Olen oksettava ihminen

Olen oksettava koska:

- olen lihava

- minulla on reisiläskiä vaikka muille jakaa

- tissit osoittaa eri suuntiin ja on pienet

- olen liian lyhyt (167cm)

- silmäni ovat pahasti epäsymmetriset

- nenässäni on valtavat ihohuokoset

- posket on täynnä aknearpia

- otsassani on rumia patteja

- olen aina turvonnut

- minulla on ärrävika

Olen oksettava koska:

- olen lihava

- minulla on reisiläskiä vaikka muille jakaa

- tissit osoittaa eri suuntiin ja on pienet

- olen liian lyhyt (167cm)

- silmäni ovat pahasti epäsymmetriset

- nenässäni on valtavat ihohuokoset

- posket on täynnä aknearpia

- otsassani on rumia patteja

- olen aina turvonnut

- minulla on ärrävika

Voi kuule! Jos luettelisin kaikki vikani, menisi tässä loppupäivä. Kaikissa muissa on jotain kaunista, mutta muhun osui kaikki viat. Se on surkuhupaisaa. Olen 26-vuotias ja:

- en ole koskaan harrastanut aktiivista liikuntaa, joten kroppani on valkoista pullataikinaa

- naamani on täynnä mustapäitä, vaikka miten kuorisin ja putsaisin tai olisin putsaamatta. En ole kellään muulla nähnyt niin paljon

- mulla kasvaa tummaa karvaa kaikkialla. Oikeasti, kaikkialla. Joudun päivittäin nyppimään partakarvoja, joita ilmestyy koko ajan uusia. 10 vuoden päästä voisin luultavasti kasvattaa ihan kunnollisen tuuhean parran...

- päänahkani on kuiva ja hilseilee jos rapsuttelen

- hikoilen ja haisen helposti

- rintani on kolmion malliset ja roikkuvat, sekä pienet vaikka olen muuten roteva

- hampaani menevät sikin sokin ja kellertävät

- mulla on paljon luomia, yksi todella iso ja ulkonevakin joka pitäisi kai poistattaa

Nyt en ehdi luetella enempää. Tässä menisi tosiaan koko päivä. Olkaa iloisia te muut - teissä on varmasti jotain kaunista. Kuten se mainittu lantion kaari (itsellä se on laatikkomainen) tai suora nenä (itsellä mikäs muukaan kuin mustapäinen pottu).

- Mulla ei ole tissejä

- Perseessä on selluliittia 

Mulla on punainen iho, pottunokka ja mustapäitä.

Kerronpas teille vähän itsestäni. Veikkaan, että hyvästä ulkonäöstäni huolimatta olen teitä oksettavampi. Olen 28v mies.

-olen lähes ihmisvihaaja. Jokainen vastaantulija aiheuttaa mussa inhoreaktion.

-En juuri tunne empatiaa, eikä mulla ole koskaan ollut ketään ikävä.

-Olen alkoholisti.

-En usko, että pystyisin rakastamaan ketään.

-Mulla on melkein jatkuvasti väkivaltaisia ajatuksia. Tekoihin en ole toisaalta koskaan syyllistynyt. Välttelen tilanteita, joissa saattaisin noin teoriassa pimahtaa.

-Kaikkein inhottavin juttu on se, että ihmiset, etenkin naiset pitävät musta heti ja saattavat oikein hakeutua seuraan. Mulla on sellainen vähän hymyilevä perusilme, ja mua pidetään jotenkin virheettömänä ihmisenä. Kuulemma olen niiiin hyvä ihminen, niiin älykäs ja viisaskin. Oikeasti olen persoonallisuushäiriöinen kusipää (en narsisti kuitenkaan). Ihmiset jäävät joskus oikein roikkumaan muhun surkeina. En jaksa heitä pitkään.

