Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
VÄITÖSKIRJA ahdistaa, ei tunnu omalta, ei motivoi. Vertaistukea?
Ääh
09.05.2016 |
Hei. Onkohan täällä muita väitöskirjan tekijöitä? Kaipaisin vertaistukea ja mahdollisuutta purkaa tämä mun muodoton ahdistus ulos.
Teen väitöskirjaa humanistisella alalla (ei kuitenkaan tyypillinen "höttöhumanistinen" ala, ihan hyvin työllistävä ja arvostettukin). Aloitin suoraan maisteriksi valmistumisen jälkeen, kun ei ollut oikein muutakaan tiedossa ja tarjottu mahdollisuus tuntui imartlevalta, houkuttelevalta ja haastavalta. Gradunkin tekeminen oli ollut mukavaa. Tunsin, että minussa on jonkinlainen "tutkijapuoli".
Nyt olen tehnyt kohta kolme vuotta väitöskirjaa. Olen saanut tasaisesti rahoitusta, edennyt ajallaan ja menestynyt vähintäänkin kohtuullisesti. Innovatiivista väikkärin aihetta ja tutkimusideoita kehutaan. Pikku hiljaa vihjaillaan jo post doc -jutuistakin.
Ongelmana on vain se, että tuntuu, että koko väitöskirja on ihan paskan hailee. En ole alun alkaenkaan ollut mitenkään superinnostunut omasta alastani, se on siis ihan jees, mutta ei mitenkään hulluna sytyttävä (paitsi paikoin esim. opettaessa). Aiheeni on ihan kiinnostava, mutta siinäpä se. En tunne paloa paneutua JUURI TÄHÄN, enemmän tuntuu siltä, että teen jollekin toiselle tilaustyötä. Itse tutkimustyö kiinnostaa vaihdellen, välillä sujuu, välillä tuntuu että päiviä menee hukkaan vaan netissä surffaillessa. En ole edes kolmeakymmentä ja tuntuu että olen vanha ja ihan tarpeeton. Jos sisäisessä motivaatiossa on vaikeuksia, ulkoisessa niitä vasta onkin. Minua ei kiinnosta olla tohtori eikä pönötellä titteleilläni. Olen ajatellut järjestäväni pienimmän mahdollisimman karonkan ja luikkivani takavasemmalle.
En siis oikein tiedä, mitä ihmettä pitäisi tehdä. Rahoitusta on loppuvuodeksi. Tuntuu että tässä kohtaa olisi järjetöntä lopettaa. Ja mitä sitten tekisin? En halua virua työttömänä ja polttaa siltojakaan. Ahdistaa myös, kun opintojen ohella tehtyjä osa-aikatöitä ja satunnaisia pikku keikkoja jatko-opintojen aikana en ole saanut käytännön työkokemusta. Olen raivoissani itselleni, kun tuntuu että olen ihan sivullinen omissa valinnoissani. Olen puhunut omalle ohjaajalleni pariin otteeseen enemmän ja vähemmän suoraan, hän on kyllä ihan empaattinen ihminen, mutta toisaalta tuntuu selkeästi tavoittelevan omaa etuansa (että saa minut tohtoriksi). Mitään työterveyttä minulla ei apurahatutkijana ole, enkä jotenkaan jaksa uskoa, että kunnalliselta saisin apua. Vai saisinko?
Apua!
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä sen verran, että tämä olo on vaivannut siis n. siitä asti, kun olin tehnyt vuoden verran väikkäriä. Siinä kohtaa jotenkin iskeytyi, että olen sitten tosissaan ottanut tällaisen projektin hoitaakseni. Eikä tämä tietenkään aina ole tällaista, välillä tosiaan oikein mukavaakin. Silti olen kyllästynyt siihen, että melkeinpä joka sunnuntaina itkettää vietävästi ajatus uuden väikkäriviikon aloittamisesta, tuntuu, että en osaa mitään ja että minä en ole se ihminen, joka tätä tekee. Että tämä on jonkun toisen elämä.
