Korkeasti koulutettujen parisuhteet, kuinka toimivia ovat?

Vierailija kirjoitti:

Oikea korkeakoulu ei yliopisto.

Minä olen lisensiaatti, puolisollani on kahden eri alan loppututkinto.

Koulutus nyt sinällään ei ole tätä suhdetta pystyssä pitävä, mutta kyllähän syvällisen ajattelun kyky, kielitaito, hienovivahteinen huumori ja moni muu seikka meitä yhdistää, ja nämä käyvät käsi kädessä koulutuksen kanssa.

Tuo viimeinen kappale on puppua. Ymmärrän kyllä, että noin yleensä ajatellaan ja yleistykset tekee elämästä helpompaa. Munä uskon, että kysymys on enempikin siitä, että löytyy helpommin samanlaisia kokemuksia, samanlaisia elämäntilanteita ja kiinnostuksen kohteita, kun on kuljettu samantyyppisiä koulutusreittejä vuosikausia. Elämä on ollut pitkään samanlaisempaa, kuin vaikka ammattikoulun käyneellä ja nopeasti työelämään siirtyneellä. Siksi jutunjuurta ja ymmärrystä löytyy helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta minuakin naurattaa tuo ilmaisu oikea korkeakoulu.

Ihan oikea ja hyvä ilmaisu. Me jotka olemme opiskelleet kummassakin paikassa kyllä huomaamme eron. Vaatimustaso ihan eri planeetalta. Ainakin tekniikan aloilla. 

- insis ja kohta myös di

Ei ole sellaista kuin oikea korkeakoulu. Jos olisit oikeasti opiskellut, niin tietäisit, että korkeakoulu jaotellaan ylempään ja alempaan.

Tietämistäni pitkistä parisuhteista kahden onnellisimman kaikki osapuolet ovat korkeakoulutettuja (maisteri-tohtori). Muuta eroa muihin lähipiirini parisuhteisiin en osaa sanoa, kuin että sellaista wt-meininkiä, kuten sovinistisia juttuja, rälläysreissuja Viroon, välinpitämätöntä suhtautumista omaan ulkomuotoon ym. ei näissä suhteissa ole. En missään tapauksessa sano, että tätä olisi kaikissa vähemmän koulutettujen parisuhteissa, mutta uskaltaisin väittää, että korkeastikoulutetuilla esiintyminen on vähäisempää.

Hyvin toimii :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta minuakin naurattaa tuo ilmaisu oikea korkeakoulu.

Ihan oikea ja hyvä ilmaisu. Me jotka olemme opiskelleet kummassakin paikassa kyllä huomaamme eron. Vaatimustaso ihan eri planeetalta. Ainakin tekniikan aloilla. 

- insis ja kohta myös di

Ei ole sellaista kuin oikea korkeakoulu. Jos olisit oikeasti opiskellut, niin tietäisit, että korkeakoulu jaotellaan ylempään ja alempaan.

Minulle on ihan sama miksi ammattisurkeaa nykyisin kutsutaan. Ei tullut mieleenkään kutsua itseäni miksikään korkeakoulutetuksi insinöörin paperit saatuani. Sen verran vaatimaton suoritus se on. 

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta minuakin naurattaa tuo ilmaisu oikea korkeakoulu.

Se on ihan asiallinen lisäys. Esim. Teknillinen Korkeakoulu oli oikea korkeakoulu mutta ammattikorkeat eivät

Kuinka korkealle työn voi arvottaa?

Luin kerran jutun uraihmisistä - molemmat vanhemmat matkustelivat paljon työn vuoksi ja heillä kolme lasta. Kaikki sujui perheessä hyvin hienot urat, lapset ja kaunis koti.

Vähän kyllä sorahti korvaan kun rva ilmoitti, ettei ollut ehtinyt hankkia lapselle jotain naamiaispukua työkiireiltään. Ratkaisun olikin hänestä nerokas - oli ottanut jonkun verhon ja vyön ja pojasta tehtiin sheikki! Kuinkahan iloinen tämä lapsi oli kun kiireen keskellä äiti keksi näin "nerokkaan" idean.