-painoa liikaa

-hiukset kamalat takkukasat

-iho huono ja laajentuneet ihohuokoset nenässä

-ruma hiusten ja silmien väri

-olen lyhyt, 158cm

-leuassa kasvaa mustia, paksuja karvoja jotka nypin pois neuroottisena

-selluliitista ei edes puhuta

Ikää kohta 27, itsetunto on alhaalla, oikeastaan tomuksi maahan poljettuna ja silti pakotan itseni joskus laittautumaan. En siltikään tunne itseäni kauniiksi millään tavalla, meikki ja tekohymy on vain maski kasvoillani.

Mulla on:

- maksaläiskiä, jotka ennen olivat pisamia.

- ohentunut tukka

- aikuisiän akne, ei tosin kovin paha

- todella epäsuhtainen kroppa, pitkä selkä, paksut, lyhyet käsivarret jne.

- hemmetin valkoinen, ruskettumiseen kykenemätön iho.

Toisaalta mulla on:

- nykyään migreenitön elämä (jätin e-pillerit kaksi vuotta sitten, koska ne pahensivat migreeniä. Se tosin laukaisi maksaläiskien synnyn, akuutin hiustenlähdön joka onneksi on jo loppunut sekä aikuisiän aknen, mut ihan sama, elämä on liian lyhyt maatakseen sileäihoisena pimeässä huoneessa kivun kourissa).

- syömishäiriöstä ja vakavasta masennuksesta parantunut mieli

- iso peppu, joka jakaa toki mielipiteet, mut helkkari, ainaki on omat fyllingit puistokaljalla istumiseen.

- nokkelat jutut ja iän mukanaan tuoma priorisointikyky :P

Esteetikkona tykkään kauniista asioista, mut ruukaan arvostaa enemmän ihmisten tyyliä, kuin geenien, nuoren iän tms. mukanaan tuomaa onnekasta nättiyttä. Eikä sillä tyylilläkään oo niin väliä, koska ei tää elämä oo oikeesti niin vakavaa - paitsi sitten ne oikeesti vakavat jutut, joita tää aihe ei liippaa läheltäkään.

Mulla on tosi lyhyet jalat ja karsastan :( tell me about ugly

Apua, mulla kostui oikein silmät kun luin tän aloituksen. :( Et ap varmasti ole oksettava! En nyt halua ladella kliseitä sisäisestä kauneudestasi ja itsesi hyväksymisestä, etköhän ole ne kuullut ja tässä ketjussakin sitä jo sanottu. Olet kuitenkin aivan tavallinen ihminen tavallisine inhimillisine pikkku"virheinesi". Ne tekevät sinusta ihmisen! Tää typerä aikakausi ja media on iskostaneet päähäsi/päähämme, että pitää olla tietynlainen kelvatakseen. Kaikki virheet olisi muka anteeksiantamattomia.

Ehkä siksi silmät kostui, kun olen itse ajatellut n. 25 vuotta elämästäni olevani oksettava, ruma, vastenmielinen. Siis hitto vie pienestä lapsesta asti! Kaikki kehut olen ottanut vastaan valheellisina ja ajatellut, että ne sisältävät vähintään pienen määrän pilkkaa kuitenkin.

En tiedä mitä tapahtui pari vuotta sitten, mutta lopetin vaan vihaamasta itseäni. Lopetin arvostelemasta vartaloani ja ulkonäköäni negatiivisesti, lopetin arvostelemasta myös ketään muita negatiivisesti, näkemästä ihmisissä rumia piirteitä. Pääasin en vain tsekkaa ihmisiä arvostellen, mutta jos jotain, niin vain positiivista. Ja ai vitsi miten mun elämä ja olo on helpottunut, kun oon itselleni ja ympäristölle armollinen! Kaikki jumalauta käy, oot pitkä tai pätkä, läski tai laiha, rumat kuteet tai muotibloggaaja - aivan sama, kunhan oot olemassa! Tää kuulostaa varmaan aika teennäiseltä, mutta mä vaan ajattelen nykyään näin.

