Häävieraan näkökulmasta ajateltuna, mikä on ollut häissä ikävintä/huonointa/tylsintä/epäonnistuneinta?

Up

Kaikista kauheimmat häät on niitä, joihin joutuu morsiusneidoksi. Kaasoksi en suostuisikaan kuin muutamalle ystävälle. Ketä kiinnostaa minkälaisia tuikkukippoja pilttipurkeista tehdään, teemavärit, pöytäkattaukset tai koristeet. Iltatolkulla morsian vaatii askartelua, huomiota, mielipiteen vahvistamista tai keskustelua aiheesta, joka ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Kiva jos näyttää kivalle, mutta järjestäkää mieluummin HYVÄÄ LAADUKASTA OHJELMAA JA VIIHDETTÄ, kuin jonninjoutavia tilpehöörejä.

Meidän häät pidettiin kartanossa. Oli kynttilöitä ja kukkia. Se riitti. Ohjelmana oli improa, standuppia, bändi ja hyvin mietittyjä LYHYITÄ PUHEITA. Järjestimme taidenäyttelyn, jossa oli kuvia meistä lapsena, piirrustuksia ala-asteelta, artikkeleita meistä, tanssia, laulua jne. Kuvat otettiin edellisenä päivänä, joten sitäkään ei tarvinnut odotella.  

Koronakesän häissä on se ongelma, että en halua tavata ihmisiä. Jossain jenkkihäissä 53 ihmistä sairastui häiden takia. Yksi kuoli. En halua sairastua.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista kauheimmat häät on niitä, joihin joutuu morsiusneidoksi. Kaasoksi en suostuisikaan kuin muutamalle ystävälle. Ketä kiinnostaa minkälaisia tuikkukippoja pilttipurkeista tehdään, teemavärit, pöytäkattaukset tai koristeet. Iltatolkulla morsian vaatii askartelua, huomiota, mielipiteen vahvistamista tai keskustelua aiheesta, joka ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Kiva jos näyttää kivalle, mutta järjestäkää mieluummin HYVÄÄ LAADUKASTA OHJELMAA JA VIIHDETTÄ, kuin jonninjoutavia tilpehöörejä.

Meidän häät pidettiin kartanossa. Oli kynttilöitä ja kukkia. Se riitti. Ohjelmana oli improa, standuppia, bändi ja hyvin mietittyjä LYHYITÄ PUHEITA. Järjestimme taidenäyttelyn, jossa oli kuvia meistä lapsena, piirrustuksia ala-asteelta, artikkeleita meistä, tanssia, laulua jne. Kuvat otettiin edellisenä päivänä, joten sitäkään ei tarvinnut odotella.  

Kumpi bändi teillä oli? Metallica vai Iron maiden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vieraina on liikaa mummoja, tätiä ja setiä, joiden ikä on +70 niin eihän se meno ole ratkiriemukasta. Vanhukset ovat jäykkiä ja muodollisia, itse en kutsuisi yhtään vanhaa häihini. 

Yleensä morsiusparille on tärkeää, että omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat paikalla. Jos on joku läheinen isotäti tms, niin miksei kutsuisi häntä? Ainakin meidän perheessä on niin herttaisia tätejä, että ilman muuta haluaisin heidät häihini. Eri asia, jos ovat kaikki kuin myrkyn nielleitä ja kutsuttu vain lahjojen toivossa. 

Tämä vanha täti ei nyt kyllä koronan aikaan tule mihinkään kekkereihin. Myöhemmin sitten kyllä.

Ikävää on mm.

- ruokailun aloittamista venytetään (kuten myös yöpalan, jos on tarkoitus juhlia myöhään).

- puheet/ohjelma ei kuulu

- typerät leikit joihin on pakko osallistua

- vieraiden nolaaminen

- morsian/sulho liian humalassa

- epäselvät ”säännöt”.

