Suosittele koirarotua lapsiperheeseen.
Olemme viimein muuttamassa omakotitaloon ja pitkään haaveilemamme koira on taas askelta lähempänä. Mitä koiraa suosittelisit lapsiperheeseen? Paimennus/vahtivietti ei saisi olla ihan mahdoton ettei hauku lasten kavereita ihan pystyyn. Koiruus voisi olla säkäkorkeudeltaan 40-50 senttinen ja ei luonteeltaan vaikeimmasta päästä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Juuri meinasin tulla kirjoittamaan, että joku varmaan ehdottaa rescueta. En kuitenkaan itse hankkisi sellaista lapsiperheeseen ensimmäiseksi koiraksi. Niiden taustasta ei koskaan voi olla täysin varma, saattavat pelätä ihmeellisiäkin asioita (esim metallin kilahdusta, tietynlaista liikettä, jotain hajuja...) ja sen seurauksena purra, vaikkei viitteitä siihen olisikaan ollut aiemmin. Traumatisoitunut koira myös tarvitsee todella paljon enemmän aikaa ja vaivaa koulutukseen kuin "pumpulissa kasvanut" pentu. Monet rescueyksilöt ovat varmasti aivan loistavia lapsiperheen koiria, mutta itse en ottaisi riskiä.
Joo, minä ehdotin. Itsellä vaihtelevia kokemuksia. Jotkut on vähän vaikeita ja vaativat kokemusta (jota itselläni ei ole mutta vaimo on aikamoinen dog whisperer) mutta ne on helppo välttää. Jos resque-koirat unohdetaan niin suosittelen silti sekarotuisen harkitsemista. Jotenkin kornia koko kultainennoutajafiksaatio, sekarotuiset ovat jotenkin paljon hauskemman oloisia ja näköisiä. Unikkeeja yksilöitä.
Borderterrieri (narttu). Loistokoira, terve rotu ja lasten kanssa lehmän hermot.
Suomenpystykorva on sopivan kokoinen ja sopii ihan kotikoiraksi. Voi olla vähän haukkuherkkä mutta koulutuksesta se on kiinni :) Pystykorva on myös pitkäikäinen ja elää usein 15 vuotta.
Labbis ihan ehdottomasti, oli aikoinaan meidän perheessä ensimmäinen koira ja niin kiltti! Ei kyllä tehnyt pentuja yhtään tuhojaa ja oli suunnattoman helppo kouluttaa (liian perso herkuille!) :) Koira pysyy kiltisti pihassa jopa ilman hihnaa. On kyllä sellainen rotu, että rakastaa kaikkia ihmisiä suunnattomasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanjan vesikoira. Ei lähde karvojakaan :)
Mutta rähjää jatkuvasti kaikille ihmisille ja koirille, tutuillekin. Enpä haluais sellaisen kanssa elää.
Voi kai sen vesikoirankin kouluttaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin englannin springerspanielin. Sellaisen punavalkoisen. Leikkisä, mutta rauhallinen ja hyvä luonne. Kultaiset noutajatkin on monesti melko energisiä.
Ja vielä että sopivankokoinen lasten lenkittää. Meillä on suomenajokoira ja vaikka ei paina kuin 20kg 57cm korkea niin ei haaveitakaan muiden kuin aikuisten lenkittää, ei vedä, mutta kun vietti tulee, kiskoo lujaa. Kaverilla oli labris ja kultainennoutaja, sinne kun kyläänkin meni niin koirat juoksi ympäri taloa ja hästäs niin paljon että ne piti laittaa vierailuajaksi toiseen huoneeseen jotta lapsetkin voisi sisälle tulla, puski ja nuoli. Meillä saattaa olla koira sisällä puolipäivää ja sitten vaimo kysyy että onko meillä koira sisällä. On niin huomaamaton, nukkuu ja välillä kylkeä kääntää vaikka vieraita olis. Seurallinen beagle olis varmasti myös hyvä.
