Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minua vaivaa! Olenko jotenkin viallinen päästäni?
10.05.2016 |
En ole ikinä tykännyt ikäisteni räppi musiikista jne... Minusta se on surkeaa roskaa jossa on huono melodia.
Itse olen aina pitänyt iskelmästä ja etenkin vanhasta musiikista.
Lisäksi pidän luonnossa olemisesta. Etenkin pienistä järvistä maalla. Haluaisin muutenkin asua maalla. Kun ajattelen Esim Helsinkiä niin se vain ahdistaa minua enkä koe kuuluvani sinne.
Haluaisin viettää kesäpäiväni vesillä ja luonnossa.
Enkä ole ikinä ollut kiinostunut ryyppämisestä tai "bilettämisestä". Myöskin nuoriso sanat eivät sovi suuhuni. En myöskään ole ikinä opetellut kiroilemaan. Silläben koe sitäkään sopivaksi suuhuni.
Olen herkkä ja itken aika helposti itken usein ainakin kerran/pari kertaa kuussa.
Minua sanotaan myös empatiakyvyttömäksi, vaikka minua kyllä usein alkaa säälittämään jopa ihmiset jotka ovat tehneet mulle jotain en niin kuin pysty alkamaan olemaan ilkeä takaisin.
Olen siis 16v poika.
Ja olen varmaan siinäkin outo, että luen tätä palstaa. (Tämä vain on koukuttava)
Tähän loppuun vielä, että en ymmärrä myöskään niitä ikäisiäni jotka kiukuttelevat, että eivät halua etelän matkalle mukaan. Minä taas olisin ikionnellinen jos pääsisin edes kerran.
Sekä muutenkin olemme köyhiä, mutta olen silti tyytyväinen. En kaipaa mitään jättisummia rahaa.
Tulevaisuuteni haave olisi asua maalla eikä töitäkään välttämättä tarvisi olla en mitään ökyelämää tarvitse kunhan vain pärjäisin. Olisi mukavaa löytää vaimo ja elää hänen kanssaan maalla päiviä niin kuin halua vapaasti.
En myöskään vaadi mitään kovasti puolisolta sillä en koe itsekkään olevani täydellinen, en todellakaan ja siis riittäisi, että olisi mukava luonne ja haluaisi olla kanssani.
Mikä minua vaivaa?? Miksi vaadin näin vähän ja olen vähään tyytyväinen?? Tuntuu että muilla ikäisilläni on hirveösti vaatimuksia kaikkeen.
T. Poika16
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole viallinen, vaan vähän erilainen vaan kuin useimmat iässäsi. Se on ihan ok.
Itsekin olin samantapainen, esim. muiden bilettäessä minä haaveilin perheestä ihan vakavissani. 18-vuotiaana meninkin naimisiin ja 19-vuotiaana sain ekan lapseni. Ei minua vaan koskaan kiinnostanut yhtään ne nuorten menot ja touhut.
Olet aivan normaali ja fiksu ihminen. Minä kyllä biletin paljon nuorena, mutta sidos luontoon on ollu aina vahva.
T.40v Mies joka muutti helsingistä keski-suomeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kivalta tyypiltä! Monet ikäisesi saattavat jopa tuntea samalla tavalla, mutta eivät uskalla myöntää sitä koska muut teini-ikäiset tuomitsevat herkästi jos poikkeaa massasta.
Vähän huvittaa että poimit sellaisia puolia jotka ovat ihan positiivisia ja selvästi pidät niitä itsekin positiivisena, mutta sitten olet ihmettelevinäsi ääneen että "mikä minussa on vialla?". Niimpä, ei yhtään mikään ja tiedät sen itsekin. Itsekehua käänteispsykologialla, kehujen kalastelua netissä.
Samalla vertailet itseäsi niihin "muihin", sanojesi mukaan vaativiin. Kuvailet heitä vastakohtanasi ja yhtenä samalla tavalla toimivana massana. Totuus on että suurinosa on ihan omanlaisiaan. Normaaleja. Samalla tavalla erilaisia kuin sinä!
Ja joo, tein tätä joskus itsekin silloin teininä. "Olen niin erilainen, vaatimaton ja hyveellinen, toisin kuin nuo muut teinit, ja siksi en pääse mukaan niiden leikkeihin, mut ei kiinnostaiskaan". Kaikki haluaa jossain vaiheessa olla se uniikki lumihiutale vaikkei sitä myönnä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ihan kivoja mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia, mutta mieti vielä sitä millaisten lasien läpi sä katsot muita ja mitä sanoja käytät heitä kuvailemaan. Jos näet kaikki yhtenä negatiivisena massana, et katso tarpeeksi tarkasti tai huomioit vain sen yhden silmääsi pistävän porukan. Jos joku tykkää vaikka siitä räpistä niin ei sillekään tarvitse nyrpistää nenää. Ei edes kostoksi silloin vaikka tämä henkilö nyrpistäisi nenäänsä iskelmälle. Keskityt vaan siihen omaan juttuus, millään muulla ei ole väliä.
Alue: Aihe vapaa
Minusta olet täysin normaali, tasapainoisen ja empaattisen oloinen nuori ihminen. Elät nyt elämänvaihetta, jota helposti ikätovereiden taholta leimaa samankaltaisuuden vaatimus kaikessa mitä ihminen tekee ja ajattelee. Se johtuu ihan aivojen kehityksestä, monen nuoren ihmisen aivot eivät kestä yhtään erilaisuutta, eikä empatiakyky ole kehittynyt ymmärtämään erilaisuutta. Jo ihan parin-kolmen vuoden päästä helpottaa, kun jokainen ikäluokassasi saa enemmän vapautta elää omaa elämäänsä omana itsenään.
Minä ja mieheni, lapseni ja kaveripiirini ollaan samankaltaisia kuin sinä, ollaan aina oltu. Sosiaali- ja terveyslalla ollaan, ja siinä on vaan hyötyä siitä että on herkkä toisen ihmisen tunteille. Enkä ole ikinä ajatelut, että esimeriksi ambulanssikuskit olisivat jotenkin epänormaaleja, tai lääkärit ja hoitajat.
Nyt kun mietit tulevaisuuttasi, mieti aloja joissa herkkyytesi ei ole heikkous vaan vahvuus. Opit säätelemään ja käsittelemään herkkyyttäsi iän ja elämänkokemuksen karttuessa. Saat siitä energiaa rakentaa hyviä vuorovaikutussuhteita toisiin ihmisiin ja suojella niitä, jotka suojelua tarvitsevat koska eivät itse pysty pitämään huolta itsestään. Ihmisen kannattaa suuntautua niille aloille, joihin hänellä on luontaista taipumusta.
Saat varmasti hyvän elämän, haaveesi ovat konkreettisia ja minä ainakaan en näe mitään estettä sille, etteivätkö ne voisi toteutua. :)