- ei pöytäjärjestystä, joten hajapaikkoja siellä täällä

- Virosta haetut halppisjuomat ja paha kuohari

Istumajärjestyksen puuttuminen on minusta häissä sellainen, joka voi helposti pilata monen juhlijan tunnelman. Varsinkin, jos on kyseessä tila joka koostuu useammista pienistä tiloista. Oma kokemus oli se, että jouduimme istumaan jotenkin eroon muista aveccini kanssa, koska emme olleet lähisukua niin jättäydyimme viimeisten joukkoon pöytiä etsiessä. Toisin päin ajateltuna, jos olisimme menneet ensimmäisinä valkkaamaan pöytää, olisi hääparia lähempiä ihmisiä joutunut syrjempään. Tuossa tapauksessa istumajärjestys olisi pelastanut asian. Erillisen huoneen pöydät ja ihmiset olisi jaettu tasaisesti ryhmiin niin ettei synny pöytiä joihin vain menisi kaksi ihmistä.

Mä en ole koskaan tykännyt hääjuhlista sen takia kun se on niin siirappisen imelää. Kaikki ne leikit jne. ja kun pukeutuminenkin pitää olla niin viimeisen päälle. Tapaa ihmisiä joita ei ole ikinä nähnyt ja pakko löytää joku jutun alku. 

Minut puolisoni kanssa laitettiin sisareni häissä lasten pöytään, jossa oli kanssamme pari äitiä lapsensa kanssa sekä pari morsiusparin kaveria. Olipa kivaa, kun emme puolisoni kanssa tunteneet ketään. En ymmärrä mikä siinä on, että joidenkin mielestä on niin kiva pakottaa ihmiset puhumaan tuntemattomien kanssa. Tuntemattomien, joita ei enää ikinä tapaa. Olisin mieluummin istunut isovanhempieni kanssa, koska heitä ei muutenkaan näe usein.

Ikävintä on ollut:

- istumajärjestys, jossa ei oltu lainkaan huomioitu henkilöiden ikää ja taustaa ja sitä, tuntevatko he toisensa ennestään. Vrt. morsiamen 80 v. isotäti, hääparin 25 v. kaveri ja sulhasen 16 v. serkku pistetty samaan pöytään

- ruokailussa ei oltu huomioitu erikoisruokavalioita lainkaan, vaikka niistä oli pyydetty ilmoittamaan. Kasvissyöjä sai syödäkseen pelkkää vihersalaattia ja perunaa, ja keliaakikolle ei ollut mitään kahvin kanssa

- ei minkäänlaista äänenvahvistusta. Puheista ym. ei kuule yhtään mitään. Ja sitten tätä muminaa joutuu kuuntelemaan pitkään.

- tila, joka koostuu useammasta huoneesta siten, etteivät kaikki istu samassa tilassa. Osa vieraista jää näin kaikesta paitsi.

- täysi-ikäiset, omillaan asuvat, ja usein vielä avoliitossa olevat lapset eivät saa omaa kutsua, mutta heidän oletetaan silti saapuvan paikalle vanhempien kutsulla

- jos lähipiiriin kuuluu ammattivalokuvaaja tai kokenut harrastaja, hänen oletetaan olevan koko ajan valmiudessa kamera kourassa. Ts. ikäänkuin hän olisi juhlissa töissä. Kuvien oletetaan olevan valmiita juhlia seuraavana päivänä.

- teinien oletetaan vahtivan lapsia

- joku/jotkut vetävät hillittömät naamat ja sitten huomio kuluu heidän kunnostaan huolehtimiseen.

- joku, joka alkaa vaatia erityispalveluksia hääparilta tai heidän vanhemmiltaan/bestmanilta/kaasolta, jotka ovat muutenkin kiireisiä. Esim. aikuinen henkilö joka on lähdössä juhlista aiemmin pois, vaatii sulhasen tilaamaan itselleen kyydin, vaikka voisi hoitaa sen aivan hyvin itse, tai pyytää jotain toista vierasta.

Kamalinta on seremoniamestarin puute. Ehkä tähän pitkään ketjuun jo muutama kilometri sitten jo kirjoitinkin, en muista...