Totta kai näen ja tiedostan edelleen virheeni, mutta ne ei enää merkkaa mitään. Olen aivan hyvä näin, ja niin oot sinäkin! Aina ei jaksa ajatella positiivisesti, hetken aikaa viittii toisinaan puristella läskejään peilin edessä ja edes koittaa vihata itseään, mutta se ei ole enää sellaista ylitsevyöryvää aitoa vihaa ja itseinhoa, aina ne hetket päättyy siihen, että sanon ääneen itselleni, että "ihan hyvä tää on". =)

Vierailija kirjoitti:

Kerronpas teille vähän itsestäni. Veikkaan, että hyvästä ulkonäöstäni huolimatta olen teitä oksettavampi. Olen 28v mies.

-olen lähes ihmisvihaaja. Jokainen vastaantulija aiheuttaa mussa inhoreaktion.

-En juuri tunne empatiaa, eikä mulla ole koskaan ollut ketään ikävä.....

Kuulepas höpönassu, taisit juuri osoittaa hitusen empatiaa tällä viestilläsi. ;)

Olen 36 ja tunnistan kyllä tuon ap:n ajattelutavan. Itsekin mietin "koko ajan" miten voisin muuttua, että olisin parempi ja kuvittelen, että kelpaisin sillä lailla paremmin muille. Vaikka en tiedä kenelle pitäisi kelvata. En tiedä mistä tämä ulkonäkökeskeinen ajattelutapani oikein kumpuaa ja olen kateellinen kaikille niille, jotka eivät niin hirveästi koko ajan mieti ulkonäköään. Tässä mun virhelista:

- pituus 160cm, paino 58kg eli ihan normaalipainoinen olen, mutta jotenkin se paino on jakaantunut ihan epätasaisesti. Käteni ovat todella pienet (tätä kaikki aina jaksavat "kummastella"), samoin nilkkani kapeat. Maha taas on makkarainen lössykkä, perseessä ja reisissä liikaa tavaraa, eikä suinkaan sellaisessa Kardashian-muodossa vaan valkoista selluliittista kamaa. Vaikka käytän housuissa kokoa 36, pikkarit ostan aina kokoa 40 (vähintään), koska muuten ne pureutuvat läskeihin ikävästi. Olen ruvennut syömään terveellisesti (paljon kasviksia, hedelmiä jne. ja kalorit 1500 luokkaa per päivä) ja liikkumaan paljon, toistaiseksi ei vaikutusta. :/

- Jalat on reisien lisäksi muutenkin ihan karmeat. Sheivauksesta tulee aina kaikenmaailman näppyjä (muut karvanpoistometodit eivät toimi, sokerointi aiheutti järkyttävät karvatupen tulehdukset) ja jaloissani on pigmenttimuutoksia, jonka takia jalat ovat siis kauttaaltaan aina ihan laikukkaat. Myös suonikohjuja löytyy. Nilkat ovat tosiaan liian kapeat ja niissä on pullottavia verisuonia.

- Naama on ihan ok meikillä, ilman meikkiä ihan karsea. Meikattuna saan joskus ihan kivoja selfieitä, mutta jonkun muun ottamat kuvat ovat yleensä aina ihan järkkyjä. Mun perusilme on jotenkin tosi nyrpeä ja suupielet aina alaspäin. Että onko se naama sittenkään ihan ok.

- Tissit on isohkot, mutta roikkuu niin, että ne pitää kursia rintsikoiden sisään aamuisin.

- Kädet ovat siis liian pienet ja niissäkin pullottavia verisuonia.

