Suosittele koirarotua lapsiperheeseen.
Olemme viimein muuttamassa omakotitaloon ja pitkään haaveilemamme koira on taas askelta lähempänä. Mitä koiraa suosittelisit lapsiperheeseen? Paimennus/vahtivietti ei saisi olla ihan mahdoton ettei hauku lasten kavereita ihan pystyyn. Koiruus voisi olla säkäkorkeudeltaan 40-50 senttinen ja ei luonteeltaan vaikeimmasta päästä.
Kommentit (73)
Amerikan bulldog, irlanninsusikoira, doberman tai dalmatialainen. Täynnä hyvää virtaa ja intoa kaikki. Kivasti sopii monilapsiseen perheeseen.
Tanskandoggi, on isompi kuin tuo kokorajauksesi, mutta lapsiperheessä ihanteellinen koira. Turkki ei vaadi hoitoa juuri ollenkaan, ei kanna roskaa mukanaan sisälle, tai meillä ainakin nakin vähemmän kuin mitä lapset kantaa. Luonteeltaan melko rauhallisia jo pentuna ja tiedostavat kokonsa jo nuorena. Ei paimenna, vieraita kohtaan välinpitämätön, eivät yleensä räksytä. Ei ole terveimmästä päästä rotuna, mutta aivan ihania, seurallisia koko perheen koiria, joilla pitkä pinna.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi koiraksi suosittelen tiibetinspanielia. Meidän koira tottelee hyvin ja on erittäin lapsirakas. Koira voi maata monta tuntia perheen pienimmän läheisyydessä ja vahtia tätä. En missään nimessä hankkisi isoa koiraa jos lapset ovat pieniä. Sitä ei koskaan tiedä milloin koiralla pimahtaa päässä. Se pitää aina muistaa että koira voi kuten ihmisetkin kilahtaa.
Eikö se pieni koira pimahda sitten? Kaikki tapaamani pikkukoirat on olleet enemmän tai vähemmän tempperamenttisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tarkoitus, että lapsetkin osallistuvat koiran ulkoilutukseen nyt tai lähivuosina, niin kannattaa ottaa rotu joka ei kasva kovin isoksi (=painavaksi). Meillä kultainennoutaja, ja vaikka on kiltti ja koulutettu, niin sitä ei 30-kiloinenkaan lapsi saa pidettyä jos se päättää lähteä.
Jos periaatteena pitää, että taluttajan pitää fyysisesti hallita koira, ei voisi ottaa mitään pikkukoiraa isompaa. Jo 15-kiloinenkin neliveto kelataluttimen päässä on vauhtiin päästyään pommi, joka vetää turvalleen melkein kenet hyvänsä. Hallinnan pitää lähteä koulutuksen kautta. Mutta senhän kaikki toki tietääkin, eikös niin...
no ei muuten vedä. Mun koira on 65kiloinen, eikä ole koskaan vetänyt mua turvalleen, ei edes yllätysspurtatessaan. Flexiä ei kannata hankkia koiralle, joka ei osaa olla hihnassa vetämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojedi on ainakin lapsi- ja ylipäätään ihmisrakas. Turkkia ei tarvitse trimmata, mutta säännöllistä harjausta tarvitsee. Lasten lenkitettäväksi ei käy, koska on erittäin voimakas koira, mutta kaikenlaisia vetojuttuja voi harrastaa, joista on lapsillekin iloa (esim. pulkka, potkukelkka tai kickbike). Hyvä kaveri lenkille joka säällä, mutta ainakin meillä samojedi ottaa lunkisti ne päivät, kun ei juuri lenkkeillä. Aidatulla pihalla touhuaminen riittää niinä päivinä.
Olen tuntenut näitä kolme ja jokainen on ollut kova karkailemaan. Osaavat avata salpoja ja ovia ja lähtevät lipettiin. Yksi seurasi perheen lapsia kouluun. Naapurin koiran tuntee lähiseudun väki ja tietää ottaa kiinni ja kuljettaa kotiin, mutta lähistöllä on vilkkaasti liikennöityjä teitä, joten vaaranpaikkoja riittää.
Sitä meilläkin on, lähinnä jos jättää yksin pihalle. Olen tulkinnut että koira ei viihdy yksin jos tietää että muu perhe on sisällä, on hyvin seurallinen. Sisältä ei kyllä karkaa. Eroahdistusta ei kuitenkaan ole ollut. Kun lapset ovat koulussa, nukkuu, ja tulee unisen näköisenä ovelle vastaan :) Lapsille on ollut tärkeää kun on koira seurana kotona kun tulee koulusta, on myös ihana lohduttaja jos on paha mieli. Ja sen verran lapsetkin (meillä kaikki alakoululaisia) ulkoiluttavat itsekseen, että käyttävät etupihalla fleksissä ja vievät aidatulle alapihalle leikkimään.
