Mies ja ruokakauppa...
en yleensä ihan periaatteessa halua valittaa hyvästä puolisostani, mutta tällainen sinänsä pieni juttu ärsyttää:
Mies inhoaa ruokakaupassa käyntiä. Meillä on yhteinen auto ja liikumme työmatkat ym. yhdessä ja käymme kaupassa usein siinä samalla. Miehen mielestä kaupasta pitää päästä nopeasti pois, joten kaikkea tarvittavaa ei ehdi haalia kärryyn, joten sitten se ikävä kauppareissu pitää tehdä uudelleen heti seuraavana päivänä. Miehen mielestä esim. Pastaa, riisiä, ketsuppia tai mausteita ei tarvitse ostaa koskaan, sillä "niitähän on aina kaapissa". Kiva sitten tehdä ruokaa kun puolet tarvikkeista puuttuu. Lisäksi, jos on tiedossa että pari seuraavaa iltaa on todella kiireisiä, niin kauppaan ei voi mennä tänään, jos tämä päivä vielä pärjätään ilman. Ja sit seuraavana päivänä ihmetellään kun kaapit on tyhjänä ja kauppaan ei ehdi.
Sain avautua, kiitos!
AI niin, mies ostaa kyllä synttärilahjoja ym, mutta korttia, lahjapaperiam tai teippiä ei tarvitse ostaa koskaan, koska "niitähän on aina kaapissa". Kiva sit viedä kummilapselle lahja muovipussissa...
Kommentit (72)
Auta avutonta eli tee miehelle lista siitä, mitä kaappiin pitää ostaa:
3 pastapakettia
2 pakettia pitkäjyväistä riisiä
jne.
Avutonta pitää auttaa, vaikka se sapettaakin omaa mieltä.
No niinhän mä ostankin, ja mies kiitää samaa aikaa kassalle ja jupisee, et ei sitä tarvii. Siinä sitten kipasen hakemaan lopussa olevan ( miehen mielestä turhan ) pesuaineen ja loput jää kun toinen vaan tekee sitä lähtöä. Ja käy se mies välillä yksinkin kaupassa, ostaa esim. Kilon lihaa ja ihmettelee kotona et eikö meillä olekaan salaattia, kermaa ja perunoita...
T. Ap
Älkää käykö kaupassa, mies syököön kynsiään niin kauan että tajuaa minkä takia siellä kaupassa käydään.
Teette listaa puutteista yhdessä kotona.
Se joka käyttää lahjapaperit loppuun merkkaa listaan.
Sit kynän kanssa kauppaan: yliviivaatte sen mikä on saatu koriin kerättyä.
Jos se mies ei sinua usko niin kyllä se uskoo oistaa johon on itsekin osallistunut.
Kyllä sä voit rauhassa kiertää kaupassa kun mies odottaa autossa. Vihkisormukset ei ole käsiraudat.
Vierailija kirjoitti:
en yleensä ihan periaatteessa halua valittaa hyvästä puolisostani, mutta tällainen sinänsä pieni juttu ärsyttää:
Mies inhoaa ruokakaupassa käyntiä. Meillä on yhteinen auto ja liikumme työmatkat ym. yhdessä ja käymme kaupassa usein siinä samalla. Miehen mielestä kaupasta pitää päästä nopeasti pois, joten kaikkea tarvittavaa ei ehdi haalia kärryyn, joten sitten se ikävä kauppareissu pitää tehdä uudelleen heti seuraavana päivänä. Miehen mielestä esim. Pastaa, riisiä, ketsuppia tai mausteita ei tarvitse ostaa koskaan, sillä "niitähän on aina kaapissa". Kiva sitten tehdä ruokaa kun puolet tarvikkeista puuttuu. Lisäksi, jos on tiedossa että pari seuraavaa iltaa on todella kiireisiä, niin kauppaan ei voi mennä tänään, jos tämä päivä vielä pärjätään ilman. Ja sit seuraavana päivänä ihmetellään kun kaapit on tyhjänä ja kauppaan ei ehdi.
Sain avautua, kiitos!Miksi tressaat suotta. Jos hän on sitä mieltä että ei tarvii kaupasta tuua niin teeppä ruokaa siitä mitä on. Kyllä kun muutaman kerran saa huonoa ruokaa alkaa tuoda kotiin sitä mitä pitääkin. Meillä toimi silloin aikanaan ja eipä ole ollu ongelmia vuosikymmeniin. Tuo jopa enempi kuin mitä listassa on. Varmuuden vuoksi.