Viime silauksen ahdistukseen tekee se, että minua mietityttää, olisiko alun perin pitänyt kouluttautua toiselle, luovemmalle alalle. Nyt tuntuu että olen tuomittu olemaan vain puoliksi kiinnostavan alan asiantuntija.
- AP
30v mennyt sosialistisessa päiväkodissa. Kyllä sä vielä 10v kestät, käyt vaikka toisen tutkinnon nyt, sitten voitkin alkaa voivotella kun on ikää ja kukaa ei ota töihin.
Kiinnostukseni lukea vuodatustasi lakkasi siinä vaiheessa, kun vertasit itseäsi "höttöhumanisteihin". Kuulostaa jo tuon perusteella siltä, että et sovi tiedeyhteisöön.
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Kiitos vastauksestasi, olet varmasti ihan oikeassa siinä, ettei tästä tarvi tehdä maailmaa isompaa murhetta. Ja tämän kaiken vellonnan ohella tiedostan, että vaihtoehtoja on :)
Tuosta tutkinnon jälkeen miettimisestä - yksi ahdistava asia akatemiassa on se, että asioita täytyy miettiä niin perkuleen pitkällä tähtäimellä. Suurin piirtein tässä vaiheessa alkavat jo ihmiset ympärilläni hiomaan niitä post doc -suunnitelmiaan, itselläni on ihan sellainen ööööö-fiilis. Oppiaineeni on vielä pieni, ja täällä ylpeillään sillä, että kaikki tohtorit ovat työllistyneet, ja heti.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostukseni lukea vuodatustasi lakkasi siinä vaiheessa, kun vertasit itseäsi "höttöhumanisteihin". Kuulostaa jo tuon perusteella siltä, että et sovi tiedeyhteisöön.
Pahoittelen vertausta, se oli tosiaan kömpelöhkö. Ehkä varauduin jo etukäteen teilaaviin kommentteihin siitä, että mitäs kulutan veronmaksajien rahoja ja kaikkea muutakin yliopistossa jotakin höttöhumanistista opiskelemalla vailla motivaatiota. Ja oikeastaan, jos totta puhutaan, näkisin itseni mielummin tällaisena "höttöhumanistina", koska oman alani työnäkymät tuntuvat kovilta ja kaupallisilta.
Mutta vuodatustani ei tietenkään ole pakko lukea loppuun, ja hyväksyn arviosi soveltuvuudestani tiedeyhteisöön. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.
Valitettavasti useinkin tohtoria pidetään ylikoulutettuna moniin duuneihin.
Hmm... Toisaalta pikkufirmatkin saattavat ylpeillä jos heillä on töissä tohtori - vaikka tutkinto olisi ihan eri alalta kuin mietä ihminen tekee. Kyllä eniten on kiinni omasta persoonasta. Kunnianhimoiset ihmiset jotka tekevät tutkintoja suht nopeasti, kykenevät itsenäiseen työskentelyyn kelpaavat kyllä hyviin moniin paikkoihin. Joku parikymmentä vuotta sitten saatettiin ajatella, ettei kannata palkata liian koulutettua ihmistä - eikä koskaan pomoa koulutetumpaa. Tuo on kyllä muuttunut. Tsekkaapa tohtoreiden vs maistereiden työttömyystilastot, kumpia on prosentuaalisesti enemmän? Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät paikkaansa löydä ja jotka ovat väikkäriäkin päätyneet "vahingossa" tekemään, mutta heillä työllistyminen olisi ihan yhtä vaikeaa alemmilla korkeakoulututkinnoillakin. Ilman muuta on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolelle jos väikkäriä hioo jonkun 10 vuotta suppeasta aihepiirista ilman minkäänlaista työkokemusta yliopiston ulkopuolelta, muta nopeasti tehty tohtorintutkinto yhdessä aktiivisuuden kanssa on varmasti bonus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee nopsaan loppuun. Parempi tutkinto kuin puolivalmis työ sekä työllistymisen että itsetunnon kannalta. Projektin loppuunvieminen opettaa aina itsestä, elämästä ja siitä aiheestakin. Samalla voit haudutella mielessä ajatuksia siitä, mitä jatkossa haluat tehdä.