Todella monet suositutkin koirarodut on jalostettu sairaiksi. Esim. kaikilla tylppäkuonoisilla roduilla on eriasteisia lämmönsäätely- ja hengitysongelmia. Täällä hyvää tietoa roduista. Rotuyhdistykset ja omistajat ovat yleensä sokeita vioille, koska eivät halua ajatella niitä: http://koirarodut.suntuubi.com/
Pitkäikäisiä koirarotuja ovat esim. labradorinnoutajat, villakoirat, jackrussellinterrierit ja sekarotuiset. Pitkäikäinen on myös mäyräkoira, mutta se kuuluu myös hyvin sairaaksi jalostettuihin.
Joku ehdotti berniä ja nöffeä, ja nämä nyt ainakin ovat moniongelmaisia ja erittäin sairaita rotuja. Hyvin lyhytikäisiä. Oli meilläkin pyreneittenpaimenkoira, joka oli todella hyvä koira, mutta eivät nämä rodut silti ole mitään ensisijaisia lapsiperhekoiria. Kokonsa, luonteensa tai terveytensä puolesta. Harvoin myös pystytään tarjoamaan riittävästi liikuntaa.
Lapsiperheeseen suosittelisin kärsivällistä koirarotua, jolla ei ole metsästys- tai hyökkäysviettiä lainkaan.
Tässä yksi rotutesti, mutta kannattaa vielä katsoa noita suntuubin terveystilastoja tämän tueksi: http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/rotutesti
Mesi kirjoitti:
Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Tästä on varmaan turha mainita, mutta koiria on ihan liikaa kierrossa "muuttuneen elämäntilanteen" takia. Onko teidän elämäntilanne tällainen myös 5 vuoden päästä? Eikö ole suunnitelmia mennä töihin? Mites se aikataulutus sitten? Tai tytöllä jokin aikaavievä harrastus/kisamatkat?
Vierailija kirjoitti:
Mesi kirjoitti:
Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Tästä on varmaan turha mainita, mutta koiria on ihan liikaa kierrossa "muuttuneen elämäntilanteen" takia. Onko teidän elämäntilanne tällainen myös 5 vuoden päästä? Eikö ole suunnitelmia mennä töihin? Mites se aikataulutus sitten? Tai tytöllä jokin aikaavievä harrastus/kisamatkat?
Näinpä juuri. "Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa."
Onko tämä sellainen rytmi, että haluat omistautua sille päivittäin seuraavat 15 vuotta? Jos tulee esim. matkoja, niin kuka hoitaa koiraa niin, että tällainen rytmi olisi edelleen mahdollinen?
Koiraa hankittaessa pitää aina miettiä oma tukiverkosto. Entä jos sairastut? Kuka huolehtii koirasta, jolla kova lenkitystarve?
Mesi kirjoitti:
Lähinnä etsimme koiruutta perheenjäneksi, ei niinkään harrastekoiraksi. Meillä on myös kissapappa, joten voimakas metsästysvietti ei ole hyvä. Kuten alussa sanoin , koiralla voisi olla luonne enemmän sieltä pehmeämmästä päästä, edellinen koirani (lapsuuden kotini koira) eli 18 vuotta, ja kuoli minun olessani 22, ja viimeiset kahdeksan vuotta on ollut huushollissa vain kissoja kun en ole hennonut koiraa kerrostalossa edes ajatella. Schnapendoesia jossain kovasti kehuttiin, mutta en ole koskaan tavannut sellaista.
Koiran paino voisi olla max. 30kg. Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Schnapendoesia en suosittele.
Meillä oli sellainen kun olin lapsi.
Ihana koira ja kiltti, mutta Turkissa on älytön homma.
Vaikka kasvattaja sanoisi mitä, niin turkki vaatii paljon.
Takkuuntuu helposti ja puoli metsää lähtee turkin mukana kotiin..
Lyhyeksi leikattuna on helpompi harjata mutta silti yhtä herkästi takkuuntuva.
En ehkä miellä lapsiperheen koiraksi, tietysti kaikki yksilöitä, mutta ennemmin näkisin noutajan tms tyylisen koiran lapsien keskelle.
Tämä koirarotu ei ole niin ulospäin suuntautunut kuin esim.noutajat.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä sellainen rytmi, että haluat omistautua sille päivittäin seuraavat 15 vuotta? Jos tulee esim. matkoja, niin kuka hoitaa koiraa niin, että tällainen rytmi olisi edelleen mahdollinen?