AI niin, mies ostaa kyllä synttärilahjoja ym, mutta korttia, lahjapaperiam tai teippiä ei tarvitse ostaa koskaan, koska "niitähän on aina kaapissa". Kiva sit viedä kummilapselle lahja muovipussissa...
Hankkiudu miehestä eroon kauppareissun ajaksi. Onko kauppa hieman isompi, jossa olisi kahvila samassa rakennuksessa? Laita hänelle kirja käteen ja jätä autoon. Sovitte, että sinä käyt yksin kaupassa ja mies hengailee muualla sen ajan. Turha miestä on roikottaa mukana, jos hänen vuoksi sinä et voi asioida kaupassa rauhassa. Antaa miehen tehdä jotain muita kotitöitä, joista sinä et niin paljoa välitä.
Vierailija kirjoitti:
No niinhän mä ostankin, ja mies kiitää samaa aikaa kassalle ja jupisee, et ei sitä tarvii. Siinä sitten kipasen hakemaan lopussa olevan ( miehen mielestä turhan ) pesuaineen ja loput jää kun toinen vaan tekee sitä lähtöä. Ja käy se mies välillä yksinkin kaupassa, ostaa esim. Kilon lihaa ja ihmettelee kotona et eikö meillä olekaan salaattia, kermaa ja perunoita...
T. Ap
Jättäisin sitten ostokset kauppaan jos niitä ei kerran tarvita. Miksi annat kohdella itseäsi noin? Mies käyttäytyy kuin pikkulapsi ja sinä piipität vieressä että "kyllä rakas".
Vierailija kirjoitti:
No niinhän mä ostankin, ja mies kiitää samaa aikaa kassalle ja jupisee, et ei sitä tarvii. Siinä sitten kipasen hakemaan lopussa olevan ( miehen mielestä turhan ) pesuaineen ja loput jää kun toinen vaan tekee sitä lähtöä. Ja käy se mies välillä yksinkin kaupassa, ostaa esim. Kilon lihaa ja ihmettelee kotona et eikö meillä olekaan salaattia, kermaa ja perunoita...
T. Ap
Anna jupista ja osta itse salaatit kerma ja perunat tai hae ne vaikka sen jälkeen kun olette päässeet kotiin. Tiedän sen opettelu on hiukan ärsyttävää, mutta huomattavasti vähemmän ja ennenkaikkea helpompaa kuin pahoittaa jatkuvasti mielensä siitä että puoliso ei taaskaan osannut mielestäni ostaa oikeita/tarvitsemiani asioita. Yksi vaihtoehto on myös se että mies laittaa ruuan silloin kun hän on vastuussa ostoksista.
Mies ensin kotiin ja sitten menet ihan yksin sinne kauppaan? Pakkoko se vastahakoinen mies on sinne kauppaa ottaa. Tekeepä ruuan sinä aikana valmiiksi sinä aikana kun sitä käyt siellä kaupassa. Tai sitten keskität kaupassa käynnit vapaapäiviin niin mies voi rauhassa vaikka imuroida sinä aikana.
Onko teidän paikkakunnalla nettiruokakauppaa? Tekisit netissä ostokset, jotka joko tuotaisiin teille tai voisitte hakea ne töistä tullessa. Helsingissä toimii ainakin Alepan ja Prisman kauppakassi.
Tai sitten lähetä se mies ostamaan pastaa, kun sitä ei olekaan. Itse käyn mieluummin yksin kaupassa, koska mies on yleensä aina huonolla tuulella kaupassa. Jos sen lähettää yksin, osa tavaroista puuttuu.
Oletko kädetön? Jos sitä pastaa tarvitset mikä estää sinua sitä kärryyn nostamasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän mä ostankin, ja mies kiitää samaa aikaa kassalle ja jupisee, et ei sitä tarvii. Siinä sitten kipasen hakemaan lopussa olevan ( miehen mielestä turhan ) pesuaineen ja loput jää kun toinen vaan tekee sitä lähtöä. Ja käy se mies välillä yksinkin kaupassa, ostaa esim. Kilon lihaa ja ihmettelee kotona et eikö meillä olekaan salaattia, kermaa ja perunoita...