Kippurahäntä kirjoitti:
Suomenpystykorva on sopivan kokoinen ja sopii ihan kotikoiraksi. Voi olla vähän haukkuherkkä mutta koulutuksesta se on kiinni :) Pystykorva on myös pitkäikäinen ja elää usein 15 vuotta.
Todella haukkuherkkä lähes poikkeuksetta ja ehkä vähän arvaamaton pienten lasten seurassa, ei kovin rauhallinen myöskään. Meillä on ollut monta.
Cavalier King Charlesin spanieli. Maailman kiltein ja söpöin koira. Meillä eli 15 vuotta, oli äärimmäisen lempeä ja kaipaamme vieläkin. Lähtee lenkille jos haluat, viihtyy sohvalla jos et halua.
Meillä sama mietinnässä. Edellisestä koirasta jouduimme viime syksynä vanhuuden takia luopumaan.
Itse koetan katsoa rodun lisäksi 'tervepäisyyttä'. Edes sen emon. Saman rodun sisällä on huomattavaa vaihtelua.
Pentutehtailijoilta (ei rekisteröity pentu, syystä x, ei tiedossa isää, pennutettu liian tiheästi tms., lonkat tai muu terveys ei kunnossa tai ei tiedossa) en ottaisi, ostamalla pennun pentutehtaasta tekee vain tilaa uudelle pennulle.
Tosi monet koirat on nykyään myös erittäin allergisia. Me niin pääsimme helpolla edellisen koiramme kanssa, joka oli terve kuin pukki vanhuuden päiviin asti (vaikka rodussa muuten on allergisia ja muuten ongelmaisia koiria).
Miten teille cavalier?
Onnea koiran hankintaan! Väittävät, että koira tai muu lemmikki ehkäisee myös lasten allergioita. :)
Vierailija kirjoitti:
Cavalier King Charlesin spanieli. Maailman kiltein ja söpöin koira. Meillä eli 15 vuotta, oli äärimmäisen lempeä ja kaipaamme vieläkin. Lähtee lenkille jos haluat, viihtyy sohvalla jos et halua.
Ei, ei, ei. Ei missään nimessä. Alkaa aina oksettaa, kun näen ihmisillä näitä koiria. Oksettaa ne ihmiset, jotka oman turhamaisuutensa vuoksi hankkivat sairaaksi jalostetun koiran. Törkeää kidutusta pitää noita koiria.
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/225695/Sairaaksi+jalostettu+koirarotu+…
Meillä päädyttiin länsigöötänmaanpystykorvaan, hankinta kyllä ajankohtaista vasta ensi kesänä. Alkukantainen rotu, suhteellisen terve, eloisa mutta ei adhd. Meille löytyi "kummikoiraksi" göötti joka viimeistään sinetöi valinnan, aivan hurmaava rotu! Myös sopivan kokoinen :) Kannattaa mennä vaikka näyttelyihin tutustumaan rotuun.
Rotuyhdistyksen sivuilta löytyy hyvä tietopaketti aiheesta: http://lansigootanmaanpystykorvat.com/gootti-rotuna/
Lähtökohtaisesti koiraa EI KANNATA hankkia LAPSUpdrheeseen. Varsinkin jos on VAUVA perheessä. Koira ahorjuttaa laosen turvallisuus tunetta. Varmaan ei kukkaan äit halua etät koirasan puree lapsea.
Samojedi on ainakin lapsi- ja ylipäätään ihmisrakas. Turkkia ei tarvitse trimmata, mutta säännöllistä harjausta tarvitsee. Lasten lenkitettäväksi ei käy, koska on erittäin voimakas koira, mutta kaikenlaisia vetojuttuja voi harrastaa, joista on lapsillekin iloa (esim. pulkka, potkukelkka tai kickbike). Hyvä kaveri lenkille joka säällä, mutta ainakin meillä samojedi ottaa lunkisti ne päivät, kun ei juuri lenkkeillä. Aidatulla pihalla touhuaminen riittää niinä päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanjan vesikoira. Ei lähde karvojakaan :)
Mutta rähjää jatkuvasti kaikille ihmisille ja koirille, tutuillekin. Enpä haluais sellaisen kanssa elää.