Koiraa hankittaessa pitää aina miettiä oma tukiverkosto. Entä jos sairastut? Kuka huolehtii koirasta, jolla kova lenkitystarve?
Eihän se koira nyt sentään mikään autisti ole :D Jos rytmi muuttuu elämäntilanteen myötä, niin koira kyllä sopeutuu. Lenkitysajat tai -tavat saavat kyllä muuttua eikä koiran maailma järky.
Emme matkustele, emme omista autoa, viimeisen seitsemän vuoden aikana olen poistunut kolmesti kotikaupungista isäni mökille keski-suomeen. Jos lapsi harrastaa, niin harrastaa, eihän se koira voi lapsen vastuulla olla. Lapsi skeittaa ja maalaa. On miulla tuo mieskin, joten hoitovastuu ei ole yksin minulla. Meidän edellinen koira tuli meille kun olin viisi ja kuoli kun olin 22. Hyvin se vuosien saatossa sopeutui meidän kasvamiseen ja kasvoi mukana. Ja töihin menosta - kun olen kuvanveistäjä ja artesaani ja työskentelen lähinnä autotallisamme, niin en minä koirasta kaukana ole.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin isompaa koiraa kuten berniä, nöffiä tai landseeriä. Itselläni on bernejä ja ensimmäisen tullessa osa lapsistamme oli alle kouluikäisiä. Bernit ovat itsevarmoja ja lempeitä, kiintyvät lujasti perheeseensää ja sietävät lapsia (ja kaikkia muitakin) paremmin kuin pienemmät koirat. Herkuille persoa koiraa on helppo kouluttaa. Lisäksi berni viihtyy pihalla ympäristöä tarkkaillen. Se ei räyhää kaikesta liikenteestä, mutta ilmoittaa, jos joku on tulossa. Eikä se vaadi himojuoksutusta.
Kovin sairaita myös ja sitä myöten lyhytikäisiä :(
Mesi kirjoitti:
Lähinnä etsimme koiruutta perheenjäneksi, ei niinkään harrastekoiraksi. Meillä on myös kissapappa, joten voimakas metsästysvietti ei ole hyvä. Kuten alussa sanoin , koiralla voisi olla luonne enemmän sieltä pehmeämmästä päästä, edellinen koirani (lapsuuden kotini koira) eli 18 vuotta, ja kuoli minun olessani 22, ja viimeiset kahdeksan vuotta on ollut huushollissa vain kissoja kun en ole hennonut koiraa kerrostalossa edes ajatella. Schnapendoesia jossain kovasti kehuttiin, mutta en ole koskaan tavannut sellaista.
Koiran paino voisi olla max. 30kg. Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Etkö käy töissä ollenkaan? Vietkö tyttösi kouluun vielä 18 vuoden päästäkin? Kannattaa miettiä vähintään se 15 vuotta eteenpäin sitä elämää, eikä vain yhtä vuotta.
Sheltti. Ei ole niin haukkuherkkä kuin väittävät. Sopivan kokoinen lapsenkin hoitaa, ja todella ihmisystävällinen ja luotettava. Helppo kouluttaa, energinen, mutta ei vaadi kuitenkaan niin paljon liikuntaa kuin isommat. Kiinnitä vain huomiota, että otat ulospäinsuuntautuneen pennun/koiran - monet sheltit ovat arkoja, mutta eivät tosiaankaan kaikki. Meidän sheltti haluaa päästä jokaista koiraa ja ihmistä moikkaamaan lenkillä, todellinen kaikkien kaveri. Olen tavannut niitäkin, jotka haukkuvat vieraat eivätkä anna silittää kuin perheenjäsenten. Mitä avoimempi koira, sitä stressittömämpi elämä sillä on, näin ainakin uskon. Ja tietenkin mielummin asun iloisen kuin pelokkaan koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mesi kirjoitti:
Lähinnä etsimme koiruutta perheenjäneksi, ei niinkään harrastekoiraksi. Meillä on myös kissapappa, joten voimakas metsästysvietti ei ole hyvä. Kuten alussa sanoin , koiralla voisi olla luonne enemmän sieltä pehmeämmästä päästä, edellinen koirani (lapsuuden kotini koira) eli 18 vuotta, ja kuoli minun olessani 22, ja viimeiset kahdeksan vuotta on ollut huushollissa vain kissoja kun en ole hennonut koiraa kerrostalossa edes ajatella. Schnapendoesia jossain kovasti kehuttiin, mutta en ole koskaan tavannut sellaista.