- Keksisin vaikka mitä muutakin, mutta kohta on pakko poistua koneelta. Tunnen itseinhoa lähes päivittäin ja vertailen itseäni julkkiksiin, malleihin jne mikä on aivan turhaa, mutta jotenkin koen, että olisin parempi ihminen, jos vatsa olisi yhtä litteä kuin tuolla ja tuolla, ja perse olisi kiinteä kuin tuolla ja tuolla. Jotenkin oletan, että kaikki muutkin ihmiset toivoisivat minulta tuollaisia ominaisuuksia, vaikkei näin taatusti ole. Itse en koskaan huomaa muissa mitään virheitä ja pidän kaikkia kauniimpina ja parempikroppaisina kuin itseäni. Ja itse asiassa silmääni miellyttävät kuitenkin eniten aivan muut kuin "täydelliset" vartalot.

Mitään näistä yllämainituista et varmasti osaisi arvata, jos näkisit kuviani. Niin hyvin osaan peitellä meikillä ja vaatteilla. Tai no, ne vatsamakkarat nyt väkisin näkyy istuessa ainakin.

Tsemppiä meille! :)

Kyllä niillä "täydellisen" näköisillä ihmisilläkin on selluliittiä, arpia, huonoja hiuksia ja epämääräisen näköisiä ruumiin osia.. Ei täällä kukaan ole täydellinen, ainakaan koko elämäänsä. Kyllä muakin ajoittain vituttaa ohuet ja takkuiset hiukset, jäätävä määrä arpia ja luomia sekä muut vastaavat virheet. Mutta se on vaan elämää ja niiden kanssa on elettävä. Jos jotakuta häiritsee, niin ei tartte kattella. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpas teille vähän itsestäni. Veikkaan, että hyvästä ulkonäöstäni huolimatta olen teitä oksettavampi. Olen 28v mies.

-olen lähes ihmisvihaaja. Jokainen vastaantulija aiheuttaa mussa inhoreaktion.

-En juuri tunne empatiaa, eikä mulla ole koskaan ollut ketään ikävä.....

Kuulepas höpönassu, taisit juuri osoittaa hitusen empatiaa tällä viestilläsi. ;)

Mullakin on hetkeni. Lisäksi mulla on vahva moraali. Vaikka en tuntisi mitään, pyrin auttamaan, jos voin. En siedä sitä, että mahdollisesti hyvä ihminen pitää itseään huonona tai rumana. Rumuus on sisäistä. En siedä manipulointia, ja mikä lie yhteiskunta ja media manipuloivat ihmiset pieniksi tällä tavalla. Vihaan tällaista systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpas teille vähän itsestäni. Veikkaan, että hyvästä ulkonäöstäni huolimatta olen teitä oksettavampi. Olen 28v mies.

-olen lähes ihmisvihaaja. Jokainen vastaantulija aiheuttaa mussa inhoreaktion.

-En juuri tunne empatiaa, eikä mulla ole koskaan ollut ketään ikävä.....

Kuulepas höpönassu, taisit juuri osoittaa hitusen empatiaa tällä viestilläsi. ;)

Mullakin on hetkeni. Lisäksi mulla on vahva moraali. Vaikka en tuntisi mitään, pyrin auttamaan, jos voin. En siedä sitä, että mahdollisesti hyvä ihminen pitää itseään huonona tai rumana. Rumuus on sisäistä. En siedä manipulointia, ja mikä lie yhteiskunta ja media manipuloivat ihmiset pieniksi tällä tavalla. Vihaan tällaista systeemiä.

Vihaan myös tätä systeemiä ja median luomia mielikuvia. Mutta ymmärräthän, että kaikella tuolla ääneen lausumallasi itsevihalla olet yhtenä tekijänä ylläpitämässä sitä kuvitteellista visiota, jonka mukaan meidän pitäisi olla tietynlaisia. Sinulla on hyvä moraali, et harjoita väkivaltaa, autat tilanteissa joissa voit, et pidä siitä että yhteiskunta manipuloi hyviä ihmisiä... Tässähän oli jo monta erinomaista piirrettä, mutta siitä huolimatta pidät itseäsi huonona ihmisenä. Silmissäni on se ja sama, kuvitteleeko olevansa ruma sisäisesti vai ulkoisesti, jos kumpikaan ei pidä paikkansa. Totta kai sinulla on oikeus ajatella niin siinä kuin ap:lla on oikeus ajatella olevansa ulkoisesti ruma, minä kannatan todellakin jokaisen oikeutta olla ja pitää itseään juuri sellaisena kuin haluaa, KUNHAN se ei ole ulkopuolisen antama tai päähän johdattelema määritelmä.