Eli mukava hääpari, ja edelleen onnellisesti naimisissa.

Mutta ne häät: hieno tunnelmallinen paikka, ruoka oli erinomaista (silloin kun sitä taas sai) jne.

Mutta näinkin isoissa häissä olisi jonkun pitänyt toimia seremoniamestarina.

Siellä sitten me vieraat istuimme epätietoisina, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kukaan ei kuuluttanut että nyt sininen sukkanauha ja morsiamen ryöstö, nyt alkuruoka jne.

Kaikki kyllä kaavan mukaan tehtiin, mutta ilman, että häävieraat saivat tietoa.

Morsiamen puolelta isä ei saa sanaa suustaan, ja veli on totaalisen saamaton.

Itse asiassa sulhanen olisi ollut aivan erinomainen seremoniamestari, mutta hänelle sattui tuota päivänä vallan muuta tekemistä...:)

Tunnelma alkaa kirkosta jos siellä on vihkiminen. Yhdet häät jääny mieleen joissa ei paljon naurettu eikä muutenkaan näkynyt/ tuntunut huumoria.

Laulaja lauloi kirkossa kuolemasta, kuulosti virreltä/veisaamiselta.

Siitä se tunnelma lopahti heti, eikä noussut itse juhlapaikallakaan. Muutama yritti luoda iloa mutta oli väkinäistä.

Ruoka oli perusruokaa, nakkeja, lihapullia ja jotain muuta. Ei alkoholitarjoilua lainkaan. Myös kahvin kanssa tarjoilut olivat epäonnistunut valinta. Oikeaa täytekakkua ollut ollenkaan.

Oli helpotus, kun päästiin lähtemään pois. Jäi ainaki mieleen, että kannattaa varoa sen kaltaisia pitoja.

Odottaminen. Pihalla odotetaan tunti hääparia. Sisällä tunti odotetaan kahvia. Pari tuntia odotetaan ruokaa. Sen jälkeen kaksi tuntia ja boolimalja tuli pöytään.

Miten voikin näin huonosti järjestää. Häävieraat kävi välillä parkkipaikalla juomassa lämmintä olutta.

Moni vieraista lähti ruokailun jälkeen.

Toiset häät oli sellaiset jossa ruoka oli tarjolla heti kun mentiin hääpaikalle. Siitä vain syömään ja juomaan kun kaikki katettu valmiiksi. Eikä mennyt kauvan kun musiikki alkoi soimaan. Ei kenelläkään ollu pitkästynyttä ilmettä. Eikä istumapaikkoja. Ne oli juhlat jossa ihmiset liikkui. Mikä pakko häissä kököttää kuin kirkossa

Häävieraille jaettiin laput ” minkälainen persoona olet” niitä sitten vertailtiin ja osa loukkaantui osa ylisti miten heitä

kuvailtu. Suuri mahis että kuvailu menee pieleen ja tulee ”rankattu” olo.... huh

Olin veljeni häissä muutama vuosi sitten. Oli oikein hyvät juhlat. Tarjoilut olivat hyvät ja riittävät, ei liikaa ohjelmaa tai turhia leikkejä, mutta oli muutama seikka, jotka vähän jäi vaivaamaan.

Siirtyessämme juhlatilaan tarkistin oman istuinpaikkani pöytäkartalta ja huomasin, että kaikkien vieraiden nimiä ei ollut kirjoitettu kunnolla. Esimerkiksi isoveljeni puolison kohdalle oli kirjoitettu "x:n vaimo" tai serkkumme kohdalla "sulhasen serkku" jne. Huomion arvoista oli, että kaikki morsiamen sukulaiset ja ystävät oli merkitty korrektisti.

Morsiuspari kierteli kaikki pöydät läpi jutellakseen kaikkien vieraiden kanssa, mutta tämä kierros oli selkeästi ajoitettu kun vanhempani, eli morsiamen appivanhemmat, käväisivät ulkona. He kuitenkin aloittivat nimenomaan morsiusparin vanhempien pöydästä, jossa olivat omien vanhempiemme lisäksi morsiamen vanhemmat. Tuli vähän sellainen tunne, että he tietoisesti päättivät jättää vahempani välistä. Eipä tainnut morsian muutenkaam kummoisesti piitata meidän suvusta ja ovat häiden jälkeen jättäneet vanhempani kutsumatta lastensa ristiäisiin tai syntymäpäiväjuhliin.