Oma mieheni on uraihmisten lapsi ja joutunut menemään 9-vuotiaana yksin allergiatesteihin kun vanhemmat eivät ehtineet mukaan. Myöskään armeijan vala-juttuun eivät ehtineet, mutta mies on sanonut että oli siellä toinenkin jolla ei ollut vanhempia paikalla, mutta tämän pojan vanhemmat olivat kuolleet...ura joi yhdistää, mutta myös rikkoa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta minuakin naurattaa tuo ilmaisu oikea korkeakoulu.

Se on ihan asiallinen lisäys. Esim. Teknillinen Korkeakoulu oli oikea korkeakoulu mutta ammattikorkeat eivät

Laitas tähän vielä, että e kuuluuko oikeisiin korkeakouluihin esim https://www.kent.ac.uk

Etten mene vain vahingossa vastaamaan jos tämä koulutus ei kelpaa!

Vierailija kirjoitti:

Tietämistäni pitkistä parisuhteista kahden onnellisimman kaikki osapuolet ovat korkeakoulutettuja (maisteri-tohtori). Muuta eroa muihin lähipiirini parisuhteisiin en osaa sanoa, kuin että sellaista wt-meininkiä, kuten sovinistisia juttuja, rälläysreissuja Viroon, välinpitämätöntä suhtautumista omaan ulkomuotoon ym. ei näissä suhteissa ole. En missään tapauksessa sano, että tätä olisi kaikissa vähemmän koulutettujen parisuhteissa, mutta uskaltaisin väittää, että korkeastikoulutetuilla esiintyminen on vähäisempää.

Aika uskaliasta väittää noin ilman minkäänlaista objektiivista tutkimusta. Tämä olisikin hyvä tutkimusaihe graduun jollekin yhteiskuntatieteilijälle. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta minuakin naurattaa tuo ilmaisu oikea korkeakoulu.

Ihan oikea ja hyvä ilmaisu. Me jotka olemme opiskelleet kummassakin paikassa kyllä huomaamme eron. Vaatimustaso ihan eri planeetalta. Ainakin tekniikan aloilla. 

- insis ja kohta myös di

voi ressukkaa - sulla taitaa olla todella huono itsetunto kun täällä kyselet kummia. Koulutus on aina hyvä, mutta putkiaivot ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämistäni pitkistä parisuhteista kahden onnellisimman kaikki osapuolet ovat korkeakoulutettuja (maisteri-tohtori). Muuta eroa muihin lähipiirini parisuhteisiin en osaa sanoa, kuin että sellaista wt-meininkiä, kuten sovinistisia juttuja, rälläysreissuja Viroon, välinpitämätöntä suhtautumista omaan ulkomuotoon ym. ei näissä suhteissa ole. En missään tapauksessa sano, että tätä olisi kaikissa vähemmän koulutettujen parisuhteissa, mutta uskaltaisin väittää, että korkeastikoulutetuilla esiintyminen on vähäisempää.

Aika uskaliasta väittää noin ilman minkäänlaista objektiivista tutkimusta. Tämä olisikin hyvä tutkimusaihe graduun jollekin yhteiskuntatieteilijälle. :)

mutta yhteiskuntatieteilijäthän eivät ole käyneet oikeaa korkeakoulua. He ovat käyneet yliopiston - tiedä sitten, että olisko tuo hyvä aihe tohtorikoulutukseen?

Täällä kaksi dippainssiä ja parisuhde pelaa; tienataan likipitäen saman verran, joten rahasta ei tarvitse pahemmin tapella, kun on yhteinen menotili, jolle laitetaan saman verran ja silti molemmille jää hyvin omiin juttuihin.