Minun mielestäni sinä olet kuvauksesi perusteella ihan hyvä ihminen. Miksei se voisi olla totuus? Oletko antanut sille ajatukselle edes mahdollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpas teille vähän itsestäni. Veikkaan, että hyvästä ulkonäöstäni huolimatta olen teitä oksettavampi. Olen 28v mies.

-olen lähes ihmisvihaaja. Jokainen vastaantulija aiheuttaa mussa inhoreaktion.

-En juuri tunne empatiaa, eikä mulla ole koskaan ollut ketään ikävä.....

Kuulepas höpönassu, taisit juuri osoittaa hitusen empatiaa tällä viestilläsi. ;)

Mullakin on hetkeni. Lisäksi mulla on vahva moraali. Vaikka en tuntisi mitään, pyrin auttamaan, jos voin. En siedä sitä, että mahdollisesti hyvä ihminen pitää itseään huonona tai rumana. Rumuus on sisäistä. En siedä manipulointia, ja mikä lie yhteiskunta ja media manipuloivat ihmiset pieniksi tällä tavalla. Vihaan tällaista systeemiä.

Vihaan myös tätä systeemiä ja median luomia mielikuvia. Mutta ymmärräthän, että kaikella tuolla ääneen lausumallasi itsevihalla olet yhtenä tekijänä ylläpitämässä sitä kuvitteellista visiota, jonka mukaan meidän pitäisi olla tietynlaisia. Sinulla on hyvä moraali, et harjoita väkivaltaa, autat tilanteissa joissa voit, et pidä siitä että yhteiskunta manipuloi hyviä ihmisiä... Tässähän oli jo monta erinomaista piirrettä, mutta siitä huolimatta pidät itseäsi huonona ihmisenä. Silmissäni on se ja sama, kuvitteleeko olevansa ruma sisäisesti vai ulkoisesti, jos kumpikaan ei pidä paikkansa. Totta kai sinulla on oikeus ajatella niin siinä kuin ap:lla on oikeus ajatella olevansa ulkoisesti ruma, minä kannatan todellakin jokaisen oikeutta olla ja pitää itseään juuri sellaisena kuin haluaa, KUNHAN se ei ole ulkopuolisen antama tai päähän johdattelema määritelmä.

Minun mielestäni sinä olet kuvauksesi perusteella ihan hyvä ihminen. Miksei se voisi olla totuus? Oletko antanut sille ajatukselle edes mahdollisuutta?

Hieno viesti. Olen kuitenkin tuhonnut jokaisen ihmissuhteeni. Voi olla, että osa tästäkin kuitenkin tulee ulkopuolelta. Olen aiheuttanut aika paljon pahaa. Ehkä nykyisin olen vähemmän ruma, koska pyrin toimimaan niin, ettei kenellekään enää kävisi huonosti. Sitä oppii tunnistamaan vaaran merkit, jos asiaan paneutuu.

Ulkonäkö ja terveys on huonot. Nää on aiheuttanut mussa itsetuhoista käytöstä ja se tekee musta vielä paskemman.

