Korkeasti koulutettujen parisuhteet, kuinka toimivia ovat?

Meillä molemmilla ylemmät korkeakoulututkinnot, mies DI TKK:lta ja minä valmistunut yliopistosta. EI tietenkään tutkinto ole yksinomainen meitä koossa pitävä voima, mutta yhtäläiset taustat ja nuo asiat, joita monet ovat nostaneet esiin: kyky kriittiseen ajatteluun, yhteiskunnallisten keskustelujen käyminen, sivistys, pitkäjänteisyys, kyky viedä asioita loppuun, ymmärrys toisen työtä kohtaan, yhteiset kiinnostuksen kohteet, halua oppia ja kehittyä, rahasta ei tarvitse kiistellä jne.

Myös molempien perheet ja oikeastaan kaikki ystävät ovat saman tien käyneet ja sanoisin, että keskimäärin onnellisia parisuhteissaan ja tyytyväisiä elämässään. Ehkä se on se kokonaisuus, että korkeastikoulutetuilla on kykyä ja kapasiteettia suoriutua elämän vaikeistakin asioista, surusta, pettymyksistä ja menetyksistä. Ainakin meidän tapauksessamme kapasiteettia on tullut aluksi kodin perintönä ja kertautunut opintojen ja elämänkokemuksen myötä. Sellainen hyvän kehä.

Jälleen mielenkiintoista lukea vastauksia, kuten oli siinä taannoisessa varakkuuskeskustelussakin. Jälleen huomaan, että tietyt asiat kyllä yhdistävät ajattelua.

Tuskin koulutuksella on mitään merkitystä parisuhteessani. Valmistuin vasta naimisissa ollessani maisteriksi. Tulotasoonkaan koulutuksella ei liene vaikutusta. Ei-korkeakoulutetut ystäväni tienaavat paremmin kuin minä.

Korkeastikoulutetut ovat onnellisimpia ja elävät kauemmin. Miksi tyytyä huonompaan.

Olen itse ura ihminen, johtavassa asemassa ja teen pitkiä päiviä. Olen ollut pitkässä suhteessa toisen vastaavan sekä todella perus "duunarin" kanssa. Olen ihminen jota vastakohdat viehättää ja nautin todella tämän "duunarimiehen" seurasta. Hän tasapainottaa sen, mitä itselläni on päivät täynnä. Jos kotona pn toinen samanlainen, se maailma ja tapa sitä katsoa on hyvin kapea ja monotoninen. Itse viihdyn paremmin näin ja perheen kannalta myös kivempi kun mies voi jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ei sitten lasketa ammattikorkeakoulusta tulleita vaan ihan oikeasta korkeakoulusta tai yliopistosta.

Onko koulutus parisuhteenne koossa pitävä voima?

Korkea-asteen oppilaitoksia ovat yliopistot ja korkeakoulut. Korkeakoulu merkitsee yhden aineen yliopistoa.

En usko, että meillä korkeakoulutus on parisuhteen koossa pitävä voima. Enemmänkin kaikki siihen liittyvä, joka on saanut meidät kouluttautumaan, harrastamaan tietynlaisia asioita ja elämään tietyllä tavalla. Ja joo, kyllä vähemmän koulutettukin voi olla sivistynyt. Usein elämäntyyli ja arvot ovat vain hieman konkreettisempia. Onhan joillekin ihmisille esim. perhe, koira, talo ja auto maailman tärkeimpiä asioita. Meille ne edustavat lähinnä elämän välineitä, joita emme arvota yli kaiken. Koulutuksestamme huolimatta olemme pohjimmiltamme erilaisia. Samanlaisuuden huomaakin usein vasta sitten, kun on paljon tekemisissä aivan toisenlaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla ylemmät korkeakoulututkinnot, mies DI TKK:lta ja minä valmistunut yliopistosta. EI tietenkään tutkinto ole yksinomainen meitä koossa pitävä voima, mutta yhtäläiset taustat ja nuo asiat, joita monet ovat nostaneet esiin: kyky kriittiseen ajatteluun, yhteiskunnallisten keskustelujen käyminen, sivistys, pitkäjänteisyys, kyky viedä asioita loppuun, ymmärrys toisen työtä kohtaan, yhteiset kiinnostuksen kohteet, halua oppia ja kehittyä, rahasta ei tarvitse kiistellä jne.

Myös molempien perheet ja oikeastaan kaikki ystävät ovat saman tien käyneet ja sanoisin, että keskimäärin onnellisia parisuhteissaan ja tyytyväisiä elämässään. Ehkä se on se kokonaisuus, että korkeastikoulutetuilla on kykyä ja kapasiteettia suoriutua elämän vaikeistakin asioista, surusta, pettymyksistä ja menetyksistä. Ainakin meidän tapauksessamme kapasiteettia on tullut aluksi kodin perintönä ja kertautunut opintojen ja elämänkokemuksen myötä. Sellainen hyvän kehä.

Jälleen mielenkiintoista lukea vastauksia, kuten oli siinä taannoisessa varakkuuskeskustelussakin. Jälleen huomaan, että tietyt asiat kyllä yhdistävät ajattelua.

Olisiko linkkiä tuohon varakkuuskeskusteluun?