Toki riippuu paljon ihmisistä, mutta verrattuna moniin ystäviimme, jotka eivät ole käyneet yliopistoa, niin kyllä kumppanini kanssa on paljon helpompi keskustella asioista. Liekö sitten koulutuksen vai luonteen tuomaa, mutta näkemyksemme osuvat hyvin yksiin - kuitenkin niin, että emme ole joka asiasta samaa mieltä, mutta olemme avoimia kuuntelemaan ja kunnioittamaan myös toisen mielipiteitä ja ajatuksia, jotka on perusteltavissa.

Meillä toimii ja jos ero tulisi, niin samalta suunnalta (DI) lähtisin uutta kumppania etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaksi dippainssiä ja parisuhde pelaa; tienataan likipitäen saman verran, joten rahasta ei tarvitse pahemmin tapella, kun on yhteinen menotili, jolle laitetaan saman verran ja silti molemmille jää hyvin omiin juttuihin.

Toki riippuu paljon ihmisistä, mutta verrattuna moniin ystäviimme, jotka eivät ole käyneet yliopistoa, niin kyllä kumppanini kanssa on paljon helpompi keskustella asioista. Liekö sitten koulutuksen vai luonteen tuomaa, mutta näkemyksemme osuvat hyvin yksiin - kuitenkin niin, että emme ole joka asiasta samaa mieltä, mutta olemme avoimia kuuntelemaan ja kunnioittamaan myös toisen mielipiteitä ja ajatuksia, jotka on perusteltavissa.

Meillä toimii ja jos ero tulisi, niin samalta suunnalta (DI) lähtisin uutta kumppania etsimään.

Oletko tutkinut, että kuinka paljon teidän hyvää liittoa kantaa samapalkkaisuus ja työpaikka. Laskisiko liiton taso esim jos toinen olisi esim työtön DI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämistäni pitkistä parisuhteista kahden onnellisimman kaikki osapuolet ovat korkeakoulutettuja (maisteri-tohtori). Muuta eroa muihin lähipiirini parisuhteisiin en osaa sanoa, kuin että sellaista wt-meininkiä, kuten sovinistisia juttuja, rälläysreissuja Viroon, välinpitämätöntä suhtautumista omaan ulkomuotoon ym. ei näissä suhteissa ole. En missään tapauksessa sano, että tätä olisi kaikissa vähemmän koulutettujen parisuhteissa, mutta uskaltaisin väittää, että korkeastikoulutetuilla esiintyminen on vähäisempää.

Aika uskaliasta väittää noin ilman minkäänlaista objektiivista tutkimusta. Tämä olisikin hyvä tutkimusaihe graduun jollekin yhteiskuntatieteilijälle. :)

mutta yhteiskuntatieteilijäthän eivät ole käyneet oikeaa korkeakoulua. He ovat käyneet yliopiston - tiedä sitten, että olisko tuo hyvä aihe tohtorikoulutukseen?

Voisi ollakin. Olis mielenkiintoista lukea tutkimussuunnitelma ja käsitteiden määrittely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämistäni pitkistä parisuhteista kahden onnellisimman kaikki osapuolet ovat korkeakoulutettuja (maisteri-tohtori). Muuta eroa muihin lähipiirini parisuhteisiin en osaa sanoa, kuin että sellaista wt-meininkiä, kuten sovinistisia juttuja, rälläysreissuja Viroon, välinpitämätöntä suhtautumista omaan ulkomuotoon ym. ei näissä suhteissa ole. En missään tapauksessa sano, että tätä olisi kaikissa vähemmän koulutettujen parisuhteissa, mutta uskaltaisin väittää, että korkeastikoulutetuilla esiintyminen on vähäisempää.

Aika uskaliasta väittää noin ilman minkäänlaista objektiivista tutkimusta. Tämä olisikin hyvä tutkimusaihe graduun jollekin yhteiskuntatieteilijälle. :)

mutta yhteiskuntatieteilijäthän eivät ole käyneet oikeaa korkeakoulua. He ovat käyneet yliopiston - tiedä sitten, että olisko tuo hyvä aihe tohtorikoulutukseen?

Voisi ollakin. Olis mielenkiintoista lukea tutkimussuunnitelma ja käsitteiden määrittely.