T. ApAnna jupista ja osta itse salaatit kerma ja perunat tai hae ne vaikka sen jälkeen kun olette päässeet kotiin. Tiedän sen opettelu on hiukan ärsyttävää, mutta huomattavasti vähemmän ja ennenkaikkea helpompaa kuin pahoittaa jatkuvasti mielensä siitä että puoliso ei taaskaan osannut mielestäni ostaa oikeita/tarvitsemiani asioita. Yksi vaihtoehto on myös se että mies laittaa ruuan silloin kun hän on vastuussa ostoksista.
Höpö höpö, mies jyrsiköön pelkkää lihaa sitten jos ei viitsi ostaa lisukkeita. Kunnon vässyköitä täällä, mies perseilee ja länkyttää ja nainen kyyristelee ja juoksee kaupassa kun miehen silmä välttää.
Mulla on ihan samanlainen mies ja olen ratkaissut ongelman: käyn kaupassa yksin!! Helppoa ja yksinkertaista ;)
Upealta yksilöltä kuulostaa. Sellaiselta, noh, yksinkertiaselta.
Miehesilläsi on pakko olla
a) asperger tai joku autismin muoto jos ei tajua ettei ruoka kasva suoraan kaappiin
b) kärsii paniikkihäiriöstä eikä pysty asioimaan ihmisten ilmoilla
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän paikkakunnalla nettiruokakauppaa? Tekisit netissä ostokset, jotka joko tuotaisiin teille tai voisitte hakea ne töistä tullessa. Helsingissä toimii ainakin Alepan ja Prisman kauppakassi.
Tai sitten lähetä se mies ostamaan pastaa, kun sitä ei olekaan. Itse käyn mieluummin yksin kaupassa, koska mies on yleensä aina huonolla tuulella kaupassa. Jos sen lähettää yksin, osa tavaroista puuttuu.
Meillä mies lähtisi tasan tarkkaan takaisin kauppaan ja toisi puuttuvat tavarat. Aikuinen ihminen joko leikkii tyhmää tai tekee tuon tahallaan, ei kaupassa käyminen ole niin haastavaa etteikö normaali ihminen siitä selviäisi.
Ihme menoa jos et vaan jatkaa rauhassa ostoksia kun mies vähän jupisee. Annat miehelle varmaan persettäkin heti kun mies napsauttaa sormia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinhän mä ostankin, ja mies kiitää samaa aikaa kassalle ja jupisee, et ei sitä tarvii. Siinä sitten kipasen hakemaan lopussa olevan ( miehen mielestä turhan ) pesuaineen ja loput jää kun toinen vaan tekee sitä lähtöä. Ja käy se mies välillä yksinkin kaupassa, ostaa esim. Kilon lihaa ja ihmettelee kotona et eikö meillä olekaan salaattia, kermaa ja perunoita...
T. ApAnna jupista ja osta itse salaatit kerma ja perunat tai hae ne vaikka sen jälkeen kun olette päässeet kotiin. Tiedän sen opettelu on hiukan ärsyttävää, mutta huomattavasti vähemmän ja ennenkaikkea helpompaa kuin pahoittaa jatkuvasti mielensä siitä että puoliso ei taaskaan osannut mielestäni ostaa oikeita/tarvitsemiani asioita. Yksi vaihtoehto on myös se että mies laittaa ruuan silloin kun hän on vastuussa ostoksista.
Höpö höpö, mies jyrsiköön pelkkää lihaa sitten jos ei viitsi ostaa lisukkeita. Kunnon vässyköitä täällä, mies perseilee ja länkyttää ja nainen kyyristelee ja juoksee kaupassa kun miehen silmä välttää.
En kai mä sille miehelle niitä kasviksia ostaisikaan, mutta jos minä niitä haluan niitä en mä jaksa miehelle jupista siitä että hän ei niitä osaa ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Upealta yksilöltä kuulostaa. Sellaiselta, noh, yksinkertiaselta.
Miehesilläsi on pakko olla
a) asperger tai joku autismin muoto jos ei tajua ettei ruoka kasva suoraan kaappiin
b) kärsii paniikkihäiriöstä eikä pysty asioimaan ihmisten ilmoilla
Valitsen c) mies on juntti ja nainen tahdoton ja aivoton kana
Jos käytte yhdessä kaupassa miten et voi ostaa esim. pastaa jos sitä tiedät tarvitsevasi ja tiedät että sitä ei kuitenkaan miehen vakuutteluista huolimatta ole kaapissa?