Mulla kans samanlaisia tuntemuksia, että pidän itseäni oksettavan näköisenä ilman meikkiä ja hiukset laitettuna.. Mieheni on aina sanonut, että ei minun tarvitse meikata ja olen kaunis ilman meikkiäkin, mutta silti minun on vain vaikea uskoa sitä ja en uskalla näyttäytyä oikein muiden edessä ilman meikkiä tai ripsienpidennyksiä tai kulmia laitettuna.. Harmittaa etten pysty hyväksymään itseäni sellaisena, kuin olen.. Painon kanssa minulla  ei ole ongelmia nykyään, kun olen hoikka, mutta ulkonäköni kanssa on ongelmia, koska moni on sanonut minulle, että näytän erilaiselta ilman meikkiä ja nuorempana, kun olin lapsi/kouluikäinen niin moni sanoi, että muut siskoni ovat kauniimpia ja kehuivat heitä aina ja minä taas katsoin surullisena vierestä, kun olin niin surullinen siitä, että minua ei aina kehuttu samalla tavalla ja tästä minulle tuli paha mieli ja mietin, että olen sysiruma muiden mielestä :( lapsi/kouluikäisenä minä olin taas normaalipainoinen, mutta näytin varmaan ylipainoiselta, koska olen varmaan painanut siinä melkein ylipainon rajassa, kun joskus pyllystäni sanottiin, että se on isokokoinen (perhe valitti siitä) niin tästäkin tuli huono itsetunto, mutta enää ei pyllyni ole iso, niin naama on jäänyt harmittamaan ja kun ei sitä oikein voi muuttaa ilman meikkejä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpas teille vähän itsestäni. Veikkaan, että hyvästä ulkonäöstäni huolimatta olen teitä oksettavampi. Olen 28v mies.

-olen lähes ihmisvihaaja. Jokainen vastaantulija aiheuttaa mussa inhoreaktion.

-En juuri tunne empatiaa, eikä mulla ole koskaan ollut ketään ikävä.....

Kuulepas höpönassu, taisit juuri osoittaa hitusen empatiaa tällä viestilläsi. ;)

Mullakin on hetkeni. Lisäksi mulla on vahva moraali. Vaikka en tuntisi mitään, pyrin auttamaan, jos voin. En siedä sitä, että mahdollisesti hyvä ihminen pitää itseään huonona tai rumana. Rumuus on sisäistä. En siedä manipulointia, ja mikä lie yhteiskunta ja media manipuloivat ihmiset pieniksi tällä tavalla. Vihaan tällaista systeemiä.

Vihaan myös tätä systeemiä ja median luomia mielikuvia. Mutta ymmärräthän, että kaikella tuolla ääneen lausumallasi itsevihalla olet yhtenä tekijänä ylläpitämässä sitä kuvitteellista visiota, jonka mukaan meidän pitäisi olla tietynlaisia. Sinulla on hyvä moraali, et harjoita väkivaltaa, autat tilanteissa joissa voit, et pidä siitä että yhteiskunta manipuloi hyviä ihmisiä... Tässähän oli jo monta erinomaista piirrettä, mutta siitä huolimatta pidät itseäsi huonona ihmisenä. Silmissäni on se ja sama, kuvitteleeko olevansa ruma sisäisesti vai ulkoisesti, jos kumpikaan ei pidä paikkansa. Totta kai sinulla on oikeus ajatella niin siinä kuin ap:lla on oikeus ajatella olevansa ulkoisesti ruma, minä kannatan todellakin jokaisen oikeutta olla ja pitää itseään juuri sellaisena kuin haluaa, KUNHAN se ei ole ulkopuolisen antama tai päähän johdattelema määritelmä.

Minun mielestäni sinä olet kuvauksesi perusteella ihan hyvä ihminen. Miksei se voisi olla totuus? Oletko antanut sille ajatukselle edes mahdollisuutta?

Hieno viesti. Olen kuitenkin tuhonnut jokaisen ihmissuhteeni. Voi olla, että osa tästäkin kuitenkin tulee ulkopuolelta. Olen aiheuttanut aika paljon pahaa. Ehkä nykyisin olen vähemmän ruma, koska pyrin toimimaan niin, ettei kenellekään enää kävisi huonosti. Sitä oppii tunnistamaan vaaran merkit, jos asiaan paneutuu.

