Miten selvisitte alkuraskaudesta?

Ekan kohdalla tuntui paljon vaikeammalta jotenkin sietää huonoa oloa, väsymystä, kovia liitoskipuja yms. Toinen lapsi oli meillä vielä ensimmäistäkin lujemmassa saada alulleen, ja vaikka raskausoireet oli toisesta heti alkuunsa voimakkaammat ja liitoskivut pamahtivat kovina päälle jo varhain, plus vilkkaan parivuotiaan kanssa on sitten sitä kautta välillä raskasta, niin jotenkin nyt kun tietää, että kaikki helpottaa kyllä ja unohtuu, ja miten ihanaa on saada taas pikkuruinen vauva ja toinen oma lapsi, niin tää on jotenkin paaaljon helpompaa sietää ja jaksaa. Kyllä seki helpottaa paljon, kun vauvan liikkeet alkaa tuntumaan, tulee todellisemmaksi koko raskaus, ja toisaalta keskiraskaudessa monella olo on muutenkin ihan suht virkeä ja hyvä. :)

Niin vaikeelta kun se tuntuukin, niin koita ajatella että kyllä se siitä helpottuu, ja että sä selviät pahimmasta!

Itelläni ensimmäisen raskauden aikana n. viikoilla 4-8 oli aivan järkyttävää väsymystä, eikä siihen auttanut mikään muu kuin nukkuminen. Itelläni tosin oli se helpottava tekijä etten ollut muutenkaan töissä, joten en osaa sanoa miten väsymyksen kanssa toimia työelämässä, varmaankin sairasloman saaminen on mahdollista kaikista pahimmalle väsymys ja pahoinvointi- ajalle? Ekassa raskaudessa myös mulla oli nälkä aivan kokoajan vähän päälle viikolle 9, ja siis söin kokoajan aivan kaikkea mitä vaan kaapista löytyi :D valitettavasti raskaus keskeytyi vähän ennen kymmentä viikkoa.

Nyt on siunaantunut uusi mahdollisuus, ja raskaus on viikolla 7+3, ja oon shokissa kuinka erilainen voi raskaus olla. Ei väsytä mitenkään normaalia enemmän, mutta on muuten vaan laiska fiilis, eikä huvita tehdä muuta kuin makaa sohvalla ja kattoa leffoja/lukea, mikä on tosi turhauttavaa :D ja tää pahoinvointi.. jos vaan voisin en söisi mitään muuta kuin porkkanoita ja kaurapuuroa. Pahoinvointiin omalla kohdalla on auttanut jääkylmän veden juominen ja tuoreiden hedelmien/vihannesten syöminen. Myös se, että syö tuoretta sitruunaa pelkilteen on auttanut mulla.

Paljon tsemppiä sinne, toivottavasti kaikki menee hyvin ja muista, kyllä se siitä helpottaa :)

Kiitos tsempeistä :) Ei tässä voi kun toivoa että pian helpottaa, olo on niinkuin oksennustaudissa..mikään ruoka ei pysy sisällä eikä tunnu mikään auttavan.

En ole oksentanut vielä kertaakaan ja nyt menossa jo rv 8+6. Vähän väsyttää välillä ja ihan alussa oli alavatsakipuja. Olo on oikeastaan hyvä ja kevyt, kun ei tee mieli syödä paljon. Olen kai sitten säästynyt vielä pahimmalta.

Minulla auttoi hieman jatkuva syöminen. Tyhjä vatsa taas pahensi oloa. Vaikka ei tehnyt mieli mitään. Mutta esim.pakastemustikat pysyi sisällä yleensä. Ja lepo olisi auttanut. Tuosta esikoisesta ei tosin voinut salkkua ottaa,vaan päivät piti vain kestää. Ja Illalla sitten oksentaa.. Illalla mies huolehti ja itse tein kuolemaa. Nukkumaan oli pakko mennä joskus seiskalta. Nyt jo keskiraskaudessa,jes! Mutta olihan se kauheaa.

Hei ap! Kyllä sun olo vielä paranee, usko pois :) Mulla on kohta 11 viikkoa takana ja viikot 6-9 oli täyttä helvettiä; olin täysin ruokahaluton ja jopa jotkut värit oksetti :P En sentään oksentanut kuin kerran. Mutta pahoinvointi ja yleinen masennus oli niin pahaa että jouduin ottamaan sairaslomaa ja menetin pirusti rahaa kun olen yksityisyrittäjä. Lisäksi mulla on vakava julkisen oksentamisen fobia eli pelko ja ahdistus on ollut aika järkyttävissä mitoissa.

Tällä hetkellä hajut tekevät vieläkin pahaa mutta olo on selvästi paranemaan päin. Jotkut päivät on parempia, toiset huonompia. Mutta pian huomaat miten hyviä päiviä on yhä enemmän. Me pärjätään! Tsemppiä!

Kamalaa olisi kuvitella jos nyt olisi jo ennestään lapsi ketä pitää hoitaa kun itse näin loppu..Minulla myös tyhjä vatsa pahentaa mutta sitten taas jos yritän syödö väkisin kun mitään ei tee mieli niin oksennan..

Väsymys on täälläkin ihan valtava. Tosin tällä hetkellä ahdistaa eniten se, että entä jos raskaus ei jatkukaan. Eräällä tutulla meni juuri kesken hieman myöhemmillä viikoilla kuin itse olen nyt, minulla nyt viikot 10+3. Olin juuri ehtinyt ajatella, että nyt ollaan jo turvallisemmilla viikoilla, mutta heti tuli muistutus, että niin ei ole.

Itse inhoan oksentamista ylikaiken ja pelkään jotenkin että tukehtuisin siihen ( en tiedä mistä pelko tullut) joten aina kun oksennan puristan vaan käsilläni jtn, yritän pysyä rauhallisena kuitenkin kyyneleet silmillä .. kunpa viikot menisi nopeasti

Kamalaahan se oli. Itse nukuin lähes kaiken vapaa-ajan viikolla, pidin työpaikalla kaapissa pientä napisteltavaa, jotta verensokeri pysyisi mahdollisimman tasaisena ja hammasta purren sinnittelin. Useampana iltana itkin vain jatkuvaa pahaa oloa, väsymystä ja päänsärkyä. Viikkokaupalla sitä kesti, mutta kun viikolla 15 alkoi helpottaa, tuntui kuin olisi uudelleensyntynyt.

Mikä auttaa kohdun kasvukipuun? Yö meni lähestulkoon valvoessa kipujen takia.