Kaunein asia mitä olet nähnyt?

Ensimmäisenä tulee mieleen ensimmäinen poikaystäväni ja rakkauteni, pelkät bokserit jalassa ja basso kaulassa, silmät tuikkii sitä soittamisen iloa. Ai että sitä oli ihana katsella!

On myös jäänyt mieleen monta auringonnousua kun olen saanut puhelimessa keskustella pitkän kaavan mukaan jonkun kanssa syvällisiä.

Ja kaikki ne kerrat kun olen jonkun rakkaan kanssa saanut katsella ja ihmetellä kirkasta tähtitaivasta <3

Nykyään myös rakkaan sisareni vanhemmuus ja hänen suhde lapseensa ja perheeseensä. On pakko joskus olla hiljaa ja vetäytyä sivummalle tarkkailemaan ja vaan painamaan hetket mieleen.

Tässähän ihan herkistyi :')

Lapsenlapsi

Joutsenemo pörröisine poikasineen

Miehen hymy kun sanoin ensimmäisen kerran rakastavani häntä. Saman hölmön hymyt saavat minut edelleen onnellisemmaksi kuin mikään muu.

Ehkä koivikon latvan havina pienessä kesätuulessa aurinkoisena kesäpäivänä :) Ihana fiilis, auringonottoa viltillä koivikon viereisellä nurmella, lämmintä mutta ei kuitenkaan liian kuumaa ja tuskaista, kaunis kesäpäivä ja sen raukeat värit :)

Kasa kissanpoikia :)

Kotipihamme keskikesällä kukkeimmillaan. On kuin paratiisissa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Chrysler Building <3

Outokummun teräksestä muuten.

Eräänä kesäiltana kävelin lenkkipolkua pitkin, jonka ympärille metsän puut muodostivat ikään kuin vihreän tunnelin. Aurinko paistoi matalalta vinosti puiden lomitse, varjoisat ja valoisat kohdat rytmittivät polkua. Noin kymmenen metrin päässä edessäni oli kirkkaampi kohta, joka kylpi siinä kesäillan auringonvalossa. Äkkiä tähän valoläikkään lensi kaksi isoa hyönteistä, mehiläisiä tms. Ne muuttuivat loistavan kultaisiksi siinä silmien i edessä, ja jotenkin se hetki oli vain niin täydellisen kaunis. Kaksi hohtavaa hyönteistä leijumassa valossa.

Oman lapsen hymy ja nauru <3

Pieni vauva, alkanut elämä.

Järvestä heijastuva aurinko.

Kuohuva meri.

Suomen kesä.

Oravat, puput, kissanpennut, tiput.

Maailma on täynnä kauniita asioita :)

Pienoinen palleroinen rusakonpoikanen kasteisella nurmikollamme. Jätin rauhaan kun huomasin. Kaunis oli, ja suloinen.

Manhattanin valot pimeänä ja helteisenä toukokuun iltana kun lähestyimme kentältä Brooklyn Bridgella New Yorkia... Se näky oli henkeäsalpaava.

Omat lapset tietysti.

Mummolan lähipellolla äidin tekemä hiihtolatu jota hiihdettiin täysikuun loisteessa lapsena. Maaginen sininen valo, kimmaltava hanki ja pitkät varjot. Huh, menee tästäkin kylmät väreet.

Ällöttää ja ärsyttää tälläset "Omat lapset" tyylinen kommentointi. Ette sitten mitään omaperäsempää jaksa keksiä? Pitääkö ne penskat vetää joka asiaan mukaan? Ei taida teidän päässä muuta elämää liikkuakaan kun ne räkäset kakaranne.

Kissani pyöreät, pörröiset tassut, joista tulee varvasvälitupsuja <3

Kun palasimme Dubaista kotiin ja lentokoneen ikkunasta näin kauniin sinisen ja valkoisen Suomen. Niin upea näky kaiken sen betonin jälkeen.

Oma lapsi se on. Voisin katsella vaikka kuinka kauan.

oma lapsi nostettuna synnytyksen jälkeen rinnoille. esikoinen syntyi hätäsektiolla, nukutuksessa joten katsella  vastasyntynyttä tytärtään  silmiin.. 

Parikymmentä islanninhevosta kirmaamassa keväisellä niityllä Islannissa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, taustalla lumihuippuisia vuoria.

Työtoverin takapuoli.