Heitän ilmoille pureskeltavaksi ajatuksen, että saatat ollakin ainoa, joka pitää sinua huonona ihmisenä. Ehkä olet käymässä jonkunlaista muutosprosessia, ehkä olet ollut joskus "huono", pitäen sisällään noita piirteitä mitä luettelit, ettet ole osannut rakastaa, olet tuhonnut ihmissuhteesi, aiheuttanut pahaa, ajatellut väkivaltaisia ajatuksia... Varmasti kaikki olemme tehneet näitä juttuja, minä ainakin, ja koen niistä syyllisyyttä. Selvästikin sinäkin, joka jo osaltaan kertoo, ettet ole ollenkaan mätä. Voisitko jotenkin kuvitella näitä asioita vain asioina joita olet tehnyt, huonoina valintoina, mutta et määrittelisi koko minuuttasi niiden kautta? Annat itsellesi anteeksi ja jatkat tuota toimintaa, mitä nyt teet, niitä oikeita, hyviä valintoja. Ehkä pystyt rakastamaan, kun kohtaat riittävän erityisen ihmisen, jota rakastaa. Ehkä olet ollut niin vahva, ettei sinun ole tarvinnut kaivata ketään - ehkä vielä niin heikko, ettet ole uskaltanut kaivata, kohdata sitä suurta tunnetta, jota kaipuuksi sanotaan. Ehkä kaikki ne naiset ja muut sinusta pitävät ihmiset eivät olekaan väärässä, ehkä he näkevät sinussa sen hyvä, jota sinä itse et ole koskaan onnistunut näkemään. Ehkä et jaksa ihmisiä pitkään, jos oletkin introvertti.

Olet nuori vielä, minäkin sinua vain 10 vuotta vanhempi tosin, mutta tämä pohjattoman lempeä itsensä ja ympäröivan maailman hyväksyminen sellaisenaan olen oppinut/opetellut vasta viimeisten 5 vuoden aikana. Anna itsellesi edes mahdollisuus. 

Olen oksettava ihminen koska..

.. olen lihonnut noin kolmekymmentä kiloa (90kg), ja ikää vasta 20v.

.. mietin jatkuvasti omaa ulkonäköäni ja haluaisin olla joku muu.

.. jos laihtuisin, rintani ja mahani roikkuisivat, ja vihaisin itseäni vielä varmasti enemmän.

.. joka kerta kun lähden ulos, teen kaikkeni, jotta läskimahani pysyisi kaikilta piilossa.

.. en halua olla esillä missään tilanteessa, sillä en halua ihmisten näkevän minua.

.. puran tämän kaiken pahan olon avopuolisooni.

Ja tässä vain osa. Ai että rakastan niitä päiviä, kun voi hymyillä ja sanoa että hitot muiden mielipiteistä - saan olla juuri sellainen kuin olen. Niinä päivinä uskallan olla oma itseni kaikista vioistani huolimatta, ja uskallan pyytää anteeksi peilikuvaltani, kuinka huonosti olen kohdellut itseäni. 

Vihaan median luomia ympäristöpaineita. Vihaan sitä, kuinka kaikki sanovat, mitä minun pitäisi olla ja kuinka paino ja ulkonäkö on sellaisia asioita, jotka arvottavat ihmisen. Vihaan sitä, kuinka joku tulee ehdottamaan uusia liikuntaharrastuksia tai kehottamaan vähentämään makean syöntiä. Vihaan muiden ikäviä katseita, ympäristön opettavia ihanteita, kaikkia niitä epäkohtia, jotka saavat minut inhoamaan itseäni - myös itseäni ja omia ajatuksiani.

Joku päivä tahdon vielä herätä siihen, että pystyn sulkemaan negatiivisen ympäristön ulkopuolelle ja keskittymään vain elämään omassa vartalossani. Olin sitten hieman pyöreämpi tai vähän hoikempi - kunhan pystyisin rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Toivon kovasti, että jokainen tähän aiheeseen kirjoittanut pystyisi tekemään saman.