- Örvellyshäät, joissa Virosta haettu halvimmat viinat ja tarkoituskin on, että kaikki vetää perseet olalle. Parempi panostaa laatuun kuin määrään. Toisaalta myös täysin alkoholittomat häät on ankeita eli edes se alkuskumppa ja pari viininkaatoa on hyvä olla, että tunnelma rentoutuu.

- Ei mitään ohjelmaa. Edes puheita ja pari leikkiä, tietovisaa tms olisi hyvä olla. Toisaalta myös täyteen ahdettu ohjelma väkinäisine toinen toistaan seuraavina kliseisine leikkeineen on ärsyttävä. Livebändiä myös suosittelen, koska se tuo juhlavuutta ja tunnelmaa. Spotify-listojen popitus koko illan on vähän ankeaa.

- Ei istumajärjestystä tai se on tehty täysin hutiloiden tai sen tarkemmin miettimättä, tunteeko vieraat toisensa tai tulevatko juttuun. Joka pöytään on hyvä sijoittaa joku puheliaampi vitsiniekka, että tunnelma pysyy yllä. Ja jokaisen pitäisi tuntea ainakin joku pöytäseurueesta valmiiksi.

- Ruokaa liian vähän. Tässä taas kannattaa jossain määrin panostaa määrään kuin laatuun. Jos haluaa jotain tyylikkäämpää fine diningia, ruokalajeja on sitten oltava vähintään se 4-5 hääkakku mukaanlukien. Ei ole mitään niin ankeaa kuin joutua kärvistelemään nälässä.

- Tylsä juhlapaikka. Jos juhlapaikka on vähän yksinkertaisempi, kannattaa panostaa koristeisiin. Jos taas paikka on itsessään näyttävä, on ihan turha näprätä mitään koristeita hirveällä stressillä.

Vierailija kirjoitti:

Häävieraille jaettiin laput ” minkälainen persoona olet” niitä sitten vertailtiin ja osa loukkaantui osa ylisti miten heitä

kuvailtu. Suuri mahis että kuvailu menee pieleen ja tulee ”rankattu” olo.... huh

Siis mitä ihmettä? Miksi kukaan tekee noin? Millainen pariskunta kyseessä?

Jos tulee epämääräisiä ja pitkiä odottelujaksoja eikä kukaan ilmoita syytä ja arvioitua kestoa. Esim. jos hääpari on lähtenyt valokuvaukseen ja hääväki värjöttelee kylmissään, janoissaan ja nälissään jossakin ilman tietoa siitä, miten kauan kidutus jatkuu.

Jos ruokailu järjestetään tilassa, jossa on monta erillistä, pienempää huonetta, eivätkä kaikki vieraat näe hääparia tai kuule puheita.

Noh, jos puheet on liian pitkiä, välttyisi niiltä ihan mielelläni eli kolmas kohta on liian pitkät puheet.

Odottelu. Odotetaan hääparia valokuvauksesta, odotetaan ruokaa, odotetaan bändiä... Suunnitelkaa ohjelma niin ettei vieraiden tarvitse odottaa kohtuuttoman kauan

Vierailija kirjoitti:

Yksissä häissä oli kahdenlaista kutsuvierasta, parempaa ja huonompaa. Siis "huonommalla" väellä oli istumapaikat perällä ja laidoissa, tarjoilu oli vain se minimaalinen, kun toinen puolisko eli yltäkylläisyydessä. Se tuntui tylsältä, vaikka olinkin "paremman" väen puolella.

Tuo  kuulostaa aika ikävälle tavalle kohdella vieraita. Miksi ei sitten kutsuta vähemmän, olisi varaa tarjota kaikkille samaa