Koiran paino voisi olla max. 30kg. Suunnittelin että liikuntarytmi voisi olla esim. tämmöinen; Aamulenkki tytön kouluun viennin jälkeen, päivälenkki koulusta noudon jälkeen, päivällä omalla pihalla vapaana ja illalla pitkä lenkki, kun lapset on nukkumassa.
Etkö käy töissä ollenkaan? Vietkö tyttösi kouluun vielä 18 vuoden päästäkin? Kannattaa miettiä vähintään se 15 vuotta eteenpäin sitä elämää, eikä vain yhtä vuotta.
Eksää lukenut että ap tekee töitä kotoa? Kaisse voi koiraa lenkittää samaan aikaan kun sen muksu menee kouluun, sitte ku se osaa mennä itte. Vitsi mikä kommentti, miks täällä joka ketjussa on joku tän tyyppinen vammanen vittuilu.
Cavalier kingcharlesin spanieli. Minulla on ollut 4 em. rotuista koiraa ja mitään ihanampaa luonteeltaan ei voi kuvitellakaan. Ei tarvitse trimmata, vähän itse voi lyhennellä/siistiä turkkia halutessaan. Reipas koira lenkkeilemään mutta ei välttämättä vaadi lenkitystä jos emännällä huono lenkkipäivä. Nukkuivat sängyssä kaikki. Kaksi koiraa kerrallaan suurimman osan aikaa koska seuraa toisilleen ja pieninä eivät vie paljon tilaa. Toisaalta eivät ole ihan mitään nyrkinkokoisia. Meillä ovat olleet n. 10 kg kaikki. Ruualle persoina pitää vähän pitää jöötä mutta nappuloita (oma merkki eläinkaupassa) ja cesar -purkki päivässä ovat pitäneet kunnossa niin mahan kuin turkit. Vähän tietysti broileria joskus. Viat: vanhemmuuten sydänvika aika tavallinen. Katso netistä lisää, muitakin sairauksia on. Kun ostat niin vaadi että vanhemmilta on otettu magneettikuvat niskasta ja päästä, että ei perinnöllistä syringomyelia -sairautta. Tässäpä yksi rotu. Toinen on tietysti suosittu jackrusselin terrieri.
Sitten on tämä bostoninterrieri( http://www.bostoninterrieri.fi/). Eikös tämä ole valtakunnankoira, eli presindentin perheessä. Kehutaan luonetta. Lenkkeilee mutta ei ole pakko lenkittää pitkiä lenkkejä kun ei ole iso koira.
Meille tuli vastaavassa tilanteessa jackrusselinterrieri, eikä olla kaduttu! Aivan ihana koira, pieni kooltaan mutta suuri sielultaan. Tosin me taidettiinkin saada poikkeuksellisen hyvä yksilö, sillä koiramme ei hauku juuri koskaan (paitsi ovikellon soidessa) ja on varsin rauhallinen kotioloissa.Toiminnassa vauhtia ja virtaa riittää, ja lapset pystyvät ulkoiluttamaan sen mainiosti koska painoa on vain 6 kg.
Terriereistä sanotaan ties mitä enkä siis osaa niitä suositella muuta kuin tämän oman kokemuksen perusteella. Mutta kaiken kaikkiaan sanoisin, että ap on hyvin miettinyt tuota koirahommaa ja sentään selvittelee asioita. Ihan turhaan muutama talikko mesoaa tässä ketjussa. Ei meinaan ole itsestään selvää, että koira on jokaisessa perheessä harkittu hankinta, jos vastaantulevista koirakoista voi mitään päätellä... Lähes joka päivä saa pelätä oman ja koiransa puolesta, kun vastaan tulee hullun kiilto silmissä räyhääviä piskejä, jotka eivät näytä olevan taluttajansa missään kontrollissa. Enkä nyt puhu mistään taistelukoirista, vaan ihan "tavallisen" rodunkin edustaja menee piloille jos omistaja ei vaivaudu sitä pätkääkään kouluttamaan. Mesotkaa lähipiirissänne tästä asiasta, jooko!
Nöffi nyt ei ainakaan ole koulutettavuudeltaan helpoimmasta päästä. On toki perso ruualle, mutta myös todellinen paukapää sille päälle sattuessaan. Eikä ole mikään pihakoira. Ja sotkee ihan älyttömästi. Ja ei nuorena aina muista omaa kokoaan saatika ole kauhean rauhallinen, on pari vuotta henkisesti pentu, vaikka kokoa jo olisikin.