Yst.terv.nimim. Samassa suossa rämpinyt
No otat siihen leipätyöasenteen. Mikään työ ei tunnu aina intohimoisen kiinnostavalta ja kaikkeen silloin tällöin kyllästyy. Nyt ammattimainen ja työmäinen asenne kirjoittamiseen. Projekti saattaa edetä jopa paremmin kuin inspieaaation siivin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee nopsaan loppuun. Parempi tutkinto kuin puolivalmis työ sekä työllistymisen että itsetunnon kannalta. Projektin loppuunvieminen opettaa aina itsestä, elämästä ja siitä aiheestakin. Samalla voit haudutella mielessä ajatuksia siitä, mitä jatkossa haluat tehdä.
Yst.terv.nimim. Samassa suossa rämpinyt
Kiitos tsempistä! Ja kiinnostaa tietää, millainen polku sinulle sitten muodostui, jos olet samassa suossa rämpinyt? :)
- AP
Täällä yksi ahdistuja samoissa ajatuksissa, vaikka eri elämätilanteessa. Oli mukava lukea vuodatuksesi ja todeta, että tämä on ehkä tavallista tässä tilanteessa. Minua myös ahdistaa suunnattomasti ajatus valmistumiseen liittyvistä pönötysmuodollisuuksista, olisi ihanaa vain saada tutkintotodistus postissa ja jatkaa elämää :) Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puristat sen väikkärin loppuun. Jos olet käyttänyt siihen jo kolme vuotta, niin sinua tulee harmittamaan kesken jätetty väikkäri myöhemmin. Trust me.
Olet nuori, ehdit tehdä vaikka mitä vielä. Puserra se väitöskirja nyt vaan ulos ja mieti sen jälkeen, mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi ahdistuja samoissa ajatuksissa, vaikka eri elämätilanteessa. Oli mukava lukea vuodatuksesi ja todeta, että tämä on ehkä tavallista tässä tilanteessa. Minua myös ahdistaa suunnattomasti ajatus valmistumiseen liittyvistä pönötysmuodollisuuksista, olisi ihanaa vain saada tutkintotodistus postissa ja jatkaa elämää :) Tsemppiä!
Pönötysjuhlallisuudet eivät ole pakollisia, ainoastaan väitöstilaisuus joka on tieteellinen juttu. Nykyään näkee hyvin monella lailla juhlittuja tutkintoja, monet ulkomaalaiset eivät järjestä mitään. Eli tuosta ei painetta kannata ottaa. Väikkäri onn tutkinto, osoittaa ihmisen kykenevän hieman perusmaisteria paremmin itsenäiseen analyyttiseen työskentelyyn, ei siitä paineita kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ahdistaa suunnattomasti ajatus valmistumiseen liittyvistä pönötysmuodollisuuksista, olisi ihanaa vain saada tutkintotodistus postissa ja jatkaa elämää :) Tsemppiä!
Mikä yhdessä parin tunnin keskustelutilaisuudessa niin kovasti ahdistaa? Muita pakollisia muodollisuuksiahan ei ole.
Voisitko etsiä muita töitä ja tehdä väikkärin loppuun siinä sivussa? Parilla tutulla on tutkimusaiheet mitkä mahdollistavat kyseisen järjestelyn. Motivaatiota ja aikaa se kyllä ottaa, jos meinaa saada väikkärin valmiiksi toisen työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ahdistaa suunnattomasti ajatus valmistumiseen liittyvistä pönötysmuodollisuuksista, olisi ihanaa vain saada tutkintotodistus postissa ja jatkaa elämää :) Tsemppiä!
Mikä yhdessä parin tunnin keskustelutilaisuudessa niin kovasti ahdistaa? Muita pakollisia muodollisuuksiahan ei ole.
Onhan siinä väitöskahvit ja karonkkakin järjestettävänä. Mutta yksi päivä joo toki.