Voi kai sen vesikoirankin kouluttaa?
Parhaiten tuntemani tapaus on käynyt jos joillakin koirakuiskaajilla, eikä mikään ole auttanut :(
Vierailija kirjoitti:
Samojedi on ainakin lapsi- ja ylipäätään ihmisrakas. Turkkia ei tarvitse trimmata, mutta säännöllistä harjausta tarvitsee. Lasten lenkitettäväksi ei käy, koska on erittäin voimakas koira, mutta kaikenlaisia vetojuttuja voi harrastaa, joista on lapsillekin iloa (esim. pulkka, potkukelkka tai kickbike). Hyvä kaveri lenkille joka säällä, mutta ainakin meillä samojedi ottaa lunkisti ne päivät, kun ei juuri lenkkeillä. Aidatulla pihalla touhuaminen riittää niinä päivinä.
Olen tuntenut näitä kolme ja jokainen on ollut kova karkailemaan. Osaavat avata salpoja ja ovia ja lähtevät lipettiin. Yksi seurasi perheen lapsia kouluun. Naapurin koiran tuntee lähiseudun väki ja tietää ottaa kiinni ja kuljettaa kotiin, mutta lähistöllä on vilkkaasti liikennöityjä teitä, joten vaaranpaikkoja riittää.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tarkoitus, että lapsetkin osallistuvat koiran ulkoilutukseen nyt tai lähivuosina, niin kannattaa ottaa rotu joka ei kasva kovin isoksi (=painavaksi). Meillä kultainennoutaja, ja vaikka on kiltti ja koulutettu, niin sitä ei 30-kiloinenkaan lapsi saa pidettyä jos se päättää lähteä.
Jos periaatteena pitää, että taluttajan pitää fyysisesti hallita koira, ei voisi ottaa mitään pikkukoiraa isompaa. Jo 15-kiloinenkin neliveto kelataluttimen päässä on vauhtiin päästyään pommi, joka vetää turvalleen melkein kenet hyvänsä. Hallinnan pitää lähteä koulutuksen kautta. Mutta senhän kaikki toki tietääkin, eikös niin...
Vierailija kirjoitti:
Borderterrieri (narttu). Loistokoira, terve rotu ja lasten kanssa lehmän hermot.
Terrieri on terrieri. En ottaisi lapsiperheeseen mitään terrieriä
Ensimmäiseksi koiraksi suosittelen tiibetinspanielia. Meidän koira tottelee hyvin ja on erittäin lapsirakas. Koira voi maata monta tuntia perheen pienimmän läheisyydessä ja vahtia tätä. En missään nimessä hankkisi isoa koiraa jos lapset ovat pieniä. Sitä ei koskaan tiedä milloin koiralla pimahtaa päässä. Se pitää aina muistaa että koira voi kuten ihmisetkin kilahtaa.
Lähinnä etsimme koiruutta perheenjäneksi, ei niinkään harrastekoiraksi. Meillä on myös kissapappa, joten voimakas metsästysvietti ei ole hyvä. Kuten alussa sanoin , koiralla voisi olla luonne enemmän sieltä pehmeämmästä päästä, edellinen koirani (lapsuuden kotini koira) eli 18 vuotta, ja kuoli minun olessani 22, ja viimeiset kahdeksan vuotta on ollut huushollissa vain kissoja kun en ole hennonut koiraa kerrostalossa edes ajatella. Schnapendoesia jossain kovasti kehuttiin, mutta en ole koskaan tavannut sellaista.
Koiran paino voisi olla max. 30kg. Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Kultainennoutaja! Meillä on :)