👍

Tämmöiset yleistykset ovat karkeita, ja aina on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Mutta noin _keskimäärin_ korkeakoulutetut miehet esim. pitävät perhevapaita enemmän kuin vähemmän koulutetut. Se sitten varmasti näkyy suhteessa yhdenlaisena toveruutena, joka saa pysymään yhdessä niinäkin hetkinä kun arki väsyttää.

Ylipäätään pitkä koulutus ei kerro fiksuudesta, mutta siitä se kertoo, ettei ihminen ole ihan impulssiensa armoilla. Siksi valintani on koulutettu mies, jos valita saa. Ja sainhan minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietämistäni pitkistä parisuhteista kahden onnellisimman kaikki osapuolet ovat korkeakoulutettuja (maisteri-tohtori). Muuta eroa muihin lähipiirini parisuhteisiin en osaa sanoa, kuin että sellaista wt-meininkiä, kuten sovinistisia juttuja, rälläysreissuja Viroon, välinpitämätöntä suhtautumista omaan ulkomuotoon ym. ei näissä suhteissa ole. En missään tapauksessa sano, että tätä olisi kaikissa vähemmän koulutettujen parisuhteissa, mutta uskaltaisin väittää, että korkeastikoulutetuilla esiintyminen on vähäisempää.

Aika uskaliasta väittää noin ilman minkäänlaista objektiivista tutkimusta. Tämä olisikin hyvä tutkimusaihe graduun jollekin yhteiskuntatieteilijälle. :)

Kai nyt jotain yleistyksiä voi tehdä ihan arkihavaintojenkin pohjalta, ilman että kaikkea täytyy todistaa tieteellisin tutkimuksin. Käyttämäni esimerkit olivat kärjistettyjä, eikä juuri niiden esiintymistä eri sosio-ekonomisissa ryhmissä siksi ole mitään järkeä tutkia, mutta laajempia tutkimuksia vaikkapa sukupuolten työnjaosta parisuhteessa tai suhtautumisesta terveyteen (liittyy itsestä huolehtimiseen) on tietysti tehty niin, että on kerätty myös tutkittavien taustatiedot. Varmasti myös koulutustaustan ja avioerojen todennäköisyyden suhteesta on saatavilla tilastotietoa.

Kaksi väitellyttä yhdessä 30 v. Ilman muuta yhdistää kun on molemmat käyneet rinta rinnan samoja polkuja, köyhästä opiskelijasta jatko-opintoihin ja uraan. Yhdistää historia, tietotaso, urakeskeisyys. Muttei pelkkä koulutus yhdistä, täytyy olla toisilleen sopivat luonteet, yhteensopivat ajatukset elämästä ja haaveista.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöiset yleistykset ovat karkeita, ja aina on poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia. Mutta noin _keskimäärin_ korkeakoulutetut miehet esim. pitävät perhevapaita enemmän kuin vähemmän koulutetut. Se sitten varmasti näkyy suhteessa yhdenlaisena toveruutena, joka saa pysymään yhdessä niinäkin hetkinä kun arki väsyttää.

Ylipäätään pitkä koulutus ei kerro fiksuudesta, mutta siitä se kertoo, ettei ihminen ole ihan impulssiensa armoilla. Siksi valintani on koulutettu mies, jos valita saa. Ja sainhan minä.

No tuo perhevapaa juttu voi olla tottakin. Tuota impulssien armoilla olemista en kyllä ihan ymmärrä. Tietysti, jos ajattelet niinpäin, että esim. adhd:t kouluttautuvat harvemmin pitkälle? Mun kaveripiirissä on enimmäkseen amk tai amis -kouluttautuneita. Järkeviä, rauhallisia ja vastuullisia ihmisiä. Muutama on rakentanut itse oman talon, sitä ei impulssityyppi tekisi. Tavallista elämää me ja he eletään. Lapset ja perhe ovat tärkeitä.

Impulssien armoilla monet lääkärit kyllä näyttää olevan, kun yksi avioero elämässä ei riitä ja alko/lääkeongelmatkin yleisiä.