En ole akateeminen, joten siltä osin en osaa samaistua sinuun. Mutta nuo riittämättömyyden tunteet ovat varmasti tuttu juttu monelle. Olenko sitä, tätä ja tuota. Eihän sun tarvitse olla mitään ketään muita varten. Kuten sanottua kyllähän sun kannattaa taistella ne viimeiset metrit mitä on jäljellä. Sitten sulla on jotain ja voit olla myös ylpeä omasta saavutuksestasti. Tekstistä käy myös ilmi, että vertailet itseäsi paljon muihin. Vaikka tiedän, että se on nykypäivänä vaikeaa niin koita elää omaa elämääsi ja löytää ne itselle tärkeät jutut.
Kuulostaa myös siltä, että sulla saattais olla jonkinasteista työuupumusta. Käy juttelemassa lääkärille tai hoitajalle. Ehkä sieltä löytyisi apua. Tsemppiä sulle, käy kävelyllä, nauti auringosta ja syö jäätelö!
"Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.
Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän työkyvyttömyyden riskiä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua myös ahdistaa suunnattomasti ajatus valmistumiseen liittyvistä pönötysmuodollisuuksista, olisi ihanaa vain saada tutkintotodistus postissa ja jatkaa elämää :) Tsemppiä!
Mikä yhdessä parin tunnin keskustelutilaisuudessa niin kovasti ahdistaa? Muita pakollisia muodollisuuksiahan ei ole.
Onhan siinä väitöskahvit ja karonkkakin järjestettävänä. Mutta yksi päivä joo toki.
Kahvit ja karonkka ei ole pakollisia. Pienimmillään riittää kun käyt kustoksen ja vastaväittäjän kanssa syömässä.
Vierailija kirjoitti:
En ole akateeminen, joten siltä osin en osaa samaistua sinuun. Mutta nuo riittämättömyyden tunteet ovat varmasti tuttu juttu monelle. Olenko sitä, tätä ja tuota. Eihän sun tarvitse olla mitään ketään muita varten. Kuten sanottua kyllähän sun kannattaa taistella ne viimeiset metrit mitä on jäljellä. Sitten sulla on jotain ja voit olla myös ylpeä omasta saavutuksestasti. Tekstistä käy myös ilmi, että vertailet itseäsi paljon muihin. Vaikka tiedän, että se on nykypäivänä vaikeaa niin koita elää omaa elämääsi ja löytää ne itselle tärkeät jutut.
Kuulostaa myös siltä, että sulla saattais olla jonkinasteista työuupumusta. Käy juttelemassa lääkärille tai hoitajalle. Ehkä sieltä löytyisi apua. Tsemppiä sulle, käy kävelyllä, nauti auringosta ja syö jäätelö!
"Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.
Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän työkyvyttömyyden riskiä."
Kiitos todella paljon vastauksesta! Tuntui, että sain tästä tukea! Tuota työuupumusta mietin itsekin. Toisaalta sen pohtimisen mukana tulevat sitten taas omanlaiset syyllisyyden tunteet: miten tulen ikinä selviämään maailmasta yliopiston puolella, kun täällä saan rytmittää työni ihan miten haluan ja joustoa on tarjolla (joskin myös paineita ja vertailua), ja silti uuvuttaa.
-AP
Alue: Aihe vapaa
Väitöskirja tuo sinulle tutkinnon jonka jälkeen voit taas uudestaan miettiä mitä haluat. Turha liian syvällisesti pohtia koetko asian täysin omaksesi. Puske tutkinto. Ei se auta pönötuksessä, mutta työllistymisessä kyllä jos teet tuon nopeasti. Osoittaa, että kykenet hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia suht itsenäisesti. Ei väikkärivaiheessa enempää tarvitse miettiä. Tutkinnon jälkeen mieti tarkasti haluatko jatkaa tutkimuksessa vai suuntautua muualle. Mahdollisuuksia on paljon kun olet vielä nuori tohtori, eikä tuo lisätutkinto missään nimessä rasite ole, moniin vaativiin hallintotehtäviin otetaan mieluummin analyyttisyyteen kykenevä tohtori kuin pikkujuttuja tohottava maisteri.