sieltä kasvaa Yolo-sukupolvi joka ei kestä mieleltään tätä elämää. Miettikää mitä jätätte opettamatta, ylemmän tuki ja turva auttaa meitä raskaina hetkinä, on sentään jotain jonka puoleen kääntyä. Moni meistä on lapsena saanut turvaa näistä ”saduista”. Lapsuuden usko auttoi itseäni esim. koulukiusaamisen läpi.

Seiskaluokkalainen juuri tänään totesi että haluaisi vaihtaa ET ryhmän. Siellä kuulemma mielenkiintoiset keskustelut, eikä jaksaisi jankata samoja satutarinoita seitsemättä vuotta putkeen enää. Muutama kaveri oli just vaihtanut ja meni kivuttomasti. Opettajat auttoi kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa lukea tällaisia kirjoituksia missä lapset on niin sekaisin uskonnosta kun kotona ei ole osattu perusteita käydä läpi, ettei osata uskonnontunneilla olla. Kyllä oma historia ja siihen liittyvä usko on sellaisia perusteita jotka tulee hallita. Sieltä kasvaa Yolo-sukupolvi joka ei kestä mieleltään tätä elämää. Miettikää mitä jätätte opettamatta, ylemmän tuki ja turva auttaa meitä raskaina hetkinä, on sentään jotain jonka puoleen kääntyä. Moni meistä on lapsena saanut turvaa näistä ”saduista”. Lapsuuden usko auttoi itseäni esim. koulukiusaamisen läpi.

Moni lapsi on saanut niistä saduista traumoja! Useita lapsia on peloteltu helvetillä. Moni lapsi edelleen luulee että kirkolle pitää maksaa jotta ylempi voima auttaa. Moni luulee että ylempi voima on olemassa ja odottaa sen tekevän ihmeitä kun pitäisi itse toimia.

Uskonnottomissa elämänkatsomuksissa onnpaljon vähemmän mielenterveydellisiä ongelmia. Ei olenahdasmielisyyttä. Kaikilla on toivoa. Kaikilla on tietoa miten hyvä elämä eletään, ilman että radat itsesi hengiltä uskovaisten eduksi.

Surulliseksi tekee kun edelleen nuoriakin ihmisiä on aivopesty niin pitkään ja pahasti että pitävät uskontoa hirmu hyvänä asiana ihmiselle ja yhteiskunnalle.

Koska tämä ketju on noussut horroksestaan, suosittelen kaikkia lukijoita ja miettijöitä allekirjoittamaan aiheeseen liittyvän aloitteen, jolla avattaisiin ET- opetus kaikille eikä siihen vaadittaisi kirkosta eroamista. 

Mulla on 15v poika, joka on ollut alusta asti et-opetuksessa. Ei ole kastettu edes lasta koskaan.

Loistava valinta ja poika on tyytyväinen. Olen seurannut mitä et-opetuksessa tehdään ja on kyllä asiallista ja hyödyllistä tietoa. Itse kävin aikanaan peruskoulussa uskontotunnit ja pakko sanoa että ihan täyttä hyödytöntä roskaa koko opetus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ei kuulu kirkkoon, mutta menevät aikanaan ihan tavallisille uskontotunneille. Siellä sentään käydään vähän läpi muitakin uskontoja. ET on pelkkää lässynläätä, josta ei ole mitään hyötyä mihinkään, eikä siellä opi mitään.

Mä uskon juuri toisinpäin, oppii huomattavasti enemmän ja laajemmasta näkökulmasta.

ET on oikeasti lässystystä ja pahempaa aivopesua kuin raamattu.

Lapsi tuli kotia kauhusta itkien tunnilta kun opettaja kertoi holokaustin olevan salaliitto.

Uskontoa kahlitsee kirjoitti:

Erotin lapseni samantien ja seuraavalla viikolla lapset oli ET ryhmässä. Se oli yks isoista hyvistä päätöksistä joka varmaan monelta jää tekemättä kun on niin kirkon aivopesemä. Seuraava sukupolvi sitten sen hoitaa jos et itse lapsellesi nyt sitä vapautusta tee.

ET pilaa lapset.

https://peda.net/jyvaskyla/viitaniemenkoulu/oppiaineet/e2

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa lukea tällaisia kirjoituksia missä lapset on niin sekaisin uskonnosta kun kotona ei ole osattu perusteita käydä läpi, ettei osata uskonnontunneilla olla. Kyllä oma historia ja siihen liittyvä usko on sellaisia perusteita jotka tulee hallita. Sieltä kasvaa Yolo-sukupolvi joka ei kestä mieleltään tätä elämää. Miettikää mitä jätätte opettamatta, ylemmän tuki ja turva auttaa meitä raskaina hetkinä, on sentään jotain jonka puoleen kääntyä. Moni meistä on lapsena saanut turvaa näistä ”saduista”. Lapsuuden usko auttoi itseäni esim. koulukiusaamisen läpi.

Harmittaa kaltaisesi typerykset, jotka kuvittelevat että pitää olla oma usko. Todellisuus ja järki voittaa kirkkaasti harhaiset kuvitelmat.

Itse en ole koskaan tarvinnut mitään uskoa ja lapseni on nyt onneksi et-opetuksessa eikä varmastikaan ryhdy uskovaiseksi vaan normaaliksi ajattevaksi järkeväksi.

ET:ssä opetetaan, että ”mieskin voi synnyttää”. Ja te väitätte kristinuskoa saduksi.