Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit paapovat poikiaan enemmän kuin tyttöjään? Tykkäävätkö he pojistaan enemmän?
12.05.2016 |
Ainakin tällainen kuva mulle itselleni tulee, että poikia paapotaan ja passataan paljon enemmän kuin tyttöjä. Tytöiltä taas vaaditaan aikaisemmin itsenäistymistä ja asioiden osaamista.
Miksi on näin? Tykkäävätkö äidit enemmän pojistaan ja siksi passaavat heitä mielellään vai onko syynä vallalla oleva käsitys siitä, että tyttöjen nyt pitää osata kaikki asiat aikaisemmin kuin poikien. Passaisivatko äidit enemmän tyttöjäänkin ilman tätä tyttöjen niskaan "langetettua vaatimusta"?
En syyllistä ketään. Ihmettelen vaan.
Kommentit (65)
Äidit paapovat poikiaan ja isät tyttäriään. Se on ymmärrettävää koska tälleen ristiin on lapsessa vaikeampi nähdä omia heikkouksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa itsellä taas toisenlainen kuva. Tytöt saa vain olla koska nehän on niin nätisti ja prinsessoja. Pojilta vaaditaan enemmän tottelemista ja älyä.
No meillä minä vaadin esikoiselta enemmän jo iänkin takia ja siksi, että kuopus on aspergerin syndroomainen, ja kaikki motoriset käytännön jutut vaativat häneltä aivan helevetisti toistoa ja harjoittelua. Hänkin joutuu kumminkin omalla taitotasollaan tekemään kotihommia, viemään roskia ja kattamaan pöytää.
Sattumaa on, että esikoinen on tyttö ja tuo kuopus poika.
Joten ainakaan omalla kohdallani en tunnista tuollaista ilmiötä, mistä ap puhuu.
Mutta VOI se ollakin noin, koska tytöt kypsyvät nuorempana ja koska äidit tietävät oman sukupuolensa kyvyt. Miehet taas tuppaavay minusta paapopaan enemmän tyttöjä. Joten kai siinä on on jotain alitajuista oman sukupuolen karaisemista ja kasvattamista ja vastakkaisen sukupuolen lapsen varjelemista ja passaamista. Ei päde tietenkään kaikkiin perheisiin, mutta perinteisesti ehkä näin ne roolit ovat menneet.
Ja vaikka moni haluaa ajatella, että olemme päässeet jo yli perinteisistä sukupuolirooleista, niin ei pidä paikkaansa, monessa suhteessa ollaan menty jopa takapakkia.
Meillä on ehdottomasti niin päin, että pojat yksinkertaisesti tykkäävät minusta enemmän.
En koe, että olisin kohdellut tytärtäni eri lailla. Tästä huolimatta hän suhtautuu minuun torjuen. Eli pojat ehkä luontaisesti ovat enemmän kallellaan äiteihinsä ja siitä tavallaan tämä harha, että äidit paapoisivat.
Toki voi näinkin olla monessa perheessä, mutta meidän osaltamme sanoisin näin.
Itselläni molempia merkkejä, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu. Erilaisia ovat, pojan kanssa voi yleensä asioista sopia ilman sen suurempia kahnauksia, tytär on vaativampi ja vastarannan kiiski enemmän ja vähemmän aina. Poika on perusrauhallinen, tytär draamaqueen. Kuten sanoin, niin rakkaita molemmat ja kasvatustyö jatkuu edelleen, vaikka välillä tuntuu että paistinpannukin olisi joustavampi kuin tuo tytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin poika ja isin tyttö. Niinhän se sanontakin menee.
Meillä pojat on olleet helpompia, varmaan osasyy.
Tytölle joutuu koko ajan motkottamaan ja naputtamaan samoista asioista, silti asiat jää hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritän henkilökohtaisesti olla paapomatta kumpiakaan. Tytöt ja pojat saa osata käyttäytyä ihan samalla tavoin hyvin ja kummatkin joutuu tekemään samat hommat. Jopa tuo 3 v poika osaa viedä vaatteensa illalla pyykkikoriin ja leikin jälkeen kerää legonsa syrjään. Mä en hyväksy perseilyä enkä sotkemista sillä syyllä, että pojat on poikia. Toki ne leikkii välillä raisummin kuin tyttäret, mutta osaavat silti pienentää äänenvoimakkuutta jos siitä huomauttaa.
Koska toisinaan vaikka kuinka vaatisit niiltä pojilta asioita, niin sillä ei ole merkitystä. Tytöt ja pojat ovat erilaisia ja kehittyvät keskimääräisesti eri aikaan. Heillä on eri kiinnostuksen kohteita ja muutenkin erityyppiset luonteet noin keskimäärin.
Poikien äitejä on helppo syyllistää, vaikka eivät he voi poikia pakottaa ja muokata 100% omien halujensa mukaan. Ei kaikki poikien käytös ole äidin aiheuttamaa, vaikka jotkut niin haluaisivatkin uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat saavat kalliimpia lahjoja ja heihin käytetään enemmän rahaa.
Ratsastus on liian kallista, mutta jääkiekkoon voi palaa tonneja vuodessa.
Onneksi on fiksujakin vanhempia, jotka kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti.
Mutta sitten taas huoltajuuden ja lapsensa hylänneiden etä-äitien lapset ovat lähes aina poikia. Miksi poikalapsi hylätään helpommin kuin tyttö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni molempia merkkejä, samalla tavalla kasvatettu ja rakastettu. Erilaisia ovat, pojan kanssa voi yleensä asioista sopia ilman sen suurempia kahnauksia, tytär on vaativampi ja vastarannan kiiski enemmän ja vähemmän aina. Poika on perusrauhallinen, tytär draamaqueen. Kuten sanoin, niin rakkaita molemmat ja kasvatustyö jatkuu edelleen, vaikka välillä tuntuu että paistinpannukin olisi joustavampi kuin tuo tytär.
Mua ärsyttää tämä ihan ylipaljon, kun äidit puhuu tyttäristään niin usein just näin! Äidit tuntuu keskittyvän tyttärissään vain niihin huonoihin puoliin, pojista ei huomata niitä ollenkaan. Fb:kin on täynnä näitä äitejä, jotka hehkuttaa poikiaan ja samaan hengenvetoon mainitsee kuinka "Jasmin oli taas tuttuun tapaansa oikein deaamaqueen".
Tätä se oli minunkin lapsuudessani aina. Äitini jaksoi aina mainita minun jääräpäisyydestäni ja vastarannan kiiskinä olosta jne. jne. Tiedän, että äiti rakasti minua ihan samoin kuin veljiäkin, mutta aina minä olin se kitisevä ja nariseva ja vaikea vaikka sitä samaa teki veljetkin. Äiti ei vain huomannut sitä.
Mitenkähän tätä ajatusvyyhtiä aukaisisi..
Luulen, että vanhemmat kohtelee lapsia ensisijaisesti melko yksilöllisesti nykyään, koska siihen on mahdollisuus. Eli lapsilla on henkilökohtaisten kykyjensä mukaiset vaatimukset.
Meillä esim kolme lasta.
Tyttö 8-v: harkitsevainen, puhelias, hidas temperamentiltaan, hyvin sosiaalinen, vakaa, älykäs
Poika 5-v: vauhdikas, puhelias, erittäin nopea temperamentti, hyvin sosiaalinen, nokkela, liikunnallinen
Tyttö 2-v: lujatahtoinen, oppinut hitaasti puhumaan (tai hitaammin kuin sisarukset), sairastanut paljon (toisin kuin sisaruksensa), sinnikäs, mustasukkainen äidistä, pelleilijä
Ei kolme lasta, joilla paljon erilaisia ja samanlaisia piirteitä. Luulisin, että jos vieras ihminen näkee meidän yksittäisen puistovierailun tai tuttava tapaa meitä aina vain hiekkalaatikolla, tulee silloin varmasti mielikuva, että lapsia kohdellaan eri tavoin. Mutta siihen on syynsä:
- lasten iät
- lasten erilaiset luonteet: mikä toimii toisella, ei toimi toisella (poika rakastaa kilpailua esim, hänet saa sillä konstilla keräämään lelut ym kun taas esikoiselle toimii jos hänelle selittää ajoissa kuinka seuraavan puolen tunnin kuvio menee ja hän toteuttaa sitten hyvillä mielin yhdestä pyynnöstä)
- yksilölliset kasvutilanteet: esikoinen sai olla pitkään koko suvun silmäterä, kuopuksen kohdalla taas perhettämme kohtasi suuri tragedia ja toisen ikävuoden suru ja hätä varmasti vaikuttivat häneen myös
Silti toivon, että saan kasvatettua näistä yhteiskuntakelpoisia ja onnellisia ihmisiä. Parhailla taidoillani menen, enkä kuvittelekaan, että osaisin aina toimia oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojat saavat kalliimpia lahjoja ja heihin käytetään enemmän rahaa.
Ratsastus on liian kallista, mutta jääkiekkoon voi palaa tonneja vuodessa.
Onneksi on fiksujakin vanhempia, jotka kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti.
Tuntuu olevan aika riippuvaista tosiaan vanhemmista. Minun vanhemmilleni ei ollut mikään ongelma rahoittaa siskoni ratsastusta, mutta minun halpisharrastukset olivat aivan turhia ja ovat kyllä edelleenkin.
Minun kokemukseni mukaan on päinvastoin. Kaikki ovat kiinnostuneita tytöistä kun ne ovat niin söpöjä ja herttaisia ja ja ja. Pojat kohtaavat ympäristössään enemmän toruja ja torjuntaa. Eli en näe poikien paapomista ja siitä, että he leikkivät rajummin, ei voi päätellä, että heitä paapottaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Pojat saavat kalliimpia lahjoja ja heihin käytetään enemmän rahaa.
Ratsastus on liian kallista, mutta jääkiekkoon voi palaa tonneja vuodessa.
Onneksi on fiksujakin vanhempia, jotka kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti.
No tuo rahatilanne tasoittunee varmaankin sitten kun tytöt tulevat teini-ikään. Heillä alkaa kuukautiset ja heille pitää ostella siteitä ja meikkejä yms. mihin pojilla ei sitten taas mene lainkaan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten taas huoltajuuden ja lapsensa hylänneiden etä-äitien lapset ovat lähes aina poikia. Miksi poikalapsi hylätään helpommin kuin tyttö?
Oisko syynä se, että 3 ikävuoden jälkeen poika tarvitsee isähahmoa? Itsellä tuon lisäksi oli se syy, että ex sanoi, että tytön olisinkin saanut pitää.
Minä tiedostan tämän. Tytär on vanhempi ja osaa asiat hyvin. Poikaa olen huomaamatta passannut ja paaponut enemmän. Vaikka näennäisesti molemmilla samat velvollisuudet, oman huoneen siivous.
Jotenkin vaan voin luottaa enemmän tytön selviytymiseen
Yhtä rakkaita ovat ja saman verran menee rahaa harrastuksiin.
Tytön elämä tulee olemaan aina helpompaa. Hän osaa ja pärjää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat saavat kalliimpia lahjoja ja heihin käytetään enemmän rahaa.
Ratsastus on liian kallista, mutta jääkiekkoon voi palaa tonneja vuodessa.
Onneksi on fiksujakin vanhempia, jotka kohtelevat lapsiaan tasapuolisesti.
No tuo rahatilanne tasoittunee varmaankin sitten kun tytöt tulevat teini-ikään. Heillä alkaa kuukautiset ja heille pitää ostella siteitä ja meikkejä yms. mihin pojilla ei sitten taas mene lainkaan rahaa.
Meillä on kyllä ollut niin, että tässä on seitsemättä vuotta syydetty rahaa tytön cheerleadingharrastukseen. Nyt vasta alkaa puntit tasoittua, kun poika tuli mopoikään.
Kyllä tykkäävät.
Saman huomion olen tehnyt ja noin se meni meilläkin, kun olin lapsi. Meitä oli minä ja veljeni, veli oli/on oikein äidin silmäterä, minä